Kts. blogi "siskooksanen" Ploggis-sivuilla tai "topinkiusa4" vuodatuksen sivuilla.

Päiväkirjasta maaliskuulla

Otetaanpa uusi tutkimuslinja:

"Mää tuun vainoon sua läpi elämän. Mää tuun tuhoon sut. Mää tuun häpäseen sut niin, ett' koko Suomi nauraa, perkeleen saatanan huora" olivat Hessun viimeiset sanat minulle, ennen kuin hän siirtyi vainoamaan "maan alle".

Liekö tämä kirjoittelu juuri sitä? Niin kauan, kun kirjoitan asian vierestä ja puhun "höpöjä", saan kirjoittaa tätä blogiani. Blogin tuhoaminen alkaa heti, kun osun arvioissani oikeaan ja jokin rikollisporukka uhkaa paljastua, niinkö? Laukaastako? Vaiko Enonkoskelta? Vaiko kenties Jyväskylästä ja Oulusta?

Minna M-a? Sopisiko hänelle paremmin rooli insinöörinä kuin sosiaalityöntekijänä? Hän oli todella älykkään oloinen nuori nainen. Toivottavasti häntä ei johdatella häpäisemään itseään herjapantomiinilla. Kun hän lopulta joutui myöntämään, että olen joutunut kiusan ja herjan kohteeksi, hänen kommenttinsa kuului: "No. Okei. Tottahan se oli, mutta eikö kannattaisi unohtaa ja aloittaa puhtaalta uudelleen." Kysyin: "Mitä se auttaa, jollei kiusaa paljasteta. Kaikki jatkuu samanlaisena. Kun yritän paljastaa kiusan, ensin sanotaan, että luulottelen, suurentelen ja kuvittelen tilanteet. Kun sitten kerron todellisia kiusatilanteita, minulle sanotaan: kyllä sinun kannattaa opetella antamaan anteeksi ja unohtaa. Sinustahan on tulossa katkera vanahpiika, joka ei osaa nauttia elämästä. Sinä olet jo niin vanha, että kannattaako enää muistella menneitä. Meillä olisi tässä tarjolla eläkepaperit...."

Eli: ... miten kukaan uskaltaa ottaa omalle tunnolleen toisen ihmisen kiusaamisen eläkkeelle, vainohahaisuudesta syytettynä?

Miksikä muuten "topinkiusa4"-sivustolle pääsy on taas estynyt? Ei löydy salasanaa, eikä sähköposti-osoitetta, jolla sitä vaihtaa? Onko Vuodatuksen sivusto siis ainoa, jolla pääsen julkisuuteen? Eli voin kirjoitella tähän, mitä mieli lystää, pelkäämättä joutua itse syytteeseen herjasta, vaiko?

Maanantaina 27.3.

Olisiko toimittaja-linjaan pitänyt tehdä haara nimeltä "valokuvaajat". Laukaasta ja Oulusta? Sieltäkö olisi myös löytynyt se reumasairaita hoitanut lääkäri?

Heistäkö nousi Hämeenlinnassa kokemani paparazzi-pantomiini? Muistattehan, miten yhteen aikaan nuoret sihtasivat todella röyhkeästi kameroillaan minua lenkillä käydessäni. Entäpä se mainostoimistovirkailija? Nainen Aulangon puistometsässä, Hämeenlinnassa asuessani ? Hän, joka innosti tupakanpolttoon. Nainen yritti kovasti tehdä tuttavuutta. Oliko hän mainostoimistosta, jossa otettiin mainoskuvat tupakka-mainokseen, jossa Eku poseerasi?

Tässä taas menetän vihje-jäljet, joten joudun arvailemaan yhteydet toimittajiin, teatterilaisiin ja puutarhureihin ja menen taas harhaan, vai? Mutta miten olisi ketju: Jokela-Savolainen-Isaksson...?

Voin kuitenkin sanoa varmasti, että Päivi-tuttavani haaveili näytelmästä, joka olisi niin todellinen, että ihmiset ryntäävät lavalle pelastamaan päähenkilön. Tokihan Päivi on käyttänyt tilanteita elävästä elämästä luodakseen todellisen tuntuisen näytelmän, mutta onko hän sortunut manipuloimaan todellisuutta? Myös Eva P:lla oli vaikeuksia luoda näytelmä, jonka seurakunta olisi suostunut ostamaan. Oli kuulemma ollut liian uskallettu, sekistinen muistaakseni. Onko myös Eva P. sortunut manipuloimaan todellisuutta, kyetäkseen kirjoittamaan näytelmänsä "Paholaisen kirjeopisto, osa II"? Vai olenko taas väärillä jäljillä? Päivin ja Evan kyvyt kirjoittajina viittaa toimittajan tapaan tehda näytelmä, eikö? He tarvitsevat konkreettisia tapahtumia, joita kuvata.

Yksi tapa saada todellisia, joskin manipuloituja tapahtumia, lienee ihmisen älyttäminen hankalaan tilanteeseen. Valittiinko minut kohteeksi valokuvien perusteella, joita minusta oli kouluaikana otettu. Niissä totisesti on charmia!!! Heh, heh. Saa nauraa. Minuakin naurattaa....

Älytyksellä saadaan totista toimintaa. Ja niisä tapahtumissa minä näytän kunnostautuneen ruhtinaallisesti koko elämäni aikana.

Muistan eräänkin kerran kun pyrin erään pienen yhteisön jäseneksi, koska en päässyt kiinni muuhun työhön. Oli ensimmäinen viikonloppuni. Yhteisöön oli tulossa linja-autolastillinen vieraita tutustumaan yhteisön toimintaan. Emäntä pyysi minua vastaamaan ruokailun tarjoilusta, keiton pitämisestä lämpinämä ja niin edelleen. Siis sellaista aputyötä keittiössä. Hän itse valmisti keiton alusta loppuun saakka.

Emäntä oli juuri lisännyt sulatejuuston keittoon, kun menin keittiöön. Keitto porisi iloisesti puuhellalla. En ehtinyt tarttua kauhanvarteen, sillä hän pyysi mukaansa tarkistamaan salin kattauksen. Kiertelimme kaikki paikat ja jaarittelimme niitä näitä. Kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Kierroksen päätteeksi palasimme keittiöön.

Kiiruhdin puuhellan luo. Tartuin kauhanvarteen ja pyöräytin kerran keittoa. Kattilasta nousi katku, joka nostatti hiukset pystyyn. Pyöräytin toisen kerran ja varmistuin katkusta. Keitto oli palanut pohjaan. Pyörähdin kiireesti ympäri ottaakseni Emännän kiinni ja kysyäkseni, mitä nyt tehdään. Mutta törmäsinkin Emännän iloiseen olemukseen, joka seisoi takanani tyytyväisenä minua silmillään sihdaten. Änkytin:

"Se on palanut pohjaan. Mitä? Miten?" mutta edemmäs en ehtinyt pohtia tilannetta, sillä Emäntä sanoi rauhallisesti:

"Anna sen olla. Kun et sekoita paljon, niin ei maku tartu keittoon." Saman tien hän purjehti pois. Seisoin sydän sytkyttäen, koko ruumis vapisten. Päässäni soivat vain ajatukset: vieraat ovat jo ulkona.... keitto on palanut pohjaan.... minä olen vastuussa... mistä keittoa näkäisille vieraille... mikä HÄPEÄ.

Käännyin hellan puoleen ja tuijotin keittoa hetken täysin apaattisena. Palava puu räsähti hellassa saaden ajatukseni toimimaan. Etsin kaksi pientä kattilaa, joihin valutin keiton varoen pohjasakkaa lähtemästä mukaan. Helpotukseni oli melkoinen kun totesin hiilen maun tosi miedoksi. Juoksin kysymään Emännältä, voisinko ottaa jostakin persiljaa tai pakastevihanneksia, voidakseni jatkaa keittoa, jotta se varmasti riittäisi. Samalla palaneen maku peittyisi olemattomiin. Emäntä ei suostunut, mutta määräsi minut mukaan alku-esittelyyn, joka pidettäisiin juhlasalissa.

Jalat täristen istuin seinän vieripenkille. Vieraat istuivat keskilattian penkeillä. Emäntä asettui puhujan korokkeelle. En ehtinyt rauhoittua, ennen kuin Emäntä viittasi minuun sanoen: "Nousepa Sisko ylös" ja kun hoipuin tuolini vierellä, emäntä jatkoi: "Noin" ja tunsin itseni ihan idiootiksi, sitten hän jatkoi: "Sisko tarjoaa teille ruuan" ja niin edespäin. Eli tuli selväksi, kuka huolehtii siitä, että keitto on maukasta ja hyvin tarjoiltu. Vieraat tiirailivat minua niin vihamielisesti, että sydämeni lannistui.

Emännän puheen jälkeen poistuin hämillisenä keittiöön. Virheiden määrä puheessa kertoi Emännänkin olevan hieman poissa tolaltaan tai sitten jotain muuta. Aloin saada hermoni takaisin ja rupesin keittelemään jälkiruokakahvia varmana siitä, että jotain kummaa tapahtuisi vielä.

Mutta se kumma ei kohdistunutkaan minuun, vaan Emäntään itseensä. Ruokailijoiden jonossa oli vielä kymmenkunta henkeä, kun Emäntä juoksi keittiöön ja puhisi: "Kuule, Sisko. Otatko pakasteesta pakastevihanneksia ja jatkat niillä keittoa. He keräsivät niin ison kolehdin yhteisön hyväksi, että olisi kyllä noloa, jos ruoka loppuisi kesken." Ja näin me sitten teimme.

Samaa pikku älytystä jatkui koko yhteisössä olo aikani. En kuitenkaan katso, että Emäntä itse olisi ollut sen takana, vaan tämä "ulkopuolinen taho", joka käytti älytystä ja mitätöinti-manipulointia todella tehokkaasti hyväkseen. Ja olen varma, että muitakin oli, jotka joutuivat samanlaisen älytyksen kohteeksi. Kerran nimittäin onnistuin rikkomaan pesukoneen tavalla, joka vieläkin tuntuu aivan käsittämättömältä. Tokihan maksoin pesukoneen korjaajalle, joka onneksi löytyi samalta kylältä sunnuntai-aamuna korjaamaan koneen. Pääsin siis aika vähällä. Mutta joutuiko joku toinen ostamaan sekä pyykin- että astianpesukoneen mokiensa takia, koska ei halunnut häpeänsä paljastuvan?

Paljon vakavampana, kuin tuon yhteisö-herjan, koen mitätöinnin ja älytyksen oikeissa työpaikoissani. Kuten se älytys Safa-osoitteella tai älytys yrittää saada minut ottamaan vastuu suunnitelmista, joita en ollut tehnyt ja jotka oli tehty ihan höpösti. Muistathan ES? Kun työn tilaajat tiuskivat minulle kysymyksiään, ihmettelin. Lopulta he tiukkasivat, minäkö suunnitelman olin tehnyt. Kerroin vain piirtäneeni sen, jolloin miehet menivät ensin ihan hiljaisiksi, sitten yksi alkoi naureskella, toinen meni hämilleen, kolmas potki hiekkaa. Koko tarkastuskierros lopetettiin siihen.

Tuo yllä mainittu ja monet muut kokemukset puutarha-suunnittelun parissa kertoo minulle nyt, että joku yritti niissäkin toimissa saada minut tuntemaan itseni ihan tyhmäksi ja huonoksi. Ihmiseksi, jonka voi älyttää mihin tahansa.

Olen pyöritellyt syytä monesta eri kulmasta, mutta en ole tainnut osua löytämään oikeaa, koska vielä saan kirjoitella tätä blogia. Vai onko "topinkiusa4":n esto merkki siitä, että nyt pitäisi pysähtyä?

Perjantaina 25.3.

"Venäläiselle":

Sinä näytit olevan pomo kokouksessa, joka teillä oli pullakaupan aamupalaverissa. Mitäpä, jos nyt käyttäisit jykevää voimaasi ja avaisit koko huijauksen. Venäläinen kansa ansaitsee tulla kohdelluksi myös rehellisenä ja totuuteen pyrkivänä. Parempina kuin me suomalaiset.

Ja sitten Karin porukka: Huutakaa "Bingo", kun osun oikeaan. Olen ansainnut sen uutteran tutkimustyöni ansiosta.

Menikö Otavan juttu näin:

> oli kari, jolla oli valkolalaisyhteyksiä. Ehkäpä juuri raviharrastuksen ansiosta ja/tai naimakaupan kautta ja/tai tuttavani AHn kautta. Tuoltakos ne tummat hoikat miehet löytyvät sekä tämä Enonkosken toimittaja-Pohjolainen-Lookkinko? No. Samojen yhteyksien kautta saattoi Palokan puut.ope KM yllyttää (ja tuoltako löytyy toimittaja-linkki?) minut vaihtamaan suunnitelmani ja pyrkimään Otavan maatalousoppilaitokseen, jossa odotteli rysähdys älytys-karille.

> kari flirttaili näyttävästi häntä itseään vanhemman naisen kanssa, antaen mallin ohikulkevalle pikku öllerölle. (Tämä sopisi muuten himpskatin hyvin johdatus-draamaa, jota olen kuvaillut kohdallani aiemminkin, eikö?). Pikku ölleröä yllytettiin uskomaan, että "nuori ori se tiellä pitää". Tavoitteena oli naimakauppa Nuoren Veljen kanssa, josta myöhemmin olisi löytynyt se Hessu-juttuun etsimäni vanhojen autojen piippi-linkki.

> matka Emännän sukulaisiin torjui enimmän tuttavuuspyrkimyksen Veljen kanssa. Myöhemmin torjuin suoran kutsun luoda yhteys Nuoreen Veljeen vetoamalla siihen, että minusta "on tullut paha". Olin ruvennut polttamaan tupakkaa! Hupa heijaa, tätä pahuuden syvyyttä !!! Ei minulla sitä poika poloista vastaan mitään ollut, vaan sitä tilannetta. Kuten Oulun Topinkin kohdalla. Oli kulissi - epämääräinen tunne, että juttu on teatteria - , jonka taakse en nähnyt, enkä halunnut "ostaa sikaa säkissä".

> kun hevoshuijausyritys epäonnistui, Veli kiinnostui minusta toden teolla, vaiko? Alkoi "PeräPekan-reissu" läpi elämän.

- - -  ja nyt on tultu tilanteeseen, etten luota kehenkään. Jopa eilen, kun kävin juttelemassa "Minnan" kanssa, tein testin. Koska Minna ei esitellyt itseään, kysyin onka hänen nimensä MinnaM. ja onko hänen toimipaikkansa siellä ja täällä.

Ja arvatkaapa, mitä? Minnasta tuli innostunut, jännittynyt ja pälyilevä. Saattoi olla, että hän häpesi mokaansa, kun ei huomannut tervehtien esitellä itseään, mutta hänen ilmeensä ja käytöksensä voi tulkita myös niin, että MinnaM:lla oli sijaispersoona. Kummankos skitsoilua tämä nyt sitten on? Jos hän oli oikea Minna, luovun omastani heti, mutta jos hän oli sijaisMinna, pyydän lopettamaan tämän hömpän.

Missään tapauksessa, siinäkään tapauksessa, että hakeudun sairaseläkkeelle, minua ei saa lähettää lappeenrantalais-mengelen käsiin.

Yksi juttu, mikä tekee minut erittäin epäluuloiseksi terkkarilääkäreiden suhteen, on viime vuotinen avunpyyntöni. Pyysin, että minusta otetaan huumenäyte siltä varalta, että huumesyöttö jatkuu yhä. Terkkari kieltäytyi. Niitä ei kuulemma tehdä täällä Enonkoskella, eikä hän ohjannut minua muuallekaan. Hakeuduin A-klinikalle omin voimin. Nainen ei oikein ymmärtänyt, että sellaista voi asiakas pyytää. A-klinikko soitti toverilleen - jonka hän vihajsi olevan psykiatri - puhuen hämärästi, minua arvioivasti vilkuillen jokaisen kommenttinsa yhteydessä:

"Hän ei kuulu meille. Niin, niin. Olisko sinulla aikaa ottaa hänet vastaan. Niin, niin. On vähän. Niin, niin. Vaikuttaa siltä. Niin, niin. Hän istuu tuossa vastapää, en voi... Niin, niin."

Kuuneltuani aikani vihjailevaa keskustelua tarpeestani mennä psykiatriseen hoitoon sanoin Klinikolle: "Kuulkaapas. Voisimmeko sopia, että hakeudun hoitoon myöhemmin. Vien suotta teidän aikaanne koska juttuni on niin vaikea." Klinikko lopetti puhelun maireana kuin...piip.

VOIHAN se toki olla niinkin, että huumetestit ovat niin kalliita, ettei testejä tehdä kuin äärimmäisessä hädässä. Edes ihmisen pyyntö , että hän tarvitsee testin tulokset osoittaakseen olevansa puhdas huumeista kaiken huumevihjailun alla, ei auta, vaiko?

- - -

KariTopin strategia?:

Älytys, vedätys, manipulointi -draama onnistuu parhaiten ujojen, arkojen, herkkien ja vetäytyvien ihmisluonteiden kohdalla, eikö? Eli siis jos poliisi joskus ihmettelee, miten ihan kunnon kansalaiset on saatu mukaan rikolliseen toimintaan, niin syynä on juuri tuon luonteenpiirteen hyväksikäyttö. Arka ihminen ei kehtaa edes epäillä, että häntä on älytetty. HÄPEÄ on paljon suurempi tunnelasti kuin oman tunnon nakutus. Eikö?

Häpeä ohjaa ajatukseen: "En ole ihmisen arvoinen. Olen hullu. En kykene hallitsemaan itseäni, tekojani enkä ajatuksiani. Parempi piiloutua unohduksiin. Minut kuuluukin tuhota, koska en ole niin kuin muut." Ja nän edespäin.

Juuri tuota ominaisuutta mielestäni Karitopinn porukka käyttää hyväkseen. Heidän uhrinsa eivät ikinä paljasta älytystä. Ajatelkaapa vaikka Rauhaa tai minun äitiäni. Mieluummin he kärsivät hiljaisina taakkansa alla, tuhoten jokaisen, jopa ne, jotka pyrkivät lähellä auttamaan.

KariTopin tapainen porukka voi pitää valtansa jopa viranomaisiin nähden, sillä hehän eivät silmin nähden tee rikosta. Kuten se vesipiirin mies sanoi: "Ei se ole hölmö, joka älyttää, vaan se, joka lähtee mukaan älytettäväksi." Tällä hän antoi minulle kiitoksen siitä, etten lähtenyt mukaan hänen viettely-yrityksiinsä. Ihan kunnon mies pohjimmiltaan siis. Tosin. Voihan se olla, että hän yritti vähätellä omaa mokaansa.

Torstaina 24.3.

Lähden tästä kohtsiltään suunnittelemaan Minna Mannermaan ja Katri Voutilaisen kanssa tulevaisuuttani. Kerron siitä tarkemmin myöhemmin. Mutta nyt...

... tuota noin? Miksi Eva P. juosta reputtaa perässäni näin tavattoman paljon? Eva varnaan itsekin ymmärtää, mitä minulle merkitsee oikeiden nimien ja statusten löytyminen. Niitä on nyt yhteensä neljä.  Eva P:stä lähtee ketju ainakin näin: 

EvaP. / Enonkosken kirjaston ATK-laite > AnnaMariHelena ja Leila-Helena / Ihamaniemi > Körmy Asuntovaunullinen / Ihamaniemi > MiliisiPoika ja HuumeKari / Kerava > Neiti Puutarha ja Sisar / Järvenpää.... ja sitten jäljet sotkeentuvat, mutta Eva P. tulee jälleen esille Urbanistina Turun Urban Environment-kursseilla, jossa hän oli "ylimääräisenä"  ja siellä hänellä oli joitain yhteyksiä Helsingin tuttaviini, kuten Rauha ja ortsut. Mutta sitten taas jäljet häviävät. Tulevatko ne esille Laukaassakin? Jollakin muulla nimellä?

Eva P.n jälkiä löytyy lattiasta, seiniltä ja kohta kai katostakin, vai? Mitenkäs se yhteys noihin puutarha-alan tuttaviini voisi kulkea?

- - - - -

Toinen viesti, jonka haluan jättää viestitettäväksi, on Tahvoselle. Pyydän jo etukäteen, että joudun laittamaan tähän suuresti kuunioittamani yrittäjän nimen. Toivon, että sitä kautta pääsen käsiksi ihmisiin, joille oli ensi arvoisen tärkeää saada epäonnistumisia aikaan puutarha-alan töissäni.

Tn puutarhallaan tein tosi pahan virheen. Poltin liika lannoitteella pienen kurkkuhuoneellisen taimia. (Tätä liikalannoitaja-syndroomaa tarjottiin Jukolassakin, muuten!!! Sattumaako?) Juttu meni Tahvosilla niin, etten tiennyt lannoitesekoittajan jääneen päälle veden tulon katkettua. Napsautin veden tulon auki, kun se oli jostain syystä lakannut, jolloin lannoitesaostuma oli pullahtanut huoneeseen kertasuihkulla ja koko huoneen taimet paloivat. Lannoitetta oli oltava tosi paljon, sillä muuten vain eka taimet olisivat kuolleet. Vai antoiko joku lisälannoitetta jossain muussa välissä?

Tämän tyyppinenhän se oli se Otavan hevoshuijausyrityskin. Arvaatte varmaan, miltä minusta itsestänikin tuntui oma ammattitaitoni ja kykyni työntekoon.

Tänä päivänä en kuitenkaan enää näe noita juttuja omina mokinani. Kuten siitä Otavan hevoshuijausyrityksestä juttelin, katson, että takana oli kiristysyritys. Mutta oliko Tahvosen liikalannoitus-yritys jonkun ulkopuolisen junailema? Menikö tuon tapahtuman jäljet Ouluun ja OulunTopi-porukkan jyväskyläläiseen haaraan?

 Missään tapauksessa en usko, että omistaja itse olisi ollut halukas tuhoamaan  omaa omaisuuttaan. Ei sitä tue heidän luonnekuvansakaan!!!

Entäs olenko ollut väärällä raviradalla. Alku olikin Killerillä, vaiko? Sieltä se jatkui Mikkeliin ja sitten Ouluun.... Hupsista vaan, kun ihan pyörryttää.

En jaksa kuvailla yksittäisiä tapahtumia. Toisaalta jättäisinkin ne novelleihin, joita tapahtumista voisi rustailla. Mutta haluan sanoa, että Killeri-Mikkelin ravirata-Oulun ravirata -draama näyttää ihan samanlta kuin Heikki Anttilan kanssa käymäni seläntakapantomiini. Olen näköjään aina ollut siellä, missä on tapahtunut jokin rikos tai moraalittomuus tai vahingonteko. Koska kuitenkaan en itse ole sellaisiin pyrkinyt, niin kyllä ainkain minun aivoni sanovat, että kuljin rikoksentekopaikoille, koska siellä oli suunniteltu tehtäväksi jokin rikos. Oliko sellainen Hessun innostama Aulangon luontoretki-polkujen etsiminen?

Ajatelkaapa vaikka sitä Hessun kirjastovarkaus-draamaa. Hän toi minulle kaksi runokirjaa - - ->  hän ei halunnut niitä palauttaa - - - - > palautin ne itse laina-ajan uhatessa mennä umpeen - - ->  Hessu kävi päälle kuin yleinen syyttäjä huutamalla: "Mikä oikeus sulla on toisen kirjoja mennä palauttaan..." - - - >  ja minunko olisi pitänyt uskoa, että hänen syytöksensä oli realistinen?

Entä jos Hessun käytös kertoikin siitä, että joku oli valehdellut minun olevan kirjastovaras ja Hessu oli laitettu toteuttamaan draama, jossa hänen lainaamat kaksi runokirjaa "jäivät vahningossa" minulle. Ja minun oletettiin hyväksyvän sen, etten palauta niitä, kö?

Draaman luoja tiesi siinä tapauksessa hurjan hyvin, että runokirjat ovat ainoita, joita ostan kirjahyllyyni. Kaikki muut lainaan. Paitsi tietenkin muutamia tieteiskirjoja, joita joutuu lukemaan monta kertaa läpi, ennen kuin ne ymmärtää. Sellainen oli muuten Martin Buberin "Minä ja Sinä", jonka perusteella Hessu määritteli minut skitsofreenikoksi. Väitteensä hän perusteli sillä, että Burberkin oli skitsofreenikko, eikä kukaan muu kuin toinen skitso voi ymmärtää hänen teostaan.

Tätä tasoa Hessu-herja oli kaiken aikaa. Jos joku lukija kuvittelee minun suurentelevan, niin minä puolestani väitän, että pienentelen, sillä kaikkia yksityiskohtia on mahdoton kertoa lyhyesti.

- - - -

Minna Maaneramaa-tapaamisessa pyrittiin saamaan minut sairaseläkkeelle. Minä kun kuulemma aivan ilmeisesti "kuulen" olemattomia ja syytän Hessu -parkaa vainoamisesta - vaikka miesparka oli vain RAKASTUNUT, niinkö?

Voi pyhä pieru!! Voiko kukaan suojella minua Enonkosken lääkäreiden diagnoosilta? Hessu itse huusi minulle:

"Mää tuun vainoon sua läpi elämän. Mää tuun tuhoon sut. Mää tuun häpäseen sut niin, ett koko Suomi nauraa sulle, perkeleen saatanan, huora." Ja tätä rataa. Uskon Hessun toteuttaneen uhkauksensa, joka tosin saattoi olla alkanut jo ennen Riihimäen aikaa. Miksi minun pitäisi "jättää kaikki taakse ja jatkaa kuin ei mitään olisi ollutkaan." Miksi minun pitäisi uskoa, että kaikki ongelmat johtuvat vain omista heikkouksistani.

Kyllä minä sen uskon, että monet vaikeude nousevat ihmisen omista heikkouksista, mutta Hessun ja Ouluntopi-tapahtumissa kysyn: "Miksi toinen ihminen saa käyttää toisen ihmisen heikkouksia, tuhotakseen tältä elämää? Miksi kukaan ei halua puolustaa? Miksi vain Super-pantomiinia, mutta ei edessä päin keskustelua?"

Keskiviikkona 23.3.

Siitä eilisestä Hevostytön matkalippu-huijauksesta vielä.

Oliko se herja-draamaa? Kuskin puhe, ilmeet ja eleet sekä tytön vaitonaisuus kielisivät siitä. Sekä se, ettei Kuski ottanut tytön euroa, vaikka tyttö mykkänä ojenteli rahaa Kuskille.

Oliko tarkoitus kokeilla, autanko pulaan joutunutta Pikku Huijaria tarjoamalla kaksi viisikymmentä euroa, joka tytön matkasta puuttui vai oliko tarkoitus saada minut puhumaan Kuskille vai oliko tarkoitus saada yhteys Hevosmiehiin, jotka olisivat tulleet kiittelemään autettuani pikku huijaria. Tällä tavallako lapsista tehdään rikollisia? Opetetaan pantomiini-huijaamista.

Ei Pojat. En minä teihin halua tutustua. Enkä katsonut tytön olevan minkäänlaisessa pulassa. Koska Kuski on aiemminkin yrittänyt älyttää, oletin jälleen olevani saman kohteena. En vain heti keksinyt syytä.

No. Jääköön se teidän ja teidän lastenne ilonpidoksi. Ehkä meitä ei kohta naurata ketään, mikäli takana on doping-aineiden salakuljetus-hanke, jota on kestänyt vuosikymmenten ajan.

Ja joka on yhteydessä Hevosmiesten likaisiin peleihin ja jossa olen ollut nilkkojani myöten nuoruudestani asti. En oman tahtoni mukaisesti, vaan kuten olen kuvaillut aiemminkin, manipuloituna pikku öllerönä. Toimittaja-näyttelijöiden draamassa "Paholaisen kirjeopisto, osa II", vaiko?

Saan toimittaja-ketjua luotua jo usean vuosikymmenen ajalle; ainakin voisi mennä näin: x/Jyväskylä - x/Otava - Leena+Irmeli/Kempele - Eku + Irmeli/Hesari - Siev./Tikkurila -  Eva/Urban - Paula/Janakkala+Hämeenlinna - Vänä, Eva/Enonkoski ja niin edelleen. Mikäli olen oikeilla teillä, niin sinähän Eva tiedätkin, mikä tulisi olemaan koko listan muoto, eikö?

Kehittelin nimittäin eilen ihan itse juonen, joka päihittää Mankellinkin. Voisi nimittäin olla niin, että se Lahden doping-käry onnistui sen takia, että käräyttäjinä olivat toimittajat !!!

Voihan olla katsokaas niinkin, että toimittajat löysivät OulunTopi-yhteyksien (tai jonkin muun Topi-tarinaan, jossa olen ollut mukana, yhteyden) ansiosta doping-aineiden kulkureitin, mutta sitten kävikin ilmi, että he huomasivat hyötyvänsä jutun paljastamisesta enemmän, kun antaisivat urheilijoiden ostella kaikessa rauhassa turbo-pillereitään. Saataisiin ilmi, ketkä ovat epäkelpoja hemmoja ja heidät pois listoilta.

Näin he saattoivat puhdistaa urheilijoiden joukoa ihan oma-alaoitteisesti. Toimittajillahan on maailmanlaajuisesti Tehtävä. Suuri Kamppailu totuuden, rehellisyyden, puhtauden ja oikeamielisyyden puolesta. Keinot saavat olla vaikka epärehellisiä ja mukaan voi manipuloida kaikenlaista epäsosiaalista porukkaa - ja minun laisia ölleröitä - ja niin edelleen, kunhan oma päämäärä tavoitetaan. Hinnalla millä hyvällä.

Samalla jäivät kiikkiin inhottavat, poroporvarilliset urheilupomot. Mutta solidaarisuudesta doping- ja huumeaineiden kauppiaita kohtaan, joissa oli heidän omia tuttujaan, toimittajat eivät halunneet huumerenkaan paljastuvan ihan kokonaan. Samalla heille itselleen oli luvassa ilmaiset huumeet vuosikymmenten ajaksi. Joista minäkin sain osani, joskin tietämättäni.

Sitten minua vielä kiinnostoisi Eva-Lookin puheet. Täällä kirjastolla. Hän painottaa kovasti nimenmuutos-mahdollisuuksia. Olen kyllä heittänyt sellaisen kommentin itsestänikin aiemmin, mutta en ole vaihtamassa nimeä. Enkä usko Eva-Lookin nimen olevan Hakaniemi tai alkuperäinen, jota hän kailotti äsken puhelimeen. Miksikä tällainen tuli edes mieleeni?

Sitten Eva-Look osti kissan 30:lla, mutta en aio niin kallista kissaa hankkia. En edes ilmaiseksi voi ottaa kissaa, koska sille ei olisi varakotia, jos joudun lähtemään vähäksikin aikaa pois.

No. Ihan totta!! Olen niin fiksoittunut pantsu-tiimin jäsenien JOHDATTELEVIIN lauseisiin, että otan jokaisen Evan sanan pahuuteen johdatteluna. Nytkin ensimmäinen ajatus on: "Mihinkähän se nyt pyrkii?" Vähän samanlailla kuin se muuan naisevankelistan mies. Kun evankelista-vaimo kysyi, mitä ruokaa syötäisiin, mies tiuskaisi: "Mitä sinä sillä tarkoitat?" Mies oli niin fiksoittunut ajatukseen, että vaimo yrittää koko ajan käännyttää  häntä, ettei hän ymmärtänyt lopulta edes normaalia arkipäivän puhetta. Aivopesu voi näettekös olla tämänkinlaista. On sillä aviopuolisolla ollut todella vahva psyyke, kun kesti terveenä loppuun saakka ja teki vielä uskonratkaisunkin vaimon mielen mukaisesti!

Eva-Look etsi kovalla äänellä taideapuraha-hakemuksia. En aio matkia häntä siinä, mikäli sekin oli minulle heitetty vihjaus rahanansaitsemiskeinoista.

Tuo MATKIMIS-juttu muuten. Löysin eilen kymmenkunta tapahtumaa, jossa erehdyin matkimaan jotain toista ihmistä, mutta vaikka se tuolle toiselle oli hyvä vaihtoehto, minulle sama yritys oli huono tai peräti katastrofaalinen.

ITSEYMMÄRRYKSEN kehittymisen takia pyydänkin nyt pantsutiimiläisiä kertomaan kaikki ne tilanteet, joissa minuun kohdistettiin matkimisyllytyksiä. Katsokaas pojat. Nimittäin silloin kun matkimis-käyttäytyminen ohjataan alunperinkin epäonniseen suuntaan, uhrilla ei ole suuriakaan mahdollisuuksia löytää näistä kokemuksista mitään rakentavaa.

On myös matkimista, joissa ihminen lähtee matkimaan tekoja, taitoja ja kokemuksia, joihin hänellä on jo alunperinkin kykyjä. Silloin lopputulos on onnistunut matkijankin kannalta.

Minua kiinnostaa ihan oikeasti tietää - en piruile - mitkä matkimis-yllytyksistä olivat alunperinkin suunniteltu epäonnistumaan.

Tiistaina 22.3.

 Haloo!! Minne sivuja häviää välillä vähäksi aikaa tai kokonaan!

Olenkos minä poliisin haavissa? On kuin olisi pallot sormissa. Minkä takia tällainen pelleily? En minä ole minkään rikollisporukan palkkalistoilla, enkä itseksenikään rikoksiin pyri. Oli kyllä tänä aamuna linja-autossa niin hampulle haiseva vanha nainen vieressäni, että mietin taas, yritetäänkö minua houkutella humputiksi. Älkää pelätkö. Hampun haju tuo mieleeni vanhan palaneen, tuhkan homeelta haisevan aitan (--- ota nyt tuostakin lauseesta selvää, mutta kun on pakko pitää kamalaa kiirettä, ettei hakkeri ehdi huitaista kaikkea pois...)- - - ja pois tullessa kuski otti kiinni pikku tytön, joka matkusti lipulla, jonka hinta ei riittänyt kuin pariin kilometriin. --- ja siitäpä taas tuli mieleeni Hessu ja eräs pariskunta junan takapenkillä. Noilla ihmisillä oli kuulemma HIMO matkustaa ilmaiseksi. Hessu halusi aina kokeilla pääseekö pummina Riihimäeltä Hyvinkäälle ja Pariskunnan rouva matkusti Helsingin sisäisellä ratikalla ilmaiseksi. No. Ilonsa kullakin, mutta kuunnellessani kuskin motkotusta tytölle, tuli mieleeni, mahtoiko Hessu ja kumppanit yrittää innostaa minuakin ilmaisiin matkantekoihin. En ole eläissäni edes yrittänyt matkustaa ilman lippumaksua. Tästä menee Jumalakin takuuseen. Joka tapauksessa jäin kertailemaan niitä tilanteita, joissa juuri Hessu yritti altistaa minut moraalittomuuksiin tai rikoksiin ja ja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että olen ollut vuosia yllytyksen kohteena.

Kuka keksi niitä rikoksia, joihin minun olisi pitänyt lähteä mukaan? Kuka seurasi lähdenkö niihin mukaan? Ja kuka selitti, että olin lähtenyt niihin mukaan, vaikken lähtenytkään? Miksi? Ketä olisi palvellut se, että minusta tulisi rikollinen?

Kaikella tällä kirjoittelulla pyrin saamaan selville, mikä tämä herjalynkkaus on ollut, jossa näyttää olleen poliisikin mukana. Etsittekö te minun yhteyksiäni valkolalaisiin huumekauppiaisiin? Niitä minulla ei ole ja jos yritän auttaa teitä, pojat hyökkäävät minun tai omaisteni kimppuun. Voin kyllä veikkailla, ketä huumeporukassa on mukana, mutta jos sanon ääneen, minua syytetään kunnianloukkauksesta. Siitäkin huolimatta, että minulle itselleni heidän nimensä on kerrottu.

Voipi olla, että olen napostellut jonkun huuumeita, mutten tietoisesti. Kyllä ne on syötetty salaa sen poliisi-porukan voimalla, joka teki Hämeenlinnassa vintti-murron, järjesti vesitippakidutuksen, pelotteli öillisillä Eero-huudoilla, järjesti kukkatalo-huijaukset ja juoksenteli perässäni lenkillä Aulangon metsissä, - kö? Jos Aulangolle oli joku piilotellut huumeita, niin kyselkää Hessun porukoilta. Minä kävin siellä vain lenkillä, mutta mikäli oikein nyt tulkitsen Hessun pyrkimyksen, niin juuri Aulangon lenkkipoluille hän pyrki minua ohjaamaan. Eli kyselkää heiltä, jotka olivat Hessun takana. Hänen kannustamanaan läksin tutkimaan Aulangon metsien lenkkipolkuja, mutta vain niitä. ¨

Voipi olla, että joku sukulaiseni joutui huumeporukan kiristämäksi. Voipi olla, että joku maatalon poika yritti huumekaupoilla pelastaa maatilansa, joka oli menossa konkurssiin. Katsokaas maalaiselle peltojen ja metsien omistaminen on yhtä kuin ihminen itse. Jos minun suvussani ostetaan huumeita, niillä pyritään rahoittamaan esi-isiltä perittyä maata. Huumeita ei osteta biletyksen takia. Maanviljelijälle on häpeä menettää sellaista, mistä papat ja mummot ovat onnistuneet pitämään huolta. Eli jos Hessu aiheutti jollekin maanviljelijälle konkka-uhan lautapetoksellaan, voin ihan hyvin kuvitella, että Hessu itse älytettiin johonkin höpöjuttuun.

Jos minut on sotkettu tuohon maanomistamis-draamaan, niin se johtuu siitä, että minut on koettu niin arvottomaksi, että jousin heittää syntipukiksi. Luultavasti huumekauppiaat ovat juuri tätä osaa pyrkineet vahvistamaan minun osalleni perheemme sisällä. Kun minusta on vaikkapa vain huhujen ja valheiden avulla saatu perheeni silmissä työtävieroksuva, huumeitakäyttävä-kasvattava-myyvä-välittävä-ja-piilottava ja kaikkea tuollaista mukavaa, perheeni on ollut ihan valmis antamaan minut "teurasuhriksi". Tästä kertoivat äidin monet vihjeet vuosia sitten, mutten osannut ottaa niitä omalle kontalleni.

Maanantaina 21.3.

Vetoan teihin, Seija ja Hannu: Pyydän, käskekää lopettamaan herjalynkkaus ja kiusa, joka lynkasta yhä versoo. Ja pyydän avaamaan koko tapahtumaketjun pohjaan saakka. Tehän ette ole olleet varsinaisesti toimijoita. Teitä ei odota syyte mistään, mutta te voitte pelastaa sen vähän, mitä maineesta perhettämme kohtaan voi enää olla jäljellä.

Perjantainen CP-vammaisen Paulan usuttaminen jälleen kerran kimppuuni, osoittaa yhden toimintamallin, joka herjaajilla on ollut kautta vuosikymmenten. Läheisyyteeni usutetaan mielisairas, rikollinen tai muuten vain öllerö, johon minun pitäisi tutustua. Jollen muutoin huomaa sitä tehdä, viereeni tulee - kuten lauantaina Kaisa - ihminen, joka osoittaa, miten tässä tilanteessa pitäisi käyttäytyä. Eikö? Kaisa tervehti ystävällisesti CP-Paulaa, mutta CP-Paula jätti Kaisan heti rauhaan, alkaen tarjoilla ystävällisiä kysymyksiään minulle, joihin vastasin ärähtämällä: "Pyydän jättämään minut rauhaan. Nyt heti." (Reagointini CP-Paulaa kohtaan oli raju ja olen siitä pahoillani. Joskin luulin CP-Paulaa ensin Jaakonsaaren morsmaikuksi, jonka kanssa hän hemputti riijuu-aita -draamaa William's Pubin vierellä tai joka työskenteli Hämeenlinnan puistotoimessa tai jonka päätä hän painoi Keravanjoen veden alle.)

Tällaisia sairas-tuttavia olivat Hämeenlinnassa ilmeisesti myös ne kolme skitsomiestä, Hessu, Priitta, Kai, Hallituskadun nistit ja alkot ja niin edelleen. Olivatko Sari, Arja, Sirkka-Liisa, Eeva-Liisa ja niin edelleen myös leikissä mukana, joskin eri roolissa kuin nuo sairaat ihmiset?

 Nainen, joka CP-Paulan ryhmää veti, sopisi paljon paremmin sarjamurhaajia säilyttävän vankilan vanginvartijaksi. (Hupsista vaan! -vanginvartijanako hän oikesti toimiikin? Laukaassako?). CP-vamma-laitoksessa tuollaisella kieroilulla, mairittelulla ja vedättämisellä tehdään pahaa jälkeä. Jos nämä sanani loukkaavat häntä, teen sen niiden sairaiden puolesta, jotka juosta reputtavat hänen käskystään törmäilemässä tavalla, josta he saavat vain kolhuja. Oliko OulunTopi yksi heistä?

Oliko mahdollista, että Oulu-draaman takana oli nuori pappi, joka luuli minun torjuneen hänen oman lähestymisyrityksensä, mutta jonka olemassa olosta en edes tiennyt. Syntyi ehkä kilpailu, jonka tiimellyksessä minut likvidoitiin kilpakentältä jollain valheella? Mies päätti yllyttää sairaan kaverinsa minulle teatteri-käytävä-draaman avulla? Oliko Oulu-draaman takana pappi KL? Ratkaisukristitty päästä varpaisiin. Mutta jäikö yksi ratkaisu tekemättä? Ratkaisu tavoittaa kaikessa toiminnassa inhimillisyys ja totuus.

 "Sairaisiin ihmisiin vedättämis" -pantomiini-draama sai aiemmin ajattelemaan mahdollisuutta, että OulunTopi oli skitsofreniaa sairastanut nuori mies, joka teki itsemurhan, koska ei kestänyt tilanteen riistäytymistä hänelle kirjoitetusta muodosta. Tiedättehän? On ihmisiä, jotka eivät osaa luoda omatoimisesti käytösmallia tilanteissa, joihin heitä ei ole kädestä pitäen ohjattu. Työmaailmassa tästä käytetään nimitystä "itseohjautuvuus". Sielullisesti sitä kai voisi sanoa, ettei tällaisella ihmisellä ole mielikuvitusta. Myönteisessä, uutta luovassa mielessä. Hän joutuu kaaokseen, josta ei selviä kuin sekoamalla tai muuttumalla tuhoavaksi.

Tällainen tilannehan muuten syntyy aina kun ihminen vihastuu tai katkeroituu hyvin syvästi tai rakastuu eroottisesti päihtymyksen syövereihin. Menee aikansa ennen kuin hän kykenee "ottamaan järjen käteen", kuten sanotaan. Liekö mahdollista, että minun anoreksiani oli jonkun toimesta diagnosoitu jotenkin tuonlaiseksi luonteenpiirteeksi? Honkavaaran toimestako? Oletettiin, etten kykene mielikuvissani hahmottamaan maailmaa muutoin kuin oman lapsuusajan perheeni sisäisen dynamiikan avulla? Jäikö silloin ainakin kolme muuttujaa huomioimatta? Lähdettiinkö "hoitokeinoja" etsimään selkäni takana mystiikan saralta?

"Hoidettiinko" minua kaikki nämä kymmenet vuodet selän takaa? Heh, heh, ei kyllä paljon naurata. Kysymättä minulta, miltä tuntuu tai mitä ajattelen? Senkö vuoksi salaseuranta järjestettiin? Kun ei tiedetty, mitä ajattelen? Kysyikö sitä joku minulta itseltän?

- - - - No. Otettaisko vielä pohdinnan alle hypoteesi, että ne kolme miestä Hallituskadun vintti-murrossa eivät olleetkaan valepoliiseja, vaan ihan oikeita poliiseja. Kahdellahan oli poliisipuku päällä ja kolmas oli tyypillinen tarkastaja, rikosetsivä Palmu, puku päällä. Muistattehan?

Nousin viemään leivonnaisia vintin komeroon, sillä pakasteeni järjestys oli huono, eivätkä pullat sopineet sinne heti.

Jos oletetaan, että huoneessani oli salakatselu-laite, miehet tiesivät, että juoksentelen vinttikomerossa tämän tästä. Mutta että lopettaisin mahdollisesti heti kun leipominen loppuu. Niin en kuitenkaan tehnyt. Menin sinne vielä iltapäivästä.

Noustessani portaita, Mikko syöksyi eteeni huoneestaan viidennessä kerroksessa; kerroksessa ennen vintti-tasoa. Huomatessaan minun nousevan ylöspäin, hän kirosi ja syöksyi takaisin huoneeseensa, jonka ovi oli jäänyt auki. Ennen kuin ehdin viidennen kerroksen tasanteelle, Mikko syöksyi kaverinsa kanssa eteeni, lähtien harppomaan vinttiä kohti. Puolivälissä vintin rappusia totesin vintin ovella olevan poikien lisäksi kolme meistä. Kaksi poliisipukuista, joista toinen luki kännykän viestitaulua ja toinen, joka tökki meisselillä avoimena olevan vintin oven lukkoa. Tarkastaja-Palmu seurasi tilannetta rappua alempana.

Kysyin miehiltä: "Voinko viedä tavarani vintin komeroon?" Hetken mietittyään, Tarkastaja-Palmu antoi luvan. Koska hän antoi luvan, oletin, ettei asia voi olla vakava. Kysäisin ohittaessani heidät, mitä oli tapahtunut. He mutisivat, että vintille oli murtauduttu.

Vinttikomerossa ei kuitenkaan näkynyt mitään ryöstön merkkejä. Kaikki oli ihan siistiä. Vein tavarani komerooni, mutta ennen kuin ehdin pois, Tarkastaja-Palmu oli tullut perääni kysyen oliko minulta viety mitään. Vastasin: "Ei. Eikä olisi edes kannattanut."

Tarkastaja-Palmu vilkaisi Eeva-Liisan komeroon, jossa nainen oli sanonut olevan jotakin hyvin arvokasta. Kerran aiemmin Eeva-Liisa oli ollut komeronsa luona viedessäni tavaa omaan komerooni. Eeva-Liisa seisoi avuttomana komeronsa avoimen oven edessä lukkoaan näpräillen. Hän ei saanut sitä toimimaan. Lukko oli samanlainen kuin polkupyörän turvalukko, jossa koukku pitää olla tietyssä asennossa, ennen kuin se solahtaa lokosiinsa.

Yritin tarjota apuani laittaakseni lukon kiinni, mutta Eeva-Liisa esti, kertoen pyytävänsä apua sisaren pojaltaan. Olin silloin hyvin topakalla tuulella, joten uskalsin sanoa, mitä arvelin. Lopulta hän antoi lukon käteeni, jonka sain kuin sainkin lukituksi. Eeva-Liisa ei ollut mitenkään iloinen tai kiitollinen, mistä olin hyvin hämmentynyt.

Mutta en enää, mikäli hänen tarkoituksensa oli vihjauilla, että hänen komerossaan olisi varastettavaa ja nyt hän ei saa ovea moneen päivään edes kiinni, kun lukko on rikki. Muistin tuon Eeva-Liisan jutun vasta kun aloin myöhemmin pohtia poliisi-murron syytä. Kävi nimittäin niin, että kun läksin vintiltä, Mikko oli "valepoliisin" haastateltavana. He eivät kuuluneet puhuvan mitään ennen kuin ohitin heidät. Silloin Mikko sanoi: "Ne oli semmosia nuoria ja laihoja." Yrittivätkö miehet ehkä saada MINUT vakuuttuneeksi, että vintille oli murtautunut huumenuoria?

Seuraavana päivänä komeroni eteen oli tuotu hiilihanko ja tupakantumppi. Käytävän toisella puolella oli yksi komeron ovi auki ja käytävälle oli vedetty vaatteita. Muita murron jälkiä ei ollut, eikä murrosta puhuttu sen koommin.

Olen yhä ymmällä ja kyselen. Yritettiinkö "vinttimurron" avulla todistaa, että minulla oli ollut aiemmin vinttimurto-taipumuksia? Jäivätkö poliisilta järjestetyn murron kulissit kesken? Ovessa olisi ollut minun sormenjälkiäni ja olisin joutunut myöntämään, että kävin vintillä monta kertaa sinä päivänä. Yritettiinkö minut lavastaa vinttimurtoon, jotta jokin toinen vinttimurto olisi saatu selvitettyä? Murto, josta minua oli syytetty, mutta jonka olemassa oloa en edes tiedä.

En minä pysty puolustautumaan, jos syykseni on kaadettu rikoksia, joista en edes tiedä mitään. Onko poliisia harhautettu minun avullani? Vai harhauttaako poliisi jotain toista tahoa, yrittämällä osoittaa minut rikolliseksi?

Entä ne oireeni Hämeenlinnan aikana, jotka kielivät huumeiden käytöstä? Syötettiinkö minulle huumeita? Suun kautta? Ienvaivojen alku ajoittuu juuri niihin aikoihin. Kenen huumeita minä popsin?

Jatkuu iltapäivällä perjantaina 18.3.

Kiitos viestistäsi Liisa.

 Eli näinkö siinä kävikin? Aamuisen mielisairas-porukan CP-Paula oli yllytetty jälleen kerran tekemään tuttavuutta kanssani, selittämällä tälle naisparalle, että olen hänen kohtalotoverinsa ja minut pitäisi saada rohkaistua heidän porukkaansa?

Mikä on tällaisen hoitokodin henkilökunnan moraalinen, eettinen ja ammatillinen taso? Jutussahan kävi niin, että Paula, joka on vuoden päivät yrittänyt tehdä tuttavuutta kanssani, loukkaantui sydänjuuriaan myöten, kun sanoin hänelle nyt lopultakin, että hänen on jätettävä minut rauhaan. "Nyt heti" kuten korostin. Porukka meni ihan hämilleen. Heidän piti kuulemani mukaan olla täällä kahteentoista asti, mutta tunnissakin oli kestämistä.

Eikö nyt viimeistään hoitohenkilökunnan kannattaisi tehdä inventaaria toimintatavoistaan. Ja ellei se parane, pitäisikö jonkun viestittää viranomaisille tekemään tarkastus hoitokodin hoitotasosta.

Ymmärrän tosin nyt niin, että muita ihmisiä ei mahdollisesti ole laitettu minun tapaan mielisairaiden tutustuttamislistoille. Tämä oli vain Topi-draaman yksi kiusamuoto. Mutta sittenkin. Toki aion hakeutua sairaseläkkeelle, jollei muu auta. Mikä osuus herjalynkassa oli sisareni perheen överillä huolella ja tarkkailupyynnöillä, jotka yllyttivät rikolliset luomaan omia juoniaan päälleni. Onko mahdollista, että huumeporukan lisäksi skitso- ja klepto-epäilyjä on yrittänyt hyödyntää kiristysporukka, jonka bravuurina ovat olleet suuret omaisuusrikokset. Sellaiset älytykset, jonka kohteeksi Ida-mummo joutui Hämeenlinnassa rak.mest./ poliisi/adjutantti Aaltosen toimesta? Ja jonka kohteeksi minä jouduin Hessun taholta? Ja jonka kohteeksi Aimo mahdollisesti joutui serkkunsa taholta. Ja jonka kohteeksi jouduin Otavassa Hevosmiehen toimesta.... ja näin edelleen.

Perjantaina 18.3.

.. nyt taitaa olla Karin porukka hädissään? Täällä Enonkosken kirjastolla on koko mielisairas-porukka tutustumiskäynnillä. Ja voi, että miten kovasti he haluavat tutustua minuun !!! Onko tämä, Kari, jonkinlaista ilkkumista tyyliin: "Noiden kaltainen sinäkin Sisko olet. Yritä nyt vain tottua siihen, että he ovat sinun seurustelukumppaneitasi" ???

Ei näin, Kari. Nyt me pyrimme löytämään tilanteen, joka auttaa sinua ja minua kohtaamaan toisemme ja juttelemaan auki vanha kauna, joka on jäänyt sinun mielesi pohjalle. Ei minun. Kuten tiedät, minä en edes tunne sinua. Eikö tämä tilanne kuvaa enemmänkin sinun hulluutta kuin minun?

 Perjantaina 18.3.

Tämä viesti on teille neljä nuorta linja-auto -aseman edessä. Eilen iltapäivällä. Sanon teitä Kareiksi. sillä yksi teistä muistutti Karia. Älkää ikinä antako kenenkään tehdä teistä renkejä. Ei edes mielipide -renkejä. Ei, vaikka kyseessä olisi teidän oma isänne. Opetelkaa ajattelutapa, jossa voitte olla puolueeton, mutta silti terveesti arvioiva ja arvosteleva. Kyselkää opettajaltanne isienne käytöksen arvomaailmasta. Kyseenalaistakaa kaikki, missä ei ole inhimillisyys, avoimuus ja rehellisyys pontimena.

Ennen kaikkea opetelkaa näkemään, milloin joku sortuu selän takana kiusaamaan ja ilkeilemään. Se osoittaa ihmisestä vallanhalua ja salakähmäistä luonteenpiirrettä. Samanlailla, kuin hän juoksettaa teitä salakähmäisissä kiusoissaan, samanlailla hän suhteutuu teihin itseenne, vaikka että heti sitä näe.

Jos teidän isänne on nuoruudessaan tehnyt höpöjä - tai peräti rikoksen tai yrittänyt sitä siten, että jotkut toiset ovat joutuneet kärsimään - opettakaa te häntä kasvattamaan itselleen selkäranka, joka kestää epäonnistumiset ja vahingonteot.

Mutta älkää missään tapauksessa menkö mukaan piilottelu- ja salailu-temppuiluun. Äläkääkä häpäiskö häntä hänen epäonnistumisissään. Tiedättehän? Pahimman vihollisen saatte ihmisestä, jonka häpäisette. Tässä kiinalaiset ovat olleet meitä edellä. Heidän kulttuuriinsa kuuluu, että ihmisen pitää epäonnistuessaankin saada "pitää kasvonsa." Siihen häntä voi auttaa vain se vahvempi osapuoli. Hän joutuu luopumaan oman voittonsa suuruudesta antamalla hävinneelle mahdollisuuden selittää tekonsa tai avata se itse.

Opetelkaa vanhojen viisaiden ihmisten opetuksia. Niitä on maailmankirjallisuus pullollaan. Tarkistakaa, mitä teidän isänne käytös on vuosikymmenten aikana saanut aikaan. Kuinka moni ihminen on tuhonnut oman elämänsä, lähdettyään renkeilemään isänne pantomiinissa? Onko se teistä miehen käytöstä? Onko miehuullista ja kunnioitettavaa yrittää vedättää toista ihmistä moraalittomuuksiin tai sairastumaan anoreksiaan tai tupakanpolttoon tai mikä teidän pantomiininne takana lienee ollutkin. Toki se oli kovin lapsellista ja "vähäistä", mutta osoitti teistä arvostelukyvyttömyyttä. Sydämettömyyttä.

Voin antaa muutaman vinkin. Tutkikaa, mitä tapahtui Otavan maatalouoppilaitoksessa - 70 -luvun puolivälissä. Etsikää totuus. Arvioikaa sitä. Puolueettomasti. Älkää antako rakkauden sokaista teitä.

Torstaina 17.3.

Voisiko löytyä ihmistä, joka lainaisi minulle tietokoneen ja liitymän ja maksasi laskut, jotta voisin ylläpitää näitä sivuja? En jaksa enää kirjaston koneen torpedoijia. Eilen temppuilivat Eva ja Kaisa. Vaikka sinne vaihdettiin F-securen tilalle Essentials, sivuilleni päästiin taas. F-securella oli mahdollisuus napata tunkeutuja, Essentials vain pyörittää tarkistusta.

Siis ‘Poika’ -sana tarkoittaa heroiinia. Opin sen eilen yhdestä dekkarista. Kuulin kyllä sanan omituisissa yhteyksissä asuessani ort.kirkon toim.keskuksessa Tikkurilassa, mutta asiahan ei minulle kuulunut, joten jätin pohtimatta. Ei olisi kannattanut. Olisin jo silloin päässyt perille huumausaine-trokariporukasta, vaiko? Se ei ollut edes silloin salaisuus kirkon keskudessa, joten uskallan kirjoittaa asiasta näin avoimesti. Minulle kerrottiin jopa nimiä, jotka kuuluvat ‘käyttäjiin’.

Kerran meille soitti englantia huonosti puhuva mies, joka karjui ja peloitteli kostolla, jollen heti kertoisi, missä erään papin tytär asustelee. En tänä päivänäkään tiedä, missä hän asuu tai onko häntä olemassakaan. Mietin yhä, kuinka moni niistä huumausaine-porukka -tiedotuksista oli tarkoitettu HOUKUTTUMIKSI liittyä porukkaan mukaan?

Muistattehan, miten monessa asuinpaikassani niitä oli. Olivat Afek, Haifa, asuntovaunukauppa, Hämeenlinna ja pahojen poikien ravintola, Enonkoski ja huumeklinikka, Laukaa ja valkolalainen huumeporukka, Jyväskylä ja tehtaanjohtaja poikineen ja ….

Ja tästäpä tultiinkin aasinsillalle Jyväskylään. Eihän se nyt vain ollut niin, että “lääkäri” jota etsin Oulun Topi-draamaan, oli jyväskyläläinen kirurgi tai reumasairaita hoitanut mies? Oli ehkä 70 – -80 -lukujen vaihteessa Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja järjesti peukaloni “veneluun murtuman” ja ehkä muutakin?

Lääkärin rooliin olisi helppoa luoda draama, jossa käytetään huumausaineita kivunpoistoon. Vielä 80-luvulla olivat eräät leikkaustoimet niin kehittymättömiä, että potilaita kehoitettiin mieluummin kestämään kipua, kun leikkauttamaan kipukohdan. Nykyisin aineet ja välineet ovat jo parempia. Voiko olla niin, että -80 -luvulla oli luvatonta kipulääkkeen ja huumeittein tuontia, joka oli organisoitu rampautuneiden ihmisten avulla, mutta lääkärin toimesta?!?!?!?

Ja kun potilaat sitten jäivät huumausaine-koukkuun, ei siitä enää päässytkään pikku leikkauksella irti, vaan oli pakko jatkaa toimintaa. Jos näin oli, mikään ei estä minua tutkimasta asiaa loppuun asti. Teen vaikka rikoksen, jotta pääsen vankilaan ja lähelle niitä ihmisiä, jotka tuntevat “alaa” ja sitten aloitan julkistamisen.

Senkö takia poliisitkin ovat katsoneet läpi sormien eräiden ihmisten huumetuontia? Eli on katsottu, että huumekaupalla on ollut lupa sen yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi siinä, että nämä kivuliaat ihmiset eivät olisi muuten kyenneet tekemään täysipainoista työpäivää?

Keskiviikkona 16.3.

Voidaanko tänään muistella Otavan puutarhakoulu-aikaani? Eikä saa keskeyttää nyt. Yritän näettekös saada selvää, mikä oli se tilanne, jonka takia tutustuin Liisukkaan.

Liittyikö juttu siihen vanhuspariskuntaan, joka asui lähellä Mikkeliä pienen pienessä talossaan, pari lehmää navetassaan? Ja minähän se todella olin, joka värvättiin sivutoimiseksi LEHMÄNLYPSÄJÄKSI !!!!

No. Eihän se työ vaikea ollut, sillä olin harjoitellut hommelia jo kotona. En enää muista, kävinkö vain viikonloppuisin, eli olisin ollut vain sellainen viikonlopputuuraaja. Ehkä niin. Isäntäväki oli jo niin vanha, etteivät itse jaksaneet. Lypsy piti kuitenkin muistaakseni suorittaa käsin.

Miksi minä, eikä joku karjakkokoulun tytöistä? Halusiko joku testata työkykyni navetassa, vaikka opiskelin puutarhakoulussa? Vai oliko koko juttu jonkinsortin vitsi? Liisako se oli, joka homman minulle järkkäsi vai Liisan poikakaveri? Nuori, tumma, hoikka ja ilosilmäinen. Sellainen hurmuri-tyypi. Täällä Enonkoskella on samannäköisiä paljon.

Hupa-heijaa. Enonkoskelainenko? Oulun Rouva Kukan Sukulainen? Laukaan An perheen sukulainen? Alkaakos minulla olla kohta palikat käsillä? Pitäisi vain saada järjestys.

Lypsyhommaan muuten liittyy hauska muisto. Olin juuri saanut autokortin, kun Emäntä alkoi ehdotella kuskinhommia kesälomamatkalle. Isäntä ei enää vanhuuttaan kyennyt ajamaan perheen pakettiautolla Oulun alapuolelle asti. Emäntä oli suuri, pyöreä ja kankea, jonka takia hänen olisi ollut hankala matkustaa yleisissä kulkuneuvoissa.

Yövyimme Emännän kanssa pakkarin perässä ainakin yhden kerran. Perillä hänen vanhassa kotitalossaan meitä odotti kaksi sisarusta. Molemmat sairaseläkkeellä mielenterveyssyistä. Kävin toisen kanssa kalassa, mutta en osannut nauttia lomailusta. Pelkäsin vähän niin rempsakkaa naista. Toinen sisarus oli äärettömän arka ja syrjäänvetäytyvä. Olin suunnattoman iloinen, kun paluumatka alkoi.

Ja olin suunnattoman harmistunut, kun en käyttänyt lomaani toisin. Suostuin Emännän pyyntöön, vaikka Liisa yritti houkutella luokseen kesälomaa viettämään maalle. Oliko hän huolissaan, mikäli kuuli Emännän tarjouksesta, en tiedä. Mutta nyt olisin kiinnostunut tietämään.

Mikäli näitä sanoja lukee joku, joka oli kanssani Otavan maatalousoppilaitoksessa ja tietää minuun liittyvistä jutuista, olisin hyvin kiitollinen tiedoista. Oliko mitätöinti kohdallani käynnissä jo tuolloin? Oliko se alkanut emäntäkouluaikoinani vai oppikoulussa? Miksi? Oliko perässäni joku pettynyt sulhasmies Laukaasta? Juuri tässä näin. Tässä on alkupiste herjalynkkaukselle. Ja se paikkakuntana sijottuu Valkolaan, ko?

Tiistaina 15.3.

Kiitos Pekk ja Liisa viestistä ja avusta. Onnea vaunukaupoille. Toivottovasti saatte kaikki selvitettyä. Varsinkin se Simpan ja Jussin osuus tuntuu pöyristyttävältä.

Minä jatkan muistoissani. Vähän kyllä hävettää se, että loin jokaiseen muistoon selityksen oletusten pohjalta, jotka nousivat vääristä vihjeistä. Mutta se näytti niin selvältä!!!

Olisin voinut lyödä vaikka pääni pantiksi, että jonkinasteinen "teatteri-, toimittaja- ja kansanedustaja -tiimi" suojelee jotakin rikollisporukkaa, jonka kiusattavaksi minut myytiin Oulun Topin mönkään menneen riijuureissun takia!!!

Omat omaiseni näin mukana toteuttamassa herjalynkkaa, tosin manipuloituina. Muistattehan, miten usein mietin, mikä olisi voinut olla se tapa, jolla heidät saatiin älytettyä mukaan? Kuka oli Enomies? Miten heille kerrottiin OulunTopit, HessuTopit, MarkkuTopit ja vedätykset huijauksiin.

Kuka oli minun Näköinen? Rouva Hasunenko? Olen pahoillani kaikkien niiden "OulunTopien" puolesta, joiden päälle olen "Topin" rollihahmon langettanut. Mutta kun kukaan ei sanonut, vaikka kysyin suoraan. Lukemattomilta ihmisiltä. Toisaalta, jos olisin pysynyt tiukasti vain tapahtumien kirjaamisessa, topittelukin olisi vältetty. Näinhän ne näreet on mäen päälläkin.

Mikäli saan hankittua oman tietokoneen, voisin yrittää sitä novellia, josta puhuimme. Itseäni kiinnostaisi tutkia, miten ihmiseen vaikuttaa vapauden riisto, joka tehdään vapaudessa. Siis se takana päin ohjailu ja manipulointi. Missä on raja, jonka jälkeen ohjailu ei enää onnistu? Tiedättehän?

Se raja on luultavasti jossakin, mitä kutsumme itsetunnoksi. Ei ylemmyyden tunnoksi. Ei ole kyse siitä, että ihminen tuntisi olevansa muiden yläpuolella tai erillinen kaikesta. Jotenkin hän tunnistaa paikan itsessään ja suhteessa tai suhteettomuudessa muihin. Nimen omaan tuo "suhteettomuus" kiinnostaisi selvittää konkreettisen esimerkin avulla, sillä luulen joutuneeni juuri siihen tilaan herjalynkan aikana.

"Sulhasmies -kavalkaadi" oli suhteetonta todelliseen rooliini verrattuna yhteiskunnan jäsenenä. "Rikos-epäilys-vihjailut" olivat suhteettomia tavoitteisiini tai tekoihini nähden. "Omaisrakkaus-hylkäys -dramatisointi" oli suhteetonta normaaliin ihmiselämään verrattuna. "Katu-mummo-pappa -pantomiini" oli suhteetonta normaaliin katuelämään verrattuna. "Sattuma-ihmiset" junissa ja tapahtumissa olivat suhteettoman osuvia pantomiini-ihmisiin verrattuna ja niin edelleen.

Vaikka ihminen olisi ollut vielä minuakin öllerömpi, hän olisi alkanut miettiä, mistä oikein on kyse tai että tuohon en halua osallistua pikku varpaan vertaa. Miten se pitäisi sanoa? Ehkä jotenkin on niin, että sen jälkeen kun ihminen kokee itsensä ajattelevana, arvostelevana, arvioivana ja vastuullisena ajatuksistaan, - vaikka tekeekin virheitä arvioissaankin! - hänen itsetuntonsa estää sen, että selän takana tai edes suggeroituna hänen alitajuntansa ei suostu poikkeamaan itse määrittämältään moraalisesta polulta.

Joku voisi nimittää sitä tilaa myös uskoontulleen ihmisen uutena ajattelutapana, mutta minä väittäisin, että jossain suhteessa se on kaikkien ihmisten hallittavissa. Muutoinhan vain tunnustavat uskovat olisivat moraalisesti täysin oikeassa. Ja niinhän ei ole, kuten on niin monta kertaa nähty. Uskova pappi on ihan yhtä altis rahanhimolle ja rikkaiden kumartamiselle kuin ateistinen gangsteri. Jumala ei voi olla niin sadistinen, että pakottaisi kaikki samaan gangsteri-muottiin.

Aili-mummo näytti kerran videon, joka oli amerikkalaisessa vankilassa tehty dokumentti psykopaattien parannuskeinoista. Heillähän ei ole pelkoa pahuuden tai kärsimyksen edessä. He osaavat nauraa vitseille, mutta he eivät osaa itkeä kärsivän ihmisen kanssa. Heihin ei satu, kun toveriin sattuu. On kuin tuskan tunne olisi hävitetty heistä pois ja sen takia he pystyvät tekemään mitä hirvittävimpiä rikoksia.

Ohjelmassa tuotiin esille mahdollisuus, että johonkin osaan aivoja - joissa tunnekeskus oletettavasti voisi olla - siirretään "siru", joka ohjelmoidaan tuottamaan "tunteita". Ohjelmassa ei osoitettu, että siru pystyisi kuitenkaan estämään rikoksia. Oli vain hypoteesi, että siru tuottaa tunteita.

Voi toki olla, että ymmärsin jotain väärin. Mutta se antoi ajattelun aihetta siitä, mitä on "ihmisyys". Voiko ihmisessä muuttaa mitä tahansa osaa ilman, että tuhotaan jotakin kyseisen ihmisen perusolemuksesta? Jos ihminen koetaan evoluution tuloksena, kyseinen toimenpide on puolustettavissa. Mutta jos ajatellaan, että ihminen on Jumalan luoma, langennut olento, jossakin ovat henki ja sielu, joiden pakottaminen uusien, keinotekoisten tunteiden alle saattaa olla pahempi rangaistus, kuin fyysinen tappaminen. Eikö?

Tunteet voisivat nimittäin ihan hyvin nousta juuri sielusta ja hengestä. Niillä olisi siis "kotipaikka" ihmisen ruumiissa, vaikka sitä ei voi millään todentaa. Vain tunteiden esille tuominen osoittaa, että jostakin ne nousevat. Eikö silloin ainut oikea tapa muuttaa pahan ihmisen "tunne-minää" olisi sielun ja hengen muuttaminen?

Tosin eräs pappi sanoi , että tunnustavaksi uskovaksi muuttunut psykopaatti saattaa olla paljon pahempi kuin ateistinen tunneveli. Uskovana hänellä on Jumalankin lupa toimia ylivaltiaana, joka on hänen henkensä ytimessä.

Terveessä ihmisessä on enemmän tai vähemmän nöyryyttä, jonka avulla hän kokee oikein paikkansa muiden joukossa, eikö? Väkivalloin nöyryytettynä ihminen menettää itsetunonsa, vaiko? Ei välttämättä. Ihminen saattaa suhteuttaa itsensä nöyryyttäjiinsä nähden ihan oikein ja hänen itsetuntonsa kasvaa yhdessä sen tietoisuuden kanssa, mitä ihmisyys hänessä perimmiltään on. Hän siirtää katseensa nöyryyttäjistä kokemuksiin, joissa oma itseys eriytyy ja vahvistuu.

Nöyryys ei synny siitä, että ihminen mitätöidään ja alistetaan, manipuloiden omaan pieneen osaansa. Siten saadaan vain matelivia orjia aikaan. Nöyryys on kuin näköala Mount Everestin huipulta. Ihminen on pieni, mutta maailma suuri ja mahdoton hallita. Ainut, mitä ihminen voi hallita, on oma kiipeäminen elämysten huipuille ja laskeutuminen elämysten rotkoihin.

Ja jos tämä herjalynkka todellakin saataisiin auki, voisinpa hyvinkin yrittää opetella omien kotisivujen tekoa, jolloin kaikki yhdistystomintaan liittyvä olisi mahdollista hallita paremmin ja turvallisemmin.

Maanantaina 14.3.

La Mengele Laukaalainen?

Kuka hän on? Olikos se niin, että saamani vihjaus rahaongelmista ei koskenutkaan rahan varastamista, vaan määräraha-ongelmia? Oli tehty vika oletus, toimittu sen mukaan ja toiminta osoittautui alttiiksi rikollisten manipuloinnille, vaiko? Mitenkäs tässä nyt pitäisi edetä? Olivatko minun suuret sanani harhaanjoutuneita päätelmiä, koska omakin lähtökohtani oli väärä?!?!?!?

 Tarina Otavasta:

Oli talvi. Oli reki ja hevonen. Oli kaksi nuorta tyttöä, Lyyli ja Tyyne. Oli Hevosmies. Lähdettiin rekiretkelle.

Lyyli asettautui reen jalaksille, mutta Tyyne laitettiin istumaan eteen ohjausta opettelemaan. Hevosmies istui Tyyen taakse opettajaksi. Ajeltiin tyynessä pakkassäässä kaksi kilometriä. Reen jalakset kitisivät. Polle pärskyi.

Hevosmies alkoi kihnuttautua lähemmäksi Tyyneä. Vielä vähän lähemmäksi. Tyyne säikähti Hevosmiehen painoa. Reki heilahti. Lyyli hyppäsi jalaksilta tielle juuri ennen reen kaatumista ojaan. Valjaat tippuivat hevosen yltä kuin irtonainen loimi. Remmit Tyynen käsissä kiristivät hevosen pään kaarelle. Hädissään hän irroitti ne päästäen hevosen ravaamaan vauhkona metsän siimekseen.

Kömmittiin siinä sitten tielle, Hevosmies ja Tyyne. Lyyli katseli tietävästi hymyillen kauempana. Tyyne oli järkyttynyt, kauhuissaan.

Hevosmiestä nauratti: "No. Eihän tässä mitenkään käynyt. Pitää saada humma kiinni, ennen kuin se katkoo jalkansa louhikossa." Tyyne vajosi yhä syvemmälle järkytykseen.

Lyyli lähti takaisin kotiin. Sanoi, ettei hänellä ollut mitään tekemistä irtipääsyn kanssa. Kuljettiin lumista metsätietä, Hevosmies ja Tyyne. "Se oli saamarin arvokas hevonen" sanoi Hevosmies. "Kun tuollasen päästää kerran irti, siitä ei enää koskaan tule kilpahevosta. Se villiintyy. Siinä meni 700 000:n tulot. Saamari."

Tyyne kauhistui. Hänen takiaan noin suuri onnettomuus! Hevonen löytyi kilometrin päästä. Oli rauhallinen ja odotteli metsäautotien käänteessä. Lähti ihan kiltisti mukaan. Tyyne käveli kuin robotti. Tien pinta valui jalkojen alle. Koti lähestyi.

Tyyne meni sisälle. Puhumatta kenellekään mitään. Viikkot kuluivat. Tilanne avautui uudesta näkökulmasta. Joku kuvaili kiristystilanteita, joita ihmisille oli sattunut. Tyyne mietti. Olisiko tämä sellainen? Tuli lopulta varmaksi. Jatkoi elämää.

Naapuritalossa nuori poika hirttäytyi, seinän takana nuori tyttö kuoli virvokkeiden myrkyttämänä.

Perjantaina 11.3.

Otettaisko puheeksi tänään Ripa ja Ansku. He kertoivat, että eräissä tilanteissa ihmisiä tutkitaan seuraamalla ulkoista käytöstä, manipuloimalla riitaan tai hermostumaan, mairittelemalla tai viettelemällä rakastumaan, kohottamalla perusteettomin keinoin itsetuntoa ja näin edelleen, jotta saataisiin tietää heidän "todelliset" ajatuksensa ja motivaationsa ja tavoitteensa.

Sanon todelliset lainausmerkeissä, koska häpeään, pelkoon tai perusteettomaan intoon manipuloitu ihminen tuskin kertoo perimmäisistä ajatuksistaan. Hän purkaa vain kiusatun hermostonsa ensimmäisiä impulsseja, eikö?

Sovelletaanpa sitä tähän minun tapaukseeni, jota kutsun herjalynkaksi. Olen yhä sitä mieltä, että lähtökohta on nuoruudessani ja sairastamassani anoreksiassa. Joku oletti anoreksian syyksi skitsofreniaa ja kleptomaniaa. Manipulointi aloitettiin mahdollisesti jo sairaalassa, eikö? Punkari? Hilkka?

Tutkin omia sairaskertomuksiani, eikä kleptomaanisesta skitsoilusta ollut viitettäkään. Sen sijaan niissä kerrottiin minusta omaisteni kuvaamana. Omaisten lausunto näytti niissä kaikkein “raskauttavammalta”. Heidän näkemyksensä toki on autenttinen, mutta kun otetaan huomioon perheeni vaisu puhekulttuuri, lienee todennäköistä, että he menivät jossain harhaan, eikö?

Erittäin raskaana on mielessäni keskusteluni psykologin kanssa. Hän sai minut päättelemään, että syömättömyyteni syynä on äitini. Ihan totta! Äidistä tehtiin liian vaativa ja minä liian tyhmä toteuttamaan hänen vaatimuksiaan. Tosiasiassa äiti vain tahtoi lapsensa hyvään ammattiin.

Psykologin kanssa käymäni keskustelun jälkeen olin täysin vakuuttunut, että olin liian tyhmä käymään lukiota, joten lopetan sen ja siirryn käytännön töihin, joissa ei tarvita paljon älliä. Koko keskustelun aikana en tullut itse ajatelleeksi, että koulu oli minulle ollut ihan helppoa. Paitsi pitkän paastoni jälkeen. Sen jälkeen en enää jaksanut keskittyä. Enkä koskaan onnistunut luomaan hyviä ihmissuhteita. Niissä olin täysin toivoton.

Tämä kaikki selvisi minulle vasta myöhemmin, siirryttäni opiskelemaan puutarha-alaa. Yksikään psykiatrian alan ammatti-ihminen ei ohjannut miettimään, mikä osuus syömättömyydelle oli ihmissuhteissa, jotka eivät tukeneet kasvua sosiaalisiin suhteisiin ja ihmisyyden ymmärtämiseen. Syy ei ole perheeni, vaan kaikessa siinä kokonaisuudessa, missä elin ja omassa luonteessani. Toisessa ympäristössä olisin löytänyt toisenlaisia ongelmia ja ratkaisumalleja, mutta olisko tulos ollut sen parempi, en tiedä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että anoreksian yksi toimivin hoitomuoto on potilaan siirtäminen toisenlaiseen ympäistöön, jossa hän näkee konkreettisesti elämän toisenlaisena kuin kotiympäristössään. Kukaan ei luo mielikuvaa elämästä tyhjästä. Tarvitaan kirjallisuuden kuvauksia, matkustamista, siirtymistä ihmissuhteesta toiseen ja niin edelleen. Tarvitaan tarinaa, johon lapsi voi liittyä.

Entäpä sellainen tutkimus ihmisestä, joka perustuu vain ulkoisen havainnointiin?

1. Eikö olekin ehdottoman tärkeää, että LÄHTÖKOHTAOLETUS on täysin oikea? Oliko se minun tapauksessani, Topin porukka? Ilman sitähän ei päämäärä ole oikea, eikö?

2. Eikö toinen vaatimus olisi ollut henkilökohtainen keskustelu? Minä olen ihminen, en eläin tai kasvi. Ihmiset kertovat itsestään, toiveistaan, aikomuksistaan ja niin edelleen puhumalla. Ihminen kertoo puhumalla, miltä HÄNESTÄ TUNTUU. Tähänhän perustuu inhimillisyyden olemus ihmisten kesken ja ihmisessä itsessään. Ajatellaan vaikkapa niitä lukuisia draama-sulhasia, joita tielleni on tyrkitty. Viettely-tavat vaihtelivat, mutta kaikki loivat saman tunteen kuin Oulun Topin kohdalla. Kaikki oli jotenkin ulkopuolista. Toki saattoi olla, että Oulun Topille oli kerrottu jokin tietty varma totuus minusta, joten hän ei katsonut aiheelliseksi kysellä minulta mitään. Ja kun yritin kertoa jotakin, hän viittasi kintaalla koko jutulle tyyliin: “Kyllä mä susta tarpeeksi tiedän. Mennään”. Mutta siitä huolimatta olisi luullut, että hän olisi halunnut varmistaa oman käsityksensä. Tulihan hän heti narikalla torjutuksi taholtani.

3. Entäpä tilanne, että ihmistä manipuloidaan huumeiden avulla tai pakottamalla ajatuksia tavalla taikka toisella tiettyyn suuntaan. Eikö se ole sadistista VAPAUDEN RIISTOA? Vaikkapa toimintatapana olisi vain viattoman tuntuiset huomautukset pantsu-tätien avulla katusketseissä. Eikö sellainen toiminto ohjaa uhria ajatukseen, ettei hän voi luottaa kenenkään puheisiin? Ennen kaikkea, jos takaa löytyy papillista ohjailua, mitätöintiä ja piikittelyä, miten ihminen pystyy luottamaan kehenkään. Pappien sentään luulisi käyttäytyvän inhimillisyyden ohjaamana, vapaana ennakkoluuloista ja veljellisen rakkauden hengessä. Mikäli kohtaamani herjalynkkaus on luteriliaisen papin alkuunpanemaa, mitä merkitsisi kirkolle, jos se paljastettaisiin? Miksi tällaisesta tapahtumasta olisi pitänyt tehdä niin merkittävä, että sillä olisi mitään merkitystä itse kirkolle? Onhan noita luterilaisia pappeja naulittu himoistaan ristille kautta kirkon historian, eikä kirkko siitä ole kellahtanut. Kirkkoahan pitävät pystyssä sen jäsenet, eivät papit, eikö? Mikäli he pettyvät pappeihinsa, ihmiset etsivät pappeja muualta. Siirtyvät vaikka siihen paljon parjattuun katoliseen kirkkoon, paavin ohjauksen alle. Me protestantit naljaillaan paavinkirkon aneilla, mutta eiköhän meistä jokainen ole sortunut antamaan lahjoituksia uskon ihmisille nimen omaan sen takia, että haluamme osoittaa mielenkiintoamme Jumalaa kohtaan? Haluamme antaa kympin kolehtiin, jotta Jumala näkisi meidät, eikö? Ei sen takia, että meitä surettaa lähimmäisen hätä.

4. Eihän ihmisyys ole sitä, että kaikista tehdään samanlaisia, samoihin tapoihin kiintyneitä. Samoilla tavoilla elämäänsä rakentavia. Esimerkiksi minä en vieläkään arvosta joulunajan kynttilä-spektaakkelia hautausmaalla. En ole koskaan vienyt haudalle joulukynttilää. Haluan muistella poisnukkuneita omaisiani kirkossa. Haluan ajatella, että he eivät jääneet kylmään hautaan, vaan siirtyivät taivaan lämpöön - - - tai sinne kuumaan paikkaan. Haudan kynttilä-istutuksesta on tullut yksi muoto osoittaa varallisuuttaan ja ihmisrakkauttaan. Kuitenkin elävät niitä kynttilöitä tarvitsisivat. Ellei elossa oleville osoiteta inhimillistä myötätuntoa, minkä arvoista on kuolleiden lämmittäminen hehkuvilla muistoilla ja kynttilän valolla? Toisaalta on paljon puhuttelevampaa nähdä yksi pieni kynttilän liekki lepattamassa pimeydessä, jossa tietä ei näy.

- - - PS. Mitä se muuten se Tarvaisen poika pantomiinasi kirjaston pöydän ääressä eilen? Tuntui olevan ensi kertaa asioissa siinä kirjastossa ja piti kovin tärkeänä, että hänen nimensä kuuluu kirjastotiloissa. Oliko se minulle tarkoitettu? En tunne ketään Tarvaista, mutta tiedän nyt, että Laukaan vankilan henkilökuntaan kuuluu joku Tarvainen. Häntäkö pantomiinattiin? Mikäli hänen oli tarkoitus saada minut reagoimaan johonkin jotenkin loukkaavasti, niin se on turhaa.

Torstaina 10.3.

Jäppinen, Anttonen, Mielonen, Savolainen, Hilpinen, Mattila…. ja kaikki lapsuusaikaani osallistuneet ihmiset. Teiltä odotan innolla postia. Onko teistä joku mukana teatteri- tai toimittajadraamassa?

Ymmärrän oikein hyvin, ettei kaikki ole kivaa kuultavaa – liittyihän minun lapsuuteeni sairastamani anoreksia – mutta toisaalta oletan, että sillekin taudille on löydettävissä ihan konkreettiset syyt silloin, kun sairauden taustalla on neuroottinen käytösmalli.

Lisäksi olen täysin vakuuttunut, että kun paastoaminen menee yli neljänkymmenen päivän, on tavattoman vaikea aloittaa normaali syöminen. Elimistö ikään kuin hullaantuu syömään itse itseään. Jonkinlaista kannibalismia!?!

Muuten. Tuntui tosi pahalta, kun eräs katupantsu -täti odotteli mäensyrjässä toverinsa kanssa kunnes ohitin heidät. Juuri ohittaessani hän sanoi toverilleen minua vilkaisten: “Työttömänä se tuolla voan lorvii ja kirjotteloo kaikenlaesta täysin sekopäistä muista ihmisistä.”

Kuulkaapas, minä otan tällaisen pantomiinin teidän osoittamana pelkona. Eli tunnen olevani nyt niin lähellä herjalynkan alkua ja priimusmoottoria, ettei missään tapauksessa kannata jättää selvittelyä kesken.

Olen ihan valmis siirtymään sairaseläkkeelle – syynä pitkäaikainen ja julma herjaaminen, mitätöinti ja elämän olosuhteiden manipulointi; jonkinasteinen VAPAUDENRIISTO siis!!! – sillä mihinkään tomintaan tai työhön tällaisen mitätöinnin alla ei ihmistä kannata edes osoittaa.

Tulos on sitä samaa kuin siinä muinoisessa kirkkoreissussa. Seurakunta järjestää oikein kukkean häpäisyn ja nauraa rätkättää takanani kuin katupoika-kuoro.

Keskiviikkona 9.3.

Sain nuorena lahjaksi Sylvia Honkavaaran kirjan "Viinipuu". Se on tyypillinen teosofinen näkemys kristinuskosta. Eräisiin kokemuksiini liittyen, kyselen nyt, löytyisikö henkilöitä, jotka voisivat näyttää liittymäkohtia OulunTopi-kiusaporukan ja teosofien välillä?

Onko eräs omaiseni aikoinaan liittynyt näihin huruihin ja sieltäkö se "profeetallisuus" juontuu, josta olen aiemmin laverrellen kertoillut. Honkavaaran historiikista näkyy, että Eino Kaila tyrmäsi Honkavaaran näkemykset sielutieteilijänä. Eikä ihme, sanoisin myös maallikon näkökannalta katsottuna. Honkavaara korostaa valo-herkkyyttä, joka itse asiassa voi olla oire myös heikkoudesta. Geneettisestä heikkoudesta, eikö? Kyvyttömyydestä luoda rationaalista ajattelua omista kokemuksista, joiden kipupiste on ihmisenä olemisessa. Eikö? Joku näkee suuttuessaan punaista, joku näkee peloissaan keltaista, joku näkee eheytyessään vihreää ja niin edelleen.

Monestihan me - ainakin itsessäni on se piirre - selitetään kyvyttömyytemme sillä, että näemme asiat toisin kuin muut. Ja se on totta vain toiselta puolen. Toiselta puolen me näemme kaiken ihan samoin kuin muut. Pitäisikö siis sanoakin, että "herkkä" ihminen on asettautunut katselemaan olevaisuutta "toiselta puolelta"?

Kun ihminen korostaa, että hänelle jokin väri merkitsee tavattoman paljon, se voisi tarkoittaa, että hän haluaa paeta johonkin väri-efektiin. Esimerkiksi keltaiseen, joka mielletään vaaran väriksi. Voisiko olla niin, että keltaiseen/oranssiin (kuten EvaP. ja Hessu) hurmaantunut ihminen yrittää hallita pelkoaan? Hallitsemalla keltaisen värin omassa ympäristössään, hän ikään kuin hallitsee omaa pelkoaan, vaiko?

Oliko tämä EMn ongelma? Saattoiko olla niin, että häntä yritettiin kiristää jollakin lailla asuntovaunu-harrastajien huumerinkiin? EM oli minusta ihmisenä "rehellinen sielu", avoin ja herkkä. Taidanpa siirtääkin tämän pohtimisen "tarinoihin". Tulee liian pitkä päiväkirja-tarinaksi.

Tiistaina 8.3.

Pirjo, Jyri, Hanski ja Eero! Koska näyttää, etteivät muut viestini tavoita teitä, laitan kyselyni julkisesti.

Mikä se Eci oli siellä keittiön pöydän ääressä aamuna, jota vastaisena yönä myymäläänne oli tunkeuduttu. Muistattehan? Kun tulin keittiöön, kysyin: "Mistäs täällä on taas riidelty?"

Jääkaapin edessä oli nimittäin melkoinen sotku. Te kerroitte tunkeutujien heitelleen ruuat lattialle. Eci istui selin minuun, joten en nähnyt kasvoja. Hän työnsi tuolin taaksepäin ja syöksyi ulos selin minuun, pää kainosti takin kauluksen alle käännettynä.

Ecin olen nähnyt usein täällä Enonkoskella. Mutta oliko sitä yöllistä murtoa ollenkaan? Minna pantomiinasi, että joku oli piiloutunut vessaan ja kykeni siten yöllä avaamaan oven muille. "Luultavasti huumenuoria naapurista" sanoitte te, sillä mitään merkittävää ei oltu viety. Kovasti asiaa kylläkin toitotettiin asiakkaille.

Oliko kuitenkin niin, että se kuului pantomiiniin, jonka tarkoituksena oli rapauttaa mainettani ja yrittää tehdä oloni syynalaiseksi? Oliko takana hämeenlinnalainen pappi? Satupapin huijaus lahjakortilla ja häpäisy ostoksia tehdessään voisi mennä samaan pussiin. Onneksi oli takana se nuori äiti lapsen kanssa, joka näki kaiken.

Entä se 7000 markkaa, joka oli hävinnyt kassanauhalta? Muistattehan? Se, joka paljastui kun olin pyytänyt kassakoneen korjaajan tarkistamaan koneen kuntoa, vaikka te arvelitte, ettei korjaus auttaisi. Oliko Ecin porukka järkännyt jonkinlaisen kassapetoksen, mutta se paljastui liian aikaisin? Samoin kuin Eeron mainostama kukkavarkaus rikkinäisen aidan alta? Kukat olin siirtänyt hajalleen myymälään, jotta ne saivat enemmän valoa, joten Eero laski niiden määrän väärin? Eikö? Vaiko oliko sekin tarkoituksellinen vedätys syynalaiseksi?

Entäs se Hyvinkään helokkihuijari. Kokeili kovasti luoda ystävyyttä kanssani, mutta oli niin makea ja huijarinoloinen, joten ostin vain helokit myyntiin ja ohjasin muussa toiminnassa teidän luoksenne. Kun jälkeenpäin yritin kysellä, kuka hän oli, kukaan ei muistanut häntä olleen olemassakaan! Viimeistään siinä vaiheessa olin täysin varma, että takana oli huijaus, mutta kenen? Yrittikö helokkihuijari saada minusta kaverin huijaustoiminnalleen, jota suoritettiin Hyvinkään-Riihmimäen Peräkylällä? Liittyikö hän jollain lailla Tikkurilan aikaisiin tuttaviini vai Hessuun?

Huomatkaa nyt, en syytä teitä mistään, vaan oletan teidänkin joutuneen huijatuksi. Mahdollisesti juuri sen Ecin porukan huijaamaksi. Syy, miksi oletan takana olleen myös luterilaisen papin, nousee jälleen kerran siitä tosiasiasta, että samanlaista syynalaiseksi vedättämsitä olin kokenut aiemmin nimen omaan luterilaisen kirkon piirissä. Tosin liittyy sinne yksi