tiistai, 26. huhtikuu 2011

Elämäni älyttämössä

 

 19.5. Torstai

Herjalynkan suurin rikos?

Onko se siinä, että psykologian ammattilainen lähti kierrättämään valhetta, että olen skitsofreenikko ja kleptomaani? Entä Lammen perheen osuus? Onko se pelkkää kostoa siitä, että mies pyrki huoraamaan, mutta tuli torjutuksi ja nyt kosto provisoidaan minuun, joka olen ollut koko jutussa täysin ulkopuolinen?

Onko kipupiste tuossa? Kuka loukkasi Lammen oikeuksia ja kuka tehtaili sen minun päälleni ja miksi? Perheen venäläisyhteys?

Entä tämä luostari-hömpötys? Mikä oli todellinen syy perustaa luostari? Kuinka moni ja kenen toimesta sieltä kiusattiin pois, kun eivät kyenneet täyttämään odotuksia?  Oliko VT yski uhreista?

- - -

OK Topsukat!

Näyttää vähän vaikealta tämä kirjoittaminen täällä Savonlinnankin kirjastolla. Kai tekin ajattelisitte samoin kuin minä, että olen hiuskarvan päässä herjalynkan toimijoista.

> siitä Orlando-nuorennoksesta vielä. Viime kerralla kun kirjoittelin akvaariossa, tietokoneeni juuttui sätkyhtysvaiheeseen, enkä saanut tietojani tallennettua enkä päässyt sulkemaan meiliäni ja blogejani, vaikka kello alkoi olla yli määrä-ajan. Ja juuri silloin Orlando-nuorennos tuli hättyyttämään pois! Oliko se tietoisesti junailtu juttu? > eilen minun puolestani piti odotella kymmenen minuuttia, ennen kuin neekeri-poika suostui lähtemään pois akvaariosta, joten oletan, että sillä pantsutettiin sitä minun yli mennyttä aikaa. Mutta tilannehan oli meillä ihan erilainen, eikö? Neekeri-poika tuskin joutui temppuilemaan sätkyttävän tallennuksen kanssa!

>>> onko teillä ainakin kolme neekeriä joukossanne? Kaksi nuorta poikaa ja tyttö, joka esiintyy afrikkalaisten veistosten myyjänä täällä Metsätiellä. Sanoi keräävänsä opiskelurahoja hoitajakoulua varten. Oliko se bluffia?

> ja Orlando-nuorennokselle vielä: - en pyri toimintaanne mukaan, vaikka O-nuorennos kertoikin suurieleisesti, että juuri minun työselostuksestani hän löysi kehittämissuunnitelman. Minä puolestani mietin, oliko sitä kokemaani kiusaa siellä jo ennen minuakin ja onko VT kiusan UHRINA juuri siinä tilanteessa, jossa hän nyt on?

17.5. Tiistai

Lyyti Peräkylän tietää, / että herrat narrailee, / teoillansa kerskailee, / torjuttuina häpäisee. / Lyyti kouluun meni, / Topi kävi / kiinni hameeseen. / Jolloin kompastuen kaatui. / Joutui luonnekokeeseen.

Eikö näin, / Matti-kulta? / Luonne on, musta sulla, / niinkuin Charles Masonin?

Ka-ta-la. Ka-ma-la. Aivan inho matala / niinkuin luonne Masonin.

Tarinamme Topi Ouluun / meni juttutalkoisiin. / Siellä osaa ottaa hänen piti / leikkiin kiimaiseen. / Oli luotu sketsi, / pelkkä vitsi, / jolla aiottiin, / Lyyti-tyttö naittaa, / petiin laittaa, / seksi-taito kokeisiin.

Mutta voi!/ Lyyti huomas, / luonteeltaan, kun on Tuomas; / "Pilaa matti tehtailee!"

Pa-ke-ne! Tor-ju-se! Maahan iske ketale, / mikä pilaa tehtailee.

Mutta Topi-herra mahtava, / ol' Hesan koppava. / Hänpä päätti, että juttu kasvaa / selän takana. / Koska Lyyti-tyttö, / arka on / ja sängyss' taidoton, / ompi totuus hänen kohdallansa aivan arvoton.

Kävkö näin? / Topi päin / manaa ajoi autollaan / halvaantuen ruumiiltaan?

Kar-mí-va. Koh-ta-lo. / Oli vihan lihaisen, / sillä halvaantui hän ihan kokonaan.

Senssi-kaupoista / tul' Lyytin päälle kesto-ilmiö. / Siinä myytiin miestä sekä naista. / Oli Topin kosto selviö. / Huumesyytös kyti, / varkaus pesi, / Topi-tarinaan. / Ennen kuolemaansa ehti luoda, / juonen pantomiinin hallintaan.

Us-ko pois. / Vi-ha voi. / koko sielun kuolettaa.

Lammen lainehilla kasvoi / kosto Topin halvauksen. / Sillä syyksi kuvailtihin, / käytös Lyytin pikkuisen. / Matti Topin rahat / ökyvarat / naisiin tuhalten, / saipi lammen laineet nousemahan / raivoon myrskyiseen.

Näethän? / Herjaillen, / toimittaja toinenkin, / kuolee jälleen alle sadistisen viha-rikoksen.

Lo-pe-ta. Ko-pu-ta. / Vältä tuomio tuon sadistisen viharikoksen.

- - -

Tänään pantsuiltiin linja-auto-asemalla. Törmäsinkö suoraan työpaikka-kokoukseen? Nytpä sitten tunnenkin jo aika monta pantsuilijaa!!Upeaa! Minä mietin pää höyryten herjalynkkatoimijoita ammateissa: toimittaja-ohjaaja-näyttelijä-lentäjä-upseeri > armonkauppias, huumekauppias, naiskauppias.

- - -

Liisa Varho! > Lähetin sinullekin kyselyn herjalynkasta, joka minua kohtasi. Kysyn vielä: Onko sinun suvussani puutarha-alan ihmisiä, joilla on jokin yhteys minuun? Entä Oulun PikkuTopi? Saattoiko hän olla sinun sukuasi. En usko, että sinä olet mukana lynkassa, mutta liekö sinua käytetty hyväksi?

Olen pahoillani, että nostan sinun nimesi esille tämän kaltaisessa blogissa. "Lähteeni" ei välttämättä osannut kuvata kokemaani mitätöintiä juuri puutarha-alalla oikein, mutta tutkin nyt sitä suuntaa.

Sitä mukaa, kun tarina on auennut, se on muuttunut ällistyttävän mielenkiintoiseksi. Ja järkyttäväksi. Ja surulliseksi. Ja iloiseksi ja toivorikkaaksi. Ei uskonnollisella tavalla, vaan tavalla, joka kertoo ihmisen kyvystä hyvyyteen ja laupeuteen silloinkin, kun vihan raivo on röyhkeimmillään. Eikä se ihminen totta totisesti ole uskossa oikealla tavalla!!! Älkää sitoko Jumalan käsiä.  

Toiveeni on yhä se, että saan herjalynkan rakentumistavan mahdollisimman totuudenmukaisesti auki. Näyttää siltä, että siellä on AARRE....

> tarkoitan aarteella toiminnan perustamista, jolla autetaan kiusan alle joutuneita ihmisiä ihan vain ihmisten tavalla. Ilman sensaatio-profetioita. Katsokaas, Topsukat, kun saan auki kiusaamistapanne, voin nostaa ne julkisuuteen ja auttaa muita huomaamaan omalla kohdallaan ne tavat, joilla heidän elämäänsä saarretaan, mitätöidään, halvennetaan ja häväistään.

Kysymysmerkin alla vielä on:

- miten te toimitte tämän blogikirjoittelun suhteen? Kirjoittamisen häiritsemistavat? Tallentamisen häiritsemistavat? Tekstin poisto juuri ennen kuin ehdin sulkea blogisivun - kuten tänään Svl:n kirjastolla? Onko mahdollista poistaa nämä sivut siksi aikaa, kun olen poissa koneelta ja palauttaa ne kun tulen kirjoittamaan? Sivujen näkyminen muilla koneilla viittaisi siihen suuntaan.

- miten varmistetaan, että valheellinen tieto ei pääse uhrin korviin, eikä hän näin ollen voi puolustautua?

- miten uhrille valitaan "ystävät", jotka tosiasiassa onkin värvätty johdattelemaan uhrin häpeään ja mokailuihin? Kenties jopa rikoksiin ( H.Anttila, M.Jaakonsaari, Enonkosken Sulot kossupulloineen, Maarit ja Rauha viinipulloineen). Nämä arjat ja sirkat ja anjat ja muut? Pitikö heille maksaa, vai riittikö heille kiusasta kokemansa vahingonilo vai auttoiko herjaan osallistuminen heidän oman rikoksensa piilottamisessa?

Esimerkiksi:

- Yritettiinkö minua saada Pouseilla tekemään sama rikos, kuin eräs naapuri oli tehnyt Kuhmossa opiskelutoverilleni, joka oli puutarhaviljelijä? >>> minulla on tuhansin tietoja tuttavistani, joiden kokemus on tullut itseäni vastaan tämän herjalynkan aikana. Onko se niin, että te olette koettaneet saada minua toimimaan kuten noissa tietämissäni tapahtumissa toimineet rikolliset, skitsot jne.. Eniten kyllä ihmettyttää skitsofreeninen käyttäytyminen. Eihän sellaista kukaan valitse omalle kohdalleen, vaikka tietääkin, että erään kerran Helsingissä eräs skitso-nainen hyökkäsi vastaan tulleen lenkkeilijän kimppuun, koska luuli tämän hyökkäävän naisen päälle. Siis jotenkin samanlainen harha kuin voisi olla huumeiden käyttäjällä. Hän kokee yllättävän liikkeen tai tilanteen hyökkäyksenä itseään vastaan.

Eihän tällaista reagoimistapaa ihminen valitse samanlaisessa tilanteessa, vaikka se juoksisi miten kovaa tahansa häntä vastaan!!! >>> enpä viitsi kuvata tätä tämän enempää, sillä sen kertominen kuulostaa todella luulolta, mutta kun tietää taustat ja tuntee pantsuilijoita, kuvaus sopii erääseen kokemukseeni viime kesänä.

16.5. Maanantai
Näinkö?
Nousi Otavassa Kari-poika ohjastamaan, / rupes' huijareiden toimintaa junailemaan. / Oli vaunuissansa poikia Haminasta, / ja Jyväskylän kaupungista sekä Laukaasta.
Pojat narrasivat toisilta omaisuutta, / vedättämällä naisparkoja huoletta / häpeään, mokiin ja tyhmyyksiin, / joista heitä armotta kiristettiin.
Masa otti vaimoksensa rikollisen. / Naisen niin viisaan ja kiitollisen, / joka älykkäästi johti naisten turneeta, / ohjas' heitä pantsuillaan ilman tunteita.
Uppiniskat käsiteltiin taitavasti, / ohjattihin mokailuihin oppineesti.
Midja antoi tekniikkaansa rutkasti, / johdatella Uppiniskaa salaisesti.
Kas Midja oli löytynyt kieseihin, / noihin Pietarin matkojen aikoihin. / Jalansijaa armeijassa kasvatti hän. / Halus' huumekaupan ohjat niinkuin mafi-män.
Juur' Midja oli taituri rakentamaan / salaseurantaa ja salatutkintaa. / Hän miliisinsä ohjas' mukaan bisnestoimintaan, / näin linkkejä uusia sai hän hallintaan, / joilla jäseniksi ihmisiä kutsuttiin, / kaikenlaisen kierrätyksen ihmeisiin. / Saipi upseeri Jussikin ylennyksen, / kun pääsi kyläpoliisiksi pienen kunnan sen.
Jos mikään toinen keino ei auttanut, / vaan Uppiniska kaikessa ol' vastustanut, / hänet annettiin Mustasen toimintaan, / jossa ihmisiä salaa mustamaalataan. / sekä uskottavasti profetoidaan: /
”Tämä ihminen on sairas ja rikollinen. / Hän yltä päältä paha on ja saastainen. / Hänest' uskoa voi vain kaiken sen, / missä ilmoittaa hän olevansa syyllinen!”
Näin Mustas-perhe tuhosi tuhansittain / niitä ihmisiä, jotka koetti yksittäin, / torjua tuon älytysvedätyksen, / Kari-porukan ja Suuren Huijauksen.
Ompi maailmamme meno niin oudon kamalaa, / yhä selkärangattonta makeilijaa ihannoidaan, / hänest' mallinukke tehdään jopa eduskuntaan, / jotta rahoja hän ohjailisi rikostoimintaan.
- - -
Vai näinkö?
Nous' Mustonen siskoa ohajilemaan, / uskontielle oikealle opettamaan. / Hän päätti tehdä siskosta uskon sankarin, / mi rehti, puhdas on, päästä jalkoihin.
Mitä enemmän hän siskon mieltä manipuloi, / sitä vaikeamin koko homma kompuroi. / Hän siskon syöksi epätoivon syviin kuiluihin, / sillä Jumala ei osallistunut herjalynkkoihin.
Tässä rikolliset huomas' tilaisuuden mainion, / avuks' tulivat he lausumalla herjatuomion.
He jalansijaa saivat oikean Herran pitoihin, / löys' salailu nyt sijaa uskovien seuroihin.
Oli Norjasta ja kaikenlaista ruotsinmaalaista. / Oli virkolaista, venäläistä sekä saksanmaalaista. / Oli lappalaista, savolaista, oulunmaalaista, / vaan eipä löytaneet he tuolta herjasulhasta.
Syntyi katastrofi katastrofin perään keskuuteen, / noiden uskovien, jotka luotti profetian herruuteen. / Tull' uskostakin lopulta vain bisnes-tavaraa, / jolla siivitettiin uskovien kuntorata-poljentaa.
>>>>  hupsista vain! Tulipa mieleeni Linja-Kustin pantsusta tänä aamuna
>>> katsokaas kun ihmettelin kamalasti, miksi hän patsuttaa kymmentä senttiä pantsumummoilta, jotka jo tunnistan siis pantsumummoiksi. > No. Tuota  noin. Johtuiko se siitä, että minulle sattui kerran erehdys kun ostin kaupasta suklaata kaksi kappaletta.
Mietin koko ostosrumban ajan erään blogikirjoitukseni sisältöä, enkä miettinyt sen enempää, mitä patukat maksaisivat.  Jotakin sinne tänne euron tietämiin. Annoin myyjälle euron ja hän kiitti laittaen rahan laatikkonsa. Olin varma, että kaikki oli ihan OK.  Kun olin kävellyt ulko-ovelle,  myyjäpoika huusi perääni: ”Kymmenen senttiä!” ja ojenteli kättään.
Ilahduin pojan rehellisyydestä. Kävelin kassalle ja ojensin kättäni ottaakseni kymmenen senttiä takaisin, koska siis patukat maksoivatkin tässä kaupassa viisi senttiä vähemmän kuin muualla.
Mutta poika sanoikin: ”Kymmenen senttiä lisää!”
Olin siis vähällä huijata kymmenen senttiä vain sen takia, että katsoin pojan ottaneen oikean hinnan.
Mutta, mutta. Koska minä toimin ihan vilpittömästi. En aikonut huijata kymmentä senttiä, niin mieleeni nousee kysymys, kuinka monta kertaa EREHDYKSENIKIN on tulkittu TAHALLISIKSI huijausyrityksiksi?!?!?
Ja ENNEN KAIKKEA. Kuinka monta kertaa näitä erehdyksiä on tehtailtu manipuloimalla alitajuntaani?
Kuinka monta kertaa teille itselle, Topin pojat, on tapahtunut niin, että tulkitsette tai teette jotain väärin, edes tajuamatta niin käyneen? Oletteko ajatelleet, mikä vääryys sisältyy tähän minua kohdanneeseen herjalynkkaan? Mistä se alkoi? Oliko se tietoisesti junailtu juttu?
Menikö Oulun PikkuTopi-draama näin:
-        draaman loi HaMa- teatteri/toimittaja-porukka Laukaasta.
-        Topin rahat nappasi torilla MaMMePe-porukka Enonkoskelta. He saivat tiedon PikkuTopi-älytyksestä – jolla mahdollisesti pyritiin vain häpäisyyn tai kiristämään sillä, että sotkeennuin alaikäiseen – ja laittoivat enonkoskeliaisen Ma:n nappaamaan PikkuTopin rahapussin. > oliko Ma:kin älytetty nappaamaan se pussi?!?
-        Ja oliko vielä niin, että serkukset olivat vastakkaisilla puolilla. Eli laukaalaisten joukossa oli attiloita ja samoin enonkoskelaisten porukoissa.
-        Eli olenko minä kampittanut OM:n huijaus-yrityksen jo kolme kertaa?
-        Ja onko nyt niin, että herjalynkkaa ei voi avata, koska mitään todella suurta varkautta ei tapahtunut PikkuTopin kohdalla, joten poliisikaan ei siihen halua puuttua, mutta kuitenkin on niin paljon tapahtunut häpeällistä minua kohtaan, että HaMan:kaan toimesta juttua ei haluta avata minulle. Pelkäävätkö he, että voisin vaatia korvausta 40 vuotta kestäneestä vapaudenriistosta, häpäisystä, valhettelusta, mitätöinnistä ja persoonallisuuden pakko-muutosyrityksistä?
Eli, jos minua on tutkinut jonkinlainen Mattilan etsivä-porukka, niin pyydän heitä selittämään, miten heidän logiikkansa toimii.
Onko niin, että KAIKKI, mitä sanon, teen tai ajattelen, tulkitaan valheeksi, valheen yritykseksi tai joksikin muuksi, kuin mitä se on? Onko niin, että muille on selitetty minun olevan holhouksenalainen skitso tai klepto ja porukka vain yrittää laittaa uppiniskaisen siskotytön takaisin ruotuun? Ja kaiken kukkuraksi etsiessäni Topinkiusaan selityksiä minua vedätettiin ihan oikeasti hölmöilemään kuvailuissani? Tosin osa niistä oli tahallista provokaatiota minun puoleltani.
Katsokaas, kun se selittäisi minulle, miksi minulle naureskeltiin vuosikymmenet tyyliin: ihan kuin ajattelisin muuta kuin mitä puhun. Ja jos puhun viisaasti, sanotaan: ”Se on vain niin karismaattinen. Aina se tahtoo nousta muiden yläpuolelle. Eihän se edes itse ymmärrä, mitä puhuu.”
Ja totta kai, olen monesti puhunut ymmärtämättömästi – ehkä jonkin kirjan tai mielipidemuokkaajan innoittamana – mutta kyllä nekin aina lopulta selviävät ja kykenen vaihtamaan mielipidettäni.
- - -
Karin pendolino
Pendolino Pesosen, / pakoon kiitää, pantsu on / huristellut Helsinkiin / ja sieltä Israeliin. / Tuu, tuu, tuu. Tuuli käy Afekista.
Masa toi sielt' huumetta, / kibbutzien kuumetta, / Janakkalan sokerisiin / tehtaan rattaisiin. / Puu, puu, puu. Puutarha on tapetilla.
Poika joukko Otavan, / toimeentulon luonut on, / jossa raha omistajaa / vaihtaa ilman takarajaa. / Suu, suu, suu. Suuri on kaunista.
Siirtyi toimi laittomaan, / naisten kauppaan antoisaan, / sitä tietä loppumaan, / pääs' usko Jumalaan. / Juu, juu, juu. Juupeli nous' eduskuntaan.
Malmin taskuun livathi, / auton perään kilahti, / PikkuTopin rahapussi / voiton merkkeineen. / Kuu, kuu, kuu. Kuusi on tukkipuu.
Huuma jatkoi kulkuaan, / toimittajat huumettaan, / tiputteli sinne tänne / piinan lenkkeineen. / Huu, huu, huu. Huumasi kuolemaan.
Rahat rupes' loppumaan, / karit siirtyi vaatimaan, / tapaturmaa karmivaa / Riksun maisemiin. / Duu, duu, duu. Duuri on Hangossa.
Hessu rupes' johdattaan, / siskon sukua maksamaan, / Malmi-napsun kokonaan / peitteeks' varkauden. / Zuu, zuu, zuu. Zuumi on Savossa.
Kukka-Rouva nai majurin, / autoilija sai floristin, / Topin pikku rahat jaettiin, / MaMMePen kesken tasattiin. / Ruu, ruu, ruu. Ruusu on piikkinen.
Markut antoivat apuaan, / Raimot syytivät rahojaan, / jotta siskot aikanaan / joutuis' köyhiä piikomaan. / Sillä lailla saataisiin, / apuriksi hänet rattaisiin, / autokauppaan ja bisneksiin, / jotka hyssytellen peitettiin. / Nuu, nuu, nuu. Nuukuus on valttia.
Lopun saatte te arvata, / tieto sen on ratki karvasta, / sillä pendolino ajoi vaunuineen, / Vanajan kirkon luona onnettomuuteen. / Oon, oon, oon. Onnistunut herjalynkan ratkomaan.
>>> 
13.5. Perjantai
Ami&isä -pantsutus on aika osuvaa. Olette te mahtaneet seurustella heidän kanssaan usein tai sitten olette joutuneet videoimaan Amin tapaa puhua aika paljon. Kalliiksi se semmoinen kai tulee?
Köpä? Onko hän Annan isoisä ja isä on Pohjolainen-Look? Miksi perhe on noin hajallaan ja miksi Anna-tyttö puhuttelee pappaa isäksi? Ellen saa tietää ihan oikeita henkilöllisyyksiä, teen Köpästä vehkalahtelaisen raviratojen piip-miehen. Upseeri-juottoloiden vakiasiakkaan. Totisesti hänessä on sellaista hiljaista atomivoimaa, joka saattaa räjähtää höyhenen syleilystä. Olen kyllä tarkistanut Köpättären ja Köpän autojen omistaja-tiedot, mutten ole varma, että ne ovat oikeita. Vaikuttaa liian selvältä johtolangalta, kun vertaa, miten mutkikas tämä pantsu-juttu on ollut.
TM? Osuinko tänään näkemään, kuka pantsuttaa Maria-Lookia? Eli alkuperäinen arvioni vuosi sitten olisi osunut kertakaikkiaan loistokkaasti kohdalleen!? Onko Mister M. Oulun PikkuTopin takana seissyt ToriKaveri? Napannut PikkuTopin rahapussin ja syyttänyt siitä minua, sillä torjuin Otavassa opiskellessani hevoshuijaus-vedätyksen ja pojat menettivät huijausrahat, joilla oli tarkoitus maksaa --- ehkä jokin pelivelka? Senkö takia se yksi poika hirtti itsensä? Oliko tarkoitus vedättää rahat omaisiltani, sillä minähän olin ihan köyhä? Vai oliko takana laukaalaisen lapsuusajan tuttavani älytys-yritys. Hänellä oli sellainen erikoinen huumorintaju.
M&M&P? Enonkoskelainen älytys-trioko?
Rouva Kukan puoliso? Upseeri, joka käytti jo 80-luvun  alussa venäläistä salaseuranta-tekniikkaa - esim. siellä rouva Kukan kukkapuodissa, jonka takia myyjä rouva ei uskaltanut puhua minulle mitään!? Oliko sekin arvioni oikea, että Mister Kukalla oli toinen perhe Venäjällä? Muistattehan, miten vihaisesti rinnetalon P. tuli mulkoilemaan minua, kun olin kirjoittanut ideasta "Kotikatuun"? No? Voikos se sitten olla niinkin paljon, että Mister Kukka on ollut KGB-mullikka ja sitä kautta saanut käsiinsä salaseuranta -tekniikkaa, vai onko Mister Kukka ollut suomalaisten vakooja NL:oon päin? Aika hyvä juoni kirjaani "Elämäni älyttämössä". Ihan oikeat, huippu-älykkäät vakoojat tarraavat otteensa tavalliseen työläistyttöön, luullen saavansa älytettyä tältä miljoonia. Mistähän ne olisivat löytyneet? Vai oliko tällainen "hän on salamiljonääri" -juoni jonkun koiranleuan liikkeelle laskema valhe, jotta saisin perääni nämä super-sankarit? Itse en ole koskaan kertonut olevani rikas, vaan päinvastoin painottanut köyhyyttäni. Jopa Hessulle.
Tuota noin? Kun Hessu tiukkasi, olenko "persaukinen", oliko hänen tarkoitus vihjata, että jos olen - mikä hänen olisi pitänyt tietää - niin silloin luultavasti olisin yrittänyt vakuutella olevani rikas ja suostuin johonkin hämärähommeliin, saadakseni vaivihkaa rahaa, jota väitin itselläni olevan. Sehän on noiden "auervaarojen" tehokkain tekniikka saada rahaa köyhiltä ihmisiltä.
Kirjoitan tätä tällai avoimesti, sillä arveluni on jo muuallakin tiedossa. En paljasta nyt mitään super-salaisuutta, vaan selvittelen henilöiden oikeita nimiä ja arvoja ja tavoitteita. En perää kenenkään rikoksia tai rehellisyyttä, vaan etsin ihmisten luonteita ja näille luonteille tyypillistä käyttäytymismallia.
Esimerkiksi ToriKaveri oli tyypillinen köyhä, nälkiintynyt nuorimies, jolla oli silmissä tavattoman päättäväinen katse. Ja ovela. Ja kova. Tai ei ehkä kova, vaan sulkeutunut >>> saattaisko olla niin, että ToriKaverikin oli älytettyy.... Voisin kuvitella, että hänen luonteellaan suoritettiin varkaus, josta syytettiin ulkopuolista, jota kohtaan ToriKaverilla itsellään tai tämän kaverilla - esim. Rouva Kukan puolisolla - oli jotain hampaankolossa. Varkaus juonittiin Mister Kukan selvitettäväksi, sillä upseerina hän oli tavallaan "viranomainen".
Kävikö lopulta niin, että Mister Kukan salaseuranta-toiminta meni niin pitkälle, että hän löysi ihan oikeita rikollisia - nimen omaan huumemaailmasta - ja Mister Kukka sai natsoja polettiinsa  poliisiltakin ja tätä kautta Mister Kukan toimivaltuuksia laajennettiin entisestään?
Millaista tekniikkaa Mister Kukka on käyttänyt? Venäläistä Pavlovin koira-tekniikkaako?
- - -
>>> ja vielä:
... koska se tuo Oili-Look pantomiinaa jatkuvasti hammaslääkäriä, niin tarkoittaako se, että minun pitäisi mennä täällä hampilekuriin, ettei joku toinen saisi tietää, mitä te olette hampailleni aiheuttaneet?
Torstaina 12.5.
Törnävä-trioko? Metsuri & toimittaja & puutarhuri.
Törnävä -trioko on ollut koko ajan neljäkymmentä vuotta PeräPekka? ToimittajaJanne kirjoitti kässäriä, puutarhuriHiltu ohjasi pantsun ja MetsuriVode suoritti  porukoineen pantsutuksen? Jossain vaiheessa Päivi ja Eva astuivat mukaan kässäristeiksi? Ja Hiltu-Irmeli-ES toimi hetken toimittajan naimapuuhamiehinä, heh, heh!!! >>> se olikin siis naimahommelit, joiden takia minut värvättiin ES:lle, eikä virhetyöläiseksi, vaikka se siltä vaikuttikin >>> vai nousiko tuo rooli sen takia, etten lähtenyt opettelemaan ESn oppeja?
Näin tarinaan tulisi järkeä! Oliko se sunnuntainen tanssiinkutsu voimistelusalille toimittajaJannen eka yritys päästä yhteyteen kanssani? Oliko sama mies Vihreävallankumous pelin Luonnonoikkujumala? Metsurin kohdalla eka yhteydenotto oli ehkä huuto ikkunan takaa: "Tuommone rimppakinttu. Kuka tommosta huoliskaa." Ja toinen Jyväskylä kaupungin toimiston ovella ja kolmas kahvilan pianon takana? Puutarhuri puolestaan huusi keskellä yötä sänkyni vierellä silmät tulenhehkuisina, ukkosen jylistessä ikkunan takana: "Nouse ylös siitä. Me hukumme! Hah, haa. Samassa veneessä ollaan!" Ja sitten tuli vielä pikkuHessu, joka yritti käydä pyllyyn kiinni pihapensaikon takana. Ja jossain vilahti ovesta ulos huippuälykkäät, täysin tunteettomat kaksoset.
Aika karmea alku nuoruudelle, eikö? Eihän niitä palikoita elämän rakentamiselle kovin paljoa ollut, eikä siitä paljoa tullut. Ehkä yksi tarina vain. Yksi vain.
Mutta hyvä Topinporukka, neuvokaa Hasun rouvaa, ettei huutele pillujuttujaan ovensa suussa. Jos te olette vanhan ihmisen yllyttäneet tuollai ilmaisemaan vihansa, niin kuinka monelle te olette sen saman opettaneet? Häpeä mummon huudoista kuuluu langettaa teidän päällenne.
Minä kirjoitin kyllä vähän samaa tyyliä sanoessani, että minulle tarjottiin munanhoitohommia elämäni varrella, mutta ne olivat miesten minulle tarjoamia juttuja. Yksi oli Ebenezer-kodissa Norjasen tarjoama munanhoitohomma eräälle venäläiselle halvaantuneelle vanhukselle, toinen oli Hämeenlinnassa MarkkuTopin tarjoama työ Toijalan myllärin munien hoidossa ja kolmas oli Tikkurilassa Kirstin yllyttäessä hoitelemaan toimittaja Kyöstin murmeleita.
Nuo kokemukset olivat muuten niitä, jotka ohjasivat ajattelemaan, että takana pitää olla sutiporukka tai vaimonvälitystoimisto. Ja koska noissa tarjokkaissa on ollut niin paljon sairaita - henkisesti tai ruumiillisesti - oletan, että sutiporukka palvelee nimen omaan sairaiden puolison etsimisjutuissa.
Voiko se pojat olla niin, että te yritätte saada sutitoimintaa lailliseksi sen takia, että kynnys kaupankäyntiin madaltuisi ja hankkeet kasvaisivat, eikä olisi iänikuinen rikossyyte-uhka päällä? Tuskin hanke myötätunnosta on voinut nousta, kun ottaa huomioon, miten sadistisesti olette minua kohdelleet, eikö? Ei myötätunto häviä jossain kohtaa ajattelussa, vaan pysyy samanlaisena kaikkien kohteiden osalla. Se, että te tunnette niin suurta myötätuntoa nimen omaan sairaiden seksijuttuja kohtaan, kertoo siitä, että toimijoina on sairaita ihmisiä, jotka tuntevat sairaan ihmisen kärsimykset, häpeät, puutteet ja toiveet. Ja tietysti siinä rinnalla toimivat rahamiehet, talousjohtajat.
No. Miettikääpä nyt tätä minuun kohdistunutta sutitoimintaa. Eikö se ole ollut pelkkää manipulointia, älytystä, herjaa ja mitätöintiä? Ja eikö käynytkin niin, että te päätitte, ketä kullekin meistä tarjoillaan pariksi? Ja eikö siinä käynytkin niin, että monet niistä parituksista epäonnistui? Tulos ei ollut sen parempi, kuin jos olisimme saaneet itse etsiä puolisomme. Luultavasti parempi olisi ollut niin, eikö?
Munanhommissa ei ollut muuta tarjolla, kuin pilanteko, jotta voitiin nauraa rätkättää kippurassa kun saatiin ikäneito hämilleen. Toivottavasti munanhoitotarjous helpotti teitä itseänne. Minusta se tuntui pahalta, enkä aio edelleenkään pokkuroida Paavojen ja Köpien takia.
Enkä muuten myöskään aio tutustua Lesbo-opettajan, joka tarpoo sauvajalkaa Metsätiellä ja yrittää kovasti olla ystävällinen keskustelija. Enkä siihen skitso-tyttöön, enkä XCP-Kyllikkiin enkä Hiltu-Lookiin enkä Huivi-Elviin, enkä Roolirouvaan, enkä Pipsaan jne. jne.
Katsokaas, kun ensin avataan tämä Topi-pantsutus, jotta voin olla varma kenen kanssa todella juttelen. Onko kyseessä Pirja vai Mirva vai Sirpa. Ette te itsekään suosuisi olemaan älytyksen kohteena, ettehän? Te ehkä toimisitte eri lailla kuin minä, mutta toistaiseksi en näe muuta keinoa kuin ehdoton torjunta niin kauan, kunnes Topi-pantsu on avattu.
Eikä auta edes hulluksi tituleeraaminen tai pantomiinaaminen. Ei edes sen pienen kassi-Elsan näkeminen peloita kohtalolla, joka saattaa olla minullakin edessä.
Katsokaas, kun minulla ei voi olla normaalia elämää, ennenkuin Topi-pantsutus on avattu ja selitetty myös minulle.
Kaikkein tärkein edellytys on, että te Topin-porukka, pyydätte äidiltäni julkisesti anteeksi, että käytitte hänen toivettaan ajaa minut hoito-alalle herjanne johtolankana. Kyllä vanha ihminen saa toivoa, vaikka toisen kuolemaa, mutta kyllä nuorempien pitää tajuta, missä rajat toteuttaa noita toiveita, kulkevat. Vanhaa, yksinkertaista ihmistä on äärettömän helppo älyttää, kuten Hasun rouvan monologi-tarjonta on osoittanut. Hän on valmis huutamaan tappo-uhkauksiaan ja vaatimaan miestään esiintymään Oulun PikkuTopina, vaikkei heillä ole edellytyksiä pitää puoliaan, jos minä kirjoittaisin heidän puheensa tänne blogiin.
Ja ennen kaikkea, ideoiko Heikki Anttila oman älytysjuttunsa ja vainouhkunsa päälleni siltä samalta pohjata, mitä oli kuullut Ailan kautta minulle tehdyn? Eli oliko Aila välikäsi Heikki Anttilaan päin pappisherjasta, jonka sain päälleni jossain vaiheessa. Ehkä vasta Ebenezerissä tai hieman aiemmin Jyväskylässä? Saattoikos se olla niin, että tämä nuoriso-ohjaaja Jyväskylässä oli se, joka lähti perääni Israeliin? Joku Lähetysseuraan kuuluva kumminkin, eikö?
Törnävä-triioon ei kuulunut uskista muutoin, kuin että Hiltu lauloi Oulun kirkkokuorossa. No? Sieltäkös se juttu sitten lähtikin myös uskisherjana? Kukkakauppa-upseeri -linkki tuli toimittajan ystävä-perheen kautta, vaiko? Vai oliko nuo Otavan hevoshuijausporukan ystäviä?
Jees, jees. Kymmenen pisteen kysymys: >>> jos olisin hakenut puutarhurikouluun jonnekin muualle kuin Kempeleeseen, niin olisko Hiltun porukka ollut silti perässäni vai olisikon päässyt rakentamaan elämääni rauhassa?
Keskiviikkona 11.5.
Laulut taitavat olla lauletut?
Onko herjalynkan takana ollut koko ajan Lähetysseurassa vaikuttava työntekijä tai peräti pappi? Se katsokaas selittäisi, miksi nämä tavis-papit tottelevat herjakiusan jatkajaa, eikä auta minua saamaan selville, mikä takana on? Papit ovat jopa suostuneet käyttäytymään kuten PH, ivaillen, mairitellen, uhitellen, mitätöiden, eli sanalla sanoen täysin lapsellisesti.
Lähetysseuran papin läsnäolo selittäisi myös, miksi poliisi tuntui olevan ymmällään, kun kävin pyytämässä apua. Sain kuvan, että heitä kiinnosti nimen omaan Hessun osuus, mutten tainnut tietää enempää kuin hekään.
Tuliko Hessu mukaan juttuun vankilassaolo-aikanaan? Mahdollisesti hän kävi juttelemassa jonkun papin kanssa Ryttylässä ollessaan ja sai vinkin, että joku papinketale kurmuttaa minua PikkuTopi-pantsun tai jonkin muun pantsun takia. Ja on mahdollisesti jopa valmis maksamaan, jotta Hessu vetäisi minut rikosten teille jota papin profetia toteutuisi.
Tai sitten kävi ilmi, että veljeni on maksanut OulunPikkuTopilta varastetut rahat, jottei perheen maine kärisi, koska syy oli käänntetty minun päälleni. Hessu keksi, että samaa voisi kokeilla Riihimäen kierrätyksessäkin. Vaiko? Miten juoni juonittiin, en osaa selittää, sillä tiedän vain sen, mikä minua on kohdannut ja miten torjuin Hessun vedätyksen paperi- ja morsku-hommeleihin. Luulen kuitenkin, että aika lähelle olen päässyt, vaikkei kukaan ole oletuksiani vahvistanutkaan.
Mietin mahdollisuutta, että jotakin hämärähyssyä liittyi matkantekoon Saksanmaalle ja Sveitsiin Ailan kanssa. Rakentuuko Ailaan liittyvä vihaketju lenkillä: Oulu-Kuusan Vatia-Laukaa-Saksa-Kangasala-Enonkoski-Vuokatti?
Voikos se olla mahdollista, että tämä Lähetysseuran psyko-expertti lanseerasi tietojaan psykopatiasta herjalynkan osanottajille ja kävi jotenkin niin, että kaikki, mitä tein tai sanoin, tulkittiin psykoppaattisuudeksi, salaisuudeksi tai karismaattisuudeksi? Ja että pantsuilu on koko ajan ollut eräänlaista biblio-dramaa? Näytelty elävässä elämässä kaduilla, toreilla ja huoneissa. Sairasta siinä oli vain se, että minulle ei kerrottu, että työtäni on osallistua siihen näytelmään ja että olisi aivan turha yrittää päästä mihinkään työtehtävään kiinni. Niistä minut mitätöitäisiin aina pois.
Yksi hauska muisto liittyy juuri tuohon karismaattisuuteen. Kun kerran ihan oikein perustein ja ihan viisaasti osasin vastata eräälle ateistille kristinuskon perusteista ja inhimillisen elämän vaatimuksista, juttua kuunnellut pappi antoi kommentin: "jotkut ovat niin karismaattisia." Minä puolestani odotin, että koko seurue alkaa innokkaana keskustelemaan heittämistäni näkemyksistä ja väittämistä. Paljon älykkäämpiä ne muut olivat kuin minä, joten älyn puutteesta jutun pohtiminen ei ollut kiinni.
Mutta oliko niin, että tämän Lähetysseuran pantsu-papin mielipiteet minusta olivat olleet niin valheellisia ja hyvin perusteltuja, että kukaan ei osannut ajatella, että puhuin vain asiaa. En vedellyt hihastani ylilennokkaita, tuonpuoleisia ideoita.
Jos nyt on sitten niin, että OulunPikkuTopi on Lähetysseuran pappeja, toivon, että sieltä otetaan minuun yhteyttä ja selitetään herjalynkka, joka seurasi elämäni kaikkiin vaiheisiin. En aio ruveta pyytämään heiltä rukousapua ja tekemään karisma-kääntymystä. SE on heidän tehtävä omassa elämässään. Etenkin, koska oletan, että samanlaista kiusa-käännytystä on tehty muillekin. Niin taitavaa herjapantsuilu on ollut.
Ja niin taitamatonta sen tulkinta. Miettikääpä vain esimerkiksi:
- MarkkuTopi&Kyllikki ja Kervajoen upotuskuolema, MarkkuTopin Vallingrilli-pantsu, Ebenezer-kodin yölliset levysoitinvarkaudet ja "enkelikoputukset", munanhoito-hommelit
- - -
OK Topinpojat:
- seuraavaksi aiheutan konkurssin auto- ja kuljetusalan yrittäjälle ja heidän rahoittajilleen, jollei Topi-jutut ala selvitä. Niille kelta-paitaisille. Onko se niin, että keltapaitaiset ovat käsikassaroita ja autoilijat pääkonnia vai niin, että autoilijat ovat käsikassaroita ja rahoittaja pääkonna? Venäläis-muhvin käsikassara? 
- löydänkö herjalynkan osanottajat Oulun PikkuTopi-draaman toimijoista: näyttelijät, toimittajat, kukkakauppiaat, upseerit, lääkärit ja sosiaalialan työntekijät. >> oliko PikkuTopi näyttelijä, jonka tarkoitus oli viedä minut juuri sillä hetkellä esiintymislavalla esitettyyn sketsiin? Ehkä meidän oli määrä tanssia kohtalokas-tango teatterikatsojien edessä? 
Totisesti, totisesti. KOHTALON se PikkuTopi totisesti päälleen veti, sillä irti en päästä, ennen kuin juttu on avattu.
- Rauhan suuri osuus pantsuilussa? Johtuuko:
1. Oulun PikkuTopi oli Rauhan sukua
2. Rauhan toimittaja-miehen halvaantuminen ja ennenaikainen kuolema liittyy jolloin lailla Ebenezer-pantsuiluun?
3. Rauhan asunnolla Kat.nokalla tapahtui varkaus, jonka päälle en tiedä mitään, mutta siitä syytetään minua?
4. Kun Maarit onnistui juottamaan minulle elämäni AINOAN tosi huppelin, menin Rauhan luo yöksi. Siitäkö juontaa uhittelut, että olen alko-tyttö? Oliko se etukäteen sovittu, että Maarit juottaa minut huppeliin? Liittyikö Vironmatkaamme muutakin, jossa olin uhri, mutta ulospäin on annettu toinen kuva?
5. Liittyikö päätymiseni puutarhakonsulteille jollain lailla Rauhaan? Mikä minun roolini olisi pitänyt siellä olla? Yrittikö joku opettaa juuri siellä minulle ajatusta, että "toiset ovat vaimoja ja toiset rakastajattaria!"?
 - Hannu? Kostetaanko tässä sinun äitisi tekemää kalevalaisen kaulakorun varkautta minun äidiltäni?  Varkaudesta ei koskaan äitiäsi syytetty, mutta tieto pääsi jotenkin ulkopuolisten tietoon. Nuori kun olit, katsoitko, että salaman sytyttämä tulipalo, joka tuhosi kotinne, oli Jumalan kosto äidillesi?
Kun sitten tulit uskoon, päätitkö toimia samoin? Päätit ruveta etsimään salasyntisiä ja epäiltyjä - mennen siinä jopa salaseurantaa käyttämään - jotta saatoit toimia kuten Jumala? Suorittaa hurjan koston, jos sait vihiä uhreista. Kävikö sinulle kuten juuri uskoon tulleille Neen Paholaisen kirjeopistossa": saatana päätti käyttää katkeroitunutta sydäntäsi kasvupohjana? Miten syvälle vajosit?" Sinäkö olit se, joka päätit käyttää Hessun autohuijari-liigaa minun manipuloimiseksi johonkin rikolliseen toimintaan? Oliko Hessulle valehdeltu, että olin varastanut OulunPikkuTopi-draaman Topilta huikean totovoiton ja NIITÄ rahoja Hessu metsästi? Oliko tällä juonella tarkoitus saada sotkettua minut rikolliseen toimintaan, jotta herjaprofetia Israelissa olisi toteutunut? Kuka oli perässäni Ebenezer-kodissa tehtailemassa varkauksia?
- Ebenezerissä törmäsin vaatimukseen siirtyä hoitohommiin. Norjanen oli palkannut minut hoitamaan piha-aluetta, mutta yhtäkkiä sain syytteen siitä, kun en rakenna ja uusi sitä. Mistään sellaisesta ei oltu edes sovittu. Kuka Norjasta kehoitti vaatimaan minulta enemmän, kuin vielä siihen aikaan edes kykenin? Saatikka, että toiminnalla olisi ollut edes rahaa siihen, sillä kohta kävi ilmi, että istutuksia ei saanut kastella niin paljoa kuin olisi tarvittu.
Pahin, mitä koin, oli tilanne, jossa venäläinen pappa-potilas oli älytetty vaatimaan, että minä vaihdan hänen katedrinsa. Pappa oli rivon iloinen, voidessaan säikäyttää minut vaatimuksellaan, mutta kieltäydyin kunniasta ja hajin avuksi hoitajan. Entä jos olisinkin yrittänyt vaihtaa sitä ja aiheuttanut pappa-paralle, kipua ja ehkä jopa jonkin vahingon? Tätä munien hoitamista vaadittiin sittemmin myös myllärille MarkkuTopin toimesta!!!
Juuri tätä tämä uskis-porukka tässä herjalynkassa ei näytä ottavan huomioon. Heillä on niin kiire aiheuttaa minulle vaikeuksia ja vahinkoja, että niillä aiheutettu kärsimys muille ei näytä hetkauttavan uskis-porukkaa lainkaan. Ei Jumala ainakaan sellaisen takana voi olla, eihän?
Eräänä päivänä Eben-porukka halusi minut mukaansa kuolevia lapsia hoitavaan laitokseen. Oliko käynnin tarkoitus herättää minussa halu hoitaa ihmisiä? Eli oliko siellä ihminen, joka yritti totetuttaa äitini toivomusta kannustaa minua hoito-alalle, äidin omaan toive-ammattiin?
Tuliko teistä, Hannun porukka, kukaan ajatelleeksi, että minun luonteeni ja tempperamenttini olisi ollut katastrofaalinen siinä työssä? Minä olen suurpiirteinen ja huolimaton. Siitä huolimatta saatan jäädä välillä tutkimaan jotain yksityiskohtaa tuntikausiksi, kykenemättä huomioimaan, mitä ympärilläni tapahtuu. Ja kun otetaan vielä se mahdollisuus, että sama kiusa ja vahingonteko olisi seurannut perässäni hoitohommiinkin, kuinka monta ihmistä olisi menttänyt henkensä? Kuinka monta on menettänyt henkensä tämän Topi-kiusan seurauksena?
Suuri Rooli
Kuka uskoisi tarinaani? / Suurta teatteri-kokemustani? / Luulin meneväni ravintola-iltaan, / kanssa Paulan ja Hiltusen, / mutta jouduinkin mukaan pilkkaan, / Oulun teatteri-ihmisten.
Meidät vietiin käytävä-pöytään, / "sillä sali ihan täynnä on", / sanoi tarjoilija tehden työtään, / oli kiire sanoinkuvaamaton.
Vasta jälikäteen sain ma tietää, / oli suunitelma tällainen: / Olin tarjolla näytelmä-rooliin / "tanssikaveriksi taivaisiin". / Siellä uutta draamaa yleisölle luotiin, / uutta tunnelmaa kappaleisiin. / Oli tarkoitus mun Musta-heppa olla, / päätähtönen näytännön, / jossa Topi tansiin ohjais' suoraan esiintymislavan edustaan. / Siinä tanssisimme rooli-luokkaan / "huippuhilpeä" ja "kauhuisaan".
Mutta testiä en läpäissyt lainkaan, / sillä aavistin: "taas narrattiin". / Minä kotiin läksin kiirehintaan, / siellä ystävyyttä ihmeteltiin.
Draama-muistoa muistelen illoin, / roolirouvia tarkastelleen. / Draaman vastuuta pääsenkö milloin, / esiintuomaan ja arvostellen, / draaman vaikutusta nurjaa silloin, / kun luottamus tuhotaan naureskellen.
Balladi Pantsuista
Minä olen pikkusisko Oksasen perheen / sekä doping-aine erheen / että pantsutiimi-vermeen. / Minä olen morsmaikku HessuTopi-perheen / sekä MarkkuTopi erheen / että PikkuTopi -vermeen. / Ja kuljen kohti pila-soolon satamaa.
Päivi oli taitava kirjoittamaan / Jussi ohjailemaan / Kari pantomiinaamaan. / Nuoret lähti onneaan tavoittamaan / suureen maailmaan / luokse pantomiinimaan. / Luoden älytyksen upo-uutta historiaa.
Vaimo-sota heti aluks' kiivaaksi muuttui, / sisko toisilleen suuttui / ja kun veljessopu puuttui, / Pantsu-pappa vapaana pääs' ohjailemaan. / Toimittaja näyttämölle rooliinsa luutui, / katukivikkoon kaatui, / jaloistansa halvaantui, / naimakauppiaaksi lopultansa ohjautui.
Ievan kautta Eija-tyttö miehensä sai, / hän näin Toivonsa nai, / on onnellinen kai. / Ievan kautta vaimokauppa kiivaana käy, / ei huolenhäivää näy, / ei Ivan täällä käy, / hän tuotteensa vain kuskaa raja-tuntumaan.
Metsätiellä Pantsu-päivä iltaan jo käy / ei irtopäitä näyt / kaikki elossa käy. / Huumenuoret kylätiellä toikkaroi / Sulot kompuroi / Paavot keikaroi. / Velmun luona Punamummu riemumiellä ilakoi.
Topi-pantsukka
Mull' on paljon tarinoita, / mutt' ei leivän päälle voita, / jollei hyvä Onni koita, / tuuri vaivaisten.
Kylvin kyllä perunoita, / mutta Kusti kylvää noita, / pikkuisia palleroita, / myyrän poikasten.
Suurin myyrä-pullukoista, / Pipsa nimeltään on noista, / surman suuren olioista, / joukost' pantsujen.
Sulon pullo-pulinoita, / kiroja ja jupinoita, / tarjoillaan kuin kuvioita, / Suuren Kuvaston.
Yksi kerta mulle riitti, / juoda niin ett' Alko kiitti, / silloin älytyksen sviitti, / oli Maaritin.
Miksi Maarit halus' moista, / häpäisyä juomaloista, / viinistä ja kolpakoista, / sen kun tietäisin.
Ehkä liittyi häpsy vähän, / yritykseen saada tämä / elämäni päälle läjän / vale-everstin.
Sanoa voin silti noista, / everstien juottoloista: / kokemus ol' opettava, / sanankäyttöön opastava, / iloks' yksisilmäisten.
Oodi Paavolle 
Paavo hiekkalaatikolla / korvas' kuusen nurmikolla, / vaikka talvipakkasella, / lunta kertyy kannen päälle / kinos kaksimetrinen.
Hiekkaa ei saa liukkahalla / kelillä niin vaivaisella, / mutta voimme muistatella, / miten hauskaa kesäsäällä, / ol' temppu hektinen.
Sisko joutuu koko kesän / näkemään tuon roskapesän, / jossa reikä ammottava, / on kuin hornan kita kova, / musta, kiukkuinen.
Jospa Luoja antais' Paavon, / löytää onnen luona Vuokon, / joka Paavon iloon ohjais' / sallis' rakkauden, joka myöskin kohtais' / kuuusentainta tomeraa, / joka yksinäisnä koettaa / roskain seinää koristaa.
Jopa Paavo poikinensa, / hyötyis' oksistansa kerran, / sillä happea sen verran / hänkin hengittää.
Kaksinkertaine harha
Kofeniini-paukku korvissaan / tyrmäystippa-liemi suonissaan / suuntasi hän suoraa tietä keskustaan, / Vallingrilli dramatisointi-pantsukkaan.
---- Markku-pappa luona grillin / odotteli, että mielin, / huumatuin ja oudoin kielin, / kertoisi hän mistä pussin / rahaa täynnä löytäisin.
---- Mutta pantsu pyllähti, / sillä muisto yllätti. / Markku-pappa muistutti / Pelimiestä hauskasti. / Yhteenotto nauratti, / joten yrittää toki kannatti.
Rahapussi-varkaus muistoissaan, / joutui Pappa matkaa jatkamaan. / Harhateile joutui pappa kulkeissaan, / syyllistä kun etsiskeli vastaamaan, / pussin var-var-var-var varkaudestaan.
Markku-pappa pysähtyi nyt miettimään; / Liekö harhaa sillä itsellä mielessään, / joka laittoi pussiansa metsästämään?
Harhan vuoksi toinen joutui kestämään / tuskan täyttä elämää ja kysymään: / "Miksi mua estetähän elämään? / Harhautetaan vain häpeään ja ikävään. / Kuka tästä lopultansa hyötyykään?
Näinkö?
Enonkoskelta sai Hessu voiton makoisan, / hän velkaa jäi lautakaupat sekä miljoonan. / Kun Enonkosken Make joutui vaikeuksiin, / hän Hessun kutsui avuksensa älytyksiin.
Hessu suhteillansa autokaupan konkariin sekä / venäläisen lohikaupan trokariin, / aikoi vedättää minut autovarkauksiin, / Hälle luvattiin: / Niillä rahoila sun kaikki velat kuitattiin.
Kun Hessun juttu raukes torjuntaani raivoisaan, / alkoi kiusa jyristellä junamiesten sopukkaan / ja pääsin hevosmiesten dopin-porukkaan, / jonka majaa rakennettiin koulu-Kopukkaan.
Kun turvaan huijareilta sin mä Idan miljoonat, / oli kiitoksena syytökset ja mitätöinnit biljoonat. / Nous' rakentaja-poppoo taasen jahtaamaan, / kai rahojani luuli pääsevänsä lahtaamaan.
Kun irti pääsin vainoojasta häpäisten, / papan pikkuisen, / sekä ihmetellen: / miks' jatkuvasti mua kiertää sarja joukkopetosten?
Ketä luostarinne toiminta tuoll' palveli / kun sieltä kaikki pois minut hätisteli? / Eikö rooli siskosena luostarin / olis' palvellut Topi-kiusan kulissin? / Vai nousko pelko ehkä kaihertamaan, / että korvaukset joudutte te maksamaan, / sillä herjaa elämää on runnellut, / monen hengenlähdön kaiketi myös vaatinut.
Ehkä historia joskus vielä paljastaa, / kenet rahamiehet kulikseinsa valjastaa, / käsikassaroikseen nöyrimmiksi ohjastaa.
Helena?
Vasta luostarissa opin huomaamaan. / On ihmisellä tuhat roolia kohtalossaan. / Oli Helenalla luonne hyvän näyttelijän, / joten rooliks' sai hän super-rouvan sekä emännän. / Hän yritti myös osaa hyvän ystävän, / mutt' törmäs' ihmetyksiin vakaan epäilijän.
Yks' Helena ol' laulaja osas' mummun sen, / mi lauloi laulun kunniaksi pelargonien. / Ol' Helena myös roolissa tuon matonkutojan, / jok' virkaa teki sairaan vajaamielishoitajan.
Loi Helena myös uraa roolis' Evan sisaren, / jok' joutunut ol' valtaan alkoholi-hirmuisen. / Oli Helenaa ja Elinaa ja pikku-Mariaa / ja kyläs' kävi myöskin pari näyttelijää.
En häkeltynyt arvokkaista vieraista, / sillä palvellut oon jopa kaupunginjohtajaa Viipurista. / Näen Helenoita kaduillamme päivittäin, mutt' rooli heillä vaihtunut on edessäin.
Ol' näyttelijä Helenamme verraton, / mutt' ohjaajana aivan ylittämätön.
Kellojen sanoma
Kirkonkellot ohjaa, / luokse koivikon. / Siellä Jeesus kerran, / tutuks' tullut on.
Kuolemallaan nosti, / uuteen elämään. / Ihmiskunnan osti, / Luojaa etsimään.
Toiset löytää Herran, / luona alttarin. / Siellä laulla kerran, / kansa psalttarin.
Salaisuus on tässä: Yksinäisyys kutsuu, / sitä etsijää, / joka ihmisissä, / joutui pettymään.
Pilkka, iva herja, / ei voi käännyttää / luokse Armon Herran, / vaan työ tyhjäks' jää.
Kirkonpenkki tyhjä, / niiltä osin on, / mistä ihmisryhmä, / pilkattu pois on.
Luojan rakentama, / metsäkirkko on. / Kevään kaunistama, / on alttar' koivikon. / Leskenlehti kukkii, / vuokkoin meri on / taivaan kuvastama: / niin kaunis luonto on.
Hessun peli
“No, jo nyt on perkele” / kiros’ velipoika niinkuin aito ryökäle. / Tahtonsa ei tainnut mennä perille, / vaikk’ apuna ol’ Hessun suku Puuhake.
Sisar antoi tuomion: / ” Hän on skitsofreenikko”. / Käly lisäs’ huomion: / “Ja myös maanikko”. / Äiti jatkoi tuomiolla: / “Kleptikko”, / serkku kuvas’ sanoillansa: / “Murha-Mikko.”
Yksi koetti houkutella homouteen, / toinen julkihäpeään ja huoruuteen. / Kolmannelta löytyi vihje autovarkauteen, / neljänneltä osallisuus karkuruuteen. / Viides’ syytti hulluks’ pikku pieruillaan, / kuudes’ huusi: “Tullos’ väki katsomaan” Hessu nappas’ kuvan salapokkarillaan.
Seitos-poika nosti vihjeen “huumediileri” / kasi-tyttö antoi toiveen “viinamuumio”. / Ysi-poika kantoi kokoon kortensa / ja antoi äänitteille koko tarmonsa.
Kymppi-tyttö väkeänsä nauratti: / “Kyllä Mikko-poikaa sitten peloitti!” / Yhdestoista osoitti / on Mikko työtön mies. / Kahdestoista lisäs: / “Ja hullu, kukaties!”
Tunsina kun antaa tosi todistuksen, / on Mikko myyty hulluuteen ja köyhyyteen.Tuo velipoika kiroilla saa kyllikseen, / ei Hessun tiimi koskaan ota oppiakseen: / “Elämä on peli, jota pelataan, / ei palloa saa alleen jäädä hautomaan.”
 Perjantaina 6.5.
Tuleeko kunnari, kun kysyn:
Menikö se niin, että alussa oli laukaalainen vaimonhankkimis-suti-hevos-teatteri -porukka ja sitten tuli enonkoskelainen hevos-suti-uskis -porukka ja sitten tuli helsinkiläinen toimittaja-teatteri-huume-uskis -porukka? Ja nyt teidän pitää peitellä toistenne pahoja tekojako?
>>> tämä sutiporukka? Sekö loi pareja kuten: MU&TP, R&S, A&E, A&M, S&A jne… >>> katsokaas, tuo selittäisi, miksi minulle järkättiin kämppäkaveriksi M-tyttönen, juuri silloin kun hän sai Ievan kautta miehen. Ja se selittäisi miksi RN lähti kanssani Kuopion teatteri-esitykseen ja kaikki ne lärvit sillä matkalla eli oliko tarkoitus kokeilla, olenko lesbo?
No. Selvisihän se. Sen jälkeen Rn vihat ja ivailut olivat niskassani niin perkeleellisesti.
>>> eli kuka on laukaalaisen sutiporukan pääjohtaja vai -jat? Jotkin kaksosetko? Onko tälle naimaporukalle maksettu niin suuret herjarahat minusta, etteivät he voi muuta kuin yrittää saada minulle katupappa kaveriksi tai ohjailla mielisairaalaan, jottei juttu avautuisi? Vehkalahtelais-porukan rooli? Kukkakauppiaitten rooli? Mielisairaalan hoitajien/lääkärin -rooli? Mielisairaalassa hoidettuna olleen miehen/naisen rooli > toimittaja, metsuri, pellavapäinen päällekarkaaja-poika tai kaksoset?
>>> miten paljastettaisiin mielen manipulointi? Taisin saada siitä äskeisinä aamutunteina vahvan näytön, mutten pysty vielä todistamaan kokemustani.
>>> Eli: ollaanko nyt niin lähellä totuutta, että voitais lähteä käräjöimään ihan avoimesti poliisin avulla?
>>> voiko takana olla sutitoimintaa, joka on noussut maalaismiesten tai sairaiden ihmisten vaikeudesta saada puoliso? Eli jos minuun kohdistunut herjalynkka avattaisiin, nähtäisiin, miten törkeää tämä rakastelupalvelu on ollut.
Eli periaate: – että kaikki löytäisivät rakastajan rinnalleen ei vaan kertakaikkiaan toimi meidän maailmassamme muutoin kuin että osalta otetaan se oikeus pois. Valinnan suorittaa naimakauppiaat vaiko?
- – -
 Blogin PÄÄTAVOITE, Hessun vaino-uhkun paljastaminen:
Mää tuun vainoon sua läpi elämän. Mää tuun tuhoon sut. Mää tuun häpäseen sut niin, ett’ koko Suomi nauraa, perkeleen saatanan huora. Ja mää tuun nauraan sun kärsimyksilles
olivat Hessun viimeiset sanat minulle, ennen kuin hän siirtyi vainoamaan “maan alle”. Liekö se ollut sitä Pikku Vainokaisen kiusaa, jota kukkanikin ovat saaneet kärsiä? Tälläkin hetkellä?
Torstai 5.5.
SERENADI TOPILLE
“Minä Poika taitava oon palloilemaan / ja innokas myös naisten kanssa jammailemaan. / Mä tahtoisin sun kanssa päästä iltalenkille. / No! Mitäs sanot? / Oisko sulla käyttöä näin nuorelle kaverille?”
Näin Topin kanssa eka kerran treffailtiin, / vaan katastrofiin lenkki meiltä tehtailtiin. / Tull’ nuori mies, mi sutimiesten kaikki temput ties / ja minä tyttö pakoon juoksin sen, minkä kintut ties.
Mä piilostani kurkkasin ja kauhukseni huomasin: / Ol’ PikkuTopi sutimiesten älyleikkiin päänsä työntänyt / ja kaiken oman tahtonsa ol’ bisnesleikkiin räätälöinyt. / Hän pallonsa ol’ menettänyt, kaiken rahan hävittänyt, / enkä minä enää tiennyt, / minne elo meidät vienyt, / oli kauhuretkillään.
Kolkuttelin puuta, luuta, / kaikenlaista tiedon suuta, / mutta totuus kaikenlainen / juoksi karkuun niinkuin nainen, / jonka silmät pelko oli tummentanut hunnullaan.
Mä tartuin mummun Raamattuhun – / luottaa en voi Sanaan muuhun / – ja tekstejänsä viisaita mä öin ja päivin selailin.
Ol’ ilta yllein joutunut, / kun kirjan olin sulkenut / ja vastausta mietiskelin:
Tää elomme on ankeaa, / jos osallemme lankeaa, / suur Pallopeli valloittajain. / Mutt’ pienkin ilo virkistää, / kun sielun silmät tähyää, / luo taivahisten auttajain.
Kun PikkuTopi puhumaan, / käy eduskuntaistuntoon, / voi sutimiehet kalmistoon / hän ohjastella arvovallallaan.
Kun mieli tyyntyy nöyrtyen / ja sydän lausuu kiitoksen, / on eessä taival autuaitten.”
- – - -
>>> Katsokaas, Topin Pojat, jos Oulun PikkuTopi oli alaikäinen tuona aikana, kun häntä pantomiinattiin Oulun teatterin käytävä-ravintolapöytä -pantsun avulla minulle iltaseuraksi, juttuhan on niin, että te teitte sen tieten tahtoen.
Mihin te pyritte?
1) oliko tarkoitus saattaa minut sellaiseen häpsyyn, että sekaannuin ala-ikäiseen ja sillä olisi kiristetty > senkö takia, kun se Otavan hevoshuijaus-yritys epäonnistui? Torjuin jyväskyläläisen teatterisedän päällekarkauksen? Torjuin jonkun, jonka olemassaolosta en edes tiedä? >>> syntyi VIHARENGAS, jolla nyttemmin tahdotaan jo pahaa koko perheellenikin
2) oliko tarkoitus irvailla kustannuksellani, ohjaamalla tanssimaan Topin kanssa teatterin esiintymislavalle, joka saattoi olla siinä vierellä – siellä, missä Paula kertoi olevan sen ravintolasalin >>> tällainen manipulointi oli Päivin tavoitteissa vielä muutama vuosi sitten, muistattehan? Eli laukaalainenko se teatterisetä olikin?
3) oliko tarkoitus häpäistä, etten olisi uhka jossain asiassa, jota en ole vielä arvannut?
Keskiviikko 4.5.
“Kuka se siellä Metsätiellä tiirailee? / Salaa minun elämääni seurailee? / Kuka täällä blogejani jälleen tuhoilee / avoimesti vallastansa muiden eessä irvailee. / Miten kauan jäynän siemen kasvanee / jotta tuhatkertaiseksi tuska suurenee?
Mistä vitos-pantomiini rakentui? / Minne Topin rahapussi rantautui? / Miksi Rauhaa yhä mulle pantomiinataan? / Noinko kateutta täällä osoitetaan? / Vai onko katkeruutta, vihaa kuppi tulvillaan?
Miks’ saniaisten sekaan Pirjon lasit piiloutui / ja sitten lehden kuvajaiseen lasit salaa ui? / Kas sitten alkoi syyttely ja herjailu: / “Tuo Sisko tuolla tavaroita nappailee / ja kaiken meiltä taskuihinsa lappailee. / Ja sitten vielä Markku-pappaa viettelee./ Se koko suvun teoillansa häpäisee.
Nää valheet oli toisintoja Hessun tavoista. / Vaan mallia en ottanut mä Hessun ohjeista. / En suggeroinnista. / En yllytyksistä. / En vihjailuista esitellä edes sulhasta.
On muistoja mun mielessäni tuhansittain, / vaan tähän runon loppuun laitan arvailuja kaksittain.
Nous’ toimittja Ankka herjaa puolustamaan, / näin sai hän miehen itseänsä rakastamaan.
Lens’ helikopterilla Jussi läpi taivahan. / Sai pakokauhun valtaan koko Pantsu-porukan ja – - – - OH-HUIIIII! / huus yksinäinen vaeltaja tiellä Enolan.
Taas kevään kuohut pauhaa luona myllyraunion. / Sai myllärikin avuksensa Topin mainion. / Näin kevät antaa voimantäyttä voimaa elämään. / Voi Topi-pantsun siirtää mappiin Åå ja Öö ja Äääähhh.”
>>> kuvaava? eikö ollutkin?
- – - -
KYSYKÄÄ  EVA P:ltä!!! Ja Urban-porukalta, mikäli Rauhalta todella jotain hävisi!!! Katsokaas, kun juuri muistin, että ihmettelin, miksi Urbanin BG olisi seurannut minua Helsinkiin silloin, kun menin lepuuttamaan rikkirevittyjä hermojani Rauhan luo. Näin hänet kadunposkessa, mutta oletin hänen olleen Näköinen. >>> vaan oliko hän tosiaan BG >>> ja tätä kautta Liisa, Evan kirjoittaja-toveri, järkkäsi avaimen >>> ja tätä kautta Uskis-taho Oulun PikkuTopeineen >>> jonka Oulun teatteri-käytävä-ravintolanpöytä -älytyksen loi jyväskyläläinen teatterimies, apunaan H&SM.
- – -
Se Kirkkotien Ilohuone? Oliko sekin pantsuilua, jolla yllytettiin sutitoimintaan jälleen kerran mukaan. Oliko se jamiskan näköinen “asiakas”, – joka Ilohuoneesta tuli eräänä aamuna – suunta, mihin pitäisi tutkimus herjalynkasta siirtää? Mutta MIKSI?
- – -
KUUKAUDEN TASEET: Huhtikuu:
Asumistuki 218,38 euroa ja Sossun tuki yli 600 euroa
Vuokra 232,80 euroa ja sähkölasku 328,29 euroa.
Käteen jäävä osuus: yli 300 euroa
Lisäksi tuli huomautus, että jollen suostu mielenterveyssyitä hoitoon ja työkyvyttömyyseläkkeen hakuun tuki lasketaan 40 prosentilla. Tiukille menee, vai mitä Topi, sillä avustusta oli vähennetty jo aiemmin 20%, koska vaadin herjalynkan avaamista, mutta en kieltäynyt työnvastaanotosta, vaan vaadin vain täydellistä työpaikan seuraamista sinä aikana, kun työskentelen siellä, jotta Hessun + kumpp. vainoamisuhka/kiusa/työn vaikeuttaminen saadaan estettyä. (S&HM tietävät tästä työpaikoilla tehdystä kiusasta, jonka seurauksena hyvin monessa työtehtävässä jouduin alakynteen ja lopulta lopettamaan koko hommat.)
Mutta ajatelkaapas pojat sitten kun olisin oikein teräväjärkinen ja -sanainen. Saattaisi PikkuTopikin kasvaa mieheksi yhdellä blogijutulla, vai mitä? Ei tarvitsisi ilakoida hevoshuijareiden kanssa ja mairitella heitä saadakseen valtaa ja rahaa. Paljonhan hän on sitä jo kerännytkin, mutta kuka lienee ISÄNTÄ?
Tuokio
“Nurkkalan Pojalla on vauvelinukke / Metsätiellä raikaa vauva-äänite. / Köpän koira räyhää: / “Pelkää kääkkä nälvää”. / Kustin tieltä lentää mutakokkare. / Köpättären kasvoilla on ilme niinkuin Helenoilla, / siellä leikin perukoilla / krusifiksin edustoilla.
Anna-tyttö muistuttaa / Aino-lasta kaihoisaa, / Rintehillä kaukaisilla, / PikkuTopin tanhuvilla, / josta pallo pompahtaa / kohti Oulun Areenaa. / Huppa-rumbaaa / Trättättää. / Olet melko rämäpää! /
Roolirouvaa hupsuttaa, / Pipsan korvaa kupsuttaa / sinne vähän supsuttaa: / “Pantsu-taito verraton / voimamme on loputon. / Voitto meidän onni on, / siipirikko riemuton / tuhoon tuomittu jo on. /
Paskottaja vaimoineen / häipyy mutkaan hämyiseen. / Haukku siellä vingahtaa / ehkä joku piikin saa. / Vaihtuu hampaat veriseen / ienvaivaan tuskaiseen. / Kivun myötä mieleen nousee / ihmetykset, kysymykset, / Ansin talorakennukset. /
Valtapeli suunnaton / tuhoon kääntynyt jo on. / Liekö aikaa puolustella / pikku piinaa kasarmeilla?
- – -
Maanantaina 2.5.2011
Heippa TopinPojat ja Mesikukka!
Suunnittelin KELTATAKKISTA linnunpelätintä Metsätien rinteeseen. Ongelmana vain on, että keltainen väri luo positiivisia assosiaatioita, vai mitä Topi? Muistathan, kun näin sen unen keltaisesta pakkarista? Sinähän tiedät, etten lähtenyt sen kyytiin, vaan heitin koko päämäärän mielestäni. Kuka lie senkin unen keksinyt?
Mutta voi! Opettakaa Nurkkalan Pojalle, ettei juuri syntynyttä pikku vauvelia voi nostaa kuin halkoa kainaloon. Kun vauvaa nostaa vaunuista, kädet on laitettava vauvan niskan ja pyllyn alle, ettei vauvan niska taitu. Ei sen niin väliä toki ole, jos vaunuissa on harjoittu-vauveli, mutta kuitenkin.
Kuinkas se on tämän pienen, pyöreähkön miehen kanssa, jolla on turbo-schäferi? Onko hän Se minun junakamuni, joka seurusteli kanssani välillä Parikkala – Savonlinna? Hhmmm, hhmmm…. Tuo ihan mieleeni An  ja Mn sieltä Vehkalahden suunnalta. Yhmmm…
Entäpä PostiPekan aamukierros perjantaina? Oliko se vain Pantsu-tiimiläisille? Yhymm, yhyymmm…?
Ja, zum Wohle!!! Keravanjoen upotus-pantomiini vielä kerran, ottaen huomioon nykytietämykseni pantomiini-käyttäytymisen laajuudesta ja nimen omaan koskien MarkkuTopia. Liekö hän omaisteni perääni laittama PeräPekka? Osallinen vartiointiliikeestä, johon myös omaiseni kuuluvat? Anteeksi nyt, jos paljastan Salaisuuksia, mutta joudun kaivamaan tikulla esille MarkkuTopin/HeikkiTopin/OulunPikkuTopin henkilöllisyyden ja roolin tarkoituksen.
Oliko se MarkkuTopin itsekehittämää pantomiinia, jolla hän yritti muistuttaa minua hukkumiskuolemasta, jonka aiheutin nuorena tyttönä?!?
Ja voi minä onneton!
Minä vain lisäsin vettä itseeni kohdistuneeseen psykopatia-epäily -myllyyn huutamalla MarkkuTopille, kun hän painoi Kyllikin päätä veden alle, että: “Voinko auttaa?”
Ah ja voi! Miksei kukaan selittänyt?
No. Lukekaa vielä kerran kuvaukseni “MarkkuTopi”.
Jos siis upotus-pantsulla yritettiin saada minua tunnonvaivoihin aiheuttamastani hukkumiskuolemasta, niin oli kyllä sairas tavoite.
Miten ensinnäkin saatiin selville, että olin hukuttanut ketään? En ollut puhunut siitä kenellekään, sillä vaikka se oli UNI, jonka näin lapsena ja vaikka painoin vain PAHAN IROTPÅÄTÄ veden alle, se hävetti niin turkasesti. En voinut edes kuvitella, että edes unissani… ja niin poispäin.
Oliko MarkkuTopi puhuttanut minua huumattuna asuessani Tikkurilassa? Miksei hän kysynyt ammatti-ihmisiltä, miten huumatun puheita pitää analysoida? Oliko se Keravajoen rannalla viikon ajan juhlinut “huumeporukka” MarkkuTopin Pantsu-porukkaa? Vai ihan oikeita huumeilijoita? Jos omaiseni antoivat tehtäväksi haalia kokoon aineistoa syyllisyyteni varmistamiseksi ja minun toimittamiseksi Laukaaseen äidin peräkamaristiksi, niin vaadin, että tuon porukan toimet tutkitaan juuria myöten? Nimen omaan heidän toimintatapansa. Kuinka monta ihmistä he ovat tuhonneet älyttömyyksillään? Ja kävikö vielä niin, että jokin rikollisjengi pääsi kiristämään HEITÄ, koska heidän toimintatapoja ei voi kertoa julkisuudessa. Esimerkiksi luvaton salaseuranta, rikostehtailu, valheet, häpäisy, häpeään vedättely, manipulointi, suggerointi, Vallingrilli-syndrooma jne, jne, jne.
Huomatkaa nyt – minä en olisi halunnut paljastaa poliisin tai vartioiden tutkimistapoja, mutta vedättikö jokin rikollisliiga minut siihen? Eli tarkoitan, että Liiga tiesi minun lopulta vaativan jutun toimintatavan avaamista, joten heidän piti vain vaatia omaisiani jatkamaan hölmöilyitään ja kiristämään viharengasta ympärilläni, jonka seurauksena juttu avautuu nimen omaan omaisteni järjestämänä herjalynkkana – - -  vaikka tosiasiallisesti … jne.
Kyllä te turkaset voitte puhuttaa minua vaikka huppupäässä, mutta sitten pitää toistaa sama valvetilassa, kontrolloidusti. Ja rikoksia ei saa TEHTAILLA päälleni. Esimerkiksi kävikö niin, että kun olin Rauhan luona lepuuttamassa hermojani Kaarinassa kokemani kiusan takia, joku suoritti jonkinlaisen varkaus-jutun Rauhan asunnolla? Näinkö saatiin Rauhan ja toimittaja-siiven viha minua kohti pysymään lujana ja ikuisena. Mistä se oli alkanut? Toimittaja-miehen halvaantumisestako? Missä ja minkä vuoksi? Noinko koko viharengas luotiin ympärilleni? Narutettin ihmisiä – ja lopuksi poliisiakin – luulemaan, että teen kamalia rikoksia ja saatiin huomio jostain toisesta ihmisestä minuun? Näinkö?
Voin kyllä vastata teidän kyselyihinne ihan normaalissa keskustelussakin. Mutta SITÄ te ette taida haluta?
Jos NOIN > niin Herra Topi-isä sentään!
Kuinka paljon minua on puhutettu, manipuloitu ja suggeroitu huumattuna niin, etten edes vieläkään saata tietää siitä mitään muuta, kuin näitä hataria johtopäätöksiä, jotka voivat juontua muustakin.
Olen pahoillani, jos arvaus meni pieleen ja tästä seuraa kunnianloukkaussyyte, mutta MIKSI TE ette halua puhua avoimesti tapahtumista? Kuka oli MarkkuTopi? Sukusetäkö? Kuka oli OulunPikkuTopi? Papinketaleko? Joka lapsena älytettiin juoksemaan perässäni vakuuttamalla, että olen tosi mahtava ope huorailussa.
Keneltä on kadonnut jotain VIISI? Kuka on tehnyt automurtoja? Kuka loi kirjastovarkauksia? Kuka syytti minua huumeiden käytöstä, alkoholismista ja skitsofreniasta? Kuka järjesti… ja niin edelleen…. >>> katosiko juuri Rauha Lammelta rahapussi? Epäilikö hän minua? Jumala taivaassa tietää, että en Rauhalta varastanut mitään. Mutta kuka sitten?
Minustakin taitaa tulla vainoamis -ex-pertti.
Mutta tuostapa tulikin mieleeni – - – Oliko Oulussa sittenkin kaksi pantsutus-porukkaa? Toinen olisi ollut ASn porukka Kaakkois-Suomesta, joka älytti PikkuTopia ja toinen HMn porukka Keski-Suomesta, jonka oli tarkitus älyttää minua? Matkan varrella mukaan liittyi virolaista, oukki-doukki -douppingiä, Hessun suku, Idan suku ja täällä sitä köllötellään….
Douppis-jutun hyssyttely alkaa ihan nukuttaa…
- – -
Enkä malta olla vielä kommentoimatta toveri Hägglundin lausuntoa, että lihavat naiset ovat vastenmielisiä. Eikö näin:
- hieno mies ei häpäise naista. Ei edes lihavaa naista.
- ajatteleeko Hegge vain alapäällään? Onko siellä yläpäässä vain iljettäviä ajatuksia, jotka pullahtivat esille peiteltynä lihavuus-kompleksissa.
- – -
Mää tuun vainoon sua läpi elämän. Mää tuun tuhoon sut. Mää tuun häpäseen sut niin, ett’ koko Suomi nauraa, perkeleen saatanan huora. Ja mää tuun nauraan sun kärsimyksilles
olivat Hessun viimeiset sanat minulle, ennen kuin hän siirtyi vainoamaan “maan alle”. Liekö se ollut sitä Pikku Vainokaisen kiusaa, jota kukkanikin ovat saaneet kärsiä? Tälläkin hetkellä?
26.4. Tiistaina
Neiti Siskon tutkimuksia:
Toinen pääsiäispäivä valkeni auringon myötä lämpimäksi kevätaamuksi. Hiltu-Look touhusi kottareiden kanssa B-talon pihalla ja Poika Nurkkala nikkaroi Nurkkalan pihalla kasvilavaa. Hasun perhe raaputteli haravalla talon nurkkia ja minä katkoin suikeroalpin pistokkaita veteen juurrutettavaksi.
Kello kymmenen kirkonkello kumahti pari vaimeaa tömähdystä. Piha tyhjeni. Vain Nurkkalan Poika jäi vasaroimaan lautoja kiinni, jonka takia odottelin, että kun istahdan pihaovelleni juomaan kahvia ja lukemaan, Sulon ovi avauttuu ja Sulolla alkaa pyörimään äänite “Sulon räkäisimmät kiroukset”. Mutta Sulon ovi pysyi kiinni. Edes yhtään “vauva-äänitettä” ei huristellut asuntoni ohi.
Hiljaisuudessa oli hyvä lukea Sherlockin seikkailuja. Olin juuri lopettanut tarinan “Kadonnut sulhasmies”, kun mieleeni tulvahti Sherlockmainen kylmäpäinen päättely-kehitelmä.
Mietin, että koska oletan huoneessani olevan erittäin tarkan salaseuranta-laitteiston – olen löytänyt muutamia pidikkeitä paikoista, joissa niitä ei varmana aiemmin ollut – voisin vähän vedättää salaseuraajia. Samalla saisin todisteita salaseurannasta.
Päätin ruveta kirjoittamaan luonnosta tämän viikon blogi-juttujeni pohjaksi. Aiheeksi valitsin tosi räväkän syyttelyn omaisiani vastaan. Jestas, että saivat huutia. Ajattelin nääs, että salaseuraajat ilman muuta kävisivät lukemassa tekstini sillä aikaa kun lähden lenkille, jonka ansiosta pääsisin jujulle, mitä se aiheuttaa pantsu-tiimiläisissä.
Oletin, että salaseurannasta voisi huolehtia naapurini, jotka ovat käsittämättömän osuvasti aina paikalla siellä, missä minäkin. Läksin siis toiveikkaana lenkille kameran ja näytepussin kanssa. Päätin keräillä leskenlehden kukkia ja näytteitä kasveista.
Lusintielle asti pääsin, kunnes alkoi tuntua, että nyt alkaa tapahtua. Velmun Pikkuprutku pöristeli ärhäkkäänä ohitseni ja mieleeni pisti, että noinkohan se oli jonkinlainen tarkistus, missä saakka olen menossa.
Päästyäni lähelle Laiduntien risteystä, totesin sen kohdalla Punapukuisen naisen nojailevan pyöräänsä. Sinipukuinen mies ajeli Laiduntieltä naisen vierelle, hypäten pyörältään seisomaan keskelle maantietä. Mies vilkaisi minua, horjahti ja oli vähällä kaatua pyöränsä päälle. Viime tingassa hän sai pyörästään otteen, nousi pystyyn ja sipaisi lippalakkiaan sillä seurauksella, että lakki kellahti korvalliselle. Mies taiteili pyöränsä vartaloaan vasten, oikaisi lippiksensa ja tallusteli tien reunalle naisen eteen seisomaan pää hartioiden välissä.
Ohittaessani pariskuntaa totesin Punapuvun pitävän kännykkää korvallaan. Juuri kun kuljin ohi, kuulin lauseet: “Tyttö valehtelloo. Ei sitä piä uskoa yhtään. Tyttö valehtelloo.”
“Heureka! Pantsu-tiimiläisiä” huudahtelin mielessäni. Totta kai kirjoitelmani oli valetta!  Puna- ja sinipuku jäivät seisomaan Laiduntien risteykseen hiljaisina minun köpötellessä eteenpäin. Päätin seurata pariskuntaa mutkan takaa. Jäin tähtäilemään kamerallani järveä ja toisella silmällä seurailin, mitä pariskunta tekee. Hetken näytti, että Sinipuku lähtee takaisin Laiduntielle, mutta juuri päästyään sen päähän, hän kääntyi takaisin Punapuvun luo ja he lähtivät polkemaan minua kohti.
Odottelin, että Pantsu-pariskunta pääsee lähelleni ja kun he saapuivat kameran linssin oikeaan laitaan, näppäsin kuvan. Toisella silmällä seurailin heidän ohiajoaan, jonka jälkeen laskin kamerani lepoasentoon ja jatkoin matkaani mietiskellen.
Käännyin ajatuksissani Tenniskentän tielle. Muistin kohta, että kompostikasassa järven rannalla kasvoi viime syksynä villiviinin taimi. Oli ressukka tullut sinne haravointijätteen kanssa. Päätin hakea siitä pistokkaan koristamaan omaa pihaani, mutta lehtijätettä oli tuotu lisää niin paljon, että taimi oli hautautunut kompostimassan alle. Samassa kuulin tieltä puhetta. Kurkistin puiden runkojen välistä. Tiellä tulla taapersi Velmu työntäen Punamummua pyörätuolissa.
“Lisää Pantsutiimiläisiä” huudahdin mielessäni ja läksin kävelemään rantanurmikolle, palaten tielle vasta, kun Velmu oli työntänyt Punamummun tien päätyyn. Samalla huomasin Marja-Lookin tulevan rannasta leskenlehtikimppu käsissään. Marja-Look nauroi iloisesti, mutta päätin kävellä eteenpäin häntä huomiomatta. En kuitenkaan olisi osannut puhua hänelle luontevasti.
Jatkoin matkaani yhä syvemmissä mietteissä. Hetken kuluttua taakseni vilkaistessani totesin Velmun työntävän Punamummua perässäni melkoista jukuria ja Marja-Look seurasi vierellä iloinen virne suupielessä.
Siirryin nurmialueelle keräämään leskenlehtiä, antaen kolmikolle tilaa mennä ohi. Matonpesupaikan tuolla puolen palasin kävelytielle Pansu-tiimin perään.
Velmu hermostui. Hän alkoi laulaa jotain tanssisävelmää ja tosi hyvin lauloikin. Saattaa olla entisajan tangorinssi. Sherlockmaisesti ajattelin, että Velmu taitaa olla luonne, joka alkaa laulaa hermostuttuaan. Pari metriä kuljettuamme Velmu esitteli meille kaunista valkoista taloa sanoen: ”Ln Paavo on sen ihan ite rakentanut. Omin käsin, joo”. Katselimme hetken Paavon taloa ihaillen, kävellen samalla koko ajan eteenpäin. Pysähtelimme sitten, pyörimme jalkojemme ympärillä, katselimme maisemia ja jatkoimme taas matkaa. Minä ja Pantsu-tiimi.
Lähellä koskikivikkoa Marja-Look esitteli meille sen kauneutta. Kosken valkoharjaisina kuohuva vesi oli niin kaunis, että jättäydyin jälkeen ottaakseni koskesta muutaman valokuvan. Pansu-tiimi kääntyi koskenranta-kävelytielle, jonka takia päätin kulkea maantietä pitkin. Hiltu-Look hurautti ohi autollaan tuimana kuin tuomiopäivän pasuuna.
Näin piilotellen päästin Pantsu-tiimin nousemaan maantielle. Siiryin Koskipirtin taakse tiirailemaan mahdollisuutta, nousevatko he kirkon parkkipaikalle, jossa heitä odottaa auto vai jatkavatko he Salen mäkeen.
Ja Salen mäkeen he painelivat. Pysähtelivät ja katselivat ympärilleen. Kurkkivat ja tähyilivät, mitä lienevät tähyilleetkään.
Kun Punamummu oli työnnetty lähelle Salen tienristeystä, päätin pistää vauhtia jalkoihini. Hehän olisivat voineet nousta Salen pihassa autoon ja minä olisin saattanut rekisterinumeron perusteella päästä selville, keitä he olivat.
Mutta ei. Pantsu-tiimi kyllä hidasteli hetken Salen luona, mutta pihaan he eivät kääntyneet. Sen sijaan näin Punapuvun pyöräilevän Salen pihasta Kukkakaupan pihaan.
”Koko Konkkaronkkako vastassa” ajattelin ja lisäsin vauhtia. Salen tienristeyksen lähelle päästyäni takaani huristeli sininen JGR-auto ja kurvasi ruusupensaiden takaa Salen pihaan. Auto pysähtyi nokka minuun päin. Kuski huitaisi kädellään, kuin ilmaisten: ”Tuossa se Paska on. Voi helvetti” ja samassa auto kaasutti, hurahtaen viivani ohitseni alamäkeen.
Mietin hetken olisiko Punamummu pitänyt laittaa siihen autoon? Jatkoin näissä mietteissäni eteenpäin, todeten Köpän ja Annan odottelevan Salen pihaan menevän tien vierellä. Mitä lie odotelleetkin, mutta Köpän ilmeet olivat puhuttelevat kun hän katseli Pantsu-tiimin etenemistä, minun tuloani ja taas Patsu-tiimiläisiä silmäillesssän. Turha kai mainita, mitä Köpän ilmeet kertoivat. Ja Annan vihainen tuijotus oli kyllä näkemisen arvoinen. Tuntui, että epäilykseni saivat todisteen.
Ohitin Köpän ja Annan miettien elämän monimutkaisuutta ja tarkkaillen Pantsu-tiimin etenemistä. Se näytti kääntyvän Metsätielle. Siellä minua odottaisi vaikeuksia, sillä mahdollista olisi, että tiimi menisi vanhainkotiin, enkä pystyisi norkoilemaan tienvierellä niin kauan, että näkisin, millä autolla Velmu naisineen lähtisi pois.
He jatkoivat kuitenkin kohti mäkeä, rivitalo-rivistöjä. Kiiruhdin perään, jotta näkisin, mihin taloon ja huoneistoon he änkeytyvät. Onneni tuntui olevan myötä, sillä tiimiläiset painelivat heti ensimmäiseen vasemmanpuoleiseen taloon. Ohittaessani sen Punamummua työnnettiin kakkosasuntoon. Uteliaisuuteni nujersi häpeäntunteen seuraamisestani sekä luontaisen arkuuteni ja jäin seisoskelemaan taloyhtiön autokatoksen taakse. Kuuntelin puheääniä pihasta ja odottelin.
Vitostalon pihasta tunnuttiin seurailevan seuraamistani, mutta en antanut periksi. Kurkistelin autokatoksen takaa pihan tapahtumia. Hämmästykseni nostatti kulmakarvojani kun totesin Punamummua työnnettävän takaisin kohti Metsätietä.
Siirryin toiselle puolelle tietä. Tulin samalla Pantsutiimiläisten näkyville, jolloin he kurvasivat takaisin taloa kohti, työnnellen Punamummua nyt asunto kolmoseen.
Koska en ole nopeaälyinen, en keksinyt muuta kuin laahustaa kameraa näpräillen mäkeä alas päin. Hetken kuluttua totesin Pantsu-tiimin tekevän samoin. Nyt he seurasivat minua!
Köpä käveli lapsineen mäen alla meitä kohti jääteloä mutustellen. Köpän ilmeet olivat taas kullanarvoiset omille arvioinneilleni. Pysähdyin Rinnetien risteykseen ja kuin tilauksesta Punapuku kaahasi pyörällä editseni, jatkaen Rinnetietä pitkin metsän siimekseen.
Velmu pyöritti Punamummun Marja-Look kintereillään vanhainkodin pääovelle. Minä siirryin tiirailemaan tilannetta pakkarin takaa. Ovella tiimiläisiä tuli vastaan Nainen. He tuntuivat juttelevan ajan jos toisenkin, päätyen lopulta tulokseen, että Punamummu siirretään sisälle vanhainkotiin.
Koska arvelin, että juttu oli harhautus, kävelin kameraani näpräillen Ykkösen vajan taakse, mutkaan, josta oli hyvä seurailla vanhainkoidin pihan tapahtumia. Kulkiessani otin ylös autojen rekkarit, jos vaikka olisin nähnyt Velmun nousevan niistä johonkin.
Odotusta kesti vain hetki. Uskokaa tai älkää, mutta kohta Marja-Look tuli ulos työntäen pyörätuolissa Keltamummua. Saattoi toki olla, että Marja-Look oli vain lainannut vaatteensa hoitsulle ja että mummukin oli eri mummu. Sain heistä tosi hyvän kuvan, ellei filmiä tuhoata ennen sen kehittämistä. Voin nyt verrata näköisyyksiä Punamummuun ja Marja-Lookiin, josta otin kuvan matonpesupaikan luona.
No. Aavistelin, että minun odotettiin lähtevän Keltamummun perään, mutta koska niin oletettiin, jäin odottelemaan pihan tapahtumia. Kohta sieltä tulikin Velmu ulos. Hän tiiraili oikeaan ja vasempaan ja taas oikeaan ja taas vasempaan ja lähti lopulta kävelemään minua kohti sen näköisenä, että kohta hän kysyy minulta, minne se näyttelijä-porukka meni.
Koska en halua olla mukana Velmun pantomiinissa läksin kävelemään Salelle ostaakseni uuden kahvipaketin, miettien, laitettiinko Punamummo E-autoon, joka oli aiemmin pörhältänyt pihaan vihainen pariskunta etuistuimilla.
— katsokaas – - – tosiaan, kun niiden kahvien kanssa käy aina siten, että jos paketti jää pitkäksi aikaa pöydälleni, kahvi alkaa polttaa ikeniä. Olen sen takia, jättänyt kahvin käyttämättä ja siirtänyt paketin loppukahveineen pakastimeen, josta voi ottaa näytteitä, jos ilmenee, että oletukseni ovat olleet oikeita. Eli että minulle juotetaan hammaspeikkohuumetta kahvin seassa.
Mutta vielä tuosta Velmu-pantsusta.
Palattuani kotiin hoitelin hetken pihakasvejani. Naapuritalossa – siinä kun oletan olevan Suuren Salaisuuden – hurahti auto käyntiin. Se lähti tulemaan meidän taloa kohti ja kohti puiden lomasta pilkistikin tuttu valko-sininen auto.
Poliisihan se sieltä hurruutteli. Arvaatte varmaan, keitä minä ajattelin sen sisällä olevan.
19.-20.4. Tiistaina
Oulun Pikku Topi? Kuka hän oli?
Paskottajako? Lääkäri, joka menetti lääkärinoikeutensa hetkeksi “veneluun murtumani” takia, sillä asia paljastui jo Oulussa hetkellä, jolloin kävin tarkastuksessa, jonka seurauksena käsi kipsattiin olkapäätä myöten. Vaimoko on Pipsa? Sairaanhoitaja? Senkö takia koston teemana on ollut kolmekymmentä vuotta “ja sinustahan ei tule puutarhuria, vaan siivooja” ja herjalynkkaan on liittynyt paljon terveydentilan ruhjontaa (tissinmurskaus, silmänpuhkomis-yritys W:lla, hampaiden tuhoaminen huumeilla?, erittäin taitava manipulointi jne.)
Tarinahan todella voisi olla dekkarimainen sukujen Peura ja Anttonen sukupolvien välinen kiista paremmuudesta!!!
Tällöin Paskottajan sukuun voisin laittaa herjalynkassa olleet henkilöt kuten: HessuTara – SeijaAnneli – TuijaV – TuulaK – rakennusinssiX -  ja VT jne.
Pipsan sukuun laittaisin ketjun: Savolainen – Anttonen – Peurasuvun sairaanhoitaja (tissinmurskaaja) – ja niin edelleen (tulee kunnianloukkaussyyte, jos jatkan).
Oikea Drakula-tarina! Vertahyytävä, tosipohjainen kosto-draama valtaa tavoittelevien sukujen sisällä. Teemana: kummassa on paremmat papit / kummassa on paremmat rak.inssit / kummassa on paremmat maanviljelijät / kummassa on mielenkiintoisimmat hullut   >>>  heh, heh, tästäpä teema minun mielenterveyteni ruhjontaan. Jos minusta tulee lopulta skitso, toivon, että tutkitaan, miten herjalynkan lääkärin toiminta siihen vaikutti. Olisiko mielenterveys rampautunut ilman herjalääkäriä?
Kuinka monelle hän on käyttänyt samoja menetelmiä tuhoisin / menestyksekkäin seurauksin. Urheilussa mielen manipulointi on saattanut saada turbo-menestyjiä aikaan, mutta miten heidän mielenterveytensä on kehittynyt? Kuinka moni tuhoutui masennukseen, juoppouteen, verkostomarkkinoinnin velkakierteisiin ja niin edelleen?
Toimittajat ja teatterilaiset nousisivat tässä skenaariossa Pipsan sukuhaarasta, joka laajeni vuosikymmenen myötä Paskottajan sukuhaaraan. EvaP ja PäiviJ voisivat olla Pipsan sukuhaarasta ja EeroE sekä kumppanit Paskottajan sukuhaarasta.
TAI:
1.   Metsätalousinsinööri, joka vaikutti Laukaassa ja lähti etsimään naesta teatterilaisten avulla Oulusta ja jossa minä jouduin Paulan ja Hiltun sekä Kukka Rouva Pn omaisten avulla hänen tielleen. Metsäinssiltä oli sovittu varastettavaksi rahapussi torilla ja juttu maksatettiin veljelläni, joka halusi pelastaa maineeni >>> pitsteet veljelle,siis.
Mutta kohta veljeni älytettiinkin järjestämään kiusa, jonka avulla minut yritettiin sotkea  ja savustaa – - -  mihin?
Rakennusinsinöörien dopingaine-salakuljetukseen? Missään tapauksessa kyseessä ei ole voinut olla kovin rikollinen toiminta, sillä omaiseni eivät ole rikollista ihmissorttia. Juttu olisi mieluummin voinut mennä niin, että joku heistä joutui vaikeuksiin ja sitä kautta kiristyksen alla ja muut menivät tukemaan jollain salakähmäisellä tavalla, etteivät kulissit olisi likaantuneet. Koska doping-aine (ihmis- tai hevos-) salakaupan järjestää joku hieman korkeammalla oleva yhteiskunnan Tukipylväs, tavalliset maalaiset eivät katso tekevänsä minkäänlaista rikosta toimintaan osallistuessaan. Lisäksi toiminta on lähes idiootti-turvallista, sillä Tukipylväät eivät sorru. Ensin sortuvat seinät ja katto.
Sala-juttuun osallistuivat douppaus-lääkärit, joiden ammattitaitoa on käytetty hyväksi kurmutuksessa, jonka kourissa on rimpuillut. Pystyykö sitä koskaan saamaan selville?
Jostain tuolta olisi voinut lähteä rakentumaan “viharengas” ympärilleni, josta AH mainitsi. Ehkä siten, että torjuin yritykset joutua itse sotkeutuneeksi salakuljetusjuttuun. Ehkä Sala-juttu lähti liikkeelle nimen omaan puutarha-alan yhteyksieni kautta. Sieltä Virosta päin. Vai Latviasta? Vai Urban-kurssilta?
2.   Tai Oulun Pikku Topi oli Musiikkitaiteilija, joka voitti totovoiton luukulla, jossa minä möin lippuja, joten hän halusi tutustua “onnettareensa”. Taiteilijan toimittaja- teatteri -ystävät keksivät teatterikäytävä-draaman, jonka avulla kohtaamista ei tarvinnut viedä julkiseen ravintolaan ja näin vältettiin ongelma, jonka aiheutti nuorukaisen ala-ikäisyys. Eli siis minua vedätetettiin ala-ikäiseen lapseen.
Juttu pohjautui eräänlaiseen huumorintajuun, vai mitenkäs se sanottaisiin kauniisti.
3. Oulun Pikku Topi oli jotain muuta, kuitenkin niin, että tarina nousi Otavan hevoshuijaus -yrityksestä tai laukaalaisesta rakennus- ja autoilualan ammattilaisista.
Liittyikö siihen myös Paulan mainitsema sutenööritoiminta? Miksi Paula muuten sitä mainosti minulle? Yrittikö hän YLLYTTÄÄ etsimään yhteyksiä sutimiehiin? Olivatko Sutimiehet Rouva Kukan sukulaisia? Kuka käytti Oulun Sutimiesten palveluksia omassa tuttavapiirissäni?
Voikos se olla ollutkin noin?!?!?
Joku pyrki tutustumaan minuun Oulun Sutiporukan avulla?!?!? Haluttiinko ehkä opettaa suttaushommeleita ja kasvattaa aikuiseksi naiseksi? Mutta eihän se aikuisuuden merkki ole, eihän? Aikuisuushan on jotain psyykkistä. Jotain, mikä liittyy elämänhallintaan, kokonaisuuksien näkemiseen, omien kykyjen täydelliseen hyödyntämiseen ja niin edelleen, aina vastuun kantamiseen saakka.
4. Oulun Pikku Topi ei missään nimessä ole Herra Hasu, vaikka
Rouva esitti niin vaikuttavan “kaolan katkasu ja huora” -monologin viime kesänä keittiön ikkunan takana. Älköön siis kukaan Väärä Pikku Topi tulko esiintymään Roolihahmona pelastaakseen oikean Pikku Topin maineen. Seuraavat nimet vedän aitoina blogiteksteihin.
18.4. Maanantaina
Pettynyt Anne-look -pantominointi? Haluttiinko viestittää, että pantomiinin takana on EP-porukka? Loviisan – Haminan seudulta, kuten Köpä I:n murre paljasti jo vuosi sitten, mutta luovuin ajatuksesta, koska en löytänyt mitään yhteyttä itseeni. Paitsi tietenkin sen pappi-linkin. Heh, heh. Taas kerran. Pappeja kurmutetaan nyt oikein olan takaa.
Tuota, tuota. Saanko heittää oletuksen, ettän kohdallani kyseessä ei ollutkaan teho-aina -kauppiaat, vaan maahantuojat. Rahoittajat?
Olisiko minulla ollut mahdollisuus päästä myyntirenkaaseen, mikäli olisin hyväksynyt työttömyyden osaksi itseäni ja ottanut vastaan mitä työtä tahansa? Kuten AP vaati. Olisiko minut värvätty doping-aineiden myyntirenkaaseen? Kuinka moni verkostomarkkinointi-tuttavistani on siinä jo? Senkä takia minusta yritettiin tehdä verkostomarkkinoijaakin? Tutustuin internetissä verkostokaupan epäkohtiin ja kieltäydyin siitäkin työstä, koska laskelmien mukaan verkostomarkkinoija joutuu vain iän ikuiseen velkakierteeseen.
Tämänkö takia sain vastauksen, että kirjoitteluni on aiheuttanut tavattoman paljon vahinkoa Pn perheelle? Heitin epäilyn, jota en tiennyt heittäneeni, sillä unohdin tutkia sitä tarkemmin. Epäilyni olivat pelkkiä mahdollisia selityksiä kiusaan, perustuen ihmisten kohteluun itseäni kohtaan ja kokemuksiini ihmisten käytöksestä.
Se Hämeenlinnan sulhaskavalkaadi? Se alkoi herrasmiehistä – tosi korkealla yhteiskunnan pylvään päältä (sielläkö huumaus- ja dopingainekaupan tilaajat ja rahoittajat ovat olleet koko ajan? Poliisi tietää tämän jo, joten turha minua on sen takia enää kurmuttaa) – mutta päättyi viinatrokareihin ja skitsoihin. Eli siis te Topin porukka kävitte kaikki mahdolliset sosiaaliset luokat läpi löytääksenne minulle – - -  ihmisen, joka vaientaa kyselyni, niinkö?
Epäilyni lääkäri-mengelöintiin lähti alun perin liikkeelle juuri noista yhteiskunnan pylväistä. Siellähän on lääkäreitä, jotka taitavat dopingaine- ja manipulointiainekäytön. Ei epäilykseni siis lähtenyt liikkeelle vain omista harhaisista tuntemuksistani, joille en löytänyt syytä. Epäilys lähti liikkeelle kahdesta ihmisestä, joiden kanssa minulla ei olisi pitänyt olla mitään tekemistä, mutta jotka yrittivät luoda suhdetta; joskaan ei romanttista, vaan juttu oli sellaista kyyläämistä. Juu nou. Kyllähän sen tuntee tunteillaan, milloin ihmisen mielenkiinto perustuu vahtimiseen, vaatimiseen ja vallan käytöön.
OK. Olen loukussa, jos juttu on todella noin paha. Noihin valtarakenteisiin minulla ei ole mitään vaikutusvaltaa. Voin vain kiemurrella juttuineni kuin mato koukussa ja yrittää välttyä joutumasta hauen suuhun.
Sen sijaan voinen kai uteliaana seurata, milloin joku uskaltaa puhua ääneen. Ja kuka se tulee olemaan.
15.4. Perjantaina
Erkki Tanttu:
-   “Kun itte kyssyy ja itte vastoa niin ei tuu mittään jäläkipuhetta”
-   “Halakoo lissää!  ‘Siekkinen’ on helevetissä”
-   “Aikuiset ihmiset ihmettelivät kuinka se Vanhan Testamentin Jumala on voinut olla niin raaka, väkivaltainen ja sodanhimoinen. Pieni tyttö työntyi keskustelijoiden joukkoon onnellisen näköisenä ja sanoi kirkkaalla lapsenäänellään: “Mutta jos se oli silloin, kun Jumala ei vielä ollut kristitty.”
-   “Värssyn voetin kumminkii” sano akka, ku urkuje kanss’ kilipaa veisas.
- – -
“Mies tuli kirkkoon aamuvirttä veisatessa ja kysyi naapurilta: “Missä asti olette?” “Kolmas värssy menossa” sanoi toinen. “Pian minä tiedät kiinni saan” sanoi myöhästynyt, heitti takkinsa, kääri hihat, alkoi alusta, veissasi muitten ohi ja oli lopussa ennen muita.”
-   Kirkkoherra moitti Mattia, joka kävi harvoin kirkossa ja kyseli Matilta, eikö tämäkin haluaisi liittyä “Meidän Herramme sotajoukkoihin. Matti vastasi: “Mutta minähän kuulun jo!” Kirkkoherra ihmetteli: “Miten niin. Sinähän käyt kirkossa korkeintaan kerran vuodessa, jouluna?” Matti vastasi: “Mutta minä kuulunkin Meidän Herramme salaiseen palveluun.”
Aika HYVÄ, vai mitä OM?
Olisiko jo aika tulla esiin sieltä kulisseista? Sukulaisten puolustaminen on kunniakas teko. Aion tehdä samoin, mutta siitä huolimatta joudun avaamaan itseäni kohdanneen herjalynkkauksen, koska muuten minulla ei ole minkäänlaisia ihmisoikeuksia. Joka ikinen näyttää saavan tehdä minulle mitä haluaa – kuten Hessu ja kirjastovirkailijat, kierrätyksen myyjät, Tuorlan kiusaajat, luostarikiusaajat, motoristit, katupapat ja -mummot jne.
Ja kun pyydän apua, yritetään kaikin keinoin osoittaa, että se, mitä te teitte, on vain minun harhakuvitelmaani. Millä alttarilla sinä seisot?
Miten tunnistan Kuninkaan?
Markus 15:21
Jeesuksen ristiä kantamaan he pakottivat
erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin,
Aleksandroksen ja Rufuksen isän,
joka oli tuossa kaupunkiin.”
Herra, anna ymmärrystä,
sillä vaikka etsin Sinua,
en tiedä, miten tunnistan Sinut.
Ja kun olen löytänyt Sinut,
en käsitä Sinua.
Opetit:
te, jotka yhdessä kärsitte,
te saatte yhdessä juoda
rakkauden maljan
pohjaan saakka.
Tartuin ristiisi käsittämättä, mitä tein.
Niin kuin Simon, kyreneläinen.
Ohikulkija.
Kiireinen, musta mies.
Orjan jälkeläinen.
Tottelemaan tottunut.
Tarttui ristiin, koska vaadittiin.
Kantoi, huudoista ja pauhusta välittämättä.
Työnsi raskaan ristin vaivatta hartioiltaan kummulle.
Pyyhkäisi huokaisten hien otsaltaan.
Siirtyi syrjään kun käskettiin.
Jäi katsomaan.
Simon, Kyrenestä,
katsoi.
Katsoi uupuneita teloitettavia,
katsoi uhmakasta väkijoukkoa,
katsoi ristin päälle lyötyjä sanoja.
Katsoi hidasta näytelmää,
ristin päälle naulaamista.
Vasaran isku.
Toinen.
Kolmas.
Loputtomiin
iskujen kaikuessa
hänen tajuntaansa nauliutuivat sanat: ’juutalaisten kuningas’.
Simon, ohikulkija,
katsoi.
Juutalaisten kuningasta.
 
 
- - -
KUUKAUDEN TASEET: Huhtikuu:
Asumistuki 218,38 euroa ja Sossun tuki yli 600 euroa
Vuokra 232,80 euroa ja sähkölasku 328,29 euroa.
Käteen jäävä osuus: yli 300 euroa
Lisäksi tuli huomautus, että jollen suostu mielenterveyssyitä hoitoon ohjaukseen ja työkyvyttömyyseläkkeen hakuun tuki lasketaan 40 prosentilla.
 - - - -
Mää tuun vainoon sua läpi elämän. Mää tuun tuhoon sut. Mää tuun häpäseen sut niin, ett’ koko Suomi nauraa, perkeleen saatanan huora. Ja mää tuun nauraan sun kärsimyksilles
olivat Hessun viimeiset sanat minulle, ennen kuin hän siirtyi vainoamaan “maan alle”. Liekö se ollut sitä Pikku Vainokaisen kiusaa, jota kukkanikin ovat saaneet kärsiä? Tälläkin hetkellä?
- - -
26.4. Tiistaina
Neiti Siskon tutkimuksia:
Toinen pääsiäispäivä valkeni auringon myötä lämpimäksi kevätaamuksi. Hiltu-Look touhusi kottareiden kanssa B-talon pihalla ja Poika Nurkkala nikkaroi Nurkkalan pihalla kasvilavaa. Hasun perhe raaputteli haravalla talon nurkkia ja minä katkoin suikeroalpin pistokkaita veteen juurrutettavaksi.
Kello kymmenen kirkonkello kumahti pari kertaa. Piha tyhjeni. Vain Nurkkalan Poika jäi nikkaroimaan, jonka takia odottelin, että kun istahdan pihaovelleni juomaan kahvia ja lukemaan, Sulolla alkaa pyörimään äänite "Sulon räkäisimmät kiroukset". Mutta Sulon ovi pysyi kiinni. Edes yhtään "vauva-äänitettä" ei huristellut asuntoni ohi.
Hiljaisuudessa oli hyvä lukea Sherlockin seikkailuja. Olin juuri lopettanut tarinan "Kadonnut sulhasmies", kun mieleeni tulvahti Sherlockmainen kylmäpäinen päättely-kehitelmä.
Mietin, että koska oletan huoneessani olevan erittäin tarkan salaseuranta-laitteiston, voisin vähän vedättää salaseuraajia. Samalla saisin todisteita salaseurannasta.
Päätin ruveta kirjoittamaan luonnoksen tämän biikn blogi-juttujeni pohjaksi. Aiheeksi valitsin tosi räväkän syyttelyn omaisiani vastaan. Ajattelin nääs, että salaseuraajat ilman muuta kävisivät lukemassa tekstini sillä aikaa kun lähden lenkille. ja pääsisin jujulle, mitä se aiheuttaa pantsu-tiimiläisissä.
Oletin, että salaseurannasta voisi huolehtia naapurini, jotka ovat käsittämättömän osuvasti aina paikalla siellä, missä minäkin. Läksin siis toiveikkaan lenkille kameran ja näytepussin kanssa. Päätin keräillä leskenlehden kukkia ja näytteitä kasveista.
Lusintielle asti päästyäni tuntui, että nyt alkaa tapahtua. Velmun Pikkuprutku pöristeli ärhäkkäänä ohitseni ja mieleeni pisti, että noinkohan se oli jonkinlainen tarkistus, missä saakka olen menossa.
Päästyäni lähelle Laiduntien risteystä, totesin sen kohdalla Punapukuisen naisen nojailevan pyöräänsä. Sinipukuinen mies ajeli Laiduntieltä naisen vierelle hypäten pyörältään seisomaan keskelle maantietä. Mies vilkaisi minua, horjahti ja oli vähällä kaatua pyöränsä päälle. Viime tingassa hän sai pyörästään otteen, nousi pystyyn ja sipaisi lippalakkiaan sillä seurauksella, että lakki kellahti korvalliselle. Mies taiteili pyöränsä vartaloaan vasten, oikaisi lippiksensa ja tallusteli tien reunalle naisen eteen seisomaan.
Ohittaessani pariskuntaa totesin Punapuvun pitävän kännykkää korvallaan. Juuri kun kuljin ohi, kuulin lauseet: "Tyttö valehtelloo. Ei sitä piä uskoa yhtään. Tyttö valehtelloo."
"Heureka! Pantsu-tiimiläisiä" huudahtelin mielessäni.  Puna- ja sinipuku jäivät seisomaan Laiduntien risteykseen hiljaisina minun köpötellessä eteenpäin. Päätin seurata pariskuntaa mutkan takaa. Jäin tähtäilemään kamerallani järveä ja toisella silmällä seurailin, mitä pariskunta tekevät. Hetken näytti, että Sinipuku lähtee takaisin Laiduntielle, mutta juuri päästyään sen päähän, hän kääntyi takaisin Punapuvun luo ja he lähtivät polkemaan minua kohti.
Odottelin, että Pantsu-pariskunta pääse lähelleni ja kun he saapuivat kameran linssin oikeaan laitaan, näppäsin kuvan. Toisella silmällä seurailin, kun pariskunta oli päässyt ohitseni, jonka jälkeen laskin kamerani lepoasentoon ja jatkoin matkaani mietiskellen.
 Käännyin ajatuksissani Tenniskentän tielle. Muistin kohta, että kompostikasassa järven rannalla kasvoi viime syksynä villiviinin taimi. Oli ressukka tullut sinne haravointijätteen kanssa. Päätin hakea siitä pistokkaan koristamaan omaa pihaani, mutta lehtijätettä oli tuotu lisää niin paljon, että taimi oli hautautunut kompostimassan alle. Samassa kuulin tieltä puhetta. Kurkistin puiden runkojen välistä. Tiellä tulla taapersi Velmu työntäen Punamummua pyörätuolissa.
"Lisää Pantsutiimiläisiä" huudahdin mielessäni ja läksin kävelemään rantanurmikolle, palaten tielle vasta, kun Velmu oli työntänyt punamummun tien päätyyn. Samalla huomasin Marja-Lookin tulevan rannasta leskenlehtikumppu käsissään. Marja-Look nauroi iloisesti, mutta päätin kävellä eteenpäin häntä huomiomatta. En kuitenkaan olisi osannut puhua hänelle luontevasti.
Jatkoin matkaani yhä syvemmissä mietteissä. Hetken kuluttua taakseni vilkaistessani totesin Velmun työntävän Punamummua perässäni melkoista jukuria ja Marja-Look seurasi vierellä iloinen virne suupielessä.
 
Siirryin nurmialueelle keräämään leskenlehtiä, antaen kolmikolle tilaa mennä ohi. Matonpesupaikan tuolla puolen palasin kävelytielle Pansu-tiimin perään.
Velmu hermostui. Hän alkoi laulaa jotain tanssisävelmää ja tosi hyvin lauloikin. Saattaa olla entisajan tangorinssi. Sherlockmaisesti ajattelin, että Velmu taitaa olla luonne, joka alkaa laulaa hermostuttuaan. Pari metriä kuljettuamme Velmu esitteli meille kaunista valkoista taloa sanoen: ”Ln Paavo on sen ihan ite rakentanut. Omin käsin, joo”. Katselimme hetken Paavon taloa ihaillen, kävellen samalla koko ajan eteenpäin. Pysähtelimme sitten, pyörimme jalkojemme ympärillä, katselimme maisemia ja jatkoimme taas matkaa. Minä ja Pantsu-tiimi.
 
Lähellä koskikivikkoa Marja-Look esitteli meille sen kauneutta. Kosken valkoharjaisina kuohuva vesi oli niin kaunis, että jättäydyin jälkeen ottaakseni koskesta muutaman valokuvan. Pansu-tiimi kääntyi koskenranta-kävelytielle, jonka takia päätin kulkea maantietä pitkin. Hiltu-Look hurautti ohi autollaan. 
Kyttäsin Pantu-tiimin kulkua kunnes he hävisivät Koskipirtin taakse ja sitten jäin leikkimään kuurupiiloa. Odottelin, kunnes Punamummun jalat tulevat näkyviin kulman takaa. Sitä mukaa, kun pyörätuolin jalkaosa tuli esille, minä siirryin edemmäs talon nurkan taakse.
 
Näin piilotellen päästin Pantsu-tiimin nousemaan maantielle. Siiryin Koskipirtin taakse tiirailemaan mahdollisuutta, nousevatko he kirkon parkkipaikalle, jossa heitä odottaa auto vai jatkavatko he Salen mäkeen.
Ja Salen mäkeen he painelivat. Pysähtelivät ja katselivat ympärilleen. Kurkkivat ja tähyilivät, mitä lienevät tähyilleetkään.
 
Kun Punamummu oli työnnetty lähelle Salen tienristeystä, päätin pistää vauhtia jalkoihini. Hehän olisivat voineet nousta Salen pihassa autoon ja minä olisin saattanut rekisterinumeron perusteella päästä selville, keitä he olivat.
 
Mutta ei. Pantsu-tiimi kyllä hidasteli hetken Salen luona, mutta pihaan he eivät kääntyneet. Sen sijaan näin Punapuvun pyöräilevän Salen pihasta Kukkakaupan pihaan.
”Koko Konkkaronkkako vastassa” ajattelin ja lisäsin vauhtia. Salen tienristeyksen lähelle päästyäni takaani huristeli sininen JGR-auto ja kurvasi ruusupensaiden takaa Salen pihaan. Auto pysähtyi nokka minuun päin. Kuski huitaisi kädellään, kuin ilmaisten: ”Tuossa se Paska on. Voi helvetti” ja samassa auto kaasutti, hurahtaen viivani ohitseni alamäkeen.
 
Mietin hetken olisiko Punamummu pitänyt laittaa siihen autoon? Jatkoin näissä mietteissäni eteenpäin, todeten Köpän ja Annan odottelevan Salen pihaan menevän tien vierellä. Mitä lie odotelleetkin, mutta Köpän ilmeet olivat puhuttelevat kun hän katseli Pantsu-tiimin etenemistä, minun tuloani ja taas Patsu-tiimiläisiä silmäillesssän. Turha kai mainita, mitä Köpän ilmeet kertoivat. Ja Annan vihainen tuijotus oli kyllä näkemisen arvoinen. Tuntui, että epäilykseni saivat todisteen.
 
Ohitin Köpän ja Annan miettien elämän monimutkaisuutta ja tarkkaillen Pantsu-tiimin etenemistä. Se näytti kääntyvän Metsätielle. Siellä minua odottaisi vaikeuksia, sillä mahdollista olisi, että tiimi menisi vanhainkotiin, enkä pystyisi norkoilemaan tienvierellä niin kauan, että näkisin, millä autolla Velmu naisineen lähtisi pois.
 
He jatkoivat kuitenkin kohti mäkeä, rivitalo-rivistöjä. Kiiruhdin perään, jotta näkisin, mihin taloon ja huoneistoon he änkeytyvät. Onneni tuntui olevan myötä, sillä tiimiläiset painelivat heti ensimmäiseen vasemmanpuoleiseen taloon. Ohittaessani sen Punamummua työnnettiin kakkosasuntoon. Uteliaisuuteni nujersi häpeäntunteen seuraamisestani sekä luontaisen arkuuteni ja jäin seisoskelemaan taloyhtiön autokatoksen taakse. Kuuntelin puheääniä pihasta ja odottelin.
 
Vitostalon pihasta tunnuttiin seurailevan seuraamistani, mutta en antanut periksi. Kurkistelin autokatoksen takaa pihan tapahtumia. Hämmästykseni nostatti kulmakarvojani kun totesin Punamummua työnnettävän takaisin kohti Metsätietä.
 
Siirryin toiselle puolelle tietä. Tulin samalla Pantsutiimiläisten näkyville, jolloin he kurvasivat takaisin taloa kohti, työnnellen Punamummua nyt asunto kolmoseen.
 
Koska en ole nopeaälyinen, en keksinyt muuta kuin laahustaa kameraa näpräillen mäkeä alas päin. Hetken kuluttua totesin Pantsu-tiimin tekevän samoin. Nyt he seurasivat minua!
 
Köpä käveli lapsineen mäen alla meitä kohti jääteloä mutustellen. Köpän ilmeet olivat taas kullanarvoiset omille arvioinneilleni. Pysähdyin Rinnetien risteykseen ja kuin tilauksesta Punapuku kaahasi pyörällä editseni, jatkaen Rinnetietä pitkin metsän siimekseen.
 
Velmu pyöritti Punamummun Marja-Look kintereillään vanhainkodin pääovelle. Minä siirryin tiirailemaan tilannetta pakkarin takaa. Ovella tiimiläisiä tuli vastaan Nainen. He tuntuivat juttelevan ajan jos toisenkin, päätyen lopulta tulokseen, että Punamummu siirretään sisälle vanhainkotiin.
 
Koska arvelin, että juttu oli harhautus, kävelin kameraani näpräillen Ykkösen vajan taakse, mutkaan, josta oli hyvä seurailla vanhainkoidin pihan tapahtumia. Kulkiessani otin ylös autojen rekkarit, jos vaikka olisin nähnyt Velmun nousevan niistä johonkin.
 
Odotusta kesti vain hetki. Uskokaa tai älkää, mutta kohta Marja-Look tuli ulos työntäen pyörätuolissa Keltamummua. Saattoi toki olla, että Marja-Look oli vain lainannut vaatteensa hoitsulle ja että mummukin oli eri mummu. Sain heistä tosi hyvän kuvan, ellei filmiä tuhoata ennen sen kehittämistä. Voin nyt verrata näköisyyksiä Punamummuun ja Marja-Lookiin, josta otin kuvan matonpesupaikan luona.
 
No. Aavistelin, että minun odotettiin lähtevän Keltamummun perään, mutta koska niin oletettiin, jäin odottelemaan pihan tapahtumia. Kohta sieltä tulikin Velmu ulos. Hän tiiraili oikeaan ja vasempaan ja taas oikeaan ja taas vasempaan ja lähti lopulta kävelemään minua kohti sen näköisenä, että kohta hän kysyy minulta, minne se näyttelijä-porukka meni.
 
Koska en halua olla mukana Velmun pantomiinissa läksin kävelemään Salelle ostaakseni uuden kahvipaketin, miettien, laitettiinko Punamummo E-autoon, joka oli aiemmin pörhältänyt pihaan vihainen pariskunta etuistuimilla.
 
--- katsokaas - - - tosiaan, kun niiden kahvien kanssa käy aina siten, että jos paketti jää pitkäksi aikaa pöydälleni, kahvi alkaa polttaa ikeniä. Olen sen takia, jättänyt kahvin käyttämättä ja siirtänyt paketin loppukahveineen pakastimeen, josta voi ottaa näytteitä, jos ilmenee, että oletukseni ovat olleet oikeita. Eli että minulle juotetaan hammaspeikkohuumetta kahvin seassa.
 
Mutta vielä tuosta Velmu-pantsusta.
 
Palattuani kotiin hoitelin hetken pihakasvejani. Naapuritalossa – siinä kun oletan olevan Suuren Salaisuuden – hurahti auto käyntiin. Se lähti tulemaan meidän taloa kohti ja kohti puiden lomasta pilkistikin tuttu valko-sininen auto.
 
Poliisihan se sieltä hurruutteli. Arvaatte varmaan, keitä minä ajattelin sen sisällä olevan.
 
 
19.-20.4. Tiistaina
Oulun Pikku Topi? Kuka hän oli?
Paskottajako? Lääkäri, joka menetti lääkärinoikeutensa hetkeksi "veneluun murtumani" takia, sillä asia paljastui jo Oulussa hetkellä, jolloin kävin tarkastuksessa, jonka seurauksena käsi kipsattiin olkapäätä myöten. Vaimoko on Pipsa? Sairaanhoitaja? Senkö takia koston teemana on ollut kolmekymmentä vuotta "ja sinustahan ei tule puutarhuria, vaan siivooja" ja herjalynkkaan on liittynyt paljon terveydentilan ruhjontaa (tissinmurskaus, silmänpuhkomis-yritys W:lla, hampaiden tuhoaminen huumeilla?, erittäin taitava manipulointi jne.)
Tarinahan todella voisi olla dekkarimainen sukujen Peura ja Anttonen sukupolvien välinen kiista paremmuudesta!!!
Tällöin Paskottajan sukuun voisin laittaa herjalynkassa olleet henkilöt kuten: HessuTara - SeijaAnneli - TuijaV - TuulaK - rakennusinssiX -  ja VT jne.
Pipsan sukuun laittaisin ketjun: Savolainen - Anttonen - Peurasuvun sairaanhoitaja (tissinmurskaaja) - ja niin edelleen (tulee kunnianloukkaussyyte, jos jatkan).
Oikea Drakula-tarina! Vertahyytävä, tosipohjainen kosto-draama valtaa tavoittelevien sukujen sisällä. Teemana: kummassa on paremmat papit / kummassa on paremmat rak.inssit / kummassa on paremmat maanviljelijät / kummassa on mielenkiintoisimmat hullut   >>>  heh, heh, tästäpä teema minun mielenterveyteni ruhjontaan. Jos minusta tulee lopulta skitso, toivon, että tutkitaan, miten herjalynkan lääkärin toiminta siihen vaikutti. Olisiko mielenterveys rampautunut ilman herjalääkäriä?
Kuinka monelle hän on käyttänyt samoja menetelmiä tuhoisin / menestyksekkäin seurauksin. Urheilussa mielen manipulointi on saattanut saada turbo-menestyjiä aikaan, mutta miten heidän mielenterveytensä on kehittynyt? Kuinka moni tuhoutui masennukseen, juoppouteen, verkostomarkkinoinnin velkakierteisiin ja niin edelleen?
Toimittajat ja teatterilaiset nousisivat tässä skenaariossa Pipsan sukuhaarasta, joka laajeni vuosikymmenen myötä Paskottajan sukuhaaraan. EvaP ja PäiviJ voisivat olla Pipsan sukuhaarasta ja EeroE sekä kumppanit Paskottajan sukuhaarasta.
TAI:  
1.   Metsätalousinsinööri, joka vaikutti Laukaassa ja lähti etsimään naesta teatterilaisten avulla Oulusta ja jossa minä jouduin Paulan ja Hiltun sekä Kukka Rouva Pn omaisten avulla hänen tielleen. Metsäinssiltä oli sovittu varastettavaksi rahapussi torilla ja juttu maksatettiin veljelläni, joka halusi pelastaa maineeni >>> pitsteet veljelle,siis.
Mutta kohta veljeni älytettiinkin järjestämään kiusa, jonka avulla minut yritettiin sotkea  ja savustaa - - -  mihin?
Rakennusinsinöörien dopingaine-salakuljetukseen? Missään tapauksessa kyseessä ei ole voinut olla kovin rikollinen toiminta, sillä omaiseni eivät ole rikollista ihmissorttia. Juttu olisi mieluummin voinut mennä niin, että joku heistä joutui vaikeuksiin ja sitä kautta kiristyksen alla ja muut menivät tukemaan jollain salakähmäisellä tavalla, etteivät kulissit olisi likaantuneet. Koska doping-aine (ihmis- tai hevos-) salakaupan järjestää joku hieman korkeammalla oleva yhteiskunnan Tukipylväs, tavalliset maalaiset eivät katso tekevänsä minkäänlaista rikosta toimintaan osallistuessaan. Lisäksi toiminta on lähes idiootti-turvallista, sillä Tukipylväät eivät sorru. Ensin sortuvat seinät ja katto.
Sala-juttuun osallistuivat douppaus-lääkärit, joiden ammattitaitoa on käytetty hyväksi kurmutuksessa, jonka kourissa on rimpuillut. Pystyykö sitä koskaan saamaan selville?
Jostain tuolta olisi voinut lähteä rakentumaan "viharengas" ympärilleni, josta AH mainitsi. Ehkä siten, että torjuin yritykset joutua itse sotkeutuneeksi salakuljetusjuttuun. Ehkä Sala-juttu lähti liikkeelle nimen omaan puutarha-alan yhteyksieni kautta. Sieltä Virosta päin. Vai Latviasta? Vai Urban-kurssilta?
2.   Tai Oulun Pikku Topi oli Musiikkitaiteilija, joka voitti totovoiton luukulla, jossa minä möin lippuja, joten hän halusi tutustua "onnettareensa". Taiteilijan toimittaja- teatteri -ystävät keksivät teatterikäytävä-draaman, jonka avulla kohtaamista ei tarvinnut viedä julkiseen ravintolaan ja näin vältettiin ongelma, jonka aiheutti nuorukaisen ala-ikäisyys. Eli siis minua vedätetettiin ala-ikäiseen lapseen.
Juttu pohjautui eräänlaiseen huumorintajuun, vai mitenkäs se sanottaisiin kauniisti.
 3. Oulun Pikku Topi oli jotain muuta, kuitenkin niin, että tarina nousi Otavan hevoshuijaus -yrityksestä tai laukaalaisesta rakennus- ja autoilualan ammattilaisista.
Liittyikö siihen myös Paulan mainitsema sutenööritoiminta? Miksi Paula muuten sitä mainosti minulle? Yrittikö hän YLLYTTÄÄ etsimään yhteyksiä sutimiehiin? Olivatko Sutimiehet Rouva Kukan sukulaisia? Kuka käytti Oulun Sutimiesten palveluksia omassa tuttavapiirissäni?
Voikos se olla ollutkin noin?!?!? 
Joku pyrki tutustumaan minuun Oulun Sutiporukan avulla?!?!? Haluttiinko ehkä opettaa suttaushommeleita ja kasvattaa aikuiseksi naiseksi? Mutta eihän se aikuisuuden merkki ole, eihän? Aikuisuushan on jotain psyykkistä. Jotain, mikä liittyy elämänhallintaan, kokonaisuuksien näkemiseen, omien kykyjen täydelliseen hyödyntämiseen ja niin edelleen, aina vastuun kantamiseen saakka.
4. Oulun Pikku Topi ei missään nimessä ole Herra Hasu, vaikka
Rouva esitti niin vaikuttavan "kaolan katkasu ja huora" -monologin viime kesänä keittiön ikkunan takana. Älköön siis kukaan Väärä Pikku Topi tulko esiintymään Roolihahmona pelastaakseen oikean Pikku Topin maineen. Seuraavat nimet vedän aitoina blogiteksteihin.
 
18.4. Maanantaina
Pettynyt Anne-look -pantominointi? Haluttiinko viestittää, että pantomiinin takana on EP-porukka? Loviisan - Haminan seudulta, kuten Köpä I:n murre paljasti jo vuosi sitten, mutta luovuin ajatuksesta, koska en löytänyt mitään yhteyttä itseeni. Paitsi tietenkin sen pappi-linkin. Heh, heh. Taas kerran. Pappeja kurmutetaan nyt oikein olan takaa.
Tuota, tuota. Saanko heittää oletuksen, ettän kohdallani kyseessä ei ollutkaan teho-aina -kauppiaat, vaan maahantuojat. Rahoittajat?
Olisiko minulla ollut mahdollisuus päästä myyntirenkaaseen, mikäli olisin hyväksynyt työttömyyden osaksi itseäni ja ottanut vastaan mitä työtä tahansa? Kuten AP vaati. Olisiko minut värvätty doping-aineiden myyntirenkaaseen? Kuinka moni verkostomarkkinointi-tuttavistani on siinä jo? Senkä takia minusta yritettiin tehdä verkostomarkkinoijaakin? Tutustuin internetissä verkostokaupan epäkohtiin ja kieltäydyin siitäkin työstä, koska laskelmien mukaan verkostomarkkinoija joutuu vain iän ikuiseen velkakierteeseen. 
Tämänkö takia sain vastauksen, että kirjoitteluni on aiheuttanut tavattoman paljon vahinkoa Pn perheelle? Heitin epäilyn, jota en tiennyt heittäneeni, sillä unohdin tutkia sitä tarkemmin. Epäilyni olivat pelkkiä mahdollisia selityksiä kiusaan, perustuen ihmisten kohteluun itseäni kohtaan ja kokemuksiini ihmisten käytöksestä.
Se Hämeenlinnan sulhaskavalkaadi? Se alkoi herrasmiehistä - tosi korkealla yhteiskunnan pylvään päältä (sielläkö huumaus- ja dopingainekaupan tilaajat ja rahoittajat ovat olleet koko ajan? Poliisi tietää tämän jo, joten turha minua on sen takia enää kurmuttaa) - mutta päättyi viinatrokareihin ja skitsoihin. Eli siis te Topin porukka kävitte kaikki mahdolliset sosiaaliset luokat läpi löytääksenne minulle - - -  ihmisen, joka vaientaa kyselyni, niinkö?
Epäilyni lääkäri-mengelöintiin lähti alun perin liikkeelle juuri noista yhteiskunnan pylväistä. Siellähän on lääkäreitä, jotka taitavat dopingaine- ja manipulointiainekäytön. Ei epäilykseni siis lähtenyt liikkeelle vain omista harhaisista tuntemuksistani, joille en löytänyt syytä. Epäilys lähti liikkeelle kahdesta ihmisestä, joiden kanssa minulla ei olisi pitänyt olla mitään tekemistä, mutta jotka yrittivät luoda suhdetta; joskaan ei romanttista, vaan juttu oli sellaista kyyläämistä. Juu nou. Kyllähän sen tuntee tunteillaan, milloin ihmisen mielenkiinto perustuu vahtimiseen, vaatimiseen ja vallan käytöön.
OK. Olen loukussa, jos juttu on todella noin paha. Noihin valtarakenteisiin minulla ei ole mitään vaikutusvaltaa. Voin vain kiemurrella juttuineni kuin mato koukussa ja yrittää välttyä joutumasta hauen suuhun.
Sen sijaan voinen kai uteliaana seurata, milloin joku uskaltaa puhua ääneen. Ja kuka se tulee olemaan.
 
15.4. Perjantaina
Erkki Tanttu:
-   "Kun itte kyssyy ja itte vastoa niin ei tuu mittään jäläkipuhetta"
-   "Halakoo lissää!  'Siekkinen' on helevetissä"
-   "Aikuiset ihmiset ihmettelivät kuinka se Vanhan Testamentin Jumala on voinut olla niin raaka, väkivaltainen ja sodanhimoinen. Pieni tyttö työntyi keskustelijoiden joukkoon onnellisen näköisenä ja sanoi kirkkaalla lapsenäänellään: "Mutta jos se oli silloin, kun Jumala ei vielä ollut kristitty."
-   "Värssyn voetin kumminkii" sano akka, ku urkuje kanss' kilipaa veisas.
- - -
   "Mies tuli kirkkoon aamuvirttä veisatessa ja kysyi naapurilta: "Missä asti olette?" "Kolmas värssy menossa" sanoi toinen. "Pian minä tiedät kiinni saan" sanoi myöhästynyt, heitti takkinsa, kääri hihat, alkoi alusta, veissasi muitten ohi ja oli lopussa ennen muita."
-   Kirkkoherra moitti Mattia, joka kävi harvoin kirkossa ja kyseli Matilta, eikö tämäkin haluaisi liittyä "Meidän Herramme sotajoukkoihin. Matti vastasi: "Mutta minähän kuulun jo!" Kirkkoherra ihmetteli: "Miten niin. Sinähän käyt kirkossa korkeintaan kerran vuodessa, jouluna?" Matti vastasi: "Mutta minä kuulunkin Meidän Herramme salaiseen palveluun."
Aika HYVÄ, vai mitä OM?
Olisiko jo aika tulla esiin sieltä kulisseista? Sukulaisten puolustaminen on kunniakas teko. Aion tehdä samoin, mutta siitä huolimatta joudun avaamaan itseäni kohdanneen herjalynkkauksen, koska muuten minulla ei ole minkäänlaisia ihmisoikeuksia. Joka ikinen näyttää saavan tehdä minulle mitä haluaa - kuten Hessu ja kirjastovirkailijat, kierrätyksen myyjät, Tuorlan kiusaajat, luostarikiusaajat, motoristit, katupapat ja -mummot jne. 
Ja kun pyydän apua, yritetään kaikin keinoin osoittaa, että se, mitä te teitte, on vain minun harhakuvitelmaani. Millä alttarilla sinä seisot?
Miten tunnistan Kuninkaan?
 Markus 15:21               
 
"Jeesuksen ristiä kantamaan he pakottivat
erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin,
Aleksandroksen ja Rufuksen isän,
joka oli tuossa kaupunkiin."
 
Herra, anna ymmärrystä,
sillä vaikka etsin Sinua,
en tiedä, miten tunnistan Sinut.
Ja kun olen löytänyt Sinut,
en käsitä Sinua.
 
Opetit:
te, jotka yhdessä kärsitte,
te saatte yhdessä juoda
rakkauden maljan
pohjaan saakka.
 
Tartuin ristiisi käsittämättä, mitä tein.
Niin kuin Simon, kyreneläinen.
Ohikulkija.
Kiireinen, musta mies.
Orjan jälkeläinen.
Tottelemaan tottunut.
Tarttui ristiin, koska vaadittiin.
Kantoi, huudoista ja pauhusta välittämättä.
Työnsi raskaan ristin vaivatta hartioiltaan kummulle.
Pyyhkäisi huokaisten hien otsaltaan.
Siirtyi syrjään kun käskettiin.
Jäi katsomaan.
 
Simon, Kyrenestä,
katsoi.
Katsoi uupuneita teloitettavia,
katsoi uhmakasta väkijoukkoa,
katsoi ristin päälle lyötyjä sanoja.
 
Katsoi hidasta näytelmää,
ristin päälle naulaamista.
Vasaran isku.
Toinen.
Kolmas.
Loputtomiin
iskujen kaikuessa
hänen tajuntaansa nauliutuivat sanat: ’juutalaisten kuningas’.
 
Simon, ohikulkija,
katsoi.
Juutalaisten kuningasta.
14.4. Torstaina
Palataampa alkuun.
Lähtökohta-oletuksenihan aikoinaan oli, että Oulun Pikku Topi on metsätalousinsinööri Herra Hik, omaisteni tuttava, jota laukaalainen teatteri-porukka pantomiinasi minulle Oulun teatterin käytävä-draaman avulla älytystreffikaveriksi KATASTROFAALISIN seurauksin.
Pakenin pantomiinista. Koska kuitenkin Rouva Kukan Petos-porukka ehti napata Pikku Topilta totovoiton, sain koko iäkseni PeräPekat, sillä varkaus käännettiin päälleni.
Maksoivatko omaiseni Pikku Topille tämän menettämät rahat? Rahat, jotka on vielä saatavissa Rouva Kukan yhteyksien avulla. Älytettiinkö omaiseni järjestämään koko elämäni ajan kestäneen seurannan, jotta he saisivat sitä kautta omat rahansa takaisin ja jotta heitä voitaisiin syyttää salakuuntelun ja muunkin seläntaka-kiusan takia? Sattuiko isän kuolema tilanteeseen, jossa kiusa oli kukkeimmillaan, aiheuttaen sekasorron, joka oli aistittavissa kauan jälkeenkin päin.
Aika nerokas suunnitelma, jos niin kävi, eikö? Mutta hölmöilystähän saa vain häpeän, ei rikossyytettä.
Liittyikö joukkoon lopulta jokin laukaalainen rikollisporukka? Rahan toivossa?
Onko Oulun Pikku Topi Herra Hik? Ja hänen tyttärensä Pana, jota parhaillaan pantomiinataan? Oliko Panan avomies yksi PeräPekoista?
Miten tapahtumat vyöryivät 30 vuoden ajan? Jatkoiko Petostelu-porukka jälkien peittelyä yrittämällä järjestää minut rikoksiin tai moraalittomuuksiin, joilla nyt asioiden alkaessa selvitä,  voisi kiristää? Jutun julkituloonhan oli pakko varautua jollakin lailla.
Nousiko pappi-kööri käännyttämään minua "Paholaisen kirjeopisto" -tyyliin OMn suvun kautta? Ja sitä kauttako jouduin myös yhteisö-kiusaan? Manipuloituna? Muistattehan kuvaukseni heti ensi käynniltäni asti?
Miten Herra Hik kosti häpeäänsä? Järjestämällä tyttärensä tai tämän avopuolison älyttämään ja häpäisemään, vaiko? Onko Herra Hikin häpeä nyt jo niin suuri, että hän järjesti ne tappo-pantomiinit ja muut metsä-pantomiinit? Hämeenlinnassakin? Hirvi-draamat? Ja Hessu-draaman?
Hupsisss - Herra Hikin kauttako Hessu löysi kohteensa? Herra Hikin kauttako koko älytys on järjestetty. Yhdessä Petos-porukan kanssa?
Entä mikä yhteys Herra Hikillä voisi olla pappeihin? Strockojen kauttako? Tai väärän koivun kautta Strockoihin?
Onko enonkoskelaisen kiinalaistytön puoliso papin poika X? Asuvat "Hikin asunnolla". Pariskunta soitteli viime kesänä äänitettä "Sulon karseimmat kiroukset", muistattehan? Pariskunta ajeli silloin T.carinalla, jonka vuoksi liitin heidät carina-faneihin Laukaaseen tai Hankoon.
Onko PoikaX auttamassa pappi-kööriä, joka järjesti luostari-kiusan? Oliko takana OM ja PK? "Piispallisella" siunauksella? Narrattiinko "piispa"-parka siunailemaan kiusaa selittämällä, että olin aiheuttanut M-suvun konkursseja (torjumalla heidän omat huijausyrityksensä, huom!) ja varastanut Herra Hikin totovoiton? "Piispalle" selitettiin, että kiusalla pyrittäisiin vain ohjailemaan minut uskonteille "Paholaisen kirjeopisto" -tyyliin. Ei siis mitään pahaa. Hyvää vain he tahtoivat.
Olen eronnut kirkosta, joten ehkä se oli todella ainut järkevä tekoni.
Toimivatko papit kautta linjan petostelijoiden käsikassaroina?
- - -
Pana-Look täällä kirjastolla? Viittaus opiskelijahuijaukseen Turussa, vai? Ostivat opintolaina-rahoilla asunto-osakkeita ja maksoivat velkansa vuokratuloilla. Onko Pana-Look vaientaakseen Tuorlan ajoista?
Ei, Topin porukka. Juuri siitä vielä keskustelemme. Psykiatrien kuullen. Te ja minä.
Katsokaas, mahtoiko juuri silloin hampi -mengelelöinti (puutarhaopettajan lääkäripuoliso - RoolirouvaM-Look? VT tietää tästä mengelöinnistä!)  ja terkkari-mengelöinti olla aktiivisin, jonka takia koin monenlaista terveydellistä vedätystä. Sain tajuttomuuskohtauksia vaihdettuani mahantoimintalääkkeen toiseksi ja sain aivan kammottavan mahakatarrin vaihdettuani toisen lääkkeen jne, jne. Totisesti kipu suolessa oli kammottava.
Oliko se rangaistusta hevoshuijausvedätyksen myttyyn menosta? Senkö, sieltä Otavan ajoilta, vaiko Oulun Pikku Topi-draaman takia? Vaiko vedätyksen, jonka torjuin Helsigissä? Vaiko autokouluhuijauksen takia? Liittyikö juttu jotenkin Tuorlan/Salon seudulla liikkuneeseen virolaiseen huumejengiin? Vai oliko vihjailu virol.huumeporukasta pelottelua tai houkuttelua? Strocko-naiset olivat aktiivisia tutustumaan minuun. Yhden puoliso oli rakennusurakoitsija. Yhteys herjalynkkaan?
>>> liityinkö minä Oulun Pikku Topi-draaman  linkillä: ---Anttila-Mattila-Anttonen-L/P ja myöhemmin: Irmeli-Anna-Paula-Hiltu-PikkuTopi ja myöhemmin: Tuula-Eino-Anna-Haka ja aiemmin: Liisa-Kari-tallimestari), joiden parissa hevostelu-älytys on pysynyt tänne asti aktiivisena, vai liittyikö Pikku Topi Hessuun, TuijaVoon ja hyvinkääläiseen rakentaja-porukkaan? Vai molempiin?
13.4. Keskiviikkona
Tämä on sinulle Suuri Älyttäjä:
Eilinen veliääni-pantomiini kirjastolla auttoi löytämään samanlaista pantomiinia hyvin kaukaakin menneisyydestäni. Ymmärräthän? Nyt käsitän, miksi arvioin niin monta kertaa tilanteet väärin. Oletko käyttänyt samaa tekniikkaa muidenkin älytettyjen suhteen? Vetänyt heitä niin häpeällisisiin tekoihin, että he mieluummin murhaavat itsensä kuin paljastavat hölmöilynsä?
Entä oletko sinä takana kaikessa ruhjonnassa, jota olen kokenut henkisesti ja ruumiillisesti? Lääkäriparat olivat helposti yllytettävissä, sillä osasit lietsoa heidän vallantunne-kaipuutaan, vaiko? Valitsit lääkärit, jotka eivät menestyneet ammatillisesti omien sosiaalisten ongelmiensa takia. Oliko KN yksi heistä?
Entä onko niin, että annat minun toistaiseksi kirjoitella mietteitäni, koska liikun hyvin lähellä kunnianloukkaussyyte-rajaa? Tiedän itsekin, etten osaa kuvitella, missä raja liikkuu. Luultavasti oletan, että raja on sama kuin omalla kohdallani. Yhtä paljon lokaa teille kuin minullekin. Ihan oikeasti olen utelias saamaan selville, millainen Jehu sinä olet. Sinusta voisi tulla motto kirjalleni "Elämäni älyttämössä".
12.4. Tiistaina
Kuvaus älytys-pantomiinistako?:
- - - istun kirjoittamassa tätä blogia kirjastossa. Kirjastoon tulee puhelu. Virkailija antaa toimeksiannon hautajaisseppeleestä. Vähän ajan kuluttua kirjaston sisälle tulee kaksi Remotti-Reiskaa. Toinen puhuu veljeni äänellä (oliko nauhalta?). He kairaavat pikku porallaan pikku pikku reiän ja Veli-ääniLike puhuu koko ajan>
>>>> pitäisikö minun nyt ajatella, että veljeni on haudan partaalla vaiko kuollut tai yrittää itsemurhaa? Vaiko uhataanko hänet tappaa, jollen lopeta herjalynkan avaamista?
Ei Topinporukka. Älkää tehkö enää yhtään ylilyöntiä. Minä kirjoitan kirjaa "Elämäni älyttämössä" ja te saatte siinä kunniapaikan.
Saiko Topi-herjadraama piispallisen siunauksensa toivonpuuna? Liittyikö piispallinen siunaus omana itsellisenä osanaan EvaPn tarinaan "Paholaisen kirjeopisto, Osa II"? Toivona luterilaisen kirkon paremmista ajoista? Olkaa huoletta. Kyllä ne sinne vielä koittavat. Jollei muuten, niin koko kirkko liitetään lopulta paavin kirkon alaisuuteen, sillä lut.kirkko lahoaa perustuksilleen lahjonnan, kieroilun ja älytyksen sekä rahapeijjaisten takia.
Liekö siis paavi ollut koko ajan oikeassa? Luterilainen kirkko on vain yksi lahko lahkojen joukossa.
Mutta ensin avataan tämä herjalynkkaus, eli vielä kerran:
>>> mikä porukka oli perässäni:  Helsingissä, Tikkurilassa, Keravalla, Tuorlassa, Kaarinassa, Hämeenlinnassa, Riihimäellä ja täällä Enonkoskella. Liittyykö tarinaan piispallinen herjasiunaus? Liittyykö tarinaan laukaalaisen huumejengin piilottelu? Liittyykö tarinaan rak.insinöörin älytysvedätys ja siitä versonut kiristysverkosto? Liittyykö tarinaan hevoshuijareita sieltä ja täältä? Liittyvätkö tarinaani konkurssit: Hessun lautakauppa-petos, rak.yrittäjä Hämeenlinnassa, rak.yrittäjä Janakkalassa, MarkkuTopin autokoulu, maanviljelijä X...
Tuota noin. Annettiinko minulle vähän väärää tietoa LY:n tilasta? Ainakin internetin saksan- ja venäjänkielisten juttujen... on kyllä teidän itsenne murhe. Mutta ihan kiva tuo uusi nimi... Miten paljon valhetta sinne mahtuu vielä?
11.4. Maanantaina
Mites nyt suu pantaisiin?
Kun kyselin Enonkosken kunnantalolla toimineiden vaalitoimihenkilöiden toimintatapojen oikeellisuutta, sain vastauksen, että he toimivat ihan oikein. Soitin jopa miehelle, jota äänestin ja niin edelleen.
Eli mielikuvani vedätyksestä nousi vain siitä, että toinen vaalitoimittaja kuului erääseen pantomiinitiimiin tässä minua kohdanneessa Topi-vedätyksessä. >>>
>>> tämäkö on ollut syynä moneen ajatuksen harharetkeen aiemminkin? Olen niin fiksoittunut eräiden ihmisten kiusantekoon, että näen sitä heidän kaikissa toimissaan!!! Kun he avaavat suunsa, minun mielestäni sieltä tulee sammakoita.
Olen pahoillani vaalitoimihenkilöihin kohdistamani negatiivisen huomion takia.
Antoi se kuitenkin ajatuksen, että jos olisin Vaalipoliisi ja tutkisin, miten vaalivilppiä voisi syntyä, niin kiinnittäisin huomiota siihen, kuka saa eniten hyljättyjä ääniä. Älytyksen kohteena ovat nimittäin mitä todennäköisemmin olleet ihmiset, joiden on tiedetty äänestävän kyseistä puoluetta. Ainakin minä keksin tavan ÄLYTTÄÄ ihmisiä kirjoittamaan numeronsa väärin. Keksin myös tavan, jolla äänestäjä-mummo hämmentyy tekemään vääriä liikkeitä. Minulla taitaa olla kyky kieroon mielikuvitukseen!
Älytyksen onnistuminenhan perustuu siihen, että osaa lukea ihmisen luonnetta ja tämän luonteen mukaista käytöstä. Varsinkin tilanteissa, joissa on jännitystä, äkillisyyttä, pelkoa, vastuuta ja ennen kaikkea pelko, että joutuu naurunalaiseksi, kun ei heti oivalla, miten pitää reagoida tai ei älyä oikeaa vastausta. Tyypillistä maalaisihmiselle, joka joutuu yhtäkkiä kaupunkilaisten jalkoihin.
- - - - -
Kiviniemen kommentti, että Perussuomalaiset pitää kelpuuttaa hallitukseen, oli minusta hyvä. Oppositio pysyy nurkkakuntana niin kauan, kun heidät ahdistetaan nurkkaan. Vasta kun he joutuvat vastaamaan puheistaan, he näkevät, miten helppoa tai vaikeaa se on. Nurkkaan ahdistaminen saatta myös olla vaarallista. Sehän tiedetään muslimimaista.
Oletan, että monen kanta vastustaa ydinvoimaa on muuttunut sen jälkeen kun he ovat nähneet, miten mahdotonta kansantalouden tilaa on parantaa, jos pitää tyytyä vain vanhusten- ja kodinhoitopalveluilla työllistämään suurin osa suomalaisista ja tänne muuttaneista ulkomaalaisista. Ei kaikista ole thaitytöiksi.
Perussuomalaisten puheet tökkivät epäkohtia, jotka ovat todellisia. Fasismi voi nousta vaikka Kokoomuksen piiristä. Ainakin minä tiedän muutaman tosi sadistisen ja rasistisenn kokoomuslaisen ja kommarin.
Miettikääpä, vaikka tätä Topi-draamaa!
- - -
Pohdiskelen sen vuoksi välillä Iltalehden Idols-kommentointia.
Artikkelissa ihmeteltiin, kun Stina eri pärjännyt, vaikka itse Katri-Helena oli katsomossa osoittamassa suosiotaan. Entäpä, jos juuri Katrin näkyvä kannustus oli syynä siihen, että muut eivät halunneet Stiinaa kannattaa? Katrihan on:
1. ensinnäkin saanut huonoa mainetta nuoresta mieskylkiäisestään ja
2. toisekseen, meillä ihmisillä on tapana nousta vastustamaan, jos tunnistamme vedätyksen. Eli ajattelemme, että Katri oli tuotu katsomoon antamaan Stinalle vetoapua, koska Katri itse hyötyi tilanteesta jollakin tapaa.
Miettikääpä vain minun kokemuksiani Vihreä Vallankumous-pelissä Suomen Akatemian ympäristönsuojelukursseilla. Ainakin minä tuumailen jutun menneen niin, että kurssitoverini tiesivät pelin Vetäjän (oliko muuten Stakesin miehiä? Toimittaja?) yrittäneen pikku katastrofia minulle. Eli sain neljän ihmisen työt (pankkiiri ja kauppias sekä näiden puolisot). Vastassani oli viljelijäpariskunnat, joista jonkun olisi pitänyt uskaltaa nousta syrjäyttämään minut, sillä kaiken todennäköisyyden mukaan (en ole kovin älykäs) toimieni olisi pitänyt nostattaa viljelijät kapinaan. Mutta niin ei käynyt.
Minusta tuli rikas pankkiiri-kauppias. Katson yhä, että kurssitoverini siirtyivät hiljaisesti puolelleni, sillä he eivät pitäneet siitä, että heitä VEDÄTETTIIN  Vetäjänä toimineen luonnonoikkujumalan mielenmukaiseen lopputulokseen.
Ja tästäpä löytyikin aasinsilta herjalynkkaan:
VEDÄTYS – ÄLYTYS – VAHINGONTEKO – KIRISTYS... ja niin  kierre oli valmis.
Tapahtuiko näin eräälle rakennusmestarille, joka älytys-vahingon jälkeen suistui yrittämään rikosta korjatakseen vahingon? Koska HÄPESI itseään niin, ettei voinut vain alistua, vaan yritti saada rahaa rikollisin keinoin pelastaakseen kasvonsa.
Tuohon saumaanko minä tulin mukaan? Oulun Pikku Topi-draaman takia? Vai Hessun lautakauppakonkan takia, joka oli junailtu metsätalousinsinöörin voimin? Haluttiin... mitä haluttiin?
- - -
Ottaisinko käsittelyn alle ihmiset, joita herjalynkkaan liittyy?
Niitä on pitkin suoraa pendolino-linjaa:
Oulu-Jyväskylä-Hämeenlinna-Riihimäki-Hyvinkää-Kerava-Helsinki. Tälle linjalle saan mahtumaan PikkuTopi-Hik ja Rouva Kukan sukulaiset, TuultaKt, EeroEt, HannuJt, Riihmimäen Strockat, EMt, Peräkylän Helokkihuijarit, PVt, asuntovaunukörmyt kareineen, bibliodramaatikot, TuijaVt ja tietenkin Helsingin rakentajat ja Keravajoen huumeMarkut. Sivuraiteilla ajelivat PKt ja OMt.
(Pysähtykäämme: - - -
tuota noin. Ne kaksi nuorta tyttöä talossa sen jälkeen kun menin sisälleMarkkuTopin ”Pirkonpää-veden-alle-hukutus” -draaman jälkeen? Kun kerroin tytöille järkyttävää näkyä joen rannalla, tyttöjen kommentit olivat vihaisia, ivallisia, töykeitä, ylimielisiä. Järkytyin niin heidän  kommenteistaan, etten tainnut kertoa tapahtumasta heti kenellekään.
Niinkös siinä kävikin? Miksi tytöt halusivat vaientaa minut ylimielisellä kommentoinnillaan? Oliko tarkoitus vihjaista, että näky oli ”harha” (kuten Kaarina-pantsu?) vai oliko tarkoitus vihjaista, etteivät he usko, sillä yritän vain saada myötätuntoa ja huomiota? Oliko tarkoitus todellakin VAIENTAA? Sen takia, että muutoin takana ollut rikollinen pyrkimys olisi paljastunut? Ei kuulkaas - ei se ollut mikään harhanäky. Kysykää vaikka äidiltäni.
- - -
Mutta tuota noin? Oliko takana tämä hevoshuijari-rakentaja -porukka, joka käytti älytystä johdatellessaan ihmisiä hölmöilyihin, virheisiin ja rikoksiin? Vai uskoontulleet teatterilaiset? Kokeiltiin bibliodraamaa joen rannalla?
Missä on Suuri Älyniekka? Luonteen taidan olla kuvannut oikein?
Kestotoimintatapana ÄLYTYS.
- - -
No. Entäs jos lähdetään oletuksesta, että Oulun PikkuTopi oli Hessun sukulaismies ja kenties jopa kumppani lautakaupoissa? Molemmat tyyppiä: vaalea, pyöreäkasvoinen, lyhyt, älykäs, jäykkäluonteinen. Hessu oli huijannut lautakauppapetoksellaan rakentajaa/maanviljelijää, joka teki konkurssin. Hessu ja Topi?
No, tuota noin. Entäs sitten? Lisää Kysymyksiä:
1) Onko siellä joukossa hammaslääkäri, semmoinen Mengele-tyyppinen? Opiskeli Oulussa 70-luvulla? Puolisona puutarhakoulun opettaja? Pitkä, tumma kaunis nainen. Tietyt hammasvaivat, joita minulla on ollut ja on yhä, voisin laittaa Mengele-tyyppisen hampilääkärin piikkiin. Mutta miten hän olisi toiminut? Syötti hammaspeikko-huumetta, heh, heh!!!
Oletuksen rakentaminen voi toki johtua siitäkin, että toivon jonkun maksavan minulle kolme implanttia!!!
2) Hessu  > autonkorjaajaX  > autokauppiasX  > autohuijariX > minä/rooli?
3) Hessu  > luomuviljelijäX  > puutarhaopettjaX:t > minä/rooli?
4) Hessu  > lautakauppapetos  > maanviljelijä-rakentaja > OulunPikkuTopi  > minä/rooli?
5) Pana? Tuorlassa? Kuuluiko Topi -tiimiläisiin? Tarkoituksena häpäistä työssä niin, että kaikille tulisi selväksi, etten kykene työntekoon tai ainakin olen täysin epäpätevä puutarhatyössä. Yritettiin vedättää "täti-vihreä" hommiin, joissa törmäsin jo tutustumisvaihessa erittäin pahaan, erään toisen ihmisen tekemään turvallisuusrikkeeseen, enkä sen takia halunnut olla jutun kanssa missään tekemisissä. >>> olisiko ollut niin, että jos otin vastuun lasten luontopolku-ohjaajana, minua olisi voitu syyttää luontopolulla olleesta kuolettavan vaarallisesta vesikuopasta, vaikka en ollut luontopolkua itse rakentanut tai suunnitellut? Ehkä. Jos olisi pystytty osoittamaan, että olin vastuussa polun sen hetkisestä kunnosta.
Eli >>>> jos saisin apua tutkia Tuorlan henkilökunnan suhteet Panan kautta ulkopuoliseen älyttäjään, löytäisin koko jutun YTIMEEN?!?!? Olenko jo lähellä herjalynkan alkupistettä ja rakentumistapaa!
>>> Pana-Look täällä kirjastolla? Oliko lääkäri-draama kaikkein sadistisin työskennellessäni Tuorlassa? Jouduinko sinne Suuren Älyttäjän johdattelemana? Minulle ei ollut tarkoituskaan antaa sieltä töitä? Varmistettiinko se, etten saanut paikkaa sillä, että tämä Mengele toimi tosi älykkäästi minun terveyteni kustannuksella? Lääkityksestäkö johtuivat muutaman kerran kokemani tajuttomuuskohtaukset ja äärettömän vaikeat suolisto-ongelmat?
Tuorlassako olisi ollut Oulun Pikku Topin jalanjälki? >>>> olisiko jälki vienyt Laukaaseen? Nummelaan? Vaiko Kokkolaan?
8.4. Perjantaina
Älytys ja katkeroituneiden naisten hyväksikäyttö tuhotyössä? Nuo kaksiko ovat Topi-porukan keskeisimmät työvälineet kiusoissaan, älytyksissään, vedätyksissään ja rikoksissaan?
Kateellinen vaimo ja mustasukkainen rakastajatar ovat tappava yhdistelmä, eikö Eci? Ja jos siihen vielä liitetään vihaa tihkuva sisar, tappotyö on raivoisaa. Ja sitten vielä NÄKÖISET!
Ja KAKSOSET.
 
Sulhaskavalkaadi, joka minua kohtasi, ei siis johtunutkaan minuun liittyvästä henkilökohtaisesta syystä? Olikos se niin, että te vain osaatte kaikkein parhaiten käsitellä rakkaudessa katkeroitunutta naista? Omaa vaimoa?
 
7.4. Torstaina
PIPSA? Pipsakin on tullut taas takaisin näyttämölle. Katselin Pipsaa ajellessamme linjurin kyydissä tänne Savonlinnaan. Pipsalla on ihan samanlainen nenä kuin PäiviH:lla. Olenko nyt oikeilla jäljillä? Ajatukset kohti Laukaata. Enonkoski mielessä.
 
Pipsa yritti pantomiinata viime vuonna lääkintävoimistelijaa, PHn tapaanko; ja syksyllä puutarhasuunittelijaa, minun tapaaniko? Mikä hän oikealta ammatiltaan on? En halua älytysvastausta. Annetaan sen selvitä sinä hetkenä, kun selviää teatteri-pelleilykin.
 
Juu nou?
> Oulun teatterin käytävän ravintola-draama - - -  Janakkalan Eero-teatteri - - -   Jyväskylän päällekarkaava teatterinjohtaja - - -  EvaP:n järjestämä jalanjälki-draama Turussa ja Enonkoskella - - -  Keravanjoen huume-draama - - -  Tikkurilan autohuijari-draama - - - Luostarissa: Kärnä-draama, pesukonedraamat, Ripa-ja-Ansku-draama, rumpali-draama, sannadraama ja salomedraama, kattovuoto-draama sekä enenn kaikkea KaarinaP-haamu talon nurkalla !!! (Eikö ollutkin hyvin päätelty, Leila-Helena?) -  - -konsulttien suunnitteludraamat - - - vesipiirin viettely-draama - - - Tyllilän pellon viljelydraamat - - - Hallituskadun Vallingrilli-draama sekä asunto-dramatisointi ja Markku-draama - - - Parolan Kirkkotie-draama - - - Urban Environmet-draama - - - Riihimäen aikuiskoulutus-draama - - - Hessu-draama - - - Lampi-draama - - - - An hampaanpoisto-draama - - - Wn silmänpuhkaisudraama  >>> ja näin edelleen.
 
Voikos se pojat sittenkin olla niin, että Oulun Topi oli valkolalainen tai helsinkiläinen nuori mies - Anttosiako vai Rauha/Priitta-työparin sukulaismies, jonka sukua on Kokkolan suunnalla? -  joka teki itsemurhan kun ei kestänyt menetystä, jonka hän koki tuona kohtalokkaana yönä Oulussa? Toivoiko hän eräänä päivänä olevansa lentäjä? Kenties häneltä varastettiin totovoitto? Paula V. tietää, jos näin kävi. Ja omaiseni. Omaisteni käytös muuttui tuon tapahtuman jälkeen minuun hyvin torjuvaksi, vaikka en kertonut mitään tapahtuneen Oulussa. Oletin torjunnan johtuvan siitä, että jatkoin puutarha-alalla tiettyjen ihmisten toiveiden vastaisesti. Omaiseniko olivat Teatteri-vedäyksen tekijöiden mukana? Mikä yhteys jutulla on Oulun Rouva Kukka P:een?
 
Siis näinkö:
>>>> eräänä kesälauantaina järjestettiin rantasauna-bileet Valkeisen rannalla. Mukana olivat PH sekä hänen hevosmies-sulhasensa (oliko myöhemmin Priitan sulhanen, sillä Priitta kävi saman maatalouskoulun kuin X?) + JA ja lentäjätoveri sekä Pikku Topi ja mahdollisesti teatteriväkeä Valkolasta.
 
Pojat ja tytöt päättivät vähän opettaa minulle huoraamista, kun en onnistunut saamaan sulhasta, jonka nappasi sisareni. Kukaan heistä ei tullut ajatelleeksi, että minä en tuota miestä tavoitellut, vaan olin onnellinen sisareni puolesta. He kuuluivat nuorempaan ikäluokkaan kuin minä.
Mutta sehän ei älyttäjä-porukan mielestä ollut mahdollista. Päätettiin naruttaa minut Oulun teatterin käytävä-ravintola -draamalla hotelliin OulunTopin kanssa, joka siis olikin Anttosia Laukaasta, -ko vai L:a Helsingistäkö? Ehkä poika oli voittanut totossa suuren summan rahaa juuri sillä kerralla kun olin ollut totoluukulla. Muistan saman näköisen iloisen pojankoltiaisen ottamassa vastaan voittosummaa tai vedonlyöntilappua, mutta voittosummaa tai itse vetotapahtumaa en enää muista. Tai ehkä Isot Pojat vain olivat neuvoneet jonkin idioottivarman vedonlyöntikohteen, joten poika voitti vain pikku summan. Löytyykö tässä yhteys Otavan hevoshuijariin, en vielä osaa päätellä.
 
Voiton jälkeen pojalle vakuuteltiin, että "pittää soaha naesta" ja niin Pikku Topille päätettiin opettaa sokkotreffeillä naisen nappaamista. He kertoivat tietävänsä tosi mehevän pakkauksen. Ja vaarattoman. Kyseessähän oli saman kylän tyttö. Luokkakaveri. He tiesivät. Olivat olleet ehkä sängyssäkin kanssani. Kukapa sen tietää, vaikka minä en ole sitä tiennyt. Pojilla on monesti suuret puheet, mutta raukkamaiset teot.
 
Pikku Topi oli vielä kokematon ja hyväuskoinen. Uskoi Isoa Veljeään. Luotti.
 
Oulun teatterin käytävälle järjestettiin "ravintola-pöytä" tarjoilijoineen kaikkineen. Olihan mukana teatterilaisia Laukaasta ja Jyväskylästä. Ilo oli ylimmillään. Topi-draaman vetäjät seurasivat silmät kiiluen, kieltään lipoen, miten tilanne kehittyisi. Jännitys kasvoi. Topi syöksyi käsipuoleeni, mutta tyrmäsin ensimmäisen matsin.
 
Pojan loukkaantuminen tuntuu vieläkin pahalta. Ehkä olisin sen vuoksi lähtenyt hänen kanssaan ulos - kävelemään!, vaikka Paula ei olisi kehoittanutkaan. Poika ei tuntunut millään lailla pahalta, joskin vähän tunteettomalta. Mutta oliko hän vielä niin nuori, että tunne-elämä ei ollut edes kehittynyt aikuisen tasolle?
 
Torilla taksia odotellessamme taaksemme tullut valjukasvoinen nuori mies, tuijotti minua jännittyneenä ja vihaisena. Kuuluiko hän uuteen juoneen, joka oli liitetty Topi-tarinaan? Rouva Kukan sukulaisten kautta? PVn avustuksellako? Kukka-pojan osaan kuului napata Pikku Topin rahat? Mitäpä niin nuori poika isoilla rahoilla ja jos ne kerran oli saatu Isojen Poikien neuvoilla. Silloinhan rahat itse asiassa kuuluivat Isoille Pojille. Pikku Topille riitti, kun sai opetella huora-yötä. Opetella isoisten tapoihin. Kaiken piti olla niin selvää.
 
Mutta minä torjuin Pikku Topin lopulta toisenkin kerran, luullen häntä sittenkin sutenööriksi sen Tori-kaverin takia. Kävikö niin, että Pikku Topi murtui? Häpesi itseään niin syvästi, ettei voinut enää mennä Isojen Poikien eteen? Ei häntä rahan menettäminen sinänsä olisi murtanut, vaan hän luuli olevansa täysin kyvytön elämään Miehenä. Hän törmäsi ajatustensa rajoihin, eikä nähnyt ulospääsyä häpeästä.
 
Näinkö kävi Otavassakin pojalle, joka hirttäyti 70-luvulla? Otavan hevoshuijausyritystäkö minulla yritettiin maksattaa Oulun Topi-draamalla? Ja Hessu-draamalla?
 
Kuinka monta näitä älytysmurhia ja älytysitsemurhia on? Olisiko minun pitänyt olla yksi heistä? Hämeenlinnassa asuessani? Silloin paineet olivat suurimmat, jos olisin ollut itsemurha-altis. Kuulin monta tarinaa ja monta tapaa. Kaikki jollain lailla itseeni liittyen.
 
Tappoiko Pikku Topi itsensä ampumalla tai hukuttautumalla? Vammautuiko Rauhan toimittaja-mies kuolettavasti selvitellessään Topi-draamaa? Sieltäkö lähti kilpajuoksu? Teatterilaiset yrittävät peittää järjestettyä teatteri-älytystä > omaiseni peittävät teatterilaisten vedätystä > Rouva Kukan omaiset peittävät varkautta > Rauhan omaiset kostavat halvaantuneen toimittajan takia > ja kaiken kukkuraksi poliisi tuntee koko kappaleen, mutta ei voi auttaa, koska syyllistyi itse rikollisten suojaamiseen.
 
Vai onko poliisille selitetty, että tilannetta ei tarvitse avata, koska varkaat olivat Pikku Topin omaa perhettä ja rahat tavallaan on jo oikeilla henkilöillä. Heillehän ne olisivat menneet Pikku Topin kuollessa. Vaiko? Mutta jollei niitä rahoja olisi ollut, Pikku Topi olisi yhä elossa. Eikö poliisin pitäisi olla oikeuden suojelija, eikä Isojen Rahojen suojelija?
 
Maksatettiinko minulla vain Pikku Topin henki ja menetetty työura? Minun mielestäni maksatus on ollut niin sadistinen ja ylimitoitettu rangaistus, että itse rangaistus pitää laittaa rikostutkinnan alle. Ja toisaalta; miksi rangaista siitä, että torjuin älytyksen ja vedätyksen? Siihen minulla oli oikeus, eikö?
 
Eihän kenelläkään pitäsi olla oikeutta tuhota toiselta elämänhallintaa ja riistää vapautta. Varsinkin, jos sain osani huumesyötöstä, olen kyllä vähän kummissani, jollei juttua saa avata.
Tarinan punainen lanka näyttää  olevan ÄLYTYS ja RAKKAUDESSA KATKEROITUNEEN NAISEN hyväksikäyttö. Enkä minä voi olla ainut uhri, sillä niin taitavaa älytys on ollut. Topin porukka ei ole mennyt syytekynnys -rajan yli ilmeisesti yhtään kertaa. Eikö se kerrokin siitä, että mukana on asianajaja (Hessun Skö?). Topin porukkaa ei voi syyttää rikoksesta, mutta kuinka monta ihmistä he ovat älytäneet rikokseen tai lähestulkoon rikkeeseen?
 
Kuten kerran kirjoitin, uskon yhä, että Topi-tarinan luojat ovat äärettömän älykkäitä. En kuvittele nujertavanani heitä älykkäillä tai vähä-älyisillä päätelmilläni tai vedätyksilläni. He tuntevat hyvin tarkoin ihmisluonteen omituisuudet ja luonnetyypit ja osaavat käyttää niitä hyväkseen luodessaan älytysdraamojaan. Mikä lienee suurin summa, jonka he ovat onnistuneet älyttämään? Maakaupoilla vai hevoskaupoilla? Vai lentokonekaupoilla, heh, heh?
 
Juuri luonnetyyppien mukaan oletan heidän toimineen, koska luonnetyypien avulla profiloimalla juttua olen minäkin löytänyt ihan oikeita nimiä pantoministeille. Tiedän itsestänikin, että toimin hyvin usein silkan luonteeni mukaisesti. Ellei olisi moraalia, estoja - huom! eivät estot vain pahasta ole! - ja opittuja tietoja pahuuden vaikutuksista ja opeteltua kykyä analysoida pantoministien luonnetta ja tekoja, olisin monta kertaa luhistunut rikokseeen, itsemurhaan tai ainakin olisin vähän kurmuttanut lähimmäisiäni. Vihastuksissani.
Näinkö se meni? Eikö Pikku Topien oikeudet pitäisi nostaa esille? Oikeuden olla olematta missään tekemisissä Ison Veljen kanssa?
 
Eli ainut Tosi Mies olikin kuollut Pikku-Topi. Hän kantoi vastuun Isojenkin Poikien teoista. Jos hän olisi ehtinyt oppia tuntemaan ihmisluonteen heikkouden, hän olisi ymmärtänyt, ettei hän ollut menettänyt mitään. Eikä hän toiminut hölmösti tai kyvyttömästi, vaan häntä oli älytetty tilanteeseen, jota hän ei osannut vielä kokemattomuutensa takia ymmärtää. Älykkyys ei päättelyssä auttanut, sillä tietoa ihmisluonteesta hänellä oli vielä liian vähän. Hän oli vasta Elämänkoulussa, jossa hänen oli määrä kasvaa Mieheksi. Hän oli vielä lapsi, jolle Ison Veljen Sana - ei Jumalan Sana! - oli kuva elämästä. Hän kuoli täysin väärän ja vääristellyn mielikuvan takia.
 
PS. Olikos se Priitta jonkun Topi-tarinan maanviljelyskoulun poikien kurssitoveri vai juontuuko yhteys sairaalakokemuksista, joita Priitalla oli Rauhan kanssa. Tai Rauhan miehen kanssa? Siellä Vaasassa päinkö? Vai oliko Priitta luontopolku-kopioija pojan kurssitoveri?
 
5.4. Tiistaina
"ELÄMÄNI ÄLYTTÄMÖSSÄ",
voisi olla minun elämäntarinani nimi. Kirjoittelen tuohon alle muutamia älyttämö-muistojani, jos vaikka joku haluaisi täydentää niitä. Vetoan myös Paula Vajantoon ja Terttu Hiltu Hiltuseen, Piituun & Pirjoon sekä Helena Suur-Askolaan, jotta he kertoisivat omat tarinansa minuun liittyen.
 
OPPIKOULUSSA: "nukke-essu" -vedätys. Tuliko noista pojista/tytöistä hevoshuijareita ja teatterintekijöitä minun elämääni? Ainakin älytys heiltä onnistui myös muiden kohdalla kuin vain minun, eikö? Ja häpäisy. Muistattehan ne "sian silmät" -huomautuksen, urrggghhh....
 
OTAVAN PUUTARHAKOULUSSA: "hevoshuijaus" -yritys ja "lehmänlypsy" -apu ja mahdollisesti työpaikkaan ohjaus.
 
KEMPELEEN PUUTARHURIKOULUSSA: "OulunTopi" -draama Oulun teatterin käytävällä sekä "Oulunsalon baari-ilta", joka päättyi päällekarkaukseen sekä peukalon veneluun murtuminenkin?  Pn kukkakauppa-häväistys ja niin edelleen.
 
RIIHIMÄEN KIERRÄTYSKESKUKSESSA: Viipurin kaupunginjohtaja-vedätysyritys, luostariveljet ja -sisaret vedätysyritys, idäntyö/Iltishäpäisy -vedätysyritys, Hessu-vedätys, myyjärouva-ohjailu, luonnonpolun rakentamisvedätysyritys,  Hessuko pankkikorttihuijausyrityksen takana oli? ja mikäs se olikaan se Vanajan kirkon luona sattunut junan-alle-jäämisdraama? Ja olikos se myyräkuume ihan sattumaa, vai kepulikonstein aiheutettu? ....
 
TYÖPAIKKA-ÄLYTYKSET: näistä toivoisin tietoa, jotta voin nostaa tavat esille auttaaksemme yhdistystoiminnan avulla muita, jotka joutuvat samanlaisen kiusan kohteeksi. Uskon - ainakin vielä - että kiusojen nostaminen julkisuuteen ajoissa, estää kiusattujen joutumisen työttömyysputkeen.
>>> esim. yöllinen murto Jukolassa, jota ei tainnut ollakaan; Jukolan kassakonevajaus, jota ei tainnut ollakaan; Riihimäen punaisen talon ilotyttö-palvelu, jossa en ollut mukana; pikku pojan hyppääminen junan alle (tarinan intensiteettiä en ymmärtänyt); Satupapin älytykset; Eero-pojan älytysyritykset,
>>>  esim. Keskussairaalan pihaa siivotessani. Ajauduinko janakkalalaiseen yritykseen Hessun porukan johdattelemana?: 1) miksi insuliini-varkautta (Eeron osuus?)"tutkittiin" minun tekemänä, vaikka insuliinin käyttäjät ja heidän tuttavansa tunnettiin; 2) mikä oli se sininen henkilöauto (samanlainen, jota Hessu ostatteli), joka seuraili minua aamutöissäni ja ajoi lopulta sairaalan rampilta metsään;  3) mikä oli se Kassi-Elsa, joka järjesteli Kassi-draamaa aamulla sairaalan edessä siivotessani pääsisäänkäyntiä > yrittikö hän järjestää "varkaustilanteen", jättämällä paikalle jotain varastettavaa, jota en olisi huomannut, mutta joka olisi hävinnyt; 4) samanlaillako hävisi koru pyörien luota, jossa en edes käynyt siivoamassa > joten syyttämistä ei voinutkaan jatkaa; 5) miksi viherpomo painotti tämän tästä, että turvapalvelu on seurannut toimiani videoilta? Oliko ulkona tapahtunut jokin rikos, josta en vieläkään tiedä mitään. Eikä minua varmaan voitu syyttää lusmuilusta tai työajan vedättämisestä; 6) miksi pojille oli annettu rooli, että he eivät saaneet auttaa minua vähimmässäkään määrin. Asiantilaa ihmetteli pari hoitajaakin; 7) mikä oli Eeron rooli-hahmo? >>>>
 
"Hertsyykkeri", sanoisi nyt Anja!!! Toden totta. Jos kertoisin nimen omaan Eero-pantsuun liittyviä kokemuksiani, minun olisi tavattoman vaikea osoittaa, että puhun todellisista tilanteista. Ne voisi myös nimetä "aisti-harhoiksi", vaikkakin olen ihan varma, että ne olivat todellisia. Ellei sitten ollut niin, että jo tuona aikana minulle syötettiin huumeita ja ne olivat todella aistiharhoja! Tai sitten ne olivat aisti-harhan -omaisia teatteri-esityksiä, joista puhuminen olis saanut minut kuulostamaan kuin puhisin höpöjä, vaiko?
 
Kerronpa esimerkin. Kävelin vapaapäivänäni Hämeenlinnan keskustassa, kun yhtäkkiä totesin Eeron kävelen edelläni ihmisvilinässä. Edellisenä päivänä hän oli tekeytynyt kovin kiinnostuneeksi minusta. Ihmettelin, miten pikku flirtti niin voimakkaasti minuun vaikutti, että näen Eeron keskellä arkipäivää kaupungilla. (Myöhemmin sain kuulla, että sitä tapahtui tämän tästä ihan oikeasti.)  Tunnetasolla juttu ei tuntunut niin vaikuttavalta, että olisin nähnyt hänet toiveajatteluna edessäni.
   Samalla kun tätä pohdin, mietin myös mahdollisuutta, että Eero on laitettu kävelemään eteeni, jotta pyrkisin tuttavuuteen hänen kanssaan. Juu nou? Vanhempi nainen tarttuu nuorukaiseen ihmisvilinässä haluten viedä tämän kahville, tai jotain tuollaista. No, enhän minä sellaista häpeää halunnut nuorelle pojalle. Kävelin Eeron perässä, kunnes hän kääntyi torilla vasemmalle, häviten ikään kuin erääseen myyntikatokseen. Toriasiakkaiden seassa häntä ei näkynyt. En lähtenyt häntä jälestämään, mutta kuvailin kahdelle tuttavalleni tilanteen. Molemmat naureskelivat iloisesti "jaa että sillai sinä näit" -tyyliin. Koska en tiennyt mitä ajatella, en enää puhunut tapahtumasta mitään.
 
Pari päivää myöhemmin puolenyön aikaan heräsin siihen, kun joku huusi Eeroa ikkunani alla. Lopulta Eero-huuto eteni pitkin Hallituskatua kohti laivarantaa, häviten lopulta lokin kirkunaan. Tuli tunne, että Eero on heittäytynyt Vanajaveteen, kun en halunnut tehdä tuttavuutta! >>>> mutta, mutta. Onko JOKU HUKUTTAUTUNUT jonkin asian takia, joka liittyy minuun. Itse en tiedä sellaista koskaan tapahtuneen.
>>>> NÄIN! Kyllä tarinani voisi sanoa nousevan harhoista, ellei tietäisi, mitä siinä ympärillä koko ajan tapahtui. Juu nou? Minähän koko ajan tarkkailin muita ihmisiä ympärilläni ja heidän reagointiaan - kuten siinä Vallin grillin grillinäyssä. Kuka haluaa näin tavattomalla voimalla osoittaa, että puheeni nousevat harhojen pohjalta? Millainen omantunto sen sallii?
 
ELLEI kyseessä ole OULUN TOPI. Oliko hän sittenkin valkolainen poika, joka teki itsemurhan, kun ei kestänyt torjuntaani, eikä varsinkaan sitä, että joku oli varastanut häneltä esimerkiksi totovoiton tuona yönä. Jos näin kävi, Paula Vajanto, Hiltu ja minun omaiseni tietävät siitä.
 
Jos joku tietää minulle SYÖTETYISTÄ HUUMEISTA, pyydän kertomaan. Kun ajattelen Hämeenlinnassa kokemiani oireita yksittäisinä, löydän epämääräisiä syitä, mutta kun laitan kaikki oireet yhteen, löydän tarkan kuvan huumeiden käyttö-oireista ja vieroitusoireista. Esimerkiksi nilkkojen raapiminen verille, koska niissä "kulki koko ajan jokin satiainen". Oletin satiaisen olevan hirvikärpänen, joka oli talvehtinut villavaatteissani ja kaivutui jalkoihini vasta keväällä. Mitään ötökkää ei löytynyt koskaan. Ihan mahdollistako? Mutta jos ajattelen tuotakin oiretta yhdessä muiden oireiden kanssa, siitä tulee amfetamiininin vieroitusoire.
 
>>> Ahveniston hautausmaalla: 1) kymppi-piina > kuka ohjaili A:a?; 2) pirtu-pullo -pantomiini > kenen ideoima?; Maisa tiesi tästä. 3) väräät työohjeet > kenen ideoimia? A ei olisi niihin itse kyennyt. 4) liittyikö seurakunnan tt:n keskuudessa koettu kiusa jollain lailla samaan henkilöön? 5) miksi kiusa nimen omaan seurakunnan omistamassa paikassa näyttää kaikkein tehokkaimmalta, sadistisimmalta ja parhaiten organisoidulta? 6) liittyikö Valintalon lattialle pudottamani vitos-draama srk-piinaajan luomiin pantomiineihin?
 
YHTEISÖSSÄ: pesukoneen rikkoutuminen, keiton pohjaanpalaminen, valkoherukan iän arvioiminen, katon vesivahinko sekä sannakiusojen takana olleen henkilön osuus, Ripa & Ansku-draaman tarkoitus,  Helena-pantomiinin tarkoitus (oli AnnaMariHelenaa, LeilaHelenaa, TosiHelenaa, KärnäHelenaa...) ja näin edespäin.
 
KOTIKADULLA: asunto peruskorjauksen alla, joten remontin tarvetta on ollut koko ajan katosta lattiaan, vaikka ihan hyväkuntoisiakin asuntoja alueella on.
>>> arvelenko oikein? >>> ensi kesänä raivataan koko piha-alue remontin takia, jolloin "on ihan pakko" tuhota kaikki tekemäni istutukset? Tämän laiseen tuhotyöhön olen jo tottunut. Keksikää parempi.
 
>>> "pankkikortti" -huijaus??? Miten saan selville, onko Topi -porukka päässyt peukaloimaan pankkitiliäni vuosien varrella? Tai kykenevätkö he seuraamaan tilin käyttöäni voidakseen junailla draamojaan? >>> muuten ihan mielenkiintoinen kysymys, vaikka ei koskisikaan juuri tätä Topi-juttua.
>>> työpaikka-osoitus viime keväänä kiusapaikkaan, jonka pystyin torjumaan, kylläkin. Minnekähän tänä keväänä? Mummojen kiusattavaksiko? Tai näiden kirjasto-potilaiden?
>>> yllytys eläkepapereiden hakuun, jotta olisi saatu vedätettyä lääkärin hoteisiin, jonka ainut tarkoitus olisi ollut osoittaa mahdollisimman monin vedätyksin ja älytyksin, että en ole normaalijärkinen ja sen takia pitäisi lopettaa tämä herjalynkkauksen avaaminen? Se kun vain häpäisee minut itseni.
 
"Ja periksi ei anneta" sanoi Topikin.
 
4.4. maanantaina
Onpa muuten Olli Valtonen kamalasti nuorena ollut saman näköinen kuin Oulun Topi. Liekö sukulaispoikasia?
 
Valtsulla on muuten yksi aika erikoinen kuvaus Jumalasta eräässä kirjassaan, jonka nimeä en nyt juuri muista. Toki voi olla niin, että kehittyneet uskovat näkevät Jumalan Valtsun kuvaamalla tavalla, mutta minä koen oikeampana näkemyksen, että Raamatun mainitsema MIELENMUUTOS tarkoittaa ihmisen mielikuvien muutosta ihmisestä itsestään, ei Jumalasta. Jumalan oppii tuntemaan Raamatusta ja jollei sitä lue, ei voi olla oikeaa kuvaakaan Hänestä, eikö? Jumala voi toki olla Ankara ja Rakastava samassa persoonassaan, eikö? Ei kaiketi Raamatun kuvaa Jumalasta kannata ennemmin muuttaa, ennenkuin ihminen on täysin selvillä itsestään?
 
Raamattuhan sanoo, että Jumala on katteellinen ihmisistään, sieluistaan. Jumalassa on niinkin katala ominaisuus kuin kateellisuus. Ajattelen kuitenkin niin, että Jumala on kaikkea, mitä ihminenkin, mutta EI IHMISEN LAILLA. Väärinkö? Hän on Ankara ja hän raivoaa, mutta vain synnin tähden. Voisin oikein hyvin kuvitella niin, että Jumala jo raivotessaan tietää, miten lopputulos muotoutuu hyvään pyrkiväksi kaikkien kohdalla. Kun minä raivoan, haluan vain tuhoata ja hävittää raivon kohteeni tyystin. Kokonaan. Iankaikkisesti. En näe kokonaisuutta.
Toinen Valtsun outo näkemys oli ajatus uhrista. Jeesuksen ristillä hankkimasta sovituksesta syntien tähden. Kyllä ajattelen, että Valtsukin luikahtaa taivaaseen vain ja ainoastaan Jeesuksen veri verhonaan. Ehkä vielä viimeisillä metreilläänkin kyyristellen ja salaillen pikku temppujaan, vaikka ne ovat kaikki jo Jumalan silmissä ja kirjassa. Miltäs tuntuisi Jumalan käsi niskassa ja karjaisu: "Mitäs teit sisarellesi?"
 
Eikö näin?
Jos taivaaseen pyrkii omin hyvin teoin, ne eivät riitä Jumalan edessä? Ja ovatko ne loppujen lopuksi edes olleet hyviä? Ainakin minä kyseenalaistan monia hyviä tekojani sitä mukaa, kun koko totuus paljastuu. Kuinka paljon teoissamme on himoa? Jumalan sormihan osoittaa syyttäen jokaista kohtaa, missä me himoitsemme.
 
Himoa voi olla myös valtapyrkimys hintaan mihin tahansa. Jos opettaa väärin Jumalan totuuksia, Jumala antaa kaiken ehkä tapahtua sen takia, että sillä opilla harhautetaan luopiot oikealta tieltä. Jumalan tahto se ei ole, mutta Jumala sallii sen. Ehkä siellä väärällä tiellä on risteyksiä, jotka jotavat ihmisen takaisin. Ehkä se oli ainut mahdollisuus päästä perille. Kiertotie. Israelin kansan tapaan.
 
No. Ei minusta vielä ole pohtimaan uskonnon syviä kysymyksiä.
- - - -
 
Lueskelin keltaista lehdistöä miettien, että se antaa hurjan HYVÄÄ mainosta Timo Soinin vaalikampanjalle. Soini oli kuvattu yhdessä artikkelissa perisuomalaiseksi, pipopäiseksi nössöksi, joka joutuu itse pyytämään aplodit, joita muiden puolueiden teräviksi sliipatut kansikuvahahmot keräävät spontaanisti yleisöltään. Ihan niin kuin kaikki tavalliset suomalaiset. Tosi symppis-kuva Soinista.
 
”Hymyile pilkallisesti nössöille, niin maailma hymyilee kanssasi” taisi olla Iltsikan artikkelin takana, vaiko?
 
Ainakin minulle tuli siitä artikkelista kuva, että Soinia provosoidaan yliampuviin lausuntoihin ja temppuiluun.
Skarppaa, nyt Timo Soini! Älä anna provokaation purra!
 
Keskeisin eripura vaaliteemoissa näyttää olevan se arbottikysymys raiskatuille. Kuinkahan moni suomalainen niistä kärsii? Ihan tilastotieteen avuin selvitettynä.
Soinia nälvittiin inkkaripojan sala-isänä ja Soinin takia naiset kuulemma joutuvat siirtymään toisiin puolueisiin. Vai siirtyivätkö he ihan mielellään, sillä he olivat varmoja, että Soinin kielteinen aborttikanta tulee vähentämään äänestäjien kannatusta. Vai tuleeko?
 
Ehkä onkin niin, että kristillisistä moni kannattaa Soinia, koska hän ei ole sidottu valtakirkon vaatimuksiin. Soini edustaa edistyksellistä näkemystä: ihminen voi uskovanakin hallita eduskunnassa ilman, että on sidottu valtakirkon pyrkimyksiin. Minusta Soini tekee historiaa.
 
Tosin toki kyllä toivon, ettei Suomi ennen pitkää palaa islamiin. Parempi niin, että elämää kunnioitetaan sen kaikissa muodoissaan, kuin että raiskattu nainen kivitettäisiin lapsineen huorintekijänä.
 
Miksi muuten arbotti -kysymys voi nousta näin suureksi ongelmaksi vaalitentissä? Kyllä minusta olisi tärkeämpää nostaa jokin talouselämän ongelma ratkaisu-teemaksi. Vaikkapa pohtisivat keinoja, joilla ydinjäte saadaan vaarattomaksi. Kuinka paljon kunkin puolueen Kansikuva on valmis sijoittamaan tutkimuksiin ydinjätteen loppukäytöstä tai koko ydinvoimala-teollisuuden muuttamisesta vaarattomaksi. Voihan se pojat olla niinkin, että jonakin päivänä ydinjätettä ei jää, koska on opittu käyttämään KAIKKI hyödyksi.  Eivätkö puolueiden puheenjohtajat hallitse niitä kysymyksiä? Laittakaa avustajat töihin.
 
Kuvaako abortti-kysymyksen esiinnosto puheenjohtajienvai toimittajien  tietotasoa? Toimittajiakin säälittää poliitikko-parat, jotka osaavat vain hymyillä ja pukeutua kauniisti ja toistaa papukaijan tavoin toimittajien luomia mielikuvia. Kuka keksisi nostaa mielipide -myrskyn ala-arvoisesta vaalikampanjasta lehdistön sivuilla?
- - - -
 
Olenko minä saanut Hessun autokauppiaat perääni, kun Metsätiellä ajelee auto, joka ei ole rekisterissä?
 
Tarkistan näettekös kaikki tietyt yhteydet ja tietynlaiset autot. Etsin sitä Hessun tapaa toteuttaa uhonsa ”mää tuun tuhoon...” ja niin edelleen. Erityisesti kohteena ovat hevoshuijarit ja rakennusalan ihmiset.
 
Jos takana on venäläinen mafia-pomo, pyydän, menkeä kottiinne. Kyllä meillä täällä Suomessa on vaikeata ilman teitäkin.
 
Ja voi pojat, miten pohdin Pn älytys-teemoja muidenkin elämässä kuin vain omassani. Ja sitä, että onko minustakin tullut älyttäjä? Kiusatustahan tulee usein itsestään kiusaaja.
 
Mites se EvaP huusikaan tietokoneella kirjastossa? Muistathan, EvaP? Olin silloin juuri huitaissut sinut verkostani pois, enkä päästänyt takaisin, vaan suljin oman koneeni. Seurasin, kuinka sinä, EvaP etsit ja etsit keinoja saada oma koneesi toivottuun tilaan, huutaen lopulta: ”Kuka täällä kiusaa”. Parkaisu kolahti kyllä minun omaantuntooni.
 
Minähän se olin. Enkä aio jatkossakaan luovuttaa. Pyrin etsimään EvaPn roolin herjalynkassa, joka minua kohtasi ja niin edelleen. Minusta tulee kohta papukaija. Olen niin monta kertaa toistanut samaa jankutusta.
 
Perjantaina 1.4.
Pitäisikös nyt löytää Hessun serkkutyttö? Hän, joka yritti painaa Hessun lempivariksen päätä vesisaaviin. Variksesta oli tullut niin kesy, että se odotteli Hessua aidantolpalla pojan koulusta tullessa. (Hukkumiskuolema seuraa toisiaan näissä muistelmissani jostain syystä). Kylläkin ihan ymmärrettävästä syystä Tyttö halusi tuhota variksen. Tapahtuma-aikana Tyttö oli alle koulu-ikäinen. Varis oli käynyt useita kertoja sotkemassa Tytön leikkipöydän liiterissä ja Tytön hermot alkoivat olla ihan rauniona. Vesitynnyri oli räystään alla, joten Hessun äiti näki tapauksen ja kiiruhti pelastamaan varis-paran.
 
Hessu ihmetteli minulle tapahtumaa muistellessaan: "Mitähän sen Tytön aivoissa oikein tällä hetkelläkin liikkuu?" Johtuiko kommentti siitä, että Tyttö oli juonen takana, jolla minut värvättiin kierrätykseen? Mahtoiko olla niin, että Hessu oli alkanut päästä selville mahdollisesta älytyksestä, jonka kohteeksi hän itse oli joutunut? Mahdollisesti hänen toimesta, joka oli menettänyt miljoonia Hessun lautakauppakonkka-petoksessa.
 
Oliko omaisuushuijaus, jota olen pohtinut Hessun suvun sisäistä ongelmaa? Hessu yritti takaisin sukulaistaloa lautakauppapetoksella ja sukulaiset yrittivät huijata Hessulta menettämänsä miljoonat, vaiko jotain muuta? He tiesivät, että osa huijatusta rahasta oli sijoitettu lomakohteeseen Etelän Auringossa, vaiko?
 
Tuohon silmukkaanko minä tulin mukaan pestautuessani Riihimäen kierrätyskeskukseen? Hän, joka minut sinne älytti, voisi siis olla ymp.yksikön taustalla ollut vaikuttajataho? Rakennusalan yrittäjä? Konkurssin tehnyt tai konkurssi-uhan alla ollut? Puolisona kirjastovirkailija.
 
Tämän puolison toimestako laitettiin huhu liikkeelle, että olen kirjastovaras? Hänkö junaili runokirja-draaman, jossa Hessu jätti minulle kaksi runokirjaa, joita ei halunnut palauttaa ja kun minä palautin ne, Hessu raivostui silmittömästi. Kirj.virkailijako oli ystävineen etsinyt kirjoista runon, jota Hessu siteerasi minulle silmät sirrillään. Runon säkeessä mainittiin jotenkin: "vaikka olet sulkenut kaikki ovet sisimpääsi, niin kyllä seiniin kuitenkin jää pikku rako, josta pääsee kurkkimaan sieluusi". Sitaatti kieltämättä kuulosti kammottavalta. Ainakin Hessun kertomana.
 
Olivatko runokirjat joutuneet Hessun kainaloon kirjastovirkailijan toimesta? Oliko suoritettu suurikin tutkimushanke, jotta löydettiin sopiva runo siteerattavaksi? Oliko siinä käytetty minun sukulaisiani ja heidän OLETUKSIAAN hyväksi? Eli siis Hessu ei itse kirjoja varastanut, jos ne oli annettu minulle ilman lainakuittausta. Tätä SUURI SALAISUUS -teemaahan kuulin silmät ja suut täyteen yhteen aikaan.
 
Ja oliko Se tietty Hämeen ymp.keskuksen kirjastosta soitettu puhelu, jolla perättiin Hessun lainaamia kirjoja, oliko sekin junailtu riihimäkeläisen kirjastovirkailijan toimesta? Olettiko ymp.keskuksen kirjaston virkailija, että kirjat olivat minulla? Eivät ne olleet. Muistelen Hessun kopioineen ymp.keskuksen kirjaston kortillani yhden raporteista, mutta se lienee luvallista. En pyrkinyt hyöytymään raportin sitaateista rahallisesti, vaan käytin kopioita opiskelun pohjaksi.
 
No, mitenkä Hessun sukulaiset hokasivat, että minä olin työttömänä ja olisin otollinen kaveri Hessun huijaus-yritykselle? Rakennusalan ihmisten kauttako, joissa oli mukana omia sukulaisiani? Vaiko Oulun Pikku Topin, joka oli Hessun sukulainen ja metsäalan ammattilainen.
 
Vai sukupoliisin? Luikuri-Lassen kautta? Kuka muu voisi antaa käskyn suorittaa Vanajan kirkon luona "juna-onnettomuus"-draama pelkkänä junailijoiden näyttelijäntyönä?
 
Ja ne kansanedustaja-draamat, joihin Hessu yritti vedättää! Ja kukkakauppias-pantomiinit, joihin Hessu yritti vedättää! Ja venäläiset romukauppiaat, venäläiset luostariveljet ja -sisaret sekä ennenkaikkea Viipurin kaupunginjohtaja! Kenelle on voinut tulla edes mieleen, että saattaisin ottaa todesta miehen, joka tulee kierrätyskeskukseen ilmoittaen olevansa Viipurin kaupunginjohtaja ja haluavansa ilmaisia pakastearkkuja Viipurin lapsileirille? Valhe oli LIIAN suuri. Aivan kuten se idän työn rekkakonttikin, jonka avulla yritettiin Iltis-herjaa.
 
Ja ne sulhasmies-hommailut ja miesten torjunta-draamat kaupungin virkaijoiden keskuudessa! Ihmettelin tänne asti, miten ihan älykkäät virkamiehet voivat lähteä sellaiseen mukaan. Mutta jos siellä takana on ollut OulunTopi-draaman tapainen riijuureissu-kostohanke, niin mikä ettei. Kyllä miehet toistensa riijuureissuja puolustavat. Mutta että naiset lähtevät mukaan, sitä on vaikea tajuta. Luulisi, että naistet puolustavat sitä naista, joka torjuu heidän naimisissa olevien miestensä huorintareissut.
 
Tai sitten OulunTopilta todella varastettiin miljoonia, joita perittiin minulta vielä 2000-luvun alussakin, vaikken ollut niitä varastanutkaan. Aika hyvin piilotettu petos, eikö! Ainakin minulle tulee mieleen, että Oulun Topilta varstanut henkilö on kaikki menneet vuodet pitänyt minua tiukasti silmällä, jotta voidaan estää minun pääsyni OulunTopin yhteyteen selvittämään tapausta. Eikö?
  
Torstaina 31.3.
Miksi Timo Soinilta vaaditaan kantaa abotti-kysymykseen, koska tiedetään katolisen kirkon kanta siihen? Miksi Soinin pitäisi nousta oman kirkkonsa näkemystä vastaan?  Murha on aina rikos ja Raamatun mukaan syntiä. Mutta sitä ei voi julistaa suureen ääneen. On pakko tehdä kuten Soini. Vetäytyä hiljaisuuteen, sillä on tilanteita, joissa murha saa oikeutuksensa, vaikka onkin väärin. Miksi pitää kaikki tietää. Miksei saa sanoa: "En tiedä."
 
 Ajatelkaapa tilannetta, kun syntyy pahoin rampautunut lapsi. Jos hänet jätetään henkiin, lapsi joutuu koko ikänsä raahautumaan raajarikkona, ihmispuolena, kaikkien kammoksumana, vaikka älyltään hän on normaali ja kärsii suunnattomasti ihmisten hyljeksinnästä. Koko ikänsä joutuu seuraamaan sivusta, miten ihmiset rakastuvat ja kasvattavat onnellisina terveitä lapsiaan. Olisiko ollut parempi, että hänen olisi annettu kuolla? Mitä menetetään, kun edes asetetaan tuo kysymys?
 
Jos Soini olisi muslimi, kukaan ei uskaltaisi kyseenalaistaa hänen uskonnollisia ajatuksiaan, vaan kaikkien olisi alistuttava päätökseen, että raiskattu nainen ja hänen lapsensa tulee kivittää. Eiköhän kannattaisi olla onnellisia, että päästään vielä näinkin vähällä uskonnollisella painostuksella.
 
Sitä paitsi, kuka voi sanoa, etteikö elämä olisi kaikissa muodoisaan pyhää ja loukkaamattomuutta vaativaa? Entä jos pahuuskin kuuluu osana pyhyyteen. Pyhyys koetaan hyväksi ja rakkauden lähteeksi, mutta miksi edes evoluutioteorian kannattaja olettaisi, että alkuräjähdys oli hyvyydestä lähtöisin? Eihän räjähdysteoriakaan sitä puolla.
 
Entäpä jos todella on niin, että hyvyyden taustalla, erottamattomasti, on aina pahuus. Kuin kolikon kaksi puolta. Jos toisen tuhoaa, tuhoutuu koko lantin käyttöarvo, sillä kukaan ei tiedä, missä pahuus loppuu ja hyvyys alkaa.
 
Lanttia ei siis voi tehdä hyväksi läpikotaisin, mutta voi huolehtia, että vain lantin toinen puoli on näkyvissä ja sillä rahoitetaan toimintaa tai siitetään lapsia. Kuinka ajatus pitäisi muotoilla? Ehkä parempi jatkaa tästä aiheesta myöhemmmi, sillä en löydä sanoja kuvaamaan näkemystäni.
- - - -
 
Kiitos Tanja avustasi. V-draama on lähtenyt liikkeelle. Sain liikkeelle riihimäkeläiset. Pitäisköhän kuvailla uudelleen kaikki se, mitä koin Riihimäen kierrätyskeskuksessa? Silläkin uhalla, että saan syytteen kunnianloukkauksista. Vai siihenkö pyritäänkin, pojat? Näinkö se on ollut koko ajan? Te odotatte kuvauksia, joilla loukkaan Riihimäen ympäristötoimen virkailijoita? Miksi minun pitäisi vajota yhtä alas....
 
Palattaisko vielä Ahveniston hautausmaalle ja siellä kokemaani kiusaan. Muistattehan sen pirtupullo-bluessin? Seppo oli "löytänyt" (vai toi sen jostain muualta?) pirtupullon roskalavalta, joka oli lohkolla, jossa minä siivoilin. Pirtupullosta luotiin mahtavaa pantomiini-draamaa ruokatuvalla. Draamaan osallistui itse talouspäällikkökin kuuntelijana ja katselijana, vaikka kielsikin mitään muistavansa kun asiasta kyselin.
 
Vihjailtiin, että pirtupullo oli tuotu nimen omaan sille, jonka lohkolla roskalava oli. Yksi naisista tähdensi: "Onhan täällä muitakin alkoholisteja kuin S." ja niin edelleen.
 
Otin puheet herjana, jonka kohteeksi olin joutunut Pikku Vainokaisen eli Hessun takia, sillä en koskaan ole käyttänyt paljoa alkoholia. Enkä huumeita, paitsi jos niitä on salaa syötetty.  Hessu oli luvannut tuhota elämäni juoruilla ja valheilla, joilla nauraisi koko Suomi. Oliko nimen omaan Riihimäen ympäristötoimessa töissä henkilö, joka tuki Hessun herjaa? Ihminen, jolla oli yhteinen menneisyys Hessun kanssa?
 
Oliko uskisdraaman takana pappi, joka ei ollutkaan hämeenlinnalainen, kuten olen aiemmin otaksunut, vaan karisma-pappi, jonka huulilla helmeilevät  Rakas Isä -tarinat kuin ylimakea siirrappi, mutta jonka sydämessä asuu karvas katkeruus? Pakkokeinoin torjuttu himo?
 
Senkö takia hän joutuu yhä hoidattamaan sieluaan ylitehokkaalla jumalakuvalla ja kirkkokansalla, joka ylistää häntä itseään suurena ihmeiden tekijänä? Miksei Jumala ole tehnyt ihmettä papin omassa sydämessä? Miksei kukaan ammattitoveri ole kyennyt vapauttamaan pappia tämän katkeruusdemoneista? Jos hän uskaltaa tulla ulos kaapistaan, niin johan alkaa Suomen maassa herätyksen aalto lainehtia, eikö vain?
 
Ei tarvitse enää kaatuilla pyörtyneenä lavalle tai nauraa hohottaa juopuneena. Voi ylistää puhdistetulla sydämellä, vaikka laulaen virttä 338.
 
Kävikö tälle papille niin, että ihmeiden pitää olla kerta kerralla suurempia ja tehokkaampia, jotta oma usko Jumalan huolenpitoon säilyisi? Ellei Jumala tee ihmeitä, oma pahuus alkaa näkymään, kö? Sekö se perimmäinen syy on ihmepalveluksissa? Jumalan ihmeet peittävät oman pahuuden?
 
Onko papin puhtaus ja hyvyys  koko ajan perustunut vallanhaluun.  Kuten suurilla diktaattoreilla kautta maailman aikojen? Itsetunto on NIIN hyvä ja särötön, että vallan luisuessa muualle ihminen luhistuu. Sairastuu. Itsetunto on koko ajan perustunut valtaan, jota hän käyttää heikkoja kohtaan.
 
Diktaattori tietää kaiken, kuten  OulunTopi muinoin, kun nappasi minut Oulun teatterin käytävä-draamassa. Ravintolapelleilyssä, joka oli viety teatterin käytävälle, jottei kukaan ulkopuolinen näkisi mitä tapahtuu.  Hänelle on tärkeämpää saada piippi tyhjäksi kun kohdella tuntematonta tyttöä kuunnellen ja kysellen. Tutustuen. Hänelle on yhä tärkeämpää lajitella tytöt huoriin ja vaimoihin, jotta omille himoille olisi kanava. Salomonin vaimoillako papit puolustavat huorareissujaan?
 
Keskiviikkona 30.3.
Pantomiini-Tiinako (Pn porukkaa oli täällä kirjaston sisällä paljon) se oli järjestänyt eilen kirjastosta lähdettyäni ulos lapsien avulla pantomiinin "Ei saa kiusata. Pusu poskelle. Ei saa kiusata. Pusu poskelle"?
Lapset juoksivat iloisesti ohitseni mottoaan huudellen, joka toi mieleeni Jaskan. Lapsuuden ajoiltani ja joka oli koulukiusaaja. Tosin varmaan myös kotikiusattu, sillä hän osoittautui monivammaiseksi. Todennäköisesti ADHS-tapaus. Jaskaa äiti tarjoili minulla myöhemmin kaveriksi, koska tämä "kulkee hienona hattu päässä".
En osaa sanoa, kuinka moni olisi lähtenyt niillä perusteilla etsimään seuraa. En ottanut koko asiasta selvää. Jos nyt kuitenkin on niin, että Luikuri-Lassi ja Topit käyttävät äidin kommentteja minuun kohdistuvissa pantomiineissa, niin tokihan teidän pitäisi tietää, mitä ne minulle merkitsevät. Eikö silloin yrityksissänne vedätyksiin ole mieletön ristiriita keinojen ja päämäärän välillä?
Jos taas siirrytään tutkimuslinjaani Hessu ja Höpö-kaverit, niin kaiketi pitäisi luopua etsimästä nimettyjä ihmisiä ja tarkkailla tekijöiden luonnekuvia. Tehdä profiilia tekotavoista, sanoisi joku hieno hattupäinen mies, eikö?
Kuten niin monesti olen sanonut, yksi profiileista kertoo, että tekijä on tottunut älyttämään vammaisia, vanhuksia tai muutoin yhteiskunnallisesti heikkoja. Mahdollisesti Topit on kasvatettu juuri samoilla keinoilla, joten he itse eivät koe teoissaan mitään väärää. Perheissä ajatellaan tyyliin: "Ei se ole hullu, joka älyttää, vaan se, joka antaa älyttää itseään."
Ajatellaanpa vain sitäkin, miten paljon vammaiset saavat ilmaista rahaa erilaisten avustusten avulla. Kyllä siinä normaali-ihminen jo miettii, että kannattaisiko ne rahat mieluummin sijoittaa liiketoimintaan, eikä tuhlata vammaisten ylellisyystavaroihin, kuten vammaisautoihin, lomiin hienoissa paikoissa ja niin edelleen.Aivan samoin kuin koko yhteiskunnassa muuten.
Monihan ajattelee, että koulutusrahat kannattaa suunnata vain älykkäille ja kyvykkäille. Vähänkin heikompi kannattaa jättää marginaaliin minimipalkalle ja aputyöhön. Työskentelemään työllisyysrahoilla vuosi silloin toinen tällöin, koska hän ei missään nimessä tule keräämään työllään suuria rahasummia. Toisaalta meidän yhteiskunnassammehan ajatellaan, että vain älykkyydellä kerätään rahaa. Joko rikollista tai kunniallista.
Ja Suuri Raha puolestaan on kaiken A ja O. Myöskin yhteiskunnan KÖYHYTTÄMISEEN. Miettikääpä uudelleen kirjoitustani "Vihreä vallankumous". Peli tapahtui todella ja siinä minä, kyvytön ja älytön, kahta työtä tekevä - olin kauppiaana ja pankkiirina - ilman toveria, kuten viljeijöillä oli - siis tein neljän ihmisen työt - kaikesta huolimatta keräsin miljoona omaisuuden. Eikö se onnistunutkin siten, että ne älykkäät ja inhimilliset viljelijät arvostivat enemmän työntekoa ja perhe-elämää itsessään. Heidän kävi sääliksi ylikuorman alla raatavaa pankkiiri-kauppias, joka sai apua vain sen verran, että yksi tovereista toi tauolla kahvikupillisen kahvia, jotta pankkiiri-kauppias olisi jaksanut raataa loppuun asti.
JOS tuota Vihreä vallankumous-pelitilannetta pidetään normaalin yhteiskunnan ilmiönä, niin silloinhan Suuri Raha ei takaa yhteiskunnan menestystä. Lapsia kuolee nälkään, investointeja ei tehdä, koska raha pysyy pankissa ja kauppiaan kassassa. Ja mikä pahinta, ihmiset oppivat ajattelemaan, että Luonnonoikkujumala säätää tilanteet ja onnenpalikat säälimättömän impulsiivisesti ja epäjohdonmukaisesti. Jokaisen on vain uurastettava oman tuurinsa rajoissa. Kukaan ei edes halunnut ruveta kilpailevaksi pankkiiriksi tai kauppiaaksi tai muuksikaan yrittäjäksi. Vaikkapa maatalouskone-kauppiaaksi tai -valmistajaksi.
Ok. Toki peli-tilanne oli manipuloitu, eikä sitä voi sinällään sijoittaa yhteiskunnan peiliksi. Kertoi se kuitenkin sen, että jos Suuri Raha keskittyy yksiin käsiin, sitä ei hajauteta monipuolisesti yhteiskunnan eri toimialoille. Yhteiskunta pysyy - kuten peilissä - viljelykulttuurina. Monotonisena. Helposti hallittavana, mutta myös helposti tuhoutuvana.
Suuri Raha on tavallaan kuten tuli. Jos tuli saa vallan kuivassa metsänryöteikössä, se ryöstäytyy valloilleen polttaen satoja hehtaareja arvokasta metsikköä. Mutta jos tuli levitetään pienissä erissä nurmikolle, sammutetaan sitä mukaa, kun tuli uhkaa ryöstäytyä valloilleen ja ohjaillaan taas uudelle suunnalle, saadaan lopputukoksena poltettu nurmikkoalue, joka kesän mittaan kasvaa kauniiksi kedoksi.
Suuren Rahan valta -tilanne on äärettömän otollinen paikoista kilpailevan ihmisen työntämiseksi marginaaliin, eikö? Sieltä ei köyhä hevillä nouse. Kilpasisko tai -veli pysyy pois rahanjakoradoilta. Rahaa kyllä liikkuu, mutta se ei luo uutta rahaa eli uuttarahaa tuottavaa työtä. Vain sama raha pyörii avustusrahoina kohteesta toiseen, eikö?
- - - -
Mutta minunhan piti kirjoittaa Hessusta. Hessun yhteydet vammaisiin olivat ilmiselvät. Samoin yhteydet, joissa kerättiin vammaisilta itseltään suuria tukirahoja levittäen heille toivoa, että heidän vammansa pyyhittäisiin hokkus-pokkus-keinoilla pois. Olisiko Hessu voinut lähteä mukaan vedättämään heidän avullaan rahaa? Mutta miksi hän olisi minuun halunnut takertua? Korkeintaan sillä perusteella, että hän yritti tehdä minusta vammaisen, eikö? Tai sen takia, että hänellä oli suhde perheeseeni vammautuneen sisareni kautta. Tosin lähinnä hyväksikäyttö-suhde. Kun se tuhoutui, Hessu olisi saattanut siirtyä minuun Topi-suhteidensa innostamana. Jotenkin noin se olisi voinut mennä.
Jos se "marjamatka-vähältä piti" -kolari oli tarkoitettu ihan oikeaksi kolariksi,  Hessu olisi voinut suurennella saamiani vammoja, jotta vakuutusyhtiöt olisivat joutuneet maksamaan mahdollisimman suuria korvauksia. Hänestä olisi tullut Sankari minulle. Kuten yksi Anna sai työsuhde-auton, juu nou? Mutta se ei taas kuulu minulle.
Ja taas sorruin etsimään nimiä. Piti pysyä profiilissa.
Toinen profiilin muoto voisi olla suuri valta ihmisiin. Ja sitä kautta suuri uskottavuus. Kenellä sellainen on.
No ainkain toimittajilla ja papeilla ja poliisilla ja upseereilla ja lääkäreillä. Näitä ammattikuntiahan minäkin olen jallittanut herjalynkassa koko ajan. Tosin sen takia, että heidän edustajat ovat olleet usein esillä tilanteissa, joissa olen kokenut kiusaa, herjaa, mitätöintiä ja älyttämistä. Mutta eihän se ole syy, miksi heillä ei olisi valtaa herjalynkan järjestämisessä, eihän?
En vain keksi mitään muuta syytä herjalynkalle, kuin OulunTopi -jutun. Että poika-paralta varastettiin totokuponki, jolla hän olisi voittanut miljoonia. Miksei rahapussia? Koska, jos varkaudesta syytettiin minua ja kohteena olisi ollut rahapussi, siellä olisi tullut henkilötietoja Topista, eikö? Olisin voinut ottaa yhteyden vaiheessa, joka olisi vienyt uskottavuuden Kaverilta, joka varkauden suortti, eikö vaan? Varkaus saatiin pidettyä piilossa, koska minulla ei edes voinut olla mitään henkilötietoja OulunTopista. Varkauden tai älyttämisen kohteena on ollut jotain, josta ei pääse käsiksi Topin henkilöllisyyteen.
-- - - -
Minna M-a? Sopisiko hänelle paremmin rooli insinöörinä kuin sosiaalityöntekijänä? Hän oli todella älykkään oloinen nuori nainen. Toivottavasti häntä ei johdatella häpäisemään itseään herjapantomiinilla. Kun hän lopulta joutui myöntämään, että olen joutunut kiusan ja herjan kohteeksi, hänen kommenttinsa kuului: “No. Okei. Tottahan se oli, mutta eikö kannattaisi unohtaa ja aloittaa puhtaalta uudelleen.” Kysyin: “Mitä se auttaa, jollei kiusaa paljasteta. Kaikki jatkuu samanlaisena. Kun yritän paljastaa kiusan, ensin sanotaan, että luulottelen, suurentelen ja kuvittelen tilanteet. Kun sitten kerron todellisia kiusatilanteita, minulle sanotaan: ok, kyllä sinun kannattaa opetella antamaan anteeksi ja unohtaa. Sinustahan on tulossa katkera vanahpiika, joka ei osaa nauttia elämästä. Sinä olet jo niin vanha, että kannattaako enää muistella menneitä. Meillä olisi tässä tarjolla eläkepaperit….”
Eli: … miten kukaan uskaltaa ottaa omalle tunnolleen toisen ihmisen kiusaamisen eläkkeelle, vainohahaisuudesta syytettynä, vaikka itse rakentaa koko vainopaketin?
Tiistaina 29.3.
Huomasin, huomasin:
... mutten tiedä, mistä oli kyse, joskin kyllä arvailla saatan monellakin tapaa. Taas kerran!!!
Juttuhan meni näin: kun astuin huoltisikan sisälle, Vänä siirtyi istumaan Luikuri Lassen pöytään ikkunan viereen ja Eki siirtyi Lassen edestä Kaalepin pöytään vänkäri-pöytä -riville. Oliko tarkoitus estää minua näkemästä Eki ja Lasse samassa pöydässä? Voitte te minun puolestani seuraavan kerran istua kaikki eri pöydissä, minua kiinnostaa Hessu ja tuo ukaasi "tulen nauramaan sun kärsimyksilles."
Hessu ei olisi kyennyt itse järjestämään niin kieroa tilannetta, että olisin tehnyt itseni julkisesti naurun alaiseksi tai hullun oloiseksi, mutta oliko hänellä apunaan Herra E? Mies, jonka Hessu oppi tuntemaan kulkiessaan läpi kuritushuonetuomion lautakauppapetoksen takia.
En osaa luoda oikeita yhteyksiä, mutta jouduin kaksi kertaa tuttavieni taholta tilanteeseen, jossa minulta udeltiin, tiesinkö jotain nuorukaisista, jotka "katkovat kauloja". Noilla nuorukaisilla oli vankilatuomioita kärsinyt, rikollinen isä. Viime kesänä, kun naapurin rouva pantomiinasi sitä monologiaan "kirveellä kaola poekki kerta laakilla", miten hetken, oliko jälleen kerran tarkoitus muistuttaa, että perässäni tai sivullani tai jossain päin on nuorukaisia, jotka paloittelevat ihmisiä tai kiduttavat niitä sitomalla puihin. Onko rouva H. heidän äitinsä, joka on pantomiinannu minun -Näköistä?
Kaulan katkaisijoistako nousee tuttavuuteni Teijaan? Ei niin, että Teijalla olisi ollut mitään tekemistä kaulojen katkaisun kanssa, mutta Teijaa käytettiin ehkä hyväksi ohjailemaan minua "kaulankatkaisijoiden" läheisyyteen, koska Teijalla oli "väärän koivun" kautta heihin yhteys. Siis vain kaukainen perheyhteys, mutta ainahan se velvoittaa ainakin kuuntelemaan toisen huolia.
Ja sitten on vielä Orkku-nuorennos, joka edelleen köpöttelee perässäni Savonlinnan kirjastossa hätistelemässä minua tietokoneelta pois. Etten ehtisi kirjoittaa kaikkea mietintääni, vaiko? No. Ehkäpä se selviää aikanaan.
Nyt haluan muistella Tanjaa.
Muistattehan? Sen nuoren insinööritytön, joka joutui heti eka työpaikassaan ja eka työtehtävässään tilanteeseen, jossa teki miljoonamarkan mokan. Eli laski väärin raudoitukset. Ja koska pomo ei ollut tarkistanut laskelmia - tai ainakin hän niin väitti - niin pomo väitti joutuneensa miljoonakorvaus-vaatimuksen alle.
Kyllähän sellainen järkyttää, eikö? Onneksi Tanja oli lujahermoinen ja lähti samantien siitä paikasta pois, joskaan en tiedä, miten hänen lopulta kävi. Saattaahan olla, että hänet kiristettiin johonkin rikokseen, jotta hän kykeni maksamaan miljoonavelkojaan.
Tanjan tapaus säikäytti minua sen takia, että olin itse pari kertaa tekemässä myös virheen, joskin pienemmän. Nimen omaan siten, että pomo heitti huolettoman ohjeen, jonka saattoi tulkita monella eri tavalla. Kun nyt katson sitä työpaikkaa luostarikiusat ja muut taustalla, mietin, otettiinko minut siihen toimistoon "virhetyöntekijäksi"? Kiristettäväksi? MM:n toimesta?
Oliko tarkoitus vedättää minutkin miljoonavirheeseen, koska joku halusi älyttää miljoona-omaisuuteni pois, jonka olin jokun toisen mukaan varastanut Oulun Topilta? Oulun Topilta varastaneen taholtako tämä älytys lähti liikkeelle?
Muuta omaisuuttahan minulla ei ollut. Vain oletus - joka edelleen on oma oletukseni OulunTopi -tapahtumista - että olin varastanut Oulun Topilta miljoonakupongin.
Eli oliko niin, että hämeenlinnalainen pappi halusi minut pois hämeenlinnasta älytettäväksi helsinkiläiseen suunnittelutomistoon, jotta erään rakennusalan yrittäjän/rak.mestarin varkaus olisi saatu pimitettyä? Joko niin, että virheen avulla olisin joutunut korvaustilanteeseen, jonka olisin kuitannut OulunTopin kupongilla tai niin, että olisin joutunut ottamaan osaa johonkin rikokseen. Vai oliko niin, että älytyspyyntö tuli vain sen takia, että Oulun Topilta kupongin varastanut yritti tehdä minun hiljaiseksi älyttämällä älytyksen alle. Kuviota en osaa luoda, koska en tiedä kuka OulunTopi oli ja mikä Oulun teatteri-draama kaiken kaikkiaan oli. Paula ja Hiltu osaisivat siihen vastata.
OK. Menee vähän sekaseksi. Mutta jos älytys-juttu on jotenkinkin tuonlainen, takana voisivat olla omat sukulaiseni väärän koivun takaa. Eli esimerkiksi niin, että HM yritti ohjata minut OulunTopin yhteyteen (ihan pelkkää ystävällisyyttään!), mutta MM vetikin välistä, järjestäen kupongi-varkauden siellä torilla, missä odottelimme Oulun Topin kanssa taksia. Mukana varkaudessa hänellä olisivat voineet olla puutarhalaiset ja rakennusalan yrittäjät.
Nyt olisi Herman Mankellista apua. Minun äly takertelee jo lähtökohta-oletuksissaan. Mutta kuitenkin. Jatketaapa ajatusrataa Oulusta Jyväskylän kautta Helsinkiin ja Hämeenlinnaan ja sieltä edelleen Helsinkiin ja sieltä Turkuun ja sieltä Hämeenlinnaan ja sieltä tänne Enonkoskelle.
Tuolla taipaleella törmäsin monta kertaa rakentajiin. Mm. se kuuluisa adjutantti, ent. poliisi, juonut virkansa, rak. mest. Aaltonen. Yhteen aikaan luulin, että minua syytetään vähintään Hakan konkurssista. Niin voimakasta viha jostain virheestäni oli, vaikken edes tiedä, mikä se virhe oli.
Mutta jos rakentajat olivat tavalla tai toisella takana, kyse voisi olla juuri noista virheisiin manipuloimisista. Syystä tai kolmannesta. Ja virheisiin minun oloisi pitänyt syyllistyä Helsingissä asuessani. Eikös vain, Topin porukka?
Maanantaina 27.3.
Olisiko toimittaja-linjaan pitänyt tehdä haara nimeltä "valokuvaajat". Laukaasta ja Oulusta? Sieltäkö olisi myös löytynyt se reumasairaita hoitanut lääkäri?
Heistäkö nousi Hämeenlinnassa kokemani paparazzi-pantomiini? Muistattehan, miten yhteen aikaan nuoret sihtasivat todella röyhkeästi kameroillaan minua lenkillä käydessäni. Entäpä se mainostoimistovirkailija? Nainen Aulangon puistometsässä, Hämeenlinnassa asuessani ? Hän, joka innosti tupakanpolttoon. Nainen yritti kovasti tehdä tuttavuutta. Oliko hän mainostoimistosta, jossa otettiin mainoskuvat tupakka-mainokseen, jossa Eku poseerasi?
Tässä taas menetän vihje-jäljet, joten joudun arvailemaan yhteydet toimittajiin, teatterilaisiin ja puutarhureihin ja menen taas harhaan, vai? Mutta miten olisi ketju: Jokela-Savolainen-Isaksson...?
Voin kuitenkin sanoa varmasti, että Päivi-tuttavani haaveili näytelmästä, joka olisi niin todellinen, että ihmiset ryntäävät lavalle pelastamaan päähenkilön. Tokihan Päivi on käyttänyt tilanteita elävästä elämästä luodakseen todellisen tuntuisen näytelmän, mutta onko hän sortunut manipuloimaan todellisuutta? Myös Eva P:lla oli vaikeuksia luoda näytelmä, jonka seurakunta olisi suostunut ostamaan. Oli kuulemma ollut liian uskallettu, sekistinen muistaakseni. Onko myös Eva P. sortunut manipuloimaan todellisuutta, kyetäkseen kirjoittamaan näytelmänsä "Paholaisen kirjeopisto, osa II"? Vai olenko taas väärillä jäljillä? Päivin ja Evan kyvyt kirjoittajina viittaa toimittajan tapaan tehda näytelmä, eikö? He tarvitsevat konkreettisia tapahtumia, joita kuvata.
Yksi tapa saada todellisia, joskin manipuloituja tapahtumia, lienee ihmisen älyttäminen hankalaan tilanteeseen. Valittiinko minut kohteeksi valokuvien perusteella, joita minusta oli kouluaikana otettu. Niissä totisesti on charmia!!! Heh, heh. Saa nauraa. Minuakin naurattaa....
Älytyksellä saadaan totista toimintaa. Ja niisä tapahtumissa minä näytän kunnostautuneen ruhtinaallisesti koko elämäni aikana.
Muistan eräänkin kerran kun pyrin erään pienen yhteisön jäseneksi, koska en päässyt kiinni muuhun työhön. Oli ensimmäinen viikonloppuni. Yhteisöön oli tulossa linja-autolastillinen vieraita tutustumaan yhteisön toimintaan. Emäntä pyysi minua vastaamaan ruokailun tarjoilusta, keiton pitämisestä lämpinämä ja niin edelleen. Siis sellaista aputyötä keittiössä. Hän itse valmisti keiton alusta loppuun saakka.
Emäntä oli juuri lisännyt sulatejuuston keittoon, kun menin keittiöön. Keitto porisi iloisesti puuhellalla. En ehtinyt tarttua kauhanvarteen, sillä hän pyysi mukaansa tarkistamaan salin kattauksen. Kiertelimme kaikki paikat ja jaarittelimme niitä näitä. Kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Kierroksen päätteeksi palasimme keittiöön.
Kiiruhdin puuhellan luo. Tartuin kauhanvarteen ja pyöräytin kerran keittoa. Kattilasta nousi katku, joka nostatti hiukset pystyyn. Pyöräytin toisen kerran ja varmistuin katkusta. Keitto oli palanut pohjaan. Pyörähdin kiireesti ympäri ottaakseni Emännän kiinni ja kysyäkseni, mitä nyt tehdään. Mutta törmäsinkin Emännän iloiseen olemukseen, joka seisoi takanani tyytyväisenä minua silmillään sihdaten. Änkytin:
"Se on palanut pohjaan. Mitä? Miten?" mutta edemmäs en ehtinyt pohtia tilannetta, sillä Emäntä sanoi rauhallisesti:
"Anna sen olla. Kun et sekoita paljon, niin ei maku tartu keittoon." Saman tien hän purjehti pois. Seisoin sydän sytkyttäen, koko ruumis vapisten. Päässäni soivat vain ajatukset: vieraat ovat jo ulkona.... keitto on palanut pohjaan.... minä olen vastuussa... mistä keittoa näkäisille vieraille... mikä HÄPEÄ.
Käännyin hellan puoleen ja tuijotin keittoa hetken täysin apaattisena. Palava puu räsähti hellassa saaden ajatukseni toimimaan. Etsin kaksi pientä kattilaa, joihin valutin keiton varoen pohjasakkaa lähtemästä mukaan. Helpotukseni oli melkoinen kun totesin hiilen maun tosi miedoksi. Juoksin kysymään Emännältä, voisinko ottaa jostakin persiljaa tai pakastevihanneksia, voidakseni jatkaa keittoa, jotta se varmasti riittäisi. Samalla palaneen maku peittyisi olemattomiin. Emäntä ei suostunut, mutta määräsi minut mukaan alku-esittelyyn, joka pidettäisiin juhlasalissa.
Jalat täristen istuin seinän vieripenkille. Vieraat istuivat keskilattian penkeillä. Emäntä asettui puhujan korokkeelle. En ehtinyt rauhoittua, ennen kuin Emäntä viittasi minuun sanoen: "Nousepa Sisko ylös" ja kun hoipuin tuolini vierellä, emäntä jatkoi: "Noin" ja tunsin itseni ihan idiootiksi, sitten hän jatkoi: "Sisko tarjoaa teille ruuan" ja niin edespäin. Eli tuli selväksi, kuka huolehtii siitä, että keitto on maukasta ja hyvin tarjoiltu. Vieraat tiirailivat minua niin vihamielisesti, että sydämeni lannistui.
Emännän puheen jälkeen poistuin hämillisenä keittiöön. Virheiden määrä puheessa kertoi Emännänkin olevan hieman poissa tolaltaan tai sitten jotain muuta. Aloin saada hermoni takaisin ja rupesin keittelemään jälkiruokakahvia varmana siitä, että jotain kummaa tapahtuisi vielä.
Mutta se kumma ei kohdistunutkaan minuun, vaan Emäntään itseensä. Ruokailijoiden jonossa oli vielä kymmenkunta henkeä, kun Emäntä juoksi keittiöön ja puhisi: "Kuule, Sisko. Otatko pakasteesta pakastevihanneksia ja jatkat niillä keittoa. He keräsivät niin ison kolehdin yhteisön hyväksi, että olisi kyllä noloa, jos ruoka loppuisi kesken." Ja näin me sitten teimme.
Samaa pikku älytystä jatkui koko yhteisössä olo aikani. En kuitenkaan katso, että Emäntä itse olisi ollut sen takana, vaan tämä "ulkopuolinen taho", joka käytti älytystä ja mitätöinti-manipulointia todella tehokkaasti hyväkseen. Ja olen varma, että muitakin oli, jotka joutuivat samanlaisen älytyksen kohteeksi. Kerran nimittäin onnistuin rikkomaan pesukoneen tavalla, joka vieläkin tuntuu aivan käsittämättömältä. Tokihan maksoin pesukoneen korjaajalle, joka onneksi löytyi samalta kylältä sunnuntai-aamuna korjaamaan koneen. Pääsin siis aika vähällä. Mutta joutuiko joku toinen ostamaan sekä pyykin- että astianpesukoneen mokiensa takia, koska ei halunnut häpeänsä paljastuvan?
Paljon vakavampana, kuin tuon yhteisö-herjan, koen mitätöinnin ja älytyksen oikeissa työpaikoissani. Kuten se älytys Safa-osoitteella tai älytys yrittää saada minut ottamaan vastuu suunnitelmista, joita en ollut tehnyt ja jotka oli tehty ihan höpösti. Muistathan ES? Kun työn tilaajat tiuskivat minulle kysymyksiään, ihmettelin. Lopulta he tiukkasivat, minäkö suunnitelman olin tehnyt. Kerroin vain piirtäneeni sen, jolloin miehet menivät ensin ihan hiljaisiksi, sitten yksi alkoi naureskella, toinen meni hämilleen, kolmas potki hiekkaa. Koko tarkastuskierros lopetettiin siihen.
Tuo yllä mainittu ja monet muut kokemukset puutarha-suunnittelun parissa kertoo minulle nyt, että joku yritti niissäkin toimissa saada minut tuntemaan itseni ihan tyhmäksi ja huonoksi. Ihmiseksi, jonka voi älyttää mihin tahansa.
Olen pyöritellyt syytä monesta eri kulmasta, mutta en ole tainnut osua löytämään oikeaa, koska vielä saan kirjoitella tätä blogia. Vai onko "topinkiusa4":n esto merkki siitä, että nyt pitäisi pysähtyä?
Perjantaina 25.3.
"Venäläiselle":
Sinä näytit olevan pomo kokouksessa, joka teillä oli pullakaupan aamupalaverissa. Mitäpä, jos nyt käyttäisit jykevää voimaasi ja avaisit koko huijauksen. Venäläinen kansa ansaitsee tulla kohdelluksi myös rehellisenä ja totuuteen pyrkivänä. Parempina kuin me suomalaiset.
Ja sitten Karin porukka: Huutakaa "Bingo", kun osun oikeaan. Olen ansainnut sen uutteran tutkimustyöni ansiosta.
Menikö Otavan juttu näin:
> oli kari, jolla oli valkolalaisyhteyksiä. Ehkäpä juuri raviharrastuksen ansiosta ja/tai naimakaupan kautta ja/tai tuttavani AHn kautta. Tuoltakos ne tummat hoikat miehet löytyvät sekä tämä Enonkosken toimittaja-Pohjolainen-Lookkinko? No. Samojen yhteyksien kautta saattoi Palokan puut.ope KM yllyttää (ja tuoltako löytyy toimittaja-linkki?) minut vaihtamaan suunnitelmani ja pyrkimään Otavan maatalousoppilaitokseen, jossa odotteli rysähdys älytys-karille.
> kari flirttaili näyttävästi häntä itseään vanhemman naisen kanssa, antaen mallin ohikulkevalle pikku öllerölle. (Tämä sopisi muuten himpskatin hyvin johdatus-draamaa, jota olen kuvaillut kohdallani aiemminkin, eikö?). Pikku ölleröä yllytettiin uskomaan, että "nuori ori se tiellä pitää". Tavoitteena oli naimakauppa Nuoren Veljen kanssa, josta myöhemmin olisi löytynyt se Hessu-juttuun etsimäni vanhojen autojen piippi-linkki.
> matka Emännän sukulaisiin torjui enimmän tuttavuuspyrkimyksen Veljen kanssa. Myöhemmin torjuin suoran kutsun luoda yhteys Nuoreen Veljeen vetoamalla siihen, että minusta "on tullut paha". Olin ruvennut polttamaan tupakkaa! Hupa heijaa, tätä pahuuden syvyyttä !!! Ei minulla sitä poika poloista vastaan mitään ollut, vaan sitä tilannetta. Kuten Oulun Topinkin kohdalla. Oli kulissi - epämääräinen tunne, että juttu on teatteria - , jonka taakse en nähnyt, enkä halunnut "ostaa sikaa säkissä".
> kun hevoshuijausyritys epäonnistui, Veli kiinnostui minusta toden teolla, vaiko? Alkoi "PeräPekan-reissu" läpi elämän.
- - -  ja nyt on tultu tilanteeseen, etten luota kehenkään. Jopa eilen, kun kävin juttelemassa "Minnan" kanssa, tein testin. Koska Minna ei esitellyt itseään, kysyin onka hänen nimensä MinnaM. ja onko hänen toimipaikkansa siellä ja täällä.
Ja arvatkaapa, mitä? Minnasta tuli innostunut, jännittynyt ja pälyilevä. Saattoi olla, että hän häpesi mokaansa, kun ei huomannut tervehtien esitellä itseään, mutta hänen ilmeensä ja käytöksensä voi tulkita myös niin, että MinnaM:lla oli sijaispersoona. Kummankos skitsoilua tämä nyt sitten on? Jos hän oli oikea Minna, luovun omastani heti, mutta jos hän oli sijaisMinna, pyydän lopettamaan tämän hömpän.
Missään tapauksessa, siinäkään tapauksessa, että hakeudun sairaseläkkeelle, minua ei saa lähettää lappeenrantalais-mengelen käsiin.
Yksi juttu, mikä tekee minut erittäin epäluuloiseksi terkkarilääkäreiden suhteen, on viime vuotinen avunpyyntöni. Pyysin, että minusta otetaan huumenäyte siltä varalta, että huumesyöttö jatkuu yhä. Terkkari kieltäytyi. Niitä ei kuulemma tehdä täällä Enonkoskella, eikä hän ohjannut minua muuallekaan. Hakeuduin A-klinikalle omin voimin. Nainen ei oikein ymmärtänyt, että sellaista voi asiakas pyytää. A-klinikko soitti toverilleen - jonka hän vihajsi olevan psykiatri - puhuen hämärästi, minua arvioivasti vilkuillen jokaisen kommenttinsa yhteydessä:
"Hän ei kuulu meille. Niin, niin. Olisko sinulla aikaa ottaa hänet vastaan. Niin, niin. On vähän. Niin, niin. Vaikuttaa siltä. Niin, niin. Hän istuu tuossa vastapää, en voi... Niin, niin."
Kuuneltuani aikani vihjailevaa keskustelua tarpeestani mennä psykiatriseen hoitoon sanoin Klinikolle: "Kuulkaapas. Voisimmeko sopia, että hakeudun hoitoon myöhemmin. Vien suotta teidän aikaanne koska juttuni on niin vaikea." Klinikko lopetti puhelun maireana kuin...piip.
VOIHAN se toki olla niinkin, että huumetestit ovat niin kalliita, ettei testejä tehdä kuin äärimmäisessä hädässä. Edes ihmisen pyyntö , että hän tarvitsee testin tulokset osoittaakseen olevansa puhdas huumeista kaiken huumevihjailun alla, ei auta, vaiko?
- - -
KariTopin strategia?:
Älytys, vedätys, manipulointi -draama onnistuu parhaiten ujojen, arkojen, herkkien ja vetäytyvien ihmisluonteiden kohdalla, eikö? Eli siis jos poliisi joskus ihmettelee, miten ihan kunnon kansalaiset on saatu mukaan rikolliseen toimintaan, niin syynä on juuri tuon luonteenpiirteen hyväksikäyttö. Arka ihminen ei kehtaa edes epäillä, että häntä on älytetty. HÄPEÄ on paljon suurempi tunnelasti kuin oman tunnon nakutus. Eikö?
Häpeä ohjaa ajatukseen: "En ole ihmisen arvoinen. Olen hullu. En kykene hallitsemaan itseäni, tekojani enkä ajatuksiani. Parempi piiloutua unohduksiin. Minut kuuluukin tuhota, koska en ole niin kuin muut." Ja nän edespäin.
Juuri tuota ominaisuutta mielestäni Karitopinn porukka käyttää hyväkseen. Heidän uhrinsa eivät ikinä paljasta älytystä. Ajatelkaapa vaikka Rauhaa tai minun äitiäni. Mieluummin he kärsivät hiljaisina taakkansa alla, tuhoten jokaisen, jopa ne, jotka pyrkivät lähellä auttamaan.
KariTopin tapainen porukka voi pitää valtansa jopa viranomaisiin nähden, sillä hehän eivät silmin nähden tee rikosta. Kuten se vesipiirin mies sanoi: "Ei se ole hölmö, joka älyttää, vaan se, joka lähtee mukaan älytettäväksi." Tällä hän antoi minulle kiitoksen siitä, etten lähtenyt mukaan hänen viettely-yrityksiinsä. Ihan kunnon mies pohjimmiltaan siis. Tosin. Voihan se olla, että hän yritti vähätellä omaa mokaansa.
Torstaina 24.3.
Lähden tästä kohtsiltään suunnittelemaan Minna Mannermaan ja Katri Voutilaisen kanssa tulevaisuuttani. Kerron siitä tarkemmin myöhemmin. Mutta nyt...
... tuota noin? Miksi Eva P. juosta reputtaa perässäni näin tavattoman paljon? Eva varnaan itsekin ymmärtää, mitä minulle merkitsee oikeiden nimien ja statusten löytyminen. Niitä on nyt yhteensä neljä.  Eva P:stä lähtee ketju ainakin näin:
EvaP. / Enonkosken kirjaston ATK-laite > AnnaMariHelena ja Leila-Helena / Ihamaniemi > Körmy Asuntovaunullinen / Ihamaniemi > MiliisiPoika ja HuumeKari / Kerava > Neiti Puutarha ja Sisar / Järvenpää.... ja sitten jäljet sotkeentuvat, mutta Eva P. tulee jälleen esille Urbanistina Turun Urban Environment-kursseilla, jossa hän oli "ylimääräisenä"  ja siellä hänellä oli joitain yhteyksiä Helsingin tuttaviini, kuten Rauha ja ortsut. Mutta sitten taas jäljet häviävät. Tulevatko ne esille Laukaassakin? Jollakin muulla nimellä?
Eva P.n jälkiä löytyy lattiasta, seiniltä ja kohta kai katostakin, vai? Mitenkäs se yhteys noihin puutarha-alan tuttaviini voisi kulkea?
- - - - -
Toinen viesti, jonka haluan jättää viestitettäväksi, on Tahvoselle. Pyydän jo etukäteen, että joudun laittamaan tähän suuresti kuunioittamani yrittäjän nimen. Toivon, että sitä kautta pääsen käsiksi ihmisiin, joille oli ensi arvoisen tärkeää saada epäonnistumisia aikaan puutarha-alan töissäni.
Tn puutarhallaan tein tosi pahan virheen. Poltin liika lannoitteella pienen kurkkuhuoneellisen taimia. (Tätä liikalannoitaja-syndroomaa tarjottiin Jukolassakin, muuten!!! Sattumaako?) Juttu meni Tahvosilla niin, etten tiennyt lannoitesekoittajan jääneen päälle veden tulon katkettua. Napsautin veden tulon auki, kun se oli jostain syystä lakannut, jolloin lannoitesaostuma oli pullahtanut huoneeseen kertasuihkulla ja koko huoneen taimet paloivat. Lannoitetta oli oltava tosi paljon, sillä muuten vain eka taimet olisivat kuolleet. Vai antoiko joku lisälannoitetta jossain muussa välissä?
Tämän tyyppinenhän se oli se Otavan hevoshuijausyrityskin. Arvaatte varmaan, miltä minusta itsestänikin tuntui oma ammattitaitoni ja kykyni työntekoon.
Tänä päivänä en kuitenkaan enää näe noita juttuja omina mokinani. Kuten siitä Otavan hevoshuijausyrityksestä juttelin, katson, että takana oli kiristysyritys. Mutta oliko Tahvosen liikalannoitus-yritys jonkun ulkopuolisen junailema? Menikö tuon tapahtuman jäljet Ouluun ja OulunTopi-porukkan jyväskyläläiseen haaraan?
Missään tapauksessa en usko, että omistaja itse olisi ollut halukas tuhoamaan  omaa omaisuuttaan. Ei sitä tue heidän luonnekuvansakaan!!!
Entäs olenko ollut väärällä raviradalla. Alku olikin Killerillä, vaiko? Sieltä se jatkui Mikkeliin ja sitten Ouluun.... Hupsista vaan, kun ihan pyörryttää.
En jaksa kuvailla yksittäisiä tapahtumia. Toisaalta jättäisinkin ne novelleihin, joita tapahtumista voisi rustailla. Mutta haluan sanoa, että Killeri-Mikkelin ravirata-Oulun ravirata -draama näyttää ihan samanlta kuin Heikki Anttilan kanssa käymäni seläntakapantomiini. Olen näköjään aina ollut siellä, missä on tapahtunut jokin rikos tai moraalittomuus tai vahingonteko. Koska kuitenkaan en itse ole sellaisiin pyrkinyt, niin kyllä ainkain minun aivoni sanovat, että kuljin rikoksentekopaikoille, koska siellä oli suunniteltu tehtäväksi jokin rikos. Oliko sellainen Hessun innostama Aulangon luontoretki-polkujen etsiminen?
Ajatelkaapa vaikka sitä Hessun kirjastovarkaus-draamaa. Hän toi minulle kaksi runokirjaa - - ->  hän ei halunnut niitä palauttaa - - - - > palautin ne itse laina-ajan uhatessa mennä umpeen - - ->  Hessu kävi päälle kuin yleinen syyttäjä huutamalla: "Mikä oikeus sulla on toisen kirjoja mennä palauttaan..." - - - >  ja minunko olisi pitänyt uskoa, että hänen syytöksensä oli realistinen?
Entä jos Hessun käytös kertoikin siitä, että joku oli valehdellut minun olevan kirjastovaras ja Hessu oli laitettu toteuttamaan draama, jossa hänen lainaamat kaksi runokirjaa "jäivät vahningossa" minulle. Ja minun oletettiin hyväksyvän sen, etten palauta niitä, kö?
Draaman luoja tiesi siinä tapauksessa hurjan hyvin, että runokirjat ovat ainoita, joita ostan kirjahyllyyni. Kaikki muut lainaan. Paitsi tietenkin muutamia tieteiskirjoja, joita joutuu lukemaan monta kertaa läpi, ennen kuin ne ymmärtää. Sellainen oli muuten Martin Buberin "Minä ja Sinä", jonka perusteella Hessu määritteli minut skitsofreenikoksi. Väitteensä hän perusteli sillä, että Burberkin oli skitsofreenikko, eikä kukaan muu kuin toinen skitso voi ymmärtää hänen teostaan.
Tätä tasoa Hessu-herja oli kaiken aikaa. Jos joku lukija kuvittelee minun suurentelevan, niin minä puolestani väitän, että pienentelen, sillä kaikkia yksityiskohtia on mahdoton kertoa lyhyesti.
- - - -
Minna Maaneramaa-tapaamisessa pyrittiin saamaan minut sairaseläkkeelle. Minä kun kuulemma aivan ilmeisesti "kuulen" olemattomia ja syytän Hessu -parkaa vainoamisesta - vaikka miesparka oli vain RAKASTUNUT, niinkö?
Voi pyhä pieru!! Voiko kukaan suojella minua Enonkosken lääkäreiden diagnoosilta? Hessu itse huusi minulle:
"Mää tuun vainoon sua läpi elämän. Mää tuun tuhoon sut. Mää tuun häpäseen sut niin, ett koko Suomi nauraa sulle, perkeleen saatanan, huora." Ja tätä rataa. Uskon Hessun toteuttaneen uhkauksensa, joka tosin saattoi olla alkanut jo ennen Riihimäen aikaa. Miksi minun pitäisi "jättää kaikki taakse ja jatkaa kuin ei mitään olisi ollutkaan." Miksi minun pitäisi uskoa, että kaikki ongelmat johtuvat vain omista heikkouksistani.
Kyllä minä sen uskon, että monet vaikeude nousevat ihmisen omista heikkouksista, mutta Hessun ja Ouluntopi-tapahtumissa kysyn: "Miksi toinen ihminen saa käyttää toisen ihmisen heikkouksia, tuhotakseen tältä elämää? Miksi kukaan ei halua puolustaa? Miksi vain Super-pantomiinia, mutta ei edessä päin keskustelua?"
Keskiviikkona 23.3.
Siitä eilisestä Hevostytön matkalippu-huijauksesta vielä.
Oliko se herja-draamaa? Kuskin puhe, ilmeet ja eleet sekä tytön vaitonaisuus kielisivät siitä. Sekä se, ettei Kuski ottanut tytön euroa, vaikka tyttö mykkänä ojenteli rahaa Kuskille.
Oliko tarkoitus kokeilla, autanko pulaan joutunutta Pikku Huijaria tarjoamalla kaksi viisikymmentä euroa, joka tytön matkasta puuttui vai oliko tarkoitus saada minut puhumaan Kuskille vai oliko tarkoitus saada yhteys Hevosmiehiin, jotka olisivat tulleet kiittelemään autettuani pikku huijaria. Tällä tavallako lapsista tehdään rikollisia? Opetetaan pantomiini-huijaamista.
Ei Pojat. En minä teihin halua tutustua. Enkä katsonut tytön olevan minkäänlaisessa pulassa. Koska Kuski on aiemminkin yrittänyt älyttää, oletin jälleen olevani saman kohteena. En vain heti keksinyt syytä.
No. Jääköön se teidän ja teidän lastenne ilonpidoksi. Ehkä meitä ei kohta naurata ketään, mikäli takana on doping-aineiden salakuljetus-hanke, jota on kestänyt vuosikymmenten ajan.
Ja joka on yhteydessä Hevosmiesten likaisiin peleihin ja jossa olen ollut nilkkojani myöten nuoruudestani asti. En oman tahtoni mukaisesti, vaan kuten olen kuvaillut aiemminkin, manipuloituna pikku öllerönä. Toimittaja-näyttelijöiden draamassa "Paholaisen kirjeopisto, osa II", vaiko?
Saan toimittaja-ketjua luotua jo usean vuosikymmenen ajalle; ainakin voisi mennä näin: x/Jyväskylä - x/Otava - Leena+Irmeli/Kempele - Eku + Irmeli/Hesari - Siev./Tikkurila -  Eva/Urban - Paula/Janakkala+Hämeenlinna - Vänä, Eva/Enonkoski ja niin edelleen. Mikäli olen oikeilla teillä, niin sinähän Eva tiedätkin, mikä tulisi olemaan koko listan muoto, eikö?
Kehittelin nimittäin eilen ihan itse juonen, joka päihittää Mankellinkin. Voisi nimittäin olla niin, että se Lahden doping-käry onnistui sen takia, että käräyttäjinä olivat toimittajat !!!
Voihan olla katsokaas niinkin, että toimittajat löysivät OulunTopi-yhteyksien (tai jonkin muun Topi-tarinaan, jossa olen ollut mukana, yhteyden) ansiosta doping-aineiden kulkureitin, mutta sitten kävikin ilmi, että he huomasivat hyötyvänsä jutun paljastamisesta enemmän, kun antaisivat urheilijoiden ostella kaikessa rauhassa turbo-pillereitään. Saataisiin ilmi, ketkä ovat epäkelpoja hemmoja ja heidät pois listoilta.
Näin he saattoivat puhdistaa urheilijoiden joukoa ihan oma-alaoitteisesti. Toimittajillahan on maailmanlaajuisesti Tehtävä. Suuri Kamppailu totuuden, rehellisyyden, puhtauden ja oikeamielisyyden puolesta. Keinot saavat olla vaikka epärehellisiä ja mukaan voi manipuloida kaikenlaista epäsosiaalista porukkaa - ja minun laisia ölleröitä - ja niin edelleen, kunhan oma päämäärä tavoitetaan. Hinnalla millä hyvällä.
Samalla jäivät kiikkiin inhottavat, poroporvarilliset urheilupomot. Mutta solidaarisuudesta doping- ja huumeaineiden kauppiaita kohtaan, joissa oli heidän omia tuttujaan, toimittajat eivät halunneet huumerenkaan paljastuvan ihan kokonaan. Samalla heille itselleen oli luvassa ilmaiset huumeet vuosikymmenten ajaksi. Joista minäkin sain osani, joskin tietämättäni.
Sitten minua vielä kiinnostoisi Eva-Lookin puheet. Täällä kirjastolla. Hän painottaa kovasti nimenmuutos-mahdollisuuksia. Olen kyllä heittänyt sellaisen kommentin itsestänikin aiemmin, mutta en ole vaihtamassa nimeä. Enkä usko Eva-Lookin nimen olevan Hakaniemi tai alkuperäinen, jota hän kailotti äsken puhelimeen. Miksikä tällainen tuli edes mieleeni?
Sitten Eva-Look osti kissan 30:lla, mutta en aio niin kallista kissaa hankkia. En edes ilmaiseksi voi ottaa kissaa, koska sille ei olisi varakotia, jos joudun lähtemään vähäksikin aikaa pois.
No. Ihan totta!! Olen niin fiksoittunut pantsu-tiimin jäsenien JOHDATTELEVIIN lauseisiin, että otan jokaisen Evan sanan pahuuteen johdatteluna. Nytkin ensimmäinen ajatus on: "Mihinkähän se nyt pyrkii?" Vähän samanlailla kuin se muuan naisevankelistan mies. Kun evankelista-vaimo kysyi, mitä ruokaa syötäisiin, mies tiuskaisi: "Mitä sinä sillä tarkoitat?" Mies oli niin fiksoittunut ajatukseen, että vaimo yrittää koko ajan käännyttää  häntä, ettei hän ymmärtänyt lopulta edes normaalia arkipäivän puhetta. Aivopesu voi näettekös olla tämänkinlaista. On sillä aviopuolisolla ollut todella vahva psyyke, kun kesti terveenä loppuun saakka ja teki vielä uskonratkaisunkin vaimon mielen mukaisesti!
Eva-Look etsi kovalla äänellä taideapuraha-hakemuksia. En aio matkia häntä siinä, mikäli sekin oli minulle heitetty vihjaus rahanansaitsemiskeinoista.
Tuo MATKIMIS-juttu muuten. Löysin eilen kymmenkunta tapahtumaa, jossa erehdyin matkimaan jotain toista ihmistä, mutta vaikka se tuolle toiselle oli hyvä vaihtoehto, minulle sama yritys oli huono tai peräti katastrofaalinen.
ITSEYMMÄRRYKSEN kehittymisen takia pyydänkin nyt pantsutiimiläisiä kertomaan kaikki ne tilanteet, joissa minuun kohdistettiin matkimisyllytyksiä. Katsokaas pojat. Nimittäin silloin kun matkimis-käyttäytyminen ohjataan alunperinkin epäonniseen suuntaan, uhrilla ei ole suuriakaan mahdollisuuksia löytää näistä kokemuksista mitään rakentavaa.
On myös matkimista, joissa ihminen lähtee matkimaan tekoja, taitoja ja kokemuksia, joihin hänellä on jo alunperinkin kykyjä. Silloin lopputulos on onnistunut matkijankin kannalta.
Minua kiinnostaa ihan oikeasti tietää - en piruile - mitkä matkimis-yllytyksistä olivat alunperinkin suunniteltu epäonnistumaan.
Tiistaina 22.3.
Haloo!! Minne sivuja häviää välillä vähäksi aikaa tai kokonaan!
Olenkos minä poliisin haavissa? On kuin olisi pallot sormissa. Minkä takia tällainen pelleily? En minä ole minkään rikollisporukan palkkalistoilla, enkä itseksenikään rikoksiin pyri. Oli kyllä tänä aamuna linja-autossa niin hampulle haiseva vanha nainen vieressäni, että mietin taas, yritetäänkö minua houkutella humputiksi. Älkää pelätkö. Hampun haju tuo mieleeni vanhan palaneen, tuhkan homeelta haisevan aitan (--- ota nyt tuostakin lauseesta selvää, mutta kun on pakko pitää kamalaa kiirettä, ettei hakkeri ehdi huitaista kaikkea pois...)- - - ja pois tullessa kuski otti kiinni pikku tytön, joka matkusti lipulla, jonka hinta ei riittänyt kuin pariin kilometriin. --- ja siitäpä taas tuli mieleeni Hessu ja eräs pariskunta junan takapenkillä. Noilla ihmisillä oli kuulemma HIMO matkustaa ilmaiseksi. Hessu halusi aina kokeilla pääseekö pummina Riihimäeltä Hyvinkäälle ja Pariskunnan rouva matkusti Helsingin sisäisellä ratikalla ilmaiseksi. No. Ilonsa kullakin, mutta kuunnellessani kuskin motkotusta tytölle, tuli mieleeni, mahtoiko Hessu ja kumppanit yrittää innostaa minuakin ilmaisiin matkantekoihin. En ole eläissäni edes yrittänyt matkustaa ilman lippumaksua. Tästä menee Jumalakin takuuseen. Joka tapauksessa jäin kertailemaan niitä tilanteita, joissa juuri Hessu yritti altistaa minut moraalittomuuksiin tai rikoksiin ja ja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että olen ollut vuosia yllytyksen kohteena.
Kuka keksi niitä rikoksia, joihin minun olisi pitänyt lähteä mukaan? Kuka seurasi lähdenkö niihin mukaan? Ja kuka selitti, että olin lähtenyt niihin mukaan, vaikken lähtenytkään? Miksi? Ketä olisi palvellut se, että minusta tulisi rikollinen?
Kaikella tällä kirjoittelulla pyrin saamaan selville, mikä tämä herjalynkkaus on ollut, jossa näyttää olleen poliisikin mukana. Etsittekö te minun yhteyksiäni valkolalaisiin huumekauppiaisiin? Niitä minulla ei ole ja jos yritän auttaa teitä, pojat hyökkäävät minun tai omaisteni kimppuun. Voin kyllä veikkailla, ketä huumeporukassa on mukana, mutta jos sanon ääneen, minua syytetään kunnianloukkauksesta. Siitäkin huolimatta, että minulle itselleni heidän nimensä on kerrottu.
Voipi olla, että olen napostellut jonkun huuumeita, mutten tietoisesti. Kyllä ne on syötetty salaa sen poliisi-porukan voimalla, joka teki Hämeenlinnassa vintti-murron, järjesti vesitippakidutuksen, pelotteli öillisillä Eero-huudoilla, järjesti kukkatalo-huijaukset ja juoksenteli perässäni lenkillä Aulangon metsissä, - kö? Jos Aulangolle oli joku piilotellut huumeita, niin kyselkää Hessun porukoilta. Minä kävin siellä vain lenkillä, mutta mikäli oikein nyt tulkitsen Hessun pyrkimyksen, niin juuri Aulangon lenkkipoluille hän pyrki minua ohjaamaan. Eli kyselkää heiltä, jotka olivat Hessun takana. Hänen kannustamanaan läksin tutkimaan Aulangon metsien lenkkipolkuja, mutta vain niitä. ¨
Voipi olla, että joku sukulaiseni joutui huumeporukan kiristämäksi. Voipi olla, että joku maatalon poika yritti huumekaupoilla pelastaa maatilansa, joka oli menossa konkurssiin. Katsokaas maalaiselle peltojen ja metsien omistaminen on yhtä kuin ihminen itse. Jos minun suvussani ostetaan huumeita, niillä pyritään rahoittamaan esi-isiltä perittyä maata. Huumeita ei osteta biletyksen takia. Maanviljelijälle on häpeä menettää sellaista, mistä papat ja mummot ovat onnistuneet pitämään huolta. Eli jos Hessu aiheutti jollekin maanviljelijälle konkka-uhan lautapetoksellaan, voin ihan hyvin kuvitella, että Hessu itse älytettiin johonkin höpöjuttuun.
Jos minut on sotkettu tuohon maanomistamis-draamaan, niin se johtuu siitä, että minut on koettu niin arvottomaksi, että jousin heittää syntipukiksi. Luultavasti huumekauppiaat ovat juuri tätä osaa pyrkineet vahvistamaan minun osalleni perheemme sisällä. Kun minusta on vaikkapa vain huhujen ja valheiden avulla saatu perheeni silmissä työtävieroksuva, huumeitakäyttävä-kasvattava-myyvä-välittävä-ja-piilottava ja kaikkea tuollaista mukavaa, perheeni on ollut ihan valmis antamaan minut "teurasuhriksi". Tästä kertoivat äidin monet vihjeet vuosia sitten, mutten osannut ottaa niitä omalle kontalleni.
Maanantaina 21.3.
Vetoan teihin, Seija ja Hannu: Pyydän, käskekää lopettamaan herjalynkkaus ja kiusa, joka lynkasta yhä versoo. Ja pyydän avaamaan koko tapahtumaketjun pohjaan saakka. Tehän ette ole olleet varsinaisesti toimijoita. Teitä ei odota syyte mistään, mutta te voitte pelastaa sen vähän, mitä maineesta perhettämme kohtaan voi enää olla jäljellä.
Perjantainen CP-vammaisen Paulan usuttaminen jälleen kerran kimppuuni, osoittaa yhden toimintamallin, joka herjaajilla on ollut kautta vuosikymmenten. Läheisyyteeni usutetaan mielisairas, rikollinen tai muuten vain öllerö, johon minun pitäisi tutustua. Jollen muutoin huomaa sitä tehdä, viereeni tulee - kuten lauantaina Kaisa - ihminen, joka osoittaa, miten tässä tilanteessa pitäisi käyttäytyä. Eikö? Kaisa tervehti ystävällisesti CP-Paulaa, mutta CP-Paula jätti Kaisan heti rauhaan, alkaen tarjoilla ystävällisiä kysymyksiään minulle, joihin vastasin ärähtämällä: "Pyydän jättämään minut rauhaan. Nyt heti." (Reagointini CP-Paulaa kohtaan oli raju ja olen siitä pahoillani. Joskin luulin CP-Paulaa ensin Jaakonsaaren morsmaikuksi, jonka kanssa hän hemputti riijuu-aita -draamaa William's Pubin vierellä tai joka työskenteli Hämeenlinnan puistotoimessa tai jonka päätä hän painoi Keravanjoen veden alle.)
Tällaisia sairas-tuttavia olivat Hämeenlinnassa ilmeisesti myös ne kolme skitsomiestä, Hessu, Priitta, Kai, Hallituskadun nistit ja alkot ja niin edelleen. Olivatko Sari, Arja, Sirkka-Liisa, Eeva-Liisa ja niin edelleen myös leikissä mukana, joskin eri roolissa kuin nuo sairaat ihmiset?
Nainen, joka CP-Paulan ryhmää veti, sopisi paljon paremmin sarjamurhaajia säilyttävän vankilan vanginvartijaksi. (Hupsista vaan! -vanginvartijanako hän oikesti toimiikin? Laukaassako?). CP-vamma-laitoksessa tuollaisella kieroilulla, mairittelulla ja vedättämisellä tehdään pahaa jälkeä. Jos nämä sanani loukkaavat häntä, teen sen niiden sairaiden puolesta, jotka juosta reputtavat hänen käskystään törmäilemässä tavalla, josta he saavat vain kolhuja. Oliko OulunTopi yksi heistä?
Oliko mahdollista, että Oulu-draaman takana oli nuori pappi, joka luuli minun torjuneen hänen oman lähestymisyrityksensä, mutta jonka olemassa olosta en edes tiennyt. Syntyi ehkä kilpailu, jonka tiimellyksessä minut likvidoitiin kilpakentältä jollain valheella? Mies päätti yllyttää sairaan kaverinsa minulle teatteri-käytävä-draaman avulla? Oliko Oulu-draaman takana pappi KL? Ratkaisukristitty päästä varpaisiin. Mutta jäikö yksi ratkaisu tekemättä? Ratkaisu tavoittaa kaikessa toiminnassa inhimillisyys ja totuus.
"Sairaisiin ihmisiin vedättämis" -pantomiini-draama sai aiemmin ajattelemaan mahdollisuutta, että OulunTopi oli skitsofreniaa sairastanut nuori mies, joka teki itsemurhan, koska ei kestänyt tilanteen riistäytymistä hänelle kirjoitetusta muodosta. Tiedättehän? On ihmisiä, jotka eivät osaa luoda omatoimisesti käytösmallia tilanteissa, joihin heitä ei ole kädestä pitäen ohjattu. Työmaailmassa tästä käytetään nimitystä "itseohjautuvuus". Sielullisesti sitä kai voisi sanoa, ettei tällaisella ihmisellä ole mielikuvitusta. Myönteisessä, uutta luovassa mielessä. Hän joutuu kaaokseen, josta ei selviä kuin sekoamalla tai muuttumalla tuhoavaksi.
Tällainen tilannehan muuten syntyy aina kun ihminen vihastuu tai katkeroituu hyvin syvästi tai rakastuu eroottisesti päihtymyksen syövereihin. Menee aikansa ennen kuin hän kykenee "ottamaan järjen käteen", kuten sanotaan. Liekö mahdollista, että minun anoreksiani oli jonkun toimesta diagnosoitu jotenkin tuonlaiseksi luonteenpiirteeksi? Honkavaaran toimestako? Oletettiin, etten kykene mielikuvissani hahmottamaan maailmaa muutoin kuin oman lapsuusajan perheeni sisäisen dynamiikan avulla? Jäikö silloin ainakin kolme muuttujaa huomioimatta? Lähdettiinkö "hoitokeinoja" etsimään selkäni takana mystiikan saralta?
"Hoidettiinko" minua kaikki nämä kymmenet vuodet selän takaa? Heh, heh, ei kyllä paljon naurata. Kysymättä minulta, miltä tuntuu tai mitä ajattelen? Senkö vuoksi salaseuranta järjestettiin? Kun ei tiedetty, mitä ajattelen? Kysyikö sitä joku minulta itseltän?
- - - - No. Otettaisko vielä pohdinnan alle hypoteesi, että ne kolme miestä Hallituskadun vintti-murrossa eivät olleetkaan valepoliiseja, vaan ihan oikeita poliiseja. Kahdellahan oli poliisipuku päällä ja kolmas oli tyypillinen tarkastaja, rikosetsivä Palmu, puku päällä. Muistattehan?
Nousin viemään leivonnaisia vintin komeroon, sillä pakasteeni järjestys oli huono, eivätkä pullat sopineet sinne heti.
Jos oletetaan, että huoneessani oli salakatselu-laite, miehet tiesivät, että juoksentelen vinttikomerossa tämän tästä. Mutta että lopettaisin mahdollisesti heti kun leipominen loppuu. Niin en kuitenkaan tehnyt. Menin sinne vielä iltapäivästä.
Noustessani portaita, Mikko syöksyi eteeni huoneestaan viidennessä kerroksessa; kerroksessa ennen vintti-tasoa. Huomatessaan minun nousevan ylöspäin, hän kirosi ja syöksyi takaisin huoneeseensa, jonka ovi oli jäänyt auki. Ennen kuin ehdin viidennen kerroksen tasanteelle, Mikko syöksyi kaverinsa kanssa eteeni, lähtien harppomaan vinttiä kohti. Puolivälissä vintin rappusia totesin vintin ovella olevan poikien lisäksi kolme meistä. Kaksi poliisipukuista, joista toinen luki kännykän viestitaulua ja toinen, joka tökki meisselillä avoimena olevan vintin oven lukkoa. Tarkastaja-Palmu seurasi tilannetta rappua alempana.
Kysyin miehiltä: "Voinko viedä tavarani vintin komeroon?" Hetken mietittyään, Tarkastaja-Palmu antoi luvan. Koska hän antoi luvan, oletin, ettei asia voi olla vakava. Kysäisin ohittaessani heidät, mitä oli tapahtunut. He mutisivat, että vintille oli murtauduttu.
Vinttikomerossa ei kuitenkaan näkynyt mitään ryöstön merkkejä. Kaikki oli ihan siistiä. Vein tavarani komerooni, mutta ennen kuin ehdin pois, Tarkastaja-Palmu oli tullut perääni kysyen oliko minulta viety mitään. Vastasin: "Ei. Eikä olisi edes kannattanut."
Tarkastaja-Palmu vilkaisi Eeva-Liisan komeroon, jossa nainen oli sanonut olevan jotakin hyvin arvokasta. Kerran aiemmin Eeva-Liisa oli ollut komeronsa luona viedessäni tavaa omaan komerooni. Eeva-Liisa seisoi avuttomana komeronsa avoimen oven edessä lukkoaan näpräillen. Hän ei saanut sitä toimimaan. Lukko oli samanlainen kuin polkupyörän turvalukko, jossa koukku pitää olla tietyssä asennossa, ennen kuin se solahtaa lokosiinsa.
Yritin tarjota apuani laittaakseni lukon kiinni, mutta Eeva-Liisa esti, kertoen pyytävänsä apua sisaren pojaltaan. Olin silloin hyvin topakalla tuulella, joten uskalsin sanoa, mitä arvelin. Lopulta hän antoi lukon käteeni, jonka sain kuin sainkin lukituksi. Eeva-Liisa ei ollut mitenkään iloinen tai kiitollinen, mistä olin hyvin hämmentynyt.
Mutta en enää, mikäli hänen tarkoituksensa oli vihjauilla, että hänen komerossaan olisi varastettavaa ja nyt hän ei saa ovea moneen päivään edes kiinni, kun lukko on rikki. Muistin tuon Eeva-Liisan jutun vasta kun aloin myöhemmin pohtia poliisi-murron syytä. Kävi nimittäin niin, että kun läksin vintiltä, Mikko oli "valepoliisin" haastateltavana. He eivät kuuluneet puhuvan mitään ennen kuin ohitin heidät. Silloin Mikko sanoi: "Ne oli semmosia nuoria ja laihoja." Yrittivätkö miehet ehkä saada MINUT vakuuttuneeksi, että vintille oli murtautunut huumenuoria?
Seuraavana päivänä komeroni eteen oli tuotu hiilihanko ja tupakantumppi. Käytävän toisella puolella oli yksi komeron ovi auki ja käytävälle oli vedetty vaatteita. Muita murron jälkiä ei ollut, eikä murrosta puhuttu sen koommin.
Olen yhä ymmällä ja kyselen. Yritettiinkö "vinttimurron" avulla todistaa, että minulla oli ollut aiemmin vinttimurto-taipumuksia? Jäivätkö poliisilta järjestetyn murron kulissit kesken? Ovessa olisi ollut minun sormenjälkiäni ja olisin joutunut myöntämään, että kävin vintillä monta kertaa sinä päivänä. Yritettiinkö minut lavastaa vinttimurtoon, jotta jokin toinen vinttimurto olisi saatu selvitettyä? Murto, josta minua oli syytetty, mutta jonka olemassa oloa en edes tiedä.
En minä pysty puolustautumaan, jos syykseni on kaadettu rikoksia, joista en edes tiedä mitään. Onko poliisia harhautettu minun avullani? Vai harhauttaako poliisi jotain toista tahoa, yrittämällä osoittaa minut rikolliseksi?
Entä ne oireeni Hämeenlinnan aikana, jotka kielivät huumeiden käytöstä? Syötettiinkö minulle huumeita? Suun kautta? Ienvaivojen alku ajoittuu juuri niihin aikoihin. Kenen huumeita minä popsin?
Jatkuu iltapäivällä perjantaina 18.3.
Kiitos viestistäsi Liisa.
Eli näinkö siinä kävikin? Aamuisen mielisairas-porukan CP-Paula oli yllytetty jälleen kerran tekemään tuttavuutta kanssani, selittämällä tälle naisparalle, että olen hänen kohtalotoverinsa ja minut pitäisi saada rohkaistua heidän porukkaansa?
Mikä on tällaisen hoitokodin henkilökunnan moraalinen, eettinen ja ammatillinen taso? Jutussahan kävi niin, että Paula, joka on vuoden päivät yrittänyt tehdä tuttavuutta kanssani, loukkaantui sydänjuuriaan myöten, kun sanoin hänelle nyt lopultakin, että hänen on jätettävä minut rauhaan. "Nyt heti" kuten korostin. Porukka meni ihan hämilleen. Heidän piti kuulemani mukaan olla täällä kahteentoista asti, mutta tunnissakin oli kestämistä.
Eikö nyt viimeistään hoitohenkilökunnan kannattaisi tehdä inventaaria toimintatavoistaan. Ja ellei se parane, pitäisikö jonkun viestittää viranomaisille tekemään tarkastus hoitokodin hoitotasosta.
Ymmärrän tosin nyt niin, että muita ihmisiä ei mahdollisesti ole laitettu minun tapaan mielisairaiden tutustuttamislistoille. Tämä oli vain Topi-draaman yksi kiusamuoto. Mutta sittenkin. Toki aion hakeutua sairaseläkkeelle, jollei muu auta. Mikä osuus herjalynkassa oli sisareni perheen överillä huolella ja tarkkailupyynnöillä, jotka yllyttivät rikolliset luomaan omia juoniaan päälleni. Onko mahdollista, että huumeporukan lisäksi skitso- ja klepto-epäilyjä on yrittänyt hyödyntää kiristysporukka, jonka bravuurina ovat olleet suuret omaisuusrikokset. Sellaiset älytykset, jonka kohteeksi Ida-mummo joutui Hämeenlinnassa rak.mest./ poliisi/adjutantti Aaltosen toimesta? Ja jonka kohteeksi minä jouduin Hessun taholta? Ja jonka kohteeksi Aimo mahdollisesti joutui serkkunsa taholta. Ja jonka kohteeksi jouduin Otavassa Hevosmiehen toimesta.... ja näin edelleen.
Perjantaina 18.3.
.. nyt taitaa olla Karin porukka hädissään? Täällä Enonkosken kirjastolla on koko mielisairas-porukka tutustumiskäynnillä. Ja voi, että miten kovasti he haluavat tutustua minuun !!! Onko tämä, Kari, jonkinlaista ilkkumista tyyliin: "Noiden kaltainen sinäkin Sisko olet. Yritä nyt vain tottua siihen, että he ovat sinun seurustelukumppaneitasi" ???
Ei näin, Kari. Nyt me pyrimme löytämään tilanteen, joka auttaa sinua ja minua kohtaamaan toisemme ja juttelemaan auki vanha kauna, joka on jäänyt sinun mielesi pohjalle. Ei minun. Kuten tiedät, minä en edes tunne sinua. Eikö tämä tilanne kuvaa enemmänkin sinun hulluutta kuin minun?
Perjantaina 18.3.
Tämä viesti on teille neljä nuorta linja-auto -aseman edessä. Eilen iltapäivällä. Sanon teitä Kareiksi. sillä yksi teistä muistutti Karia. Älkää ikinä antako kenenkään tehdä teistä renkejä. Ei edes mielipide -renkejä. Ei, vaikka kyseessä olisi teidän oma isänne. Opetelkaa ajattelutapa, jossa voitte olla puolueeton, mutta silti terveesti arvioiva ja arvosteleva. Kyselkää opettajaltanne isienne käytöksen arvomaailmasta. Kyseenalaistakaa kaikki, missä ei ole inhimillisyys, avoimuus ja rehellisyys pontimena.
Ennen kaikkea opetelkaa näkemään, milloin joku sortuu selän takana kiusaamaan ja ilkeilemään. Se osoittaa ihmisestä vallanhalua ja salakähmäistä luonteenpiirrettä. Samanlailla, kuin hän juoksettaa teitä salakähmäisissä kiusoissaan, samanlailla hän suhteutuu teihin itseenne, vaikka että heti sitä näe.
Jos teidän isänne on nuoruudessaan tehnyt höpöjä - tai peräti rikoksen tai yrittänyt sitä siten, että jotkut toiset ovat joutuneet kärsimään - opettakaa te häntä kasvattamaan itselleen selkäranka, joka kestää epäonnistumiset ja vahingonteot.
Mutta älkää missään tapauksessa menkö mukaan piilottelu- ja salailu-temppuiluun. Äläkääkä häpäiskö häntä hänen epäonnistumisissään. Tiedättehän? Pahimman vihollisen saatte ihmisestä, jonka häpäisette. Tässä kiinalaiset ovat olleet meitä edellä. Heidän kulttuuriinsa kuuluu, että ihmisen pitää epäonnistuessaankin saada "pitää kasvonsa." Siihen häntä voi auttaa vain se vahvempi osapuoli. Hän joutuu luopumaan oman voittonsa suuruudesta antamalla hävinneelle mahdollisuuden selittää tekonsa tai avata se itse.
Opetelkaa vanhojen viisaiden ihmisten opetuksia. Niitä on maailmankirjallisuus pullollaan. Tarkistakaa, mitä teidän isänne käytös on vuosikymmenten aikana saanut aikaan. Kuinka moni ihminen on tuhonnut oman elämänsä, lähdettyään renkeilemään isänne pantomiinissa? Onko se teistä miehen käytöstä? Onko miehuullista ja kunnioitettavaa yrittää vedättää toista ihmistä moraalittomuuksiin tai sairastumaan anoreksiaan tai tupakanpolttoon tai mikä teidän pantomiininne takana lienee ollutkin. Toki se oli kovin lapsellista ja "vähäistä", mutta osoitti teistä arvostelukyvyttömyyttä. Sydämettömyyttä.
Voin antaa muutaman vinkin. Tutkikaa, mitä tapahtui Otavan maatalouoppilaitoksessa - 70 -luvun puolivälissä. Etsikää totuus. Arvioikaa sitä. Puolueettomasti. Älkää antako rakkauden sokaista teitä.
Torstaina 17.3.
Voisiko löytyä ihmistä, joka lainaisi minulle tietokoneen ja liitymän ja maksasi laskut, jotta voisin ylläpitää näitä sivuja? En jaksa enää kirjaston koneen torpedoijia. Eilen temppuilivat Eva ja Kaisa. Vaikka sinne vaihdettiin F-securen tilalle Essentials, sivuilleni päästiin taas. F-securella oli mahdollisuus napata tunkeutuja, Essentials vain pyörittää tarkistusta.
Siis ‘Poika’ -sana tarkoittaa heroiinia. Opin sen eilen yhdestä dekkarista. Kuulin kyllä sanan omituisissa yhteyksissä asuessani ort.kirkon toim.keskuksessa Tikkurilassa, mutta asiahan ei minulle kuulunut, joten jätin pohtimatta. Ei olisi kannattanut. Olisin jo silloin päässyt perille huumausaine-trokariporukasta, vaiko? Se ei ollut edes silloin salaisuus kirkon keskudessa, joten uskallan kirjoittaa asiasta näin avoimesti. Minulle kerrottiin jopa nimiä, jotka kuuluvat ‘käyttäjiin’.
Kerran meille soitti englantia huonosti puhuva mies, joka karjui ja peloitteli kostolla, jollen heti kertoisi, missä erään papin tytär asustelee. En tänä päivänäkään tiedä, missä hän asuu tai onko häntä olemassakaan. Mietin yhä, kuinka moni niistä huumausaine-porukka -tiedotuksista oli tarkoitettu HOUKUTTUMIKSI liittyä porukkaan mukaan?
Muistattehan, miten monessa asuinpaikassani niitä oli. Olivat Afek, Haifa, asuntovaunukauppa, Hämeenlinna ja pahojen poikien ravintola, Enonkoski ja huumeklinikka, Laukaa ja valkolalainen huumeporukka, Jyväskylä ja tehtaanjohtaja poikineen ja ….
Ja tästäpä tultiinkin aasinsillalle Jyväskylään. Eihän se nyt vain ollut niin, että “lääkäri” jota etsin Oulun Topi-draamaan, oli jyväskyläläinen kirurgi tai reumasairaita hoitanut mies? Oli ehkä 70 – -80 -lukujen vaihteessa Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja järjesti peukaloni “veneluun murtuman” ja ehkä muutakin?
Lääkärin rooliin olisi helppoa luoda draama, jossa käytetään huumausaineita kivunpoistoon. Vielä 80-luvulla olivat eräät leikkaustoimet niin kehittymättömiä, että potilaita kehoitettiin mieluummin kestämään kipua, kun leikkauttamaan kipukohdan. Nykyisin aineet ja välineet ovat jo parempia. Voiko olla niin, että -80 -luvulla oli luvatonta kipulääkkeen ja huumeittein tuontia, joka oli organisoitu rampautuneiden ihmisten avulla, mutta lääkärin toimesta?!?!?!?
Ja kun potilaat sitten jäivät huumausaine-koukkuun, ei siitä enää päässytkään pikku leikkauksella irti, vaan oli pakko jatkaa toimintaa. Jos näin oli, mikään ei estä minua tutkimasta asiaa loppuun asti. Teen vaikka rikoksen, jotta pääsen vankilaan ja lähelle niitä ihmisiä, jotka tuntevat “alaa” ja sitten aloitan julkistamisen.
Senkö takia poliisitkin ovat katsoneet läpi sormien eräiden ihmisten huumetuontia? Eli on katsottu, että huumekaupalla on ollut lupa sen yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi siinä, että nämä kivuliaat ihmiset eivät olisi muuten kyenneet tekemään täysipainoista työpäivää?
Keskiviikkona 16.3.
Voidaanko tänään muistella Otavan puutarhakoulu-aikaani? Eikä saa keskeyttää nyt. Yritän näettekös saada selvää, mikä oli se tilanne, jonka takia tutustuin Liisukkaan.
Liittyikö juttu siihen vanhuspariskuntaan, joka asui lähellä Mikkeliä pienen pienessä talossaan, pari lehmää navetassaan? Ja minähän se todella olin, joka värvättiin sivutoimiseksi LEHMÄNLYPSÄJÄKSI !!!!
No. Eihän se työ vaikea ollut, sillä olin harjoitellut hommelia jo kotona. En enää muista, kävinkö vain viikonloppuisin, eli olisin ollut vain sellainen viikonlopputuuraaja. Ehkä niin. Isäntäväki oli jo niin vanha, etteivät itse jaksaneet. Lypsy piti kuitenkin muistaakseni suorittaa käsin.
Miksi minä, eikä joku karjakkokoulun tytöistä? Halusiko joku testata työkykyni navetassa, vaikka opiskelin puutarhakoulussa? Vai oliko koko juttu jonkinsortin vitsi? Liisako se oli, joka homman minulle järkkäsi vai Liisan poikakaveri? Nuori, tumma, hoikka ja ilosilmäinen. Sellainen hurmuri-tyypi. Täällä Enonkoskella on samannäköisiä paljon.
Hupa-heijaa. Enonkoskelainenko? Oulun Rouva Kukan Sukulainen? Laukaan An perheen sukulainen? Alkaakos minulla olla kohta palikat käsillä? Pitäisi vain saada järjestys.
Lypsyhommaan muuten liittyy hauska muisto. Olin juuri saanut autokortin, kun Emäntä alkoi ehdotella kuskinhommia kesälomamatkalle. Isäntä ei enää vanhuuttaan kyennyt ajamaan perheen pakettiautolla Oulun alapuolelle asti. Emäntä oli suuri, pyöreä ja kankea, jonka takia hänen olisi ollut hankala matkustaa yleisissä kulkuneuvoissa.
Yövyimme Emännän kanssa pakkarin perässä ainakin yhden kerran. Perillä hänen vanhassa kotitalossaan meitä odotti kaksi sisarusta. Molemmat sairaseläkkeellä mielenterveyssyistä. Kävin toisen kanssa kalassa, mutta en osannut nauttia lomailusta. Pelkäsin vähän niin rempsakkaa naista. Toinen sisarus oli äärettömän arka ja syrjäänvetäytyvä. Olin suunnattoman iloinen, kun paluumatka alkoi.
Ja olin suunnattoman harmistunut, kun en käyttänyt lomaani toisin. Suostuin Emännän pyyntöön, vaikka Liisa yritti houkutella luokseen kesälomaa viettämään maalle. Oliko hän huolissaan, mikäli kuuli Emännän tarjouksesta, en tiedä. Mutta nyt olisin kiinnostunut tietämään.
Mikäli näitä sanoja lukee joku, joka oli kanssani Otavan maatalousoppilaitoksessa ja tietää minuun liittyvistä jutuista, olisin hyvin kiitollinen tiedoista. Oliko mitätöinti kohdallani käynnissä jo tuolloin? Oliko se alkanut emäntäkouluaikoinani vai oppikoulussa? Miksi? Oliko perässäni joku pettynyt sulhasmies Laukaasta? Juuri tässä näin. Tässä on alkupiste herjalynkkaukselle. Ja se paikkakuntana sijottuu Valkolaan, ko?
Tiistaina 15.3.
Kiitos Pekk ja Liisa viestistä ja avusta. Onnea vaunukaupoille. Toivottovasti saatte kaikki selvitettyä. Varsinkin se Simpan ja Jussin osuus tuntuu pöyristyttävältä.
Minä jatkan muistoissani. Vähän kyllä hävettää se, että loin jokaiseen muistoon selityksen oletusten pohjalta, jotka nousivat vääristä vihjeistä. Mutta se näytti niin selvältä!!!
Olisin voinut lyödä vaikka pääni pantiksi, että jonkinasteinen "teatteri-, toimittaja- ja kansanedustaja -tiimi" suojelee jotakin rikollisporukkaa, jonka kiusattavaksi minut myytiin Oulun Topin mönkään menneen riijuureissun takia!!!
Omat omaiseni näin mukana toteuttamassa herjalynkkaa, tosin manipuloituina. Muistattehan, miten usein mietin, mikä olisi voinut olla se tapa, jolla heidät saatiin älytettyä mukaan? Kuka oli Enomies? Miten heille kerrottiin OulunTopit, HessuTopit, MarkkuTopit ja vedätykset huijauksiin.
Kuka oli minun Näköinen? Rouva Hasunenko? Olen pahoillani kaikkien niiden "OulunTopien" puolesta, joiden päälle olen "Topin" rollihahmon langettanut. Mutta kun kukaan ei sanonut, vaikka kysyin suoraan. Lukemattomilta ihmisiltä. Toisaalta, jos olisin pysynyt tiukasti vain tapahtumien kirjaamisessa, topittelukin olisi vältetty. Näinhän ne näreet on mäen päälläkin.
Mikäli saan hankittua oman tietokoneen, voisin yrittää sitä novellia, josta puhuimme. Itseäni kiinnostaisi tutkia, miten ihmiseen vaikuttaa vapauden riisto, joka tehdään vapaudessa. Siis se takana päin ohjailu ja manipulointi. Missä on raja, jonka jälkeen ohjailu ei enää onnistu? Tiedättehän?
Se raja on luultavasti jossakin, mitä kutsumme itsetunnoksi. Ei ylemmyyden tunnoksi. Ei ole kyse siitä, että ihminen tuntisi olevansa muiden yläpuolella tai erillinen kaikesta. Jotenkin hän tunnistaa paikan itsessään ja suhteessa tai suhteettomuudessa muihin. Nimen omaan tuo "suhteettomuus" kiinnostaisi selvittää konkreettisen esimerkin avulla, sillä luulen joutuneeni juuri siihen tilaan herjalynkan aikana.
"Sulhasmies -kavalkaadi" oli suhteetonta todelliseen rooliini verrattuna yhteiskunnan jäsenenä. "Rikos-epäilys-vihjailut" olivat suhteettomia tavoitteisiini tai tekoihini nähden. "Omaisrakkaus-hylkäys -dramatisointi" oli suhteetonta normaaliin ihmiselämään verrattuna. "Katu-mummo-pappa -pantomiini" oli suhteetonta normaaliin katuelämään verrattuna. "Sattuma-ihmiset" junissa ja tapahtumissa olivat suhteettoman osuvia pantomiini-ihmisiin verrattuna ja niin edelleen.
Vaikka ihminen olisi ollut vielä minuakin öllerömpi, hän olisi alkanut miettiä, mistä oikein on kyse tai että tuohon en halua osallistua pikku varpaan vertaa. Miten se pitäisi sanoa? Ehkä jotenkin on niin, että sen jälkeen kun ihminen kokee itsensä ajattelevana, arvostelevana, arvioivana ja vastuullisena ajatuksistaan, - vaikka tekeekin virheitä arvioissaankin! - hänen itsetuntonsa estää sen, että selän takana tai edes suggeroituna hänen alitajuntansa ei suostu poikkeamaan itse määrittämältään moraalisesta polulta.
Joku voisi nimittää sitä tilaa myös uskoontulleen ihmisen uutena ajattelutapana, mutta minä väittäisin, että jossain suhteessa se on kaikkien ihmisten hallittavissa. Muutoinhan vain tunnustavat uskovat olisivat moraalisesti täysin oikeassa. Ja niinhän ei ole, kuten on niin monta kertaa nähty. Uskova pappi on ihan yhtä altis rahanhimolle ja rikkaiden kumartamiselle kuin ateistinen gangsteri. Jumala ei voi olla niin sadistinen, että pakottaisi kaikki samaan gangsteri-muottiin.
Aili-mummo näytti kerran videon, joka oli amerikkalaisessa vankilassa tehty dokumentti psykopaattien parannuskeinoista. Heillähän ei ole pelkoa pahuuden tai kärsimyksen edessä. He osaavat nauraa vitseille, mutta he eivät osaa itkeä kärsivän ihmisen kanssa. Heihin ei satu, kun toveriin sattuu. On kuin tuskan tunne olisi hävitetty heistä pois ja sen takia he pystyvät tekemään mitä hirvittävimpiä rikoksia.
Ohjelmassa tuotiin esille mahdollisuus, että johonkin osaan aivoja - joissa tunnekeskus oletettavasti voisi olla - siirretään "siru", joka ohjelmoidaan tuottamaan "tunteita". Ohjelmassa ei osoitettu, että siru pystyisi kuitenkaan estämään rikoksia. Oli vain hypoteesi, että siru tuottaa tunteita.
Voi toki olla, että ymmärsin jotain väärin. Mutta se antoi ajattelun aihetta siitä, mitä on "ihmisyys". Voiko ihmisessä muuttaa mitä tahansa osaa ilman, että tuhotaan jotakin kyseisen ihmisen perusolemuksesta? Jos ihminen koetaan evoluution tuloksena, kyseinen toimenpide on puolustettavissa. Mutta jos ajatellaan, että ihminen on Jumalan luoma, langennut olento, jossakin ovat henki ja sielu, joiden pakottaminen uusien, keinotekoisten tunteiden alle saattaa olla pahempi rangaistus, kuin fyysinen tappaminen. Eikö?
Tunteet voisivat nimittäin ihan hyvin nousta juuri sielusta ja hengestä. Niillä olisi siis "kotipaikka" ihmisen ruumiissa, vaikka sitä ei voi millään todentaa. Vain tunteiden esille tuominen osoittaa, että jostakin ne nousevat. Eikö silloin ainut oikea tapa muuttaa pahan ihmisen "tunne-minää" olisi sielun ja hengen muuttaminen?
Tosin eräs pappi sanoi , että tunnustavaksi uskovaksi muuttunut psykopaatti saattaa olla paljon pahempi kuin ateistinen tunneveli. Uskovana hänellä on Jumalankin lupa toimia ylivaltiaana, joka on hänen henkensä ytimessä.
Terveessä ihmisessä on enemmän tai vähemmän nöyryyttä, jonka avulla hän kokee oikein paikkansa muiden joukossa, eikö? Väkivalloin nöyryytettynä ihminen menettää itsetunonsa, vaiko? Ei välttämättä. Ihminen saattaa suhteuttaa itsensä nöyryyttäjiinsä nähden ihan oikein ja hänen itsetuntonsa kasvaa yhdessä sen tietoisuuden kanssa, mitä ihmisyys hänessä perimmiltään on. Hän siirtää katseensa nöyryyttäjistä kokemuksiin, joissa oma itseys eriytyy ja vahvistuu.
Nöyryys ei synny siitä, että ihminen mitätöidään ja alistetaan, manipuloiden omaan pieneen osaansa. Siten saadaan vain matelivia orjia aikaan. Nöyryys on kuin näköala Mount Everestin huipulta. Ihminen on pieni, mutta maailma suuri ja mahdoton hallita. Ainut, mitä ihminen voi hallita, on oma kiipeäminen elämysten huipuille ja laskeutuminen elämysten rotkoihin.
Ja jos tämä herjalynkka todellakin saataisiin auki, voisinpa hyvinkin yrittää opetella omien kotisivujen tekoa, jolloin kaikki yhdistystomintaan liittyvä olisi mahdollista hallita paremmin ja turvallisemmin.
 

keskiviikko, 23. maaliskuu 2011

Päiväkirjasta maaliskuulla

 
 Kts. blogi "siskooksanen" Ploggis-sivuilla tai "topinkiusa4" vuodatuksen sivuilla.

Päiväkirjasta maaliskuulla

Otetaanpa uusi tutkimuslinja:

"Mää tuun vainoon sua läpi elämän. Mää tuun tuhoon sut. Mää tuun häpäseen sut niin, ett' koko Suomi nauraa, perkeleen saatanan huora" olivat Hessun viimeiset sanat minulle, ennen kuin hän siirtyi vainoamaan "maan alle".

Liekö tämä kirjoittelu juuri sitä? Niin kauan, kun kirjoitan asian vierestä ja puhun "höpöjä", saan kirjoittaa tätä blogiani. Blogin tuhoaminen alkaa heti, kun osun arvioissani oikeaan ja jokin rikollisporukka uhkaa paljastua, niinkö? Laukaastako? Vaiko Enonkoskelta? Vaiko kenties Jyväskylästä ja Oulusta?

Minna M-a? Sopisiko hänelle paremmin rooli insinöörinä kuin sosiaalityöntekijänä? Hän oli todella älykkään oloinen nuori nainen. Toivottavasti häntä ei johdatella häpäisemään itseään herjapantomiinilla. Kun hän lopulta joutui myöntämään, että olen joutunut kiusan ja herjan kohteeksi, hänen kommenttinsa kuului: "No. Okei. Tottahan se oli, mutta eikö kannattaisi unohtaa ja aloittaa puhtaalta uudelleen." Kysyin: "Mitä se auttaa, jollei kiusaa paljasteta. Kaikki jatkuu samanlaisena. Kun yritän paljastaa kiusan, ensin sanotaan, että luulottelen, suurentelen ja kuvittelen tilanteet. Kun sitten kerron todellisia kiusatilanteita, minulle sanotaan: kyllä sinun kannattaa opetella antamaan anteeksi ja unohtaa. Sinustahan on tulossa katkera vanahpiika, joka ei osaa nauttia elämästä. Sinä olet jo niin vanha, että kannattaako enää muistella menneitä. Meillä olisi tässä tarjolla eläkepaperit...."

Eli: ... miten kukaan uskaltaa ottaa omalle tunnolleen toisen ihmisen kiusaamisen eläkkeelle, vainohahaisuudesta syytettynä?

Miksikä muuten "topinkiusa4"-sivustolle pääsy on taas estynyt? Ei löydy salasanaa, eikä sähköposti-osoitetta, jolla sitä vaihtaa? Onko Vuodatuksen sivusto siis ainoa, jolla pääsen julkisuuteen? Eli voin kirjoitella tähän, mitä mieli lystää, pelkäämättä joutua itse syytteeseen herjasta, vaiko?

Maanantaina 27.3.

Olisiko toimittaja-linjaan pitänyt tehdä haara nimeltä "valokuvaajat". Laukaasta ja Oulusta? Sieltäkö olisi myös löytynyt se reumasairaita hoitanut lääkäri?

Heistäkö nousi Hämeenlinnassa kokemani paparazzi-pantomiini? Muistattehan, miten yhteen aikaan nuoret sihtasivat todella röyhkeästi kameroillaan minua lenkillä käydessäni. Entäpä se mainostoimistovirkailija? Nainen Aulangon puistometsässä, Hämeenlinnassa asuessani ? Hän, joka innosti tupakanpolttoon. Nainen yritti kovasti tehdä tuttavuutta. Oliko hän mainostoimistosta, jossa otettiin mainoskuvat tupakka-mainokseen, jossa Eku poseerasi?

Tässä taas menetän vihje-jäljet, joten joudun arvailemaan yhteydet toimittajiin, teatterilaisiin ja puutarhureihin ja menen taas harhaan, vai? Mutta miten olisi ketju: Jokela-Savolainen-Isaksson...?

Voin kuitenkin sanoa varmasti, että Päivi-tuttavani haaveili näytelmästä, joka olisi niin todellinen, että ihmiset ryntäävät lavalle pelastamaan päähenkilön. Tokihan Päivi on käyttänyt tilanteita elävästä elämästä luodakseen todellisen tuntuisen näytelmän, mutta onko hän sortunut manipuloimaan todellisuutta? Myös Eva P:lla oli vaikeuksia luoda näytelmä, jonka seurakunta olisi suostunut ostamaan. Oli kuulemma ollut liian uskallettu, sekistinen muistaakseni. Onko myös Eva P. sortunut manipuloimaan todellisuutta, kyetäkseen kirjoittamaan näytelmänsä "Paholaisen kirjeopisto, osa II"? Vai olenko taas väärillä jäljillä? Päivin ja Evan kyvyt kirjoittajina viittaa toimittajan tapaan tehda näytelmä, eikö? He tarvitsevat konkreettisia tapahtumia, joita kuvata.

Yksi tapa saada todellisia, joskin manipuloituja tapahtumia, lienee ihmisen älyttäminen hankalaan tilanteeseen. Valittiinko minut kohteeksi valokuvien perusteella, joita minusta oli kouluaikana otettu. Niissä totisesti on charmia!!! Heh, heh. Saa nauraa. Minuakin naurattaa....

Älytyksellä saadaan totista toimintaa. Ja niisä tapahtumissa minä näytän kunnostautuneen ruhtinaallisesti koko elämäni aikana.

Muistan eräänkin kerran kun pyrin erään pienen yhteisön jäseneksi, koska en päässyt kiinni muuhun työhön. Oli ensimmäinen viikonloppuni. Yhteisöön oli tulossa linja-autolastillinen vieraita tutustumaan yhteisön toimintaan. Emäntä pyysi minua vastaamaan ruokailun tarjoilusta, keiton pitämisestä lämpinämä ja niin edelleen. Siis sellaista aputyötä keittiössä. Hän itse valmisti keiton alusta loppuun saakka.

Emäntä oli juuri lisännyt sulatejuuston keittoon, kun menin keittiöön. Keitto porisi iloisesti puuhellalla. En ehtinyt tarttua kauhanvarteen, sillä hän pyysi mukaansa tarkistamaan salin kattauksen. Kiertelimme kaikki paikat ja jaarittelimme niitä näitä. Kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Kierroksen päätteeksi palasimme keittiöön.

Kiiruhdin puuhellan luo. Tartuin kauhanvarteen ja pyöräytin kerran keittoa. Kattilasta nousi katku, joka nostatti hiukset pystyyn. Pyöräytin toisen kerran ja varmistuin katkusta. Keitto oli palanut pohjaan. Pyörähdin kiireesti ympäri ottaakseni Emännän kiinni ja kysyäkseni, mitä nyt tehdään. Mutta törmäsinkin Emännän iloiseen olemukseen, joka seisoi takanani tyytyväisenä minua silmillään sihdaten. Änkytin:

"Se on palanut pohjaan. Mitä? Miten?" mutta edemmäs en ehtinyt pohtia tilannetta, sillä Emäntä sanoi rauhallisesti:

"Anna sen olla. Kun et sekoita paljon, niin ei maku tartu keittoon." Saman tien hän purjehti pois. Seisoin sydän sytkyttäen, koko ruumis vapisten. Päässäni soivat vain ajatukset: vieraat ovat jo ulkona.... keitto on palanut pohjaan.... minä olen vastuussa... mistä keittoa näkäisille vieraille... mikä HÄPEÄ.

Käännyin hellan puoleen ja tuijotin keittoa hetken täysin apaattisena. Palava puu räsähti hellassa saaden ajatukseni toimimaan. Etsin kaksi pientä kattilaa, joihin valutin keiton varoen pohjasakkaa lähtemästä mukaan. Helpotukseni oli melkoinen kun totesin hiilen maun tosi miedoksi. Juoksin kysymään Emännältä, voisinko ottaa jostakin persiljaa tai pakastevihanneksia, voidakseni jatkaa keittoa, jotta se varmasti riittäisi. Samalla palaneen maku peittyisi olemattomiin. Emäntä ei suostunut, mutta määräsi minut mukaan alku-esittelyyn, joka pidettäisiin juhlasalissa.

Jalat täristen istuin seinän vieripenkille. Vieraat istuivat keskilattian penkeillä. Emäntä asettui puhujan korokkeelle. En ehtinyt rauhoittua, ennen kuin Emäntä viittasi minuun sanoen: "Nousepa Sisko ylös" ja kun hoipuin tuolini vierellä, emäntä jatkoi: "Noin" ja tunsin itseni ihan idiootiksi, sitten hän jatkoi: "Sisko tarjoaa teille ruuan" ja niin edespäin. Eli tuli selväksi, kuka huolehtii siitä, että keitto on maukasta ja hyvin tarjoiltu. Vieraat tiirailivat minua niin vihamielisesti, että sydämeni lannistui.

Emännän puheen jälkeen poistuin hämillisenä keittiöön. Virheiden määrä puheessa kertoi Emännänkin olevan hieman poissa tolaltaan tai sitten jotain muuta. Aloin saada hermoni takaisin ja rupesin keittelemään jälkiruokakahvia varmana siitä, että jotain kummaa tapahtuisi vielä.

Mutta se kumma ei kohdistunutkaan minuun, vaan Emäntään itseensä. Ruokailijoiden jonossa oli vielä kymmenkunta henkeä, kun Emäntä juoksi keittiöön ja puhisi: "Kuule, Sisko. Otatko pakasteesta pakastevihanneksia ja jatkat niillä keittoa. He keräsivät niin ison kolehdin yhteisön hyväksi, että olisi kyllä noloa, jos ruoka loppuisi kesken." Ja näin me sitten teimme.

Samaa pikku älytystä jatkui koko yhteisössä olo aikani. En kuitenkaan katso, että Emäntä itse olisi ollut sen takana, vaan tämä "ulkopuolinen taho", joka käytti älytystä ja mitätöinti-manipulointia todella tehokkaasti hyväkseen. Ja olen varma, että muitakin oli, jotka joutuivat samanlaisen älytyksen kohteeksi. Kerran nimittäin onnistuin rikkomaan pesukoneen tavalla, joka vieläkin tuntuu aivan käsittämättömältä. Tokihan maksoin pesukoneen korjaajalle, joka onneksi löytyi samalta kylältä sunnuntai-aamuna korjaamaan koneen. Pääsin siis aika vähällä. Mutta joutuiko joku toinen ostamaan sekä pyykin- että astianpesukoneen mokiensa takia, koska ei halunnut häpeänsä paljastuvan?

Paljon vakavampana, kuin tuon yhteisö-herjan, koen mitätöinnin ja älytyksen oikeissa työpaikoissani. Kuten se älytys Safa-osoitteella tai älytys yrittää saada minut ottamaan vastuu suunnitelmista, joita en ollut tehnyt ja jotka oli tehty ihan höpösti. Muistathan ES? Kun työn tilaajat tiuskivat minulle kysymyksiään, ihmettelin. Lopulta he tiukkasivat, minäkö suunnitelman olin tehnyt. Kerroin vain piirtäneeni sen, jolloin miehet menivät ensin ihan hiljaisiksi, sitten yksi alkoi naureskella, toinen meni hämilleen, kolmas potki hiekkaa. Koko tarkastuskierros lopetettiin siihen.

Tuo yllä mainittu ja monet muut kokemukset puutarha-suunnittelun parissa kertoo minulle nyt, että joku yritti niissäkin toimissa saada minut tuntemaan itseni ihan tyhmäksi ja huonoksi. Ihmiseksi, jonka voi älyttää mihin tahansa.

Olen pyöritellyt syytä monesta eri kulmasta, mutta en ole tainnut osua löytämään oikeaa, koska vielä saan kirjoitella tätä blogia. Vai onko "topinkiusa4":n esto merkki siitä, että nyt pitäisi pysähtyä?

Perjantaina 25.3.

"Venäläiselle":

Sinä näytit olevan pomo kokouksessa, joka teillä oli pullakaupan aamupalaverissa. Mitäpä, jos nyt käyttäisit jykevää voimaasi ja avaisit koko huijauksen. Venäläinen kansa ansaitsee tulla kohdelluksi myös rehellisenä ja totuuteen pyrkivänä. Parempina kuin me suomalaiset.

Ja sitten Karin porukka: Huutakaa "Bingo", kun osun oikeaan. Olen ansainnut sen uutteran tutkimustyöni ansiosta.

Menikö Otavan juttu näin:

> oli kari, jolla oli valkolalaisyhteyksiä. Ehkäpä juuri raviharrastuksen ansiosta ja/tai naimakaupan kautta ja/tai tuttavani AHn kautta. Tuoltakos ne tummat hoikat miehet löytyvät sekä tämä Enonkosken toimittaja-Pohjolainen-Lookkinko? No. Samojen yhteyksien kautta saattoi Palokan puut.ope KM yllyttää (ja tuoltako löytyy toimittaja-linkki?) minut vaihtamaan suunnitelmani ja pyrkimään Otavan maatalousoppilaitokseen, jossa odotteli rysähdys älytys-karille.

> kari flirttaili näyttävästi häntä itseään vanhemman naisen kanssa, antaen mallin ohikulkevalle pikku öllerölle. (Tämä sopisi muuten himpskatin hyvin johdatus-draamaa, jota olen kuvaillut kohdallani aiemminkin, eikö?). Pikku ölleröä yllytettiin uskomaan, että "nuori ori se tiellä pitää". Tavoitteena oli naimakauppa Nuoren Veljen kanssa, josta myöhemmin olisi löytynyt se Hessu-juttuun etsimäni vanhojen autojen piippi-linkki.

> matka Emännän sukulaisiin torjui enimmän tuttavuuspyrkimyksen Veljen kanssa. Myöhemmin torjuin suoran kutsun luoda yhteys Nuoreen Veljeen vetoamalla siihen, että minusta "on tullut paha". Olin ruvennut polttamaan tupakkaa! Hupa heijaa, tätä pahuuden syvyyttä !!! Ei minulla sitä poika poloista vastaan mitään ollut, vaan sitä tilannetta. Kuten Oulun Topinkin kohdalla. Oli kulissi - epämääräinen tunne, että juttu on teatteria - , jonka taakse en nähnyt, enkä halunnut "ostaa sikaa säkissä".

> kun hevoshuijausyritys epäonnistui, Veli kiinnostui minusta toden teolla, vaiko? Alkoi "PeräPekan-reissu" läpi elämän.

- - -  ja nyt on tultu tilanteeseen, etten luota kehenkään. Jopa eilen, kun kävin juttelemassa "Minnan" kanssa, tein testin. Koska Minna ei esitellyt itseään, kysyin onka hänen nimensä MinnaM. ja onko hänen toimipaikkansa siellä ja täällä.

Ja arvatkaapa, mitä? Minnasta tuli innostunut, jännittynyt ja pälyilevä. Saattoi olla, että hän häpesi mokaansa, kun ei huomannut tervehtien esitellä itseään, mutta hänen ilmeensä ja käytöksensä voi tulkita myös niin, että MinnaM:lla oli sijaispersoona. Kummankos skitsoilua tämä nyt sitten on? Jos hän oli oikea Minna, luovun omastani heti, mutta jos hän oli sijaisMinna, pyydän lopettamaan tämän hömpän.

Missään tapauksessa, siinäkään tapauksessa, että hakeudun sairaseläkkeelle, minua ei saa lähettää lappeenrantalais-mengelen käsiin.

Yksi juttu, mikä tekee minut erittäin epäluuloiseksi terkkarilääkäreiden suhteen, on viime vuotinen avunpyyntöni. Pyysin, että minusta otetaan huumenäyte siltä varalta, että huumesyöttö jatkuu yhä. Terkkari kieltäytyi. Niitä ei kuulemma tehdä täällä Enonkoskella, eikä hän ohjannut minua muuallekaan. Hakeuduin A-klinikalle omin voimin. Nainen ei oikein ymmärtänyt, että sellaista voi asiakas pyytää. A-klinikko soitti toverilleen - jonka hän vihajsi olevan psykiatri - puhuen hämärästi, minua arvioivasti vilkuillen jokaisen kommenttinsa yhteydessä:

"Hän ei kuulu meille. Niin, niin. Olisko sinulla aikaa ottaa hänet vastaan. Niin, niin. On vähän. Niin, niin. Vaikuttaa siltä. Niin, niin. Hän istuu tuossa vastapää, en voi... Niin, niin."

Kuuneltuani aikani vihjailevaa keskustelua tarpeestani mennä psykiatriseen hoitoon sanoin Klinikolle: "Kuulkaapas. Voisimmeko sopia, että hakeudun hoitoon myöhemmin. Vien suotta teidän aikaanne koska juttuni on niin vaikea." Klinikko lopetti puhelun maireana kuin...piip.

VOIHAN se toki olla niinkin, että huumetestit ovat niin kalliita, ettei testejä tehdä kuin äärimmäisessä hädässä. Edes ihmisen pyyntö , että hän tarvitsee testin tulokset osoittaakseen olevansa puhdas huumeista kaiken huumevihjailun alla, ei auta, vaiko?

- - -

KariTopin strategia?:

Älytys, vedätys, manipulointi -draama onnistuu parhaiten ujojen, arkojen, herkkien ja vetäytyvien ihmisluonteiden kohdalla, eikö? Eli siis jos poliisi joskus ihmettelee, miten ihan kunnon kansalaiset on saatu mukaan rikolliseen toimintaan, niin syynä on juuri tuon luonteenpiirteen hyväksikäyttö. Arka ihminen ei kehtaa edes epäillä, että häntä on älytetty. HÄPEÄ on paljon suurempi tunnelasti kuin oman tunnon nakutus. Eikö?

Häpeä ohjaa ajatukseen: "En ole ihmisen arvoinen. Olen hullu. En kykene hallitsemaan itseäni, tekojani enkä ajatuksiani. Parempi piiloutua unohduksiin. Minut kuuluukin tuhota, koska en ole niin kuin muut." Ja nän edespäin.

Juuri tuota ominaisuutta mielestäni Karitopinn porukka käyttää hyväkseen. Heidän uhrinsa eivät ikinä paljasta älytystä. Ajatelkaapa vaikka Rauhaa tai minun äitiäni. Mieluummin he kärsivät hiljaisina taakkansa alla, tuhoten jokaisen, jopa ne, jotka pyrkivät lähellä auttamaan.

KariTopin tapainen porukka voi pitää valtansa jopa viranomaisiin nähden, sillä hehän eivät silmin nähden tee rikosta. Kuten se vesipiirin mies sanoi: "Ei se ole hölmö, joka älyttää, vaan se, joka lähtee mukaan älytettäväksi." Tällä hän antoi minulle kiitoksen siitä, etten lähtenyt mukaan hänen viettely-yrityksiinsä. Ihan kunnon mies pohjimmiltaan siis. Tosin. Voihan se olla, että hän yritti vähätellä omaa mokaansa.

Torstaina 24.3.

Lähden tästä kohtsiltään suunnittelemaan Minna Mannermaan ja Katri Voutilaisen kanssa tulevaisuuttani. Kerron siitä tarkemmin myöhemmin. Mutta nyt...

... tuota noin? Miksi Eva P. juosta reputtaa perässäni näin tavattoman paljon? Eva varnaan itsekin ymmärtää, mitä minulle merkitsee oikeiden nimien ja statusten löytyminen. Niitä on nyt yhteensä neljä.  Eva P:stä lähtee ketju ainakin näin: 

EvaP. / Enonkosken kirjaston ATK-laite > AnnaMariHelena ja Leila-Helena / Ihamaniemi > Körmy Asuntovaunullinen / Ihamaniemi > MiliisiPoika ja HuumeKari / Kerava > Neiti Puutarha ja Sisar / Järvenpää.... ja sitten jäljet sotkeentuvat, mutta Eva P. tulee jälleen esille Urbanistina Turun Urban Environment-kursseilla, jossa hän oli "ylimääräisenä"  ja siellä hänellä oli joitain yhteyksiä Helsingin tuttaviini, kuten Rauha ja ortsut. Mutta sitten taas jäljet häviävät. Tulevatko ne esille Laukaassakin? Jollakin muulla nimellä?

Eva P.n jälkiä löytyy lattiasta, seiniltä ja kohta kai katostakin, vai? Mitenkäs se yhteys noihin puutarha-alan tuttaviini voisi kulkea?

- - - - -

Toinen viesti, jonka haluan jättää viestitettäväksi, on Tahvoselle. Pyydän jo etukäteen, että joudun laittamaan tähän suuresti kuunioittamani yrittäjän nimen. Toivon, että sitä kautta pääsen käsiksi ihmisiin, joille oli ensi arvoisen tärkeää saada epäonnistumisia aikaan puutarha-alan töissäni.

Tn puutarhallaan tein tosi pahan virheen. Poltin liika lannoitteella pienen kurkkuhuoneellisen taimia. (Tätä liikalannoitaja-syndroomaa tarjottiin Jukolassakin, muuten!!! Sattumaako?) Juttu meni Tahvosilla niin, etten tiennyt lannoitesekoittajan jääneen päälle veden tulon katkettua. Napsautin veden tulon auki, kun se oli jostain syystä lakannut, jolloin lannoitesaostuma oli pullahtanut huoneeseen kertasuihkulla ja koko huoneen taimet paloivat. Lannoitetta oli oltava tosi paljon, sillä muuten vain eka taimet olisivat kuolleet. Vai antoiko joku lisälannoitetta jossain muussa välissä?

Tämän tyyppinenhän se oli se Otavan hevoshuijausyrityskin. Arvaatte varmaan, miltä minusta itsestänikin tuntui oma ammattitaitoni ja kykyni työntekoon.

Tänä päivänä en kuitenkaan enää näe noita juttuja omina mokinani. Kuten siitä Otavan hevoshuijausyrityksestä juttelin, katson, että takana oli kiristysyritys. Mutta oliko Tahvosen liikalannoitus-yritys jonkun ulkopuolisen junailema? Menikö tuon tapahtuman jäljet Ouluun ja OulunTopi-porukkan jyväskyläläiseen haaraan?

 Missään tapauksessa en usko, että omistaja itse olisi ollut halukas tuhoamaan  omaa omaisuuttaan. Ei sitä tue heidän luonnekuvansakaan!!!

Entäs olenko ollut väärällä raviradalla. Alku olikin Killerillä, vaiko? Sieltä se jatkui Mikkeliin ja sitten Ouluun.... Hupsista vaan, kun ihan pyörryttää.

En jaksa kuvailla yksittäisiä tapahtumia. Toisaalta jättäisinkin ne novelleihin, joita tapahtumista voisi rustailla. Mutta haluan sanoa, että Killeri-Mikkelin ravirata-Oulun ravirata -draama näyttää ihan samanlta kuin Heikki Anttilan kanssa käymäni seläntakapantomiini. Olen näköjään aina ollut siellä, missä on tapahtunut jokin rikos tai moraalittomuus tai vahingonteko. Koska kuitenkaan en itse ole sellaisiin pyrkinyt, niin kyllä ainkain minun aivoni sanovat, että kuljin rikoksentekopaikoille, koska siellä oli suunniteltu tehtäväksi jokin rikos. Oliko sellainen Hessun innostama Aulangon luontoretki-polkujen etsiminen?

Ajatelkaapa vaikka sitä Hessun kirjastovarkaus-draamaa. Hän toi minulle kaksi runokirjaa - - ->  hän ei halunnut niitä palauttaa - - - - > palautin ne itse laina-ajan uhatessa mennä umpeen - - ->  Hessu kävi päälle kuin yleinen syyttäjä huutamalla: "Mikä oikeus sulla on toisen kirjoja mennä palauttaan..." - - - >  ja minunko olisi pitänyt uskoa, että hänen syytöksensä oli realistinen?

Entä jos Hessun käytös kertoikin siitä, että joku oli valehdellut minun olevan kirjastovaras ja Hessu oli laitettu toteuttamaan draama, jossa hänen lainaamat kaksi runokirjaa "jäivät vahningossa" minulle. Ja minun oletettiin hyväksyvän sen, etten palauta niitä, kö?

Draaman luoja tiesi siinä tapauksessa hurjan hyvin, että runokirjat ovat ainoita, joita ostan kirjahyllyyni. Kaikki muut lainaan. Paitsi tietenkin muutamia tieteiskirjoja, joita joutuu lukemaan monta kertaa läpi, ennen kuin ne ymmärtää. Sellainen oli muuten Martin Buberin "Minä ja Sinä", jonka perusteella Hessu määritteli minut skitsofreenikoksi. Väitteensä hän perusteli sillä, että Burberkin oli skitsofreenikko, eikä kukaan muu kuin toinen skitso voi ymmärtää hänen teostaan.

Tätä tasoa Hessu-herja oli kaiken aikaa. Jos joku lukija kuvittelee minun suurentelevan, niin minä puolestani väitän, että pienentelen, sillä kaikkia yksityiskohtia on mahdoton kertoa lyhyesti.

- - - -

Minna Maaneramaa-tapaamisessa pyrittiin saamaan minut sairaseläkkeelle. Minä kun kuulemma aivan ilmeisesti "kuulen" olemattomia ja syytän Hessu -parkaa vainoamisesta - vaikka miesparka oli vain RAKASTUNUT, niinkö?

Voi pyhä pieru!! Voiko kukaan suojella minua Enonkosken lääkäreiden diagnoosilta? Hessu itse huusi minulle:

"Mää tuun vainoon sua läpi elämän. Mää tuun tuhoon sut. Mää tuun häpäseen sut niin, ett koko Suomi nauraa sulle, perkeleen saatanan, huora." Ja tätä rataa. Uskon Hessun toteuttaneen uhkauksensa, joka tosin saattoi olla alkanut jo ennen Riihimäen aikaa. Miksi minun pitäisi "jättää kaikki taakse ja jatkaa kuin ei mitään olisi ollutkaan." Miksi minun pitäisi uskoa, että kaikki ongelmat johtuvat vain omista heikkouksistani.

Kyllä minä sen uskon, että monet vaikeude nousevat ihmisen omista heikkouksista, mutta Hessun ja Ouluntopi-tapahtumissa kysyn: "Miksi toinen ihminen saa käyttää toisen ihmisen heikkouksia, tuhotakseen tältä elämää? Miksi kukaan ei halua puolustaa? Miksi vain Super-pantomiinia, mutta ei edessä päin keskustelua?"

Keskiviikkona 23.3.

Siitä eilisestä Hevostytön matkalippu-huijauksesta vielä.

Oliko se herja-draamaa? Kuskin puhe, ilmeet ja eleet sekä tytön vaitonaisuus kielisivät siitä. Sekä se, ettei Kuski ottanut tytön euroa, vaikka tyttö mykkänä ojenteli rahaa Kuskille.

Oliko tarkoitus kokeilla, autanko pulaan joutunutta Pikku Huijaria tarjoamalla kaksi viisikymmentä euroa, joka tytön matkasta puuttui vai oliko tarkoitus saada minut puhumaan Kuskille vai oliko tarkoitus saada yhteys Hevosmiehiin, jotka olisivat tulleet kiittelemään autettuani pikku huijaria. Tällä tavallako lapsista tehdään rikollisia? Opetetaan pantomiini-huijaamista.

Ei Pojat. En minä teihin halua tutustua. Enkä katsonut tytön olevan minkäänlaisessa pulassa. Koska Kuski on aiemminkin yrittänyt älyttää, oletin jälleen olevani saman kohteena. En vain heti keksinyt syytä.

No. Jääköön se teidän ja teidän lastenne ilonpidoksi. Ehkä meitä ei kohta naurata ketään, mikäli takana on doping-aineiden salakuljetus-hanke, jota on kestänyt vuosikymmenten ajan.

Ja joka on yhteydessä Hevosmiesten likaisiin peleihin ja jossa olen ollut nilkkojani myöten nuoruudestani asti. En oman tahtoni mukaisesti, vaan kuten olen kuvaillut aiemminkin, manipuloituna pikku öllerönä. Toimittaja-näyttelijöiden draamassa "Paholaisen kirjeopisto, osa II", vaiko?

Saan toimittaja-ketjua luotua jo usean vuosikymmenen ajalle; ainakin voisi mennä näin: x/Jyväskylä - x/Otava - Leena+Irmeli/Kempele - Eku + Irmeli/Hesari - Siev./Tikkurila -  Eva/Urban - Paula/Janakkala+Hämeenlinna - Vänä, Eva/Enonkoski ja niin edelleen. Mikäli olen oikeilla teillä, niin sinähän Eva tiedätkin, mikä tulisi olemaan koko listan muoto, eikö?

Kehittelin nimittäin eilen ihan itse juonen, joka päihittää Mankellinkin. Voisi nimittäin olla niin, että se Lahden doping-käry onnistui sen takia, että käräyttäjinä olivat toimittajat !!!

Voihan olla katsokaas niinkin, että toimittajat löysivät OulunTopi-yhteyksien (tai jonkin muun Topi-tarinaan, jossa olen ollut mukana, yhteyden) ansiosta doping-aineiden kulkureitin, mutta sitten kävikin ilmi, että he huomasivat hyötyvänsä jutun paljastamisesta enemmän, kun antaisivat urheilijoiden ostella kaikessa rauhassa turbo-pillereitään. Saataisiin ilmi, ketkä ovat epäkelpoja hemmoja ja heidät pois listoilta.

Näin he saattoivat puhdistaa urheilijoiden joukoa ihan oma-alaoitteisesti. Toimittajillahan on maailmanlaajuisesti Tehtävä. Suuri Kamppailu totuuden, rehellisyyden, puhtauden ja oikeamielisyyden puolesta. Keinot saavat olla vaikka epärehellisiä ja mukaan voi manipuloida kaikenlaista epäsosiaalista porukkaa - ja minun laisia ölleröitä - ja niin edelleen, kunhan oma päämäärä tavoitetaan. Hinnalla millä hyvällä.

Samalla jäivät kiikkiin inhottavat, poroporvarilliset urheilupomot. Mutta solidaarisuudesta doping- ja huumeaineiden kauppiaita kohtaan, joissa oli heidän omia tuttujaan, toimittajat eivät halunneet huumerenkaan paljastuvan ihan kokonaan. Samalla heille itselleen oli luvassa ilmaiset huumeet vuosikymmenten ajaksi. Joista minäkin sain osani, joskin tietämättäni.

Sitten minua vielä kiinnostoisi Eva-Lookin puheet. Täällä kirjastolla. Hän painottaa kovasti nimenmuutos-mahdollisuuksia. Olen kyllä heittänyt sellaisen kommentin itsestänikin aiemmin, mutta en ole vaihtamassa nimeä. Enkä usko Eva-Lookin nimen olevan Hakaniemi tai alkuperäinen, jota hän kailotti äsken puhelimeen. Miksikä tällainen tuli edes mieleeni?

Sitten Eva-Look osti kissan 30:lla, mutta en aio niin kallista kissaa hankkia. En edes ilmaiseksi voi ottaa kissaa, koska sille ei olisi varakotia, jos joudun lähtemään vähäksikin aikaa pois.

No. Ihan totta!! Olen niin fiksoittunut pantsu-tiimin jäsenien JOHDATTELEVIIN lauseisiin, että otan jokaisen Evan sanan pahuuteen johdatteluna. Nytkin ensimmäinen ajatus on: "Mihinkähän se nyt pyrkii?" Vähän samanlailla kuin se muuan naisevankelistan mies. Kun evankelista-vaimo kysyi, mitä ruokaa syötäisiin, mies tiuskaisi: "Mitä sinä sillä tarkoitat?" Mies oli niin fiksoittunut ajatukseen, että vaimo yrittää koko ajan käännyttää  häntä, ettei hän ymmärtänyt lopulta edes normaalia arkipäivän puhetta. Aivopesu voi näettekös olla tämänkinlaista. On sillä aviopuolisolla ollut todella vahva psyyke, kun kesti terveenä loppuun saakka ja teki vielä uskonratkaisunkin vaimon mielen mukaisesti!

Eva-Look etsi kovalla äänellä taideapuraha-hakemuksia. En aio matkia häntä siinä, mikäli sekin oli minulle heitetty vihjaus rahanansaitsemiskeinoista.

Tuo MATKIMIS-juttu muuten. Löysin eilen kymmenkunta tapahtumaa, jossa erehdyin matkimaan jotain toista ihmistä, mutta vaikka se tuolle toiselle oli hyvä vaihtoehto, minulle sama yritys oli huono tai peräti katastrofaalinen.

ITSEYMMÄRRYKSEN kehittymisen takia pyydänkin nyt pantsutiimiläisiä kertomaan kaikki ne tilanteet, joissa minuun kohdistettiin matkimisyllytyksiä. Katsokaas pojat. Nimittäin silloin kun matkimis-käyttäytyminen ohjataan alunperinkin epäonniseen suuntaan, uhrilla ei ole suuriakaan mahdollisuuksia löytää näistä kokemuksista mitään rakentavaa.

On myös matkimista, joissa ihminen lähtee matkimaan tekoja, taitoja ja kokemuksia, joihin hänellä on jo alunperinkin kykyjä. Silloin lopputulos on onnistunut matkijankin kannalta.

Minua kiinnostaa ihan oikeasti tietää - en piruile - mitkä matkimis-yllytyksistä olivat alunperinkin suunniteltu epäonnistumaan.

Tiistaina 22.3.

 Haloo!! Minne sivuja häviää välillä vähäksi aikaa tai kokonaan!

Olenkos minä poliisin haavissa? On kuin olisi pallot sormissa. Minkä takia tällainen pelleily? En minä ole minkään rikollisporukan palkkalistoilla, enkä itseksenikään rikoksiin pyri. Oli kyllä tänä aamuna linja-autossa niin hampulle haiseva vanha nainen vieressäni, että mietin taas, yritetäänkö minua houkutella humputiksi. Älkää pelätkö. Hampun haju tuo mieleeni vanhan palaneen, tuhkan homeelta haisevan aitan (--- ota nyt tuostakin lauseesta selvää, mutta kun on pakko pitää kamalaa kiirettä, ettei hakkeri ehdi huitaista kaikkea pois...)- - - ja pois tullessa kuski otti kiinni pikku tytön, joka matkusti lipulla, jonka hinta ei riittänyt kuin pariin kilometriin. --- ja siitäpä taas tuli mieleeni Hessu ja eräs pariskunta junan takapenkillä. Noilla ihmisillä oli kuulemma HIMO matkustaa ilmaiseksi. Hessu halusi aina kokeilla pääseekö pummina Riihimäeltä Hyvinkäälle ja Pariskunnan rouva matkusti Helsingin sisäisellä ratikalla ilmaiseksi. No. Ilonsa kullakin, mutta kuunnellessani kuskin motkotusta tytölle, tuli mieleeni, mahtoiko Hessu ja kumppanit yrittää innostaa minuakin ilmaisiin matkantekoihin. En ole eläissäni edes yrittänyt matkustaa ilman lippumaksua. Tästä menee Jumalakin takuuseen. Joka tapauksessa jäin kertailemaan niitä tilanteita, joissa juuri Hessu yritti altistaa minut moraalittomuuksiin tai rikoksiin ja ja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että olen ollut vuosia yllytyksen kohteena.

Kuka keksi niitä rikoksia, joihin minun olisi pitänyt lähteä mukaan? Kuka seurasi lähdenkö niihin mukaan? Ja kuka selitti, että olin lähtenyt niihin mukaan, vaikken lähtenytkään? Miksi? Ketä olisi palvellut se, että minusta tulisi rikollinen?

Kaikella tällä kirjoittelulla pyrin saamaan selville, mikä tämä herjalynkkaus on ollut, jossa näyttää olleen poliisikin mukana. Etsittekö te minun yhteyksiäni valkolalaisiin huumekauppiaisiin? Niitä minulla ei ole ja jos yritän auttaa teitä, pojat hyökkäävät minun tai omaisteni kimppuun. Voin kyllä veikkailla, ketä huumeporukassa on mukana, mutta jos sanon ääneen, minua syytetään kunnianloukkauksesta. Siitäkin huolimatta, että minulle itselleni heidän nimensä on kerrottu.

Voipi olla, että olen napostellut jonkun huuumeita, mutten tietoisesti. Kyllä ne on syötetty salaa sen poliisi-porukan voimalla, joka teki Hämeenlinnassa vintti-murron, järjesti vesitippakidutuksen, pelotteli öillisillä Eero-huudoilla, järjesti kukkatalo-huijaukset ja juoksenteli perässäni lenkillä Aulangon metsissä, - kö? Jos Aulangolle oli joku piilotellut huumeita, niin kyselkää Hessun porukoilta. Minä kävin siellä vain lenkillä, mutta mikäli oikein nyt tulkitsen Hessun pyrkimyksen, niin juuri Aulangon lenkkipoluille hän pyrki minua ohjaamaan. Eli kyselkää heiltä, jotka olivat Hessun takana. Hänen kannustamanaan läksin tutkimaan Aulangon metsien lenkkipolkuja, mutta vain niitä. ¨

Voipi olla, että joku sukulaiseni joutui huumeporukan kiristämäksi. Voipi olla, että joku maatalon poika yritti huumekaupoilla pelastaa maatilansa, joka oli menossa konkurssiin. Katsokaas maalaiselle peltojen ja metsien omistaminen on yhtä kuin ihminen itse. Jos minun suvussani ostetaan huumeita, niillä pyritään rahoittamaan esi-isiltä perittyä maata. Huumeita ei osteta biletyksen takia. Maanviljelijälle on häpeä menettää sellaista, mistä papat ja mummot ovat onnistuneet pitämään huolta. Eli jos Hessu aiheutti jollekin maanviljelijälle konkka-uhan lautapetoksellaan, voin ihan hyvin kuvitella, että Hessu itse älytettiin johonkin höpöjuttuun.

Jos minut on sotkettu tuohon maanomistamis-draamaan, niin se johtuu siitä, että minut on koettu niin arvottomaksi, että jousin heittää syntipukiksi. Luultavasti huumekauppiaat ovat juuri tätä osaa pyrkineet vahvistamaan minun osalleni perheemme sisällä. Kun minusta on vaikkapa vain huhujen ja valheiden avulla saatu perheeni silmissä työtävieroksuva, huumeitakäyttävä-kasvattava-myyvä-välittävä-ja-piilottava ja kaikkea tuollaista mukavaa, perheeni on ollut ihan valmis antamaan minut "teurasuhriksi". Tästä kertoivat äidin monet vihjeet vuosia sitten, mutten osannut ottaa niitä omalle kontalleni.

Maanantaina 21.3.

Vetoan teihin, Seija ja Hannu: Pyydän, käskekää lopettamaan herjalynkkaus ja kiusa, joka lynkasta yhä versoo. Ja pyydän avaamaan koko tapahtumaketjun pohjaan saakka. Tehän ette ole olleet varsinaisesti toimijoita. Teitä ei odota syyte mistään, mutta te voitte pelastaa sen vähän, mitä maineesta perhettämme kohtaan voi enää olla jäljellä.

Perjantainen CP-vammaisen Paulan usuttaminen jälleen kerran kimppuuni, osoittaa yhden toimintamallin, joka herjaajilla on ollut kautta vuosikymmenten. Läheisyyteeni usutetaan mielisairas, rikollinen tai muuten vain öllerö, johon minun pitäisi tutustua. Jollen muutoin huomaa sitä tehdä, viereeni tulee - kuten lauantaina Kaisa - ihminen, joka osoittaa, miten tässä tilanteessa pitäisi käyttäytyä. Eikö? Kaisa tervehti ystävällisesti CP-Paulaa, mutta CP-Paula jätti Kaisan heti rauhaan, alkaen tarjoilla ystävällisiä kysymyksiään minulle, joihin vastasin ärähtämällä: "Pyydän jättämään minut rauhaan. Nyt heti." (Reagointini CP-Paulaa kohtaan oli raju ja olen siitä pahoillani. Joskin luulin CP-Paulaa ensin Jaakonsaaren morsmaikuksi, jonka kanssa hän hemputti riijuu-aita -draamaa William's Pubin vierellä tai joka työskenteli Hämeenlinnan puistotoimessa tai jonka päätä hän painoi Keravanjoen veden alle.)

Tällaisia sairas-tuttavia olivat Hämeenlinnassa ilmeisesti myös ne kolme skitsomiestä, Hessu, Priitta, Kai, Hallituskadun nistit ja alkot ja niin edelleen. Olivatko Sari, Arja, Sirkka-Liisa, Eeva-Liisa ja niin edelleen myös leikissä mukana, joskin eri roolissa kuin nuo sairaat ihmiset?

 Nainen, joka CP-Paulan ryhmää veti, sopisi paljon paremmin sarjamurhaajia säilyttävän vankilan vanginvartijaksi. (Hupsista vaan! -vanginvartijanako hän oikesti toimiikin? Laukaassako?). CP-vamma-laitoksessa tuollaisella kieroilulla, mairittelulla ja vedättämisellä tehdään pahaa jälkeä. Jos nämä sanani loukkaavat häntä, teen sen niiden sairaiden puolesta, jotka juosta reputtavat hänen käskystään törmäilemässä tavalla, josta he saavat vain kolhuja. Oliko OulunTopi yksi heistä?

Oliko mahdollista, että Oulu-draaman takana oli nuori pappi, joka luuli minun torjuneen hänen oman lähestymisyrityksensä, mutta jonka olemassa olosta en edes tiennyt. Syntyi ehkä kilpailu, jonka tiimellyksessä minut likvidoitiin kilpakentältä jollain valheella? Mies päätti yllyttää sairaan kaverinsa minulle teatteri-käytävä-draaman avulla? Oliko Oulu-draaman takana pappi KL? Ratkaisukristitty päästä varpaisiin. Mutta jäikö yksi ratkaisu tekemättä? Ratkaisu tavoittaa kaikessa toiminnassa inhimillisyys ja totuus.

 "Sairaisiin ihmisiin vedättämis" -pantomiini-draama sai aiemmin ajattelemaan mahdollisuutta, että OulunTopi oli skitsofreniaa sairastanut nuori mies, joka teki itsemurhan, koska ei kestänyt tilanteen riistäytymistä hänelle kirjoitetusta muodosta. Tiedättehän? On ihmisiä, jotka eivät osaa luoda omatoimisesti käytösmallia tilanteissa, joihin heitä ei ole kädestä pitäen ohjattu. Työmaailmassa tästä käytetään nimitystä "itseohjautuvuus". Sielullisesti sitä kai voisi sanoa, ettei tällaisella ihmisellä ole mielikuvitusta. Myönteisessä, uutta luovassa mielessä. Hän joutuu kaaokseen, josta ei selviä kuin sekoamalla tai muuttumalla tuhoavaksi.

Tällainen tilannehan muuten syntyy aina kun ihminen vihastuu tai katkeroituu hyvin syvästi tai rakastuu eroottisesti päihtymyksen syövereihin. Menee aikansa ennen kuin hän kykenee "ottamaan järjen käteen", kuten sanotaan. Liekö mahdollista, että minun anoreksiani oli jonkun toimesta diagnosoitu jotenkin tuonlaiseksi luonteenpiirteeksi? Honkavaaran toimestako? Oletettiin, etten kykene mielikuvissani hahmottamaan maailmaa muutoin kuin oman lapsuusajan perheeni sisäisen dynamiikan avulla? Jäikö silloin ainakin kolme muuttujaa huomioimatta? Lähdettiinkö "hoitokeinoja" etsimään selkäni takana mystiikan saralta?

"Hoidettiinko" minua kaikki nämä kymmenet vuodet selän takaa? Heh, heh, ei kyllä paljon naurata. Kysymättä minulta, miltä tuntuu tai mitä ajattelen? Senkö vuoksi salaseuranta järjestettiin? Kun ei tiedetty, mitä ajattelen? Kysyikö sitä joku minulta itseltän?

- - - - No. Otettaisko vielä pohdinnan alle hypoteesi, että ne kolme miestä Hallituskadun vintti-murrossa eivät olleetkaan valepoliiseja, vaan ihan oikeita poliiseja. Kahdellahan oli poliisipuku päällä ja kolmas oli tyypillinen tarkastaja, rikosetsivä Palmu, puku päällä. Muistattehan?

Nousin viemään leivonnaisia vintin komeroon, sillä pakasteeni järjestys oli huono, eivätkä pullat sopineet sinne heti.

Jos oletetaan, että huoneessani oli salakatselu-laite, miehet tiesivät, että juoksentelen vinttikomerossa tämän tästä. Mutta että lopettaisin mahdollisesti heti kun leipominen loppuu. Niin en kuitenkaan tehnyt. Menin sinne vielä iltapäivästä.

Noustessani portaita, Mikko syöksyi eteeni huoneestaan viidennessä kerroksessa; kerroksessa ennen vintti-tasoa. Huomatessaan minun nousevan ylöspäin, hän kirosi ja syöksyi takaisin huoneeseensa, jonka ovi oli jäänyt auki. Ennen kuin ehdin viidennen kerroksen tasanteelle, Mikko syöksyi kaverinsa kanssa eteeni, lähtien harppomaan vinttiä kohti. Puolivälissä vintin rappusia totesin vintin ovella olevan poikien lisäksi kolme meistä. Kaksi poliisipukuista, joista toinen luki kännykän viestitaulua ja toinen, joka tökki meisselillä avoimena olevan vintin oven lukkoa. Tarkastaja-Palmu seurasi tilannetta rappua alempana.

Kysyin miehiltä: "Voinko viedä tavarani vintin komeroon?" Hetken mietittyään, Tarkastaja-Palmu antoi luvan. Koska hän antoi luvan, oletin, ettei asia voi olla vakava. Kysäisin ohittaessani heidät, mitä oli tapahtunut. He mutisivat, että vintille oli murtauduttu.

Vinttikomerossa ei kuitenkaan näkynyt mitään ryöstön merkkejä. Kaikki oli ihan siistiä. Vein tavarani komerooni, mutta ennen kuin ehdin pois, Tarkastaja-Palmu oli tullut perääni kysyen oliko minulta viety mitään. Vastasin: "Ei. Eikä olisi edes kannattanut."

Tarkastaja-Palmu vilkaisi Eeva-Liisan komeroon, jossa nainen oli sanonut olevan jotakin hyvin arvokasta. Kerran aiemmin Eeva-Liisa oli ollut komeronsa luona viedessäni tavaa omaan komerooni. Eeva-Liisa seisoi avuttomana komeronsa avoimen oven edessä lukkoaan näpräillen. Hän ei saanut sitä toimimaan. Lukko oli samanlainen kuin polkupyörän turvalukko, jossa koukku pitää olla tietyssä asennossa, ennen kuin se solahtaa lokosiinsa.

Yritin tarjota apuani laittaakseni lukon kiinni, mutta Eeva-Liisa esti, kertoen pyytävänsä apua sisaren pojaltaan. Olin silloin hyvin topakalla tuulella, joten uskalsin sanoa, mitä arvelin. Lopulta hän antoi lukon käteeni, jonka sain kuin sainkin lukituksi. Eeva-Liisa ei ollut mitenkään iloinen tai kiitollinen, mistä olin hyvin hämmentynyt.

Mutta en enää, mikäli hänen tarkoituksensa oli vihjauilla, että hänen komerossaan olisi varastettavaa ja nyt hän ei saa ovea moneen päivään edes kiinni, kun lukko on rikki. Muistin tuon Eeva-Liisan jutun vasta kun aloin myöhemmin pohtia poliisi-murron syytä. Kävi nimittäin niin, että kun läksin vintiltä, Mikko oli "valepoliisin" haastateltavana. He eivät kuuluneet puhuvan mitään ennen kuin ohitin heidät. Silloin Mikko sanoi: "Ne oli semmosia nuoria ja laihoja." Yrittivätkö miehet ehkä saada MINUT vakuuttuneeksi, että vintille oli murtautunut huumenuoria?

Seuraavana päivänä komeroni eteen oli tuotu hiilihanko ja tupakantumppi. Käytävän toisella puolella oli yksi komeron ovi auki ja käytävälle oli vedetty vaatteita. Muita murron jälkiä ei ollut, eikä murrosta puhuttu sen koommin.

Olen yhä ymmällä ja kyselen. Yritettiinkö "vinttimurron" avulla todistaa, että minulla oli ollut aiemmin vinttimurto-taipumuksia? Jäivätkö poliisilta järjestetyn murron kulissit kesken? Ovessa olisi ollut minun sormenjälkiäni ja olisin joutunut myöntämään, että kävin vintillä monta kertaa sinä päivänä. Yritettiinkö minut lavastaa vinttimurtoon, jotta jokin toinen vinttimurto olisi saatu selvitettyä? Murto, josta minua oli syytetty, mutta jonka olemassa oloa en edes tiedä.

En minä pysty puolustautumaan, jos syykseni on kaadettu rikoksia, joista en edes tiedä mitään. Onko poliisia harhautettu minun avullani? Vai harhauttaako poliisi jotain toista tahoa, yrittämällä osoittaa minut rikolliseksi?

Entä ne oireeni Hämeenlinnan aikana, jotka kielivät huumeiden käytöstä? Syötettiinkö minulle huumeita? Suun kautta? Ienvaivojen alku ajoittuu juuri niihin aikoihin. Kenen huumeita minä popsin?

Jatkuu iltapäivällä perjantaina 18.3.

Kiitos viestistäsi Liisa.

 Eli näinkö siinä kävikin? Aamuisen mielisairas-porukan CP-Paula oli yllytetty jälleen kerran tekemään tuttavuutta kanssani, selittämällä tälle naisparalle, että olen hänen kohtalotoverinsa ja minut pitäisi saada rohkaistua heidän porukkaansa?

Mikä on tällaisen hoitokodin henkilökunnan moraalinen, eettinen ja ammatillinen taso? Jutussahan kävi niin, että Paula, joka on vuoden päivät yrittänyt tehdä tuttavuutta kanssani, loukkaantui sydänjuuriaan myöten, kun sanoin hänelle nyt lopultakin, että hänen on jätettävä minut rauhaan. "Nyt heti" kuten korostin. Porukka meni ihan hämilleen. Heidän piti kuulemani mukaan olla täällä kahteentoista asti, mutta tunnissakin oli kestämistä.

Eikö nyt viimeistään hoitohenkilökunnan kannattaisi tehdä inventaaria toimintatavoistaan. Ja ellei se parane, pitäisikö jonkun viestittää viranomaisille tekemään tarkastus hoitokodin hoitotasosta.

Ymmärrän tosin nyt niin, että muita ihmisiä ei mahdollisesti ole laitettu minun tapaan mielisairaiden tutustuttamislistoille. Tämä oli vain Topi-draaman yksi kiusamuoto. Mutta sittenkin. Toki aion hakeutua sairaseläkkeelle, jollei muu auta. Mikä osuus herjalynkassa oli sisareni perheen överillä huolella ja tarkkailupyynnöillä, jotka yllyttivät rikolliset luomaan omia juoniaan päälleni. Onko mahdollista, että huumeporukan lisäksi skitso- ja klepto-epäilyjä on yrittänyt hyödyntää kiristysporukka, jonka bravuurina ovat olleet suuret omaisuusrikokset. Sellaiset älytykset, jonka kohteeksi Ida-mummo joutui Hämeenlinnassa rak.mest./ poliisi/adjutantti Aaltosen toimesta? Ja jonka kohteeksi minä jouduin Hessun taholta? Ja jonka kohteeksi Aimo mahdollisesti joutui serkkunsa taholta. Ja jonka kohteeksi jouduin Otavassa Hevosmiehen toimesta.... ja näin edelleen.

Perjantaina 18.3.

.. nyt taitaa olla Karin porukka hädissään? Täällä Enonkosken kirjastolla on koko mielisairas-porukka tutustumiskäynnillä. Ja voi, että miten kovasti he haluavat tutustua minuun !!! Onko tämä, Kari, jonkinlaista ilkkumista tyyliin: "Noiden kaltainen sinäkin Sisko olet. Yritä nyt vain tottua siihen, että he ovat sinun seurustelukumppaneitasi" ???

Ei näin, Kari. Nyt me pyrimme löytämään tilanteen, joka auttaa sinua ja minua kohtaamaan toisemme ja juttelemaan auki vanha kauna, joka on jäänyt sinun mielesi pohjalle. Ei minun. Kuten tiedät, minä en edes tunne sinua. Eikö tämä tilanne kuvaa enemmänkin sinun hulluutta kuin minun?

 Perjantaina 18.3.

Tämä viesti on teille neljä nuorta linja-auto -aseman edessä. Eilen iltapäivällä. Sanon teitä Kareiksi. sillä yksi teistä muistutti Karia. Älkää ikinä antako kenenkään tehdä teistä renkejä. Ei edes mielipide -renkejä. Ei, vaikka kyseessä olisi teidän oma isänne. Opetelkaa ajattelutapa, jossa voitte olla puolueeton, mutta silti terveesti arvioiva ja arvosteleva. Kyselkää opettajaltanne isienne käytöksen arvomaailmasta. Kyseenalaistakaa kaikki, missä ei ole inhimillisyys, avoimuus ja rehellisyys pontimena.

Ennen kaikkea opetelkaa näkemään, milloin joku sortuu selän takana kiusaamaan ja ilkeilemään. Se osoittaa ihmisestä vallanhalua ja salakähmäistä luonteenpiirrettä. Samanlailla, kuin hän juoksettaa teitä salakähmäisissä kiusoissaan, samanlailla hän suhteutuu teihin itseenne, vaikka että heti sitä näe.

Jos teidän isänne on nuoruudessaan tehnyt höpöjä - tai peräti rikoksen tai yrittänyt sitä siten, että jotkut toiset ovat joutuneet kärsimään - opettakaa te häntä kasvattamaan itselleen selkäranka, joka kestää epäonnistumiset ja vahingonteot.

Mutta älkää missään tapauksessa menkö mukaan piilottelu- ja salailu-temppuiluun. Äläkääkä häpäiskö häntä hänen epäonnistumisissään. Tiedättehän? Pahimman vihollisen saatte ihmisestä, jonka häpäisette. Tässä kiinalaiset ovat olleet meitä edellä. Heidän kulttuuriinsa kuuluu, että ihmisen pitää epäonnistuessaankin saada "pitää kasvonsa." Siihen häntä voi auttaa vain se vahvempi osapuoli. Hän joutuu luopumaan oman voittonsa suuruudesta antamalla hävinneelle mahdollisuuden selittää tekonsa tai avata se itse.

Opetelkaa vanhojen viisaiden ihmisten opetuksia. Niitä on maailmankirjallisuus pullollaan. Tarkistakaa, mitä teidän isänne käytös on vuosikymmenten aikana saanut aikaan. Kuinka moni ihminen on tuhonnut oman elämänsä, lähdettyään renkeilemään isänne pantomiinissa? Onko se teistä miehen käytöstä? Onko miehuullista ja kunnioitettavaa yrittää vedättää toista ihmistä moraalittomuuksiin tai sairastumaan anoreksiaan tai tupakanpolttoon tai mikä teidän pantomiininne takana lienee ollutkin. Toki se oli kovin lapsellista ja "vähäistä", mutta osoitti teistä arvostelukyvyttömyyttä. Sydämettömyyttä.

Voin antaa muutaman vinkin. Tutkikaa, mitä tapahtui Otavan maatalouoppilaitoksessa - 70 -luvun puolivälissä. Etsikää totuus. Arvioikaa sitä. Puolueettomasti. Älkää antako rakkauden sokaista teitä.

Torstaina 17.3.

Voisiko löytyä ihmistä, joka lainaisi minulle tietokoneen ja liitymän ja maksasi laskut, jotta voisin ylläpitää näitä sivuja? En jaksa enää kirjaston koneen torpedoijia. Eilen temppuilivat Eva ja Kaisa. Vaikka sinne vaihdettiin F-securen tilalle Essentials, sivuilleni päästiin taas. F-securella oli mahdollisuus napata tunkeutuja, Essentials vain pyörittää tarkistusta.

Siis ‘Poika’ -sana tarkoittaa heroiinia. Opin sen eilen yhdestä dekkarista. Kuulin kyllä sanan omituisissa yhteyksissä asuessani ort.kirkon toim.keskuksessa Tikkurilassa, mutta asiahan ei minulle kuulunut, joten jätin pohtimatta. Ei olisi kannattanut. Olisin jo silloin päässyt perille huumausaine-trokariporukasta, vaiko? Se ei ollut edes silloin salaisuus kirkon keskudessa, joten uskallan kirjoittaa asiasta näin avoimesti. Minulle kerrottiin jopa nimiä, jotka kuuluvat ‘käyttäjiin’.

Kerran meille soitti englantia huonosti puhuva mies, joka karjui ja peloitteli kostolla, jollen heti kertoisi, missä erään papin tytär asustelee. En tänä päivänäkään tiedä, missä hän asuu tai onko häntä olemassakaan. Mietin yhä, kuinka moni niistä huumausaine-porukka -tiedotuksista oli tarkoitettu HOUKUTTUMIKSI liittyä porukkaan mukaan?

Muistattehan, miten monessa asuinpaikassani niitä oli. Olivat Afek, Haifa, asuntovaunukauppa, Hämeenlinna ja pahojen poikien ravintola, Enonkoski ja huumeklinikka, Laukaa ja valkolalainen huumeporukka, Jyväskylä ja tehtaanjohtaja poikineen ja ….

Ja tästäpä tultiinkin aasinsillalle Jyväskylään. Eihän se nyt vain ollut niin, että “lääkäri” jota etsin Oulun Topi-draamaan, oli jyväskyläläinen kirurgi tai reumasairaita hoitanut mies? Oli ehkä 70 – -80 -lukujen vaihteessa Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja järjesti peukaloni “veneluun murtuman” ja ehkä muutakin?

Lääkärin rooliin olisi helppoa luoda draama, jossa käytetään huumausaineita kivunpoistoon. Vielä 80-luvulla olivat eräät leikkaustoimet niin kehittymättömiä, että potilaita kehoitettiin mieluummin kestämään kipua, kun leikkauttamaan kipukohdan. Nykyisin aineet ja välineet ovat jo parempia. Voiko olla niin, että -80 -luvulla oli luvatonta kipulääkkeen ja huumeittein tuontia, joka oli organisoitu rampautuneiden ihmisten avulla, mutta lääkärin toimesta?!?!?!?

Ja kun potilaat sitten jäivät huumausaine-koukkuun, ei siitä enää päässytkään pikku leikkauksella irti, vaan oli pakko jatkaa toimintaa. Jos näin oli, mikään ei estä minua tutkimasta asiaa loppuun asti. Teen vaikka rikoksen, jotta pääsen vankilaan ja lähelle niitä ihmisiä, jotka tuntevat “alaa” ja sitten aloitan julkistamisen.

Senkö takia poliisitkin ovat katsoneet läpi sormien eräiden ihmisten huumetuontia? Eli on katsottu, että huumekaupalla on ollut lupa sen yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi siinä, että nämä kivuliaat ihmiset eivät olisi muuten kyenneet tekemään täysipainoista työpäivää?

Keskiviikkona 16.3.

Voidaanko tänään muistella Otavan puutarhakoulu-aikaani? Eikä saa keskeyttää nyt. Yritän näettekös saada selvää, mikä oli se tilanne, jonka takia tutustuin Liisukkaan.

Liittyikö juttu siihen vanhuspariskuntaan, joka asui lähellä Mikkeliä pienen pienessä talossaan, pari lehmää navetassaan? Ja minähän se todella olin, joka värvättiin sivutoimiseksi LEHMÄNLYPSÄJÄKSI !!!!

No. Eihän se työ vaikea ollut, sillä olin harjoitellut hommelia jo kotona. En enää muista, kävinkö vain viikonloppuisin, eli olisin ollut vain sellainen viikonlopputuuraaja. Ehkä niin. Isäntäväki oli jo niin vanha, etteivät itse jaksaneet. Lypsy piti kuitenkin muistaakseni suorittaa käsin.

Miksi minä, eikä joku karjakkokoulun tytöistä? Halusiko joku testata työkykyni navetassa, vaikka opiskelin puutarhakoulussa? Vai oliko koko juttu jonkinsortin vitsi? Liisako se oli, joka homman minulle järkkäsi vai Liisan poikakaveri? Nuori, tumma, hoikka ja ilosilmäinen. Sellainen hurmuri-tyypi. Täällä Enonkoskella on samannäköisiä paljon.

Hupa-heijaa. Enonkoskelainenko? Oulun Rouva Kukan Sukulainen? Laukaan An perheen sukulainen? Alkaakos minulla olla kohta palikat käsillä? Pitäisi vain saada järjestys.

Lypsyhommaan muuten liittyy hauska muisto. Olin juuri saanut autokortin, kun Emäntä alkoi ehdotella kuskinhommia kesälomamatkalle. Isäntä ei enää vanhuuttaan kyennyt ajamaan perheen pakettiautolla Oulun alapuolelle asti. Emäntä oli suuri, pyöreä ja kankea, jonka takia hänen olisi ollut hankala matkustaa yleisissä kulkuneuvoissa.

Yövyimme Emännän kanssa pakkarin perässä ainakin yhden kerran. Perillä hänen vanhassa kotitalossaan meitä odotti kaksi sisarusta. Molemmat sairaseläkkeellä mielenterveyssyistä. Kävin toisen kanssa kalassa, mutta en osannut nauttia lomailusta. Pelkäsin vähän niin rempsakkaa naista. Toinen sisarus oli äärettömän arka ja syrjäänvetäytyvä. Olin suunnattoman iloinen, kun paluumatka alkoi.

Ja olin suunnattoman harmistunut, kun en käyttänyt lomaani toisin. Suostuin Emännän pyyntöön, vaikka Liisa yritti houkutella luokseen kesälomaa viettämään maalle. Oliko hän huolissaan, mikäli kuuli Emännän tarjouksesta, en tiedä. Mutta nyt olisin kiinnostunut tietämään.

Mikäli näitä sanoja lukee joku, joka oli kanssani Otavan maatalousoppilaitoksessa ja tietää minuun liittyvistä jutuista, olisin hyvin kiitollinen tiedoista. Oliko mitätöinti kohdallani käynnissä jo tuolloin? Oliko se alkanut emäntäkouluaikoinani vai oppikoulussa? Miksi? Oliko perässäni joku pettynyt sulhasmies Laukaasta? Juuri tässä näin. Tässä on alkupiste herjalynkkaukselle. Ja se paikkakuntana sijottuu Valkolaan, ko?

Tiistaina 15.3.

Kiitos Pekk ja Liisa viestistä ja avusta. Onnea vaunukaupoille. Toivottovasti saatte kaikki selvitettyä. Varsinkin se Simpan ja Jussin osuus tuntuu pöyristyttävältä.

Minä jatkan muistoissani. Vähän kyllä hävettää se, että loin jokaiseen muistoon selityksen oletusten pohjalta, jotka nousivat vääristä vihjeistä. Mutta se näytti niin selvältä!!!

Olisin voinut lyödä vaikka pääni pantiksi, että jonkinasteinen "teatteri-, toimittaja- ja kansanedustaja -tiimi" suojelee jotakin rikollisporukkaa, jonka kiusattavaksi minut myytiin Oulun Topin mönkään menneen riijuureissun takia!!!

Omat omaiseni näin mukana toteuttamassa herjalynkkaa, tosin manipuloituina. Muistattehan, miten usein mietin, mikä olisi voinut olla se tapa, jolla heidät saatiin älytettyä mukaan? Kuka oli Enomies? Miten heille kerrottiin OulunTopit, HessuTopit, MarkkuTopit ja vedätykset huijauksiin.

Kuka oli minun Näköinen? Rouva Hasunenko? Olen pahoillani kaikkien niiden "OulunTopien" puolesta, joiden päälle olen "Topin" rollihahmon langettanut. Mutta kun kukaan ei sanonut, vaikka kysyin suoraan. Lukemattomilta ihmisiltä. Toisaalta, jos olisin pysynyt tiukasti vain tapahtumien kirjaamisessa, topittelukin olisi vältetty. Näinhän ne näreet on mäen päälläkin.

Mikäli saan hankittua oman tietokoneen, voisin yrittää sitä novellia, josta puhuimme. Itseäni kiinnostaisi tutkia, miten ihmiseen vaikuttaa vapauden riisto, joka tehdään vapaudessa. Siis se takana päin ohjailu ja manipulointi. Missä on raja, jonka jälkeen ohjailu ei enää onnistu? Tiedättehän?

Se raja on luultavasti jossakin, mitä kutsumme itsetunnoksi. Ei ylemmyyden tunnoksi. Ei ole kyse siitä, että ihminen tuntisi olevansa muiden yläpuolella tai erillinen kaikesta. Jotenkin hän tunnistaa paikan itsessään ja suhteessa tai suhteettomuudessa muihin. Nimen omaan tuo "suhteettomuus" kiinnostaisi selvittää konkreettisen esimerkin avulla, sillä luulen joutuneeni juuri siihen tilaan herjalynkan aikana.

"Sulhasmies -kavalkaadi" oli suhteetonta todelliseen rooliini verrattuna yhteiskunnan jäsenenä. "Rikos-epäilys-vihjailut" olivat suhteettomia tavoitteisiini tai tekoihini nähden. "Omaisrakkaus-hylkäys -dramatisointi" oli suhteetonta normaaliin ihmiselämään verrattuna. "Katu-mummo-pappa -pantomiini" oli suhteetonta normaaliin katuelämään verrattuna. "Sattuma-ihmiset" junissa ja tapahtumissa olivat suhteettoman osuvia pantomiini-ihmisiin verrattuna ja niin edelleen.

Vaikka ihminen olisi ollut vielä minuakin öllerömpi, hän olisi alkanut miettiä, mistä oikein on kyse tai että tuohon en halua osallistua pikku varpaan vertaa. Miten se pitäisi sanoa? Ehkä jotenkin on niin, että sen jälkeen kun ihminen kokee itsensä ajattelevana, arvostelevana, arvioivana ja vastuullisena ajatuksistaan, - vaikka tekeekin virheitä arvioissaankin! - hänen itsetuntonsa estää sen, että selän takana tai edes suggeroituna hänen alitajuntansa ei suostu poikkeamaan itse määrittämältään moraalisesta polulta.

Joku voisi nimittää sitä tilaa myös uskoontulleen ihmisen uutena ajattelutapana, mutta minä väittäisin, että jossain suhteessa se on kaikkien ihmisten hallittavissa. Muutoinhan vain tunnustavat uskovat olisivat moraalisesti täysin oikeassa. Ja niinhän ei ole, kuten on niin monta kertaa nähty. Uskova pappi on ihan yhtä altis rahanhimolle ja rikkaiden kumartamiselle kuin ateistinen gangsteri. Jumala ei voi olla niin sadistinen, että pakottaisi kaikki samaan gangsteri-muottiin.

Aili-mummo näytti kerran videon, joka oli amerikkalaisessa vankilassa tehty dokumentti psykopaattien parannuskeinoista. Heillähän ei ole pelkoa pahuuden tai kärsimyksen edessä. He osaavat nauraa vitseille, mutta he eivät osaa itkeä kärsivän ihmisen kanssa. Heihin ei satu, kun toveriin sattuu. On kuin tuskan tunne olisi hävitetty heistä pois ja sen takia he pystyvät tekemään mitä hirvittävimpiä rikoksia.

Ohjelmassa tuotiin esille mahdollisuus, että johonkin osaan aivoja - joissa tunnekeskus oletettavasti voisi olla - siirretään "siru", joka ohjelmoidaan tuottamaan "tunteita". Ohjelmassa ei osoitettu, että siru pystyisi kuitenkaan estämään rikoksia. Oli vain hypoteesi, että siru tuottaa tunteita.

Voi toki olla, että ymmärsin jotain väärin. Mutta se antoi ajattelun aihetta siitä, mitä on "ihmisyys". Voiko ihmisessä muuttaa mitä tahansa osaa ilman, että tuhotaan jotakin kyseisen ihmisen perusolemuksesta? Jos ihminen koetaan evoluution tuloksena, kyseinen toimenpide on puolustettavissa. Mutta jos ajatellaan, että ihminen on Jumalan luoma, langennut olento, jossakin ovat henki ja sielu, joiden pakottaminen uusien, keinotekoisten tunteiden alle saattaa olla pahempi rangaistus, kuin fyysinen tappaminen. Eikö?

Tunteet voisivat nimittäin ihan hyvin nousta juuri sielusta ja hengestä. Niillä olisi siis "kotipaikka" ihmisen ruumiissa, vaikka sitä ei voi millään todentaa. Vain tunteiden esille tuominen osoittaa, että jostakin ne nousevat. Eikö silloin ainut oikea tapa muuttaa pahan ihmisen "tunne-minää" olisi sielun ja hengen muuttaminen?

Tosin eräs pappi sanoi , että tunnustavaksi uskovaksi muuttunut psykopaatti saattaa olla paljon pahempi kuin ateistinen tunneveli. Uskovana hänellä on Jumalankin lupa toimia ylivaltiaana, joka on hänen henkensä ytimessä.

Terveessä ihmisessä on enemmän tai vähemmän nöyryyttä, jonka avulla hän kokee oikein paikkansa muiden joukossa, eikö? Väkivalloin nöyryytettynä ihminen menettää itsetunonsa, vaiko? Ei välttämättä. Ihminen saattaa suhteuttaa itsensä nöyryyttäjiinsä nähden ihan oikein ja hänen itsetuntonsa kasvaa yhdessä sen tietoisuuden kanssa, mitä ihmisyys hänessä perimmiltään on. Hän siirtää katseensa nöyryyttäjistä kokemuksiin, joissa oma itseys eriytyy ja vahvistuu.

Nöyryys ei synny siitä, että ihminen mitätöidään ja alistetaan, manipuloiden omaan pieneen osaansa. Siten saadaan vain matelivia orjia aikaan. Nöyryys on kuin näköala Mount Everestin huipulta. Ihminen on pieni, mutta maailma suuri ja mahdoton hallita. Ainut, mitä ihminen voi hallita, on oma kiipeäminen elämysten huipuille ja laskeutuminen elämysten rotkoihin.

Ja jos tämä herjalynkka todellakin saataisiin auki, voisinpa hyvinkin yrittää opetella omien kotisivujen tekoa, jolloin kaikki yhdistystomintaan liittyvä olisi mahdollista hallita paremmin ja turvallisemmin.

Maanantaina 14.3.

La Mengele Laukaalainen?

Kuka hän on? Olikos se niin, että saamani vihjaus rahaongelmista ei koskenutkaan rahan varastamista, vaan määräraha-ongelmia? Oli tehty vika oletus, toimittu sen mukaan ja toiminta osoittautui alttiiksi rikollisten manipuloinnille, vaiko? Mitenkäs tässä nyt pitäisi edetä? Olivatko minun suuret sanani harhaanjoutuneita päätelmiä, koska omakin lähtökohtani oli väärä?!?!?!?

 Tarina Otavasta:

Oli talvi. Oli reki ja hevonen. Oli kaksi nuorta tyttöä, Lyyli ja Tyyne. Oli Hevosmies. Lähdettiin rekiretkelle.

Lyyli asettautui reen jalaksille, mutta Tyyne laitettiin istumaan eteen ohjausta opettelemaan. Hevosmies istui Tyyen taakse opettajaksi. Ajeltiin tyynessä pakkassäässä kaksi kilometriä. Reen jalakset kitisivät. Polle pärskyi.

Hevosmies alkoi kihnuttautua lähemmäksi Tyyneä. Vielä vähän lähemmäksi. Tyyne säikähti Hevosmiehen painoa. Reki heilahti. Lyyli hyppäsi jalaksilta tielle juuri ennen reen kaatumista ojaan. Valjaat tippuivat hevosen yltä kuin irtonainen loimi. Remmit Tyynen käsissä kiristivät hevosen pään kaarelle. Hädissään hän irroitti ne päästäen hevosen ravaamaan vauhkona metsän siimekseen.

Kömmittiin siinä sitten tielle, Hevosmies ja Tyyne. Lyyli katseli tietävästi hymyillen kauempana. Tyyne oli järkyttynyt, kauhuissaan.

Hevosmiestä nauratti: "No. Eihän tässä mitenkään käynyt. Pitää saada humma kiinni, ennen kuin se katkoo jalkansa louhikossa." Tyyne vajosi yhä syvemmälle järkytykseen.

Lyyli lähti takaisin kotiin. Sanoi, ettei hänellä ollut mitään tekemistä irtipääsyn kanssa. Kuljettiin lumista metsätietä, Hevosmies ja Tyyne. "Se oli saamarin arvokas hevonen" sanoi Hevosmies. "Kun tuollasen päästää kerran irti, siitä ei enää koskaan tule kilpahevosta. Se villiintyy. Siinä meni 700 000:n tulot. Saamari."

Tyyne kauhistui. Hänen takiaan noin suuri onnettomuus! Hevonen löytyi kilometrin päästä. Oli rauhallinen ja odotteli metsäautotien käänteessä. Lähti ihan kiltisti mukaan. Tyyne käveli kuin robotti. Tien pinta valui jalkojen alle. Koti lähestyi.

Tyyne meni sisälle. Puhumatta kenellekään mitään. Viikkot kuluivat. Tilanne avautui uudesta näkökulmasta. Joku kuvaili kiristystilanteita, joita ihmisille oli sattunut. Tyyne mietti. Olisiko tämä sellainen? Tuli lopulta varmaksi. Jatkoi elämää.

Naapuritalossa nuori poika hirttäytyi, seinän takana nuori tyttö kuoli virvokkeiden myrkyttämänä.

Perjantaina 11.3.

Otettaisko puheeksi tänään Ripa ja Ansku. He kertoivat, että eräissä tilanteissa ihmisiä tutkitaan seuraamalla ulkoista käytöstä, manipuloimalla riitaan tai hermostumaan, mairittelemalla tai viettelemällä rakastumaan, kohottamalla perusteettomin keinoin itsetuntoa ja näin edelleen, jotta saataisiin tietää heidän "todelliset" ajatuksensa ja motivaationsa ja tavoitteensa.

Sanon todelliset lainausmerkeissä, koska häpeään, pelkoon tai perusteettomaan intoon manipuloitu ihminen tuskin kertoo perimmäisistä ajatuksistaan. Hän purkaa vain kiusatun hermostonsa ensimmäisiä impulsseja, eikö?

Sovelletaanpa sitä tähän minun tapaukseeni, jota kutsun herjalynkaksi. Olen yhä sitä mieltä, että lähtökohta on nuoruudessani ja sairastamassani anoreksiassa. Joku oletti anoreksian syyksi skitsofreniaa ja kleptomaniaa. Manipulointi aloitettiin mahdollisesti jo sairaalassa, eikö? Punkari? Hilkka?

Tutkin omia sairaskertomuksiani, eikä kleptomaanisesta skitsoilusta ollut viitettäkään. Sen sijaan niissä kerrottiin minusta omaisteni kuvaamana. Omaisten lausunto näytti niissä kaikkein “raskauttavammalta”. Heidän näkemyksensä toki on autenttinen, mutta kun otetaan huomioon perheeni vaisu puhekulttuuri, lienee todennäköistä, että he menivät jossain harhaan, eikö?

Erittäin raskaana on mielessäni keskusteluni psykologin kanssa. Hän sai minut päättelemään, että syömättömyyteni syynä on äitini. Ihan totta! Äidistä tehtiin liian vaativa ja minä liian tyhmä toteuttamaan hänen vaatimuksiaan. Tosiasiassa äiti vain tahtoi lapsensa hyvään ammattiin.

Psykologin kanssa käymäni keskustelun jälkeen olin täysin vakuuttunut, että olin liian tyhmä käymään lukiota, joten lopetan sen ja siirryn käytännön töihin, joissa ei tarvita paljon älliä. Koko keskustelun aikana en tullut itse ajatelleeksi, että koulu oli minulle ollut ihan helppoa. Paitsi pitkän paastoni jälkeen. Sen jälkeen en enää jaksanut keskittyä. Enkä koskaan onnistunut luomaan hyviä ihmissuhteita. Niissä olin täysin toivoton.

Tämä kaikki selvisi minulle vasta myöhemmin, siirryttäni opiskelemaan puutarha-alaa. Yksikään psykiatrian alan ammatti-ihminen ei ohjannut miettimään, mikä osuus syömättömyydelle oli ihmissuhteissa, jotka eivät tukeneet kasvua sosiaalisiin suhteisiin ja ihmisyyden ymmärtämiseen. Syy ei ole perheeni, vaan kaikessa siinä kokonaisuudessa, missä elin ja omassa luonteessani. Toisessa ympäristössä olisin löytänyt toisenlaisia ongelmia ja ratkaisumalleja, mutta olisko tulos ollut sen parempi, en tiedä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että anoreksian yksi toimivin hoitomuoto on potilaan siirtäminen toisenlaiseen ympäistöön, jossa hän näkee konkreettisesti elämän toisenlaisena kuin kotiympäristössään. Kukaan ei luo mielikuvaa elämästä tyhjästä. Tarvitaan kirjallisuuden kuvauksia, matkustamista, siirtymistä ihmissuhteesta toiseen ja niin edelleen. Tarvitaan tarinaa, johon lapsi voi liittyä.

Entäpä sellainen tutkimus ihmisestä, joka perustuu vain ulkoisen havainnointiin?

1. Eikö olekin ehdottoman tärkeää, että LÄHTÖKOHTAOLETUS on täysin oikea? Oliko se minun tapauksessani, Topin porukka? Ilman sitähän ei päämäärä ole oikea, eikö?

2. Eikö toinen vaatimus olisi ollut henkilökohtainen keskustelu? Minä olen ihminen, en eläin tai kasvi. Ihmiset kertovat itsestään, toiveistaan, aikomuksistaan ja niin edelleen puhumalla. Ihminen kertoo puhumalla, miltä HÄNESTÄ TUNTUU. Tähänhän perustuu inhimillisyyden olemus ihmisten kesken ja ihmisessä itsessään. Ajatellaan vaikkapa niitä lukuisia draama-sulhasia, joita tielleni on tyrkitty. Viettely-tavat vaihtelivat, mutta kaikki loivat saman tunteen kuin Oulun Topin kohdalla. Kaikki oli jotenkin ulkopuolista. Toki saattoi olla, että Oulun Topille oli kerrottu jokin tietty varma totuus minusta, joten hän ei katsonut aiheelliseksi kysellä minulta mitään. Ja kun yritin kertoa jotakin, hän viittasi kintaalla koko jutulle tyyliin: “Kyllä mä susta tarpeeksi tiedän. Mennään”. Mutta siitä huolimatta olisi luullut, että hän olisi halunnut varmistaa oman käsityksensä. Tulihan hän heti narikalla torjutuksi taholtani.

3. Entäpä tilanne, että ihmistä manipuloidaan huumeiden avulla tai pakottamalla ajatuksia tavalla taikka toisella tiettyyn suuntaan. Eikö se ole sadistista VAPAUDEN RIISTOA? Vaikkapa toimintatapana olisi vain viattoman tuntuiset huomautukset pantsu-tätien avulla katusketseissä. Eikö sellainen toiminto ohjaa uhria ajatukseen, ettei hän voi luottaa kenenkään puheisiin? Ennen kaikkea, jos takaa löytyy papillista ohjailua, mitätöintiä ja piikittelyä, miten ihminen pystyy luottamaan kehenkään. Pappien sentään luulisi käyttäytyvän inhimillisyyden ohjaamana, vapaana ennakkoluuloista ja veljellisen rakkauden hengessä. Mikäli kohtaamani herjalynkkaus on luteriliaisen papin alkuunpanemaa, mitä merkitsisi kirkolle, jos se paljastettaisiin? Miksi tällaisesta tapahtumasta olisi pitänyt tehdä niin merkittävä, että sillä olisi mitään merkitystä itse kirkolle? Onhan noita luterilaisia pappeja naulittu himoistaan ristille kautta kirkon historian, eikä kirkko siitä ole kellahtanut. Kirkkoahan pitävät pystyssä sen jäsenet, eivät papit, eikö? Mikäli he pettyvät pappeihinsa, ihmiset etsivät pappeja muualta. Siirtyvät vaikka siihen paljon parjattuun katoliseen kirkkoon, paavin ohjauksen alle. Me protestantit naljaillaan paavinkirkon aneilla, mutta eiköhän meistä jokainen ole sortunut antamaan lahjoituksia uskon ihmisille nimen omaan sen takia, että haluamme osoittaa mielenkiintoamme Jumalaa kohtaan? Haluamme antaa kympin kolehtiin, jotta Jumala näkisi meidät, eikö? Ei sen takia, että meitä surettaa lähimmäisen hätä.

4. Eihän ihmisyys ole sitä, että kaikista tehdään samanlaisia, samoihin tapoihin kiintyneitä. Samoilla tavoilla elämäänsä rakentavia. Esimerkiksi minä en vieläkään arvosta joulunajan kynttilä-spektaakkelia hautausmaalla. En ole koskaan vienyt haudalle joulukynttilää. Haluan muistella poisnukkuneita omaisiani kirkossa. Haluan ajatella, että he eivät jääneet kylmään hautaan, vaan siirtyivät taivaan lämpöön - - - tai sinne kuumaan paikkaan. Haudan kynttilä-istutuksesta on tullut yksi muoto osoittaa varallisuuttaan ja ihmisrakkauttaan. Kuitenkin elävät niitä kynttilöitä tarvitsisivat. Ellei elossa oleville osoiteta inhimillistä myötätuntoa, minkä arvoista on kuolleiden lämmittäminen hehkuvilla muistoilla ja kynttilän valolla? Toisaalta on paljon puhuttelevampaa nähdä yksi pieni kynttilän liekki lepattamassa pimeydessä, jossa tietä ei näy.

- - - PS. Mitä se muuten se Tarvaisen poika pantomiinasi kirjaston pöydän ääressä eilen? Tuntui olevan ensi kertaa asioissa siinä kirjastossa ja piti kovin tärkeänä, että hänen nimensä kuuluu kirjastotiloissa. Oliko se minulle tarkoitettu? En tunne ketään Tarvaista, mutta tiedän nyt, että Laukaan vankilan henkilökuntaan kuuluu joku Tarvainen. Häntäkö pantomiinattiin? Mikäli hänen oli tarkoitus saada minut reagoimaan johonkin jotenkin loukkaavasti, niin se on turhaa.

Torstaina 10.3.

Jäppinen, Anttonen, Mielonen, Savolainen, Hilpinen, Mattila…. ja kaikki lapsuusaikaani osallistuneet ihmiset. Teiltä odotan innolla postia. Onko teistä joku mukana teatteri- tai toimittajadraamassa?

Ymmärrän oikein hyvin, ettei kaikki ole kivaa kuultavaa – liittyihän minun lapsuuteeni sairastamani anoreksia – mutta toisaalta oletan, että sillekin taudille on löydettävissä ihan konkreettiset syyt silloin, kun sairauden taustalla on neuroottinen käytösmalli.

Lisäksi olen täysin vakuuttunut, että kun paastoaminen menee yli neljänkymmenen päivän, on tavattoman vaikea aloittaa normaali syöminen. Elimistö ikään kuin hullaantuu syömään itse itseään. Jonkinlaista kannibalismia!?!

Muuten. Tuntui tosi pahalta, kun eräs katupantsu -täti odotteli mäensyrjässä toverinsa kanssa kunnes ohitin heidät. Juuri ohittaessani hän sanoi toverilleen minua vilkaisten: “Työttömänä se tuolla voan lorvii ja kirjotteloo kaikenlaesta täysin sekopäistä muista ihmisistä.”

Kuulkaapas, minä otan tällaisen pantomiinin teidän osoittamana pelkona. Eli tunnen olevani nyt niin lähellä herjalynkan alkua ja priimusmoottoria, ettei missään tapauksessa kannata jättää selvittelyä kesken.

Olen ihan valmis siirtymään sairaseläkkeelle – syynä pitkäaikainen ja julma herjaaminen, mitätöinti ja elämän olosuhteiden manipulointi; jonkinasteinen VAPAUDENRIISTO siis!!! – sillä mihinkään tomintaan tai työhön tällaisen mitätöinnin alla ei ihmistä kannata edes osoittaa.

Tulos on sitä samaa kuin siinä muinoisessa kirkkoreissussa. Seurakunta järjestää oikein kukkean häpäisyn ja nauraa rätkättää takanani kuin katupoika-kuoro.

Keskiviikkona 9.3.

Sain nuorena lahjaksi Sylvia Honkavaaran kirjan "Viinipuu". Se on tyypillinen teosofinen näkemys kristinuskosta. Eräisiin kokemuksiini liittyen, kyselen nyt, löytyisikö henkilöitä, jotka voisivat näyttää liittymäkohtia OulunTopi-kiusaporukan ja teosofien välillä?

Onko eräs omaiseni aikoinaan liittynyt näihin huruihin ja sieltäkö se "profeetallisuus" juontuu, josta olen aiemmin laverrellen kertoillut. Honkavaaran historiikista näkyy, että Eino Kaila tyrmäsi Honkavaaran näkemykset sielutieteilijänä. Eikä ihme, sanoisin myös maallikon näkökannalta katsottuna. Honkavaara korostaa valo-herkkyyttä, joka itse asiassa voi olla oire myös heikkoudesta. Geneettisestä heikkoudesta, eikö? Kyvyttömyydestä luoda rationaalista ajattelua omista kokemuksista, joiden kipupiste on ihmisenä olemisessa. Eikö? Joku näkee suuttuessaan punaista, joku näkee peloissaan keltaista, joku näkee eheytyessään vihreää ja niin edelleen.

Monestihan me - ainakin itsessäni on se piirre - selitetään kyvyttömyytemme sillä, että näemme asiat toisin kuin muut. Ja se on totta vain toiselta puolen. Toiselta puolen me näemme kaiken ihan samoin kuin muut. Pitäisikö siis sanoakin, että "herkkä" ihminen on asettautunut katselemaan olevaisuutta "toiselta puolelta"?

Kun ihminen korostaa, että hänelle jokin väri merkitsee tavattoman paljon, se voisi tarkoittaa, että hän haluaa paeta johonkin väri-efektiin. Esimerkiksi keltaiseen, joka mielletään vaaran väriksi. Voisiko olla niin, että keltaiseen/oranssiin (kuten EvaP. ja Hessu) hurmaantunut ihminen yrittää hallita pelkoaan? Hallitsemalla keltaisen värin omassa ympäristössään, hän ikään kuin hallitsee omaa pelkoaan, vaiko?

Oliko tämä EMn ongelma? Saattoiko olla niin, että häntä yritettiin kiristää jollakin lailla asuntovaunu-harrastajien huumerinkiin? EM oli minusta ihmisenä "rehellinen sielu", avoin ja herkkä. Taidanpa siirtääkin tämän pohtimisen "tarinoihin". Tulee liian pitkä päiväkirja-tarinaksi.

Tiistaina 8.3.

Pirjo, Jyri, Hanski ja Eero! Koska näyttää, etteivät muut viestini tavoita teitä, laitan kyselyni julkisesti.

Mikä se Eci oli siellä keittiön pöydän ääressä aamuna, jota vastaisena yönä myymäläänne oli tunkeuduttu. Muistattehan? Kun tulin keittiöön, kysyin: "Mistäs täällä on taas riidelty?"

Jääkaapin edessä oli nimittäin melkoinen sotku. Te kerroitte tunkeutujien heitelleen ruuat lattialle. Eci istui selin minuun, joten en nähnyt kasvoja. Hän työnsi tuolin taaksepäin ja syöksyi ulos selin minuun, pää kainosti takin kauluksen alle käännettynä.

Ecin olen nähnyt usein täällä Enonkoskella. Mutta oliko sitä yöllistä murtoa ollenkaan? Minna pantomiinasi, että joku oli piiloutunut vessaan ja kykeni siten yöllä avaamaan oven muille. "Luultavasti huumenuoria naapurista" sanoitte te, sillä mitään merkittävää ei oltu viety. Kovasti asiaa kylläkin toitotettiin asiakkaille.

Oliko kuitenkin niin, että se kuului pantomiiniin, jonka tarkoituksena oli rapauttaa mainettani ja yrittää tehdä oloni syynalaiseksi? Oliko takana hämeenlinnalainen pappi? Satupapin huijaus lahjakortilla ja häpäisy ostoksia tehdessään voisi mennä samaan pussiin. Onneksi oli takana se nuori äiti lapsen kanssa, joka näki kaiken.

Entä se 7000 markkaa, joka oli hävinnyt kassanauhalta? Muistattehan? Se, joka paljastui kun olin pyytänyt kassakoneen korjaajan tarkistamaan koneen kuntoa, vaikka te arvelitte, ettei korjaus auttaisi. Oliko Ecin porukka järkännyt jonkinlaisen kassapetoksen, mutta se paljastui liian aikaisin? Samoin kuin Eeron mainostama kukkavarkaus rikkinäisen aidan alta? Kukat olin siirtänyt hajalleen myymälään, jotta ne saivat enemmän valoa, joten Eero laski niiden määrän väärin? Eikö? Vaiko oliko sekin tarkoituksellinen vedätys syynalaiseksi?

Entäs se Hyvinkään helokkihuijari. Kokeili kovasti luoda ystävyyttä kanssani, mutta oli niin makea ja huijarinoloinen, joten ostin vain helokit myyntiin ja ohjasin muussa toiminnassa teidän luoksenne. Kun jälkeenpäin yritin kysellä, kuka hän oli, kukaan ei muistanut häntä olleen olemassakaan! Viimeistään siinä vaiheessa olin täysin varma, että takana oli huijaus, mutta kenen? Yrittikö helokkihuijari saada minusta kaverin huijaustoiminnalleen, jota suoritettiin Hyvinkään-Riihmimäen Peräkylällä? Liittyikö hän jollain lailla Tikkurilan aikaisiin tuttaviini vai Hessuun?

Huomatkaa nyt, en syytä teitä mistään, vaan oletan teidänkin joutuneen huijatuksi. Mahdollisesti juuri sen Ecin porukan huijaamaksi. Syy, miksi oletan takana olleen myös luterilaisen papin, nousee jälleen kerran siitä tosiasiasta, että samanlaista syynalaiseksi vedättämsitä olin kokenut aiemmin nimen omaan luterilaisen kirkon piirissä. Tosin liittyy sinne yksi

keskiviikko, 23. maaliskuu 2011

Vihreä vallankumous

 

 

Vihreä Vallankumous


 

Uskoni evoluutioteorian Luonnonoikkujumalaan kuoli ekologisen elämän seminaarissa. Myöhästyin alkupalaverista ja päästyäni seminaariluokan ovelle, kurssin vetäjät, kaksi mieshenkilöä, katselivat minua hetken arvioivasti ja kutsuivat sitten istumaan luokan eteen varatulle paikalle. Pienen pöytäni takaa katselin luokkahuonetta sekavin miettein. Kurssitoverini istuivat pareittain pulpeteissaan ja kurssin vetäjät selittivät jotain periaatteita. Lopulta sain selville, että pelaamme peiliä nimeltä ”Vihreä Vallankumous”.


 

”Minä toimin pelin johtajana” sanoi jumalaisen kaunis mies, jonka ristin luonnonoikkujumalaksi.

”Tällä nopalla arvon sääolosuhteet, tuholaisten ja tautien esiintymisen sekä markkinat, joille te viljelette riisiä. Hän, tuossa etupulpetissa toimii pankkiirina, joka tallettaa teidän rahanne ja antaa teille lainaa. Hän myös myy teille siemenet, lannoitteet, torjunta-aineet ja muut viljelytarvikkeet, joita ilman viljely ei onnistu. Siemen on joka vuosi ostettava häneltä, sillä teidän viljelemänne siemen ei idä. Se on vain myymistä varten.”

Käsitin kyllä kaiken tähän asti, mutta sitten minulle tuli hätä. Yritin selittää opettajalle, etten ole koskaan toiminut tällaisessa toimessa, mutta hän totesi ykskantaan:

”Tämä on vain peliä. Eihän kukaan näistä muistakaan ole viljellyt työkseen riisiä.”


 

Nieleskelin hätäni ja katselin kateellisena muita, jotka saivat keskustella hankinnoistaan keskenään. Luonnonoikkujumala heitti noppaa ja se toinen mies, ilmeisesti jumalan arkienkeli siirtyi luokkahuoneen ovelle. Peli pyörähti käyntiin.


 

Kun ensimmäiset erät siemeniä ja muita viljelytarvikkeita oli myyty, totesin olevani täysin varaton ja tavaraton. Olin antanut lainaksi lähes kaiken rahani ja myynyt kaikki tavarani, enkä ilman ihmettä kykenisi jatkamaan kumpaakaan liiketoimintaa seuraavalla kierroksella. Vajosin niin syvään häpeään, etten kuullut enkä nähnyt mitään vähään aikaan.


 

Arkienkeli katseli minua myötätuntoisesti, kutsui sitten luonnonoikkujumalan luokseen ja he juttelivat välillä minua silmäillen. Ilmeisesti he arvioivat kykyäni jatkaa, mutta koska luonnonoikkuvaltakunnassa toimitaan kylmien tosiasioiden pohjalta, peli jatkui. Arkienkeli poistui luokasta surullisen näköisenä.


 

Kun seuraava viljelykausi alkoi, minä päätin ryhtyä pelaamaan. En edes yrittänyt huolehtia ymmärränkö kaiken oikein, sillä päätin ottaa pelin pelinä. Arvioin tilanteet varman päälle siten, että sain aina itse jonkin verran voittoa. Kassaani alkoi kertyä rahaa, sillä viljelijät joutuivat käyttämään vain minun palvelujani. Kilpailevia ostajia tai myyjiä ei ollut. Uurastin jokaisen minuutin niin tarkkaan, että pelin puolivälissä olin saavuttanut jonkinlaisen vakauden. Mutta peliin oli tullut uusi häiriötekijä. Muutama viljelijä ei ollut kyennyt maksamaan lainojaan ja ostoksiaan, heidän tulotasonsa putosi alle köyhyysrajan ja heidän lapsensa kuolivat nälkään. He laittoivat noloina lastensa hautakivet ikkunalle. Niitä oli kahviaikaan mennessä kuusi.


 

En voinut lähteä muiden mukana kahvitauolle, sillä kuolemantapaukset huolettivat minua ja yritin saada taloudenpidon hallintaani. Pyysin apua luonnonoikkujumalalta, mutta hän vain kohotteli hartioitaan sfinksin hymy huulillaan.


 

Eräs kurssitoverini oli huomannut hätäni ja toi luokkaan takaisin tulleessaan minullekin kupin kahvia ja pullan. Olin siitä tavattoman kiitollinen ja helpotuksesta huokaisten saatoimme taas jatkaa peliä.


 

Luonnonoikkujumala jakoi elämiseemme olosuhteita, joiden aikana kaksi lasta kuoli nälkään. Vanhemmilla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tuoda noloina lastensa hautakivet ikkunalle. Nämä kuolemantapaukset olisi voitu välttää, jos olisin ollut rohkeampi lainan antamisessa, mutta pelasin yhä varman päälle. Ensimmäisen kierroksen hölmöilyni painoi vielä mieltäni, eikä minulla ollut muuta päämäärää kuin tulotasoni varmistaminen. Ja enhän minä voinut luonnonoikuille mitään. Hätäni oli todella syvä, sillä milloin tahansa katastrofi saattaisi sattua omallekin kohdalleni.


 

Peli loppui jumalan päättäessä niin. Kaikki huokasivat helpotuksesta, enkä vähiten minä. Luonnonoikkujumala puhui:

”Näin rikasta pankkiiria ja kauppiasta ei minun peleissäni ole koskaan ennen ollut. Myös kokonaisuutta ajatellen kylä pärjäsi melko hyvin. Aikaisemmissa peleissä meillä on ollut erikseen pankkiiri ja kauppias, mutta tällä kertaa kokeilimme yhdistää tehtävät. Olimme varmoja, että jossain vaiheessa joku keksii ruveta kilpailevaksi kauppiaaksi tai pankkiiriksi, mutta niin ei jostain syystä käynyt. Ei syntynyt edes yhtään kerjäläisperhettä, kuten eräässä pitämässäni pelissä. Mutta katsokaa noita hautakiviä. Se on merkki jostakin.” Luonnonoikkujumala tuijotti minuun hetken ja alkoi sitten puhua jotain yleistä asiaa.


 

Katselin niitä kahdeksaa hautakiveä ja tunsin syyllisyyttä. Sitten katselin luonnonoikkujumalaa ja tunsin inhoa ja kauhua. Hän oli arvioinut kykyni niin heikoiksi, että oli odotellut pelistä kaoottista. Mutta luonnonoikkujumala ei ollut ottanut huomioon, että myötätunnon osoitus synnyttää myötätuntoa. Ja että kaikki pelaajat eivät olleet luonnonoikkuvaltakunnan kansalaisia. Siellä oli pelaajia, jotka tyytyivät omaan osaansa, sillä he näkivät suuren työtaakkani. Heillä ei ollut tarvetta kilpailla rahasta. He nauttivat perheen sisäisestä rauhasta.


 

Ja siellä olin minä, joka en tuntenut sääliä lapsia kohtaan, joita kukaan muukaan ei surrut.

Mutta mitä olisi tapahtunut, jos kuolevan lapsen vanhemmat olisivat tulleet luokseni itkien ja tuskaansa valittaen tai he olisivat lähteneet luokasta osoittaen minulle inhonsa ja kauhunsa sydämettömyyteni takia? Mitä olisi tapahtunut, jos pelissä olisi ollut vapaa aikaa, jolloin jokainen olisi joutunut purkamaan syvimpiä tuntojaan? Myös minä, kapitalismin kärkeä edustava upporikas pankkiiri.


 


 


 

keskiviikko, 23. maaliskuu 2011

Oulun Topi

Oulun Topi –70 luvun lopulla?

Perjantai-illan ”ravintola-reissu” alkoi Kempeleen puutarhakoululta. PV ja TH pyysivät mukaansa ja tarkoitus oli, että tulisin heidän kanssaan poiskin. Olimme arkivaatteissa, ilman tarkoitusta iskeä iltaseuraa. Jostain syytä mielikuvissani on vieläkin näkemys, että pyyntöä edelsi erikoinen keskustelu, jonka sisältönä olivat kysymykset perheeni varallisuudesta sekä kuvauksista oululaisesta sutenööritoiminnasta. En silloin liittänyt tuota keskustelua OulunTopi-iltaan, mutta nykyisin taidan ajatella niin.

Emme menneet tavalliseen ravintolaan. Minulle selitettiin, että koska ravintola oli ihan täysi, jouduimme istumaan varapöydän ääreen käytävälle. Oletan nykyisin, että tapahtumapaikkana oli Oulun teatterin alakerran käytävä, jolle oli asetettu ”baaripöytä”. ”Ravintolasali” oli käytävään nähden vasemmalla puolella. Sinne johti pari kolme porrasta, jolloin ”sali” peittyi seinien taakse, enkä nähnyt sali-tilaan. Salista kuului tanssimusiikkia ja vaimeaa hälinää, mutta ihmisiä saliin tai sieltä pois ei liikkunut. Vain tarjoilija kävi hakemassa tilauksemme ja toi juomat pöytään.

Siinä me sitten istua törötimme, kuin maalaistytöt ravintola Ritzissä – TEATTERIN KÄYTÄVÄLLÄ!

Käsitättekö? Juttuhan oli ihan hulvattoman hauska. Miksi se on näin kauan minulta pimitetty? Muistan, kuinka maistelimme juomiamme suu sievästi supussa ja polttelimme tupakat kuin kolme Hollywoodin kohtalotarta. Keskustelu oli hyvin nihkeää ja mietin, että mukavampaa olisi istua koulun pulpetissakin. Kukaan ei hakenut tanssimaan edes PVa, joka sai miehen kuin miehen jalat tutisemaan. ”Salin” ääni-efektit tuntuivat jotenkin hailakoilta, toistuvilta. Jokin niissä mätti ja mieleni teki mennä kurkistamaan ”saliin”. PV pysäytti aikeeni nälväisyllä, joka typisti minut tuolini jatkoksi pitkäksi aikaa. Olin niin häpeissäni, että yritin lentää ajatuksissani ”saliin” musiikin sekaan, etten olisi nähnyt naisia. Ja sitten epäilys alkoi taas kaihertaa mieltä. Jokin oli vinossa, mutten saanut selvää, mistä oli kyse.

Pian naiset päättivätkin lähteä pois. He tuntuivat olevan niin kiukkuisia, etten uskaltanut ohimennenkään kurkistaa ”saliin”, vaikka köpöttelin perän pitäjänä. Koska narikka oli ihan vierellä, naiset ehtivät ottamaan takkinsa edelläni. Yhtäkkiä käsipuoleeni kävi nuori mies, joka sanoi: ”Minä otan tämän.”

Olin kauhuissani. Pyristelin irti, jolloin mies hämmentyi sanoen: ”No, mutta mites nyt” tai jotain tuonne päin. Tilanne pysähtyi. Täpötäyden narikkarivistön keskellä seisoi kolme nuorta miestä. Käsipuoleeni käyneessä miehessä – ristin hänet myöhemmin Topiksi – oli jotain tuttua ja kilttiä. Hän näytti sellaiselta äitinpikkumussukka –tyypiltä. Naapurin pojalta, joka katseli alahuuli väpättäen, loukkaantuneen hämillisenä kun torjuin hänet.

Ihan totta. Ei hän miltään gigololta tai seksihurjastelijalta vaikuttanut. Kun PV mutisi vierelläni: ”Mene vaan”, oletin välittömästi Pn tuntevan hänet. Naisten ilkeän käytöksen ärsyttämänä jäin ja ehkä itseäni pettäen selittelin mielessäni pojan olevan niin ujo, ettei hän uskaltautunut tanssimaan. Halusi  tutustua sillai käsi kynkkää kävellen. Juu, nou? Miten sen sanoisikaan.

Joka tapauksessa Topi selitti ulkona iloisen luottavaisena, paniikinomaisesti selittäen olevansa palloilija, joka on pelimatkalla Oulussa. Kun yritin kysellä tarkemmin mikä hän on miehiään, pojan käytös muuttui. Hän huitaisi minut hiljaiseksi. Isku tuntui samalta kuin PVn pöydässä antama tuomio kurkistella “saliin”. Tunsin sisimmässäni lysähdyksen ja jotakin meni kiinni. Mutta Topi itse jatkoi kulkuaan kuin terhakka pikku sotilas. Itsetietoisena ja varmana päämäärästään. Ensimmäinen epäilys hiipi mieleni pohjalle.

Kävelimme hiljaisuuden vallitessa torille, jossa Topi osti sämpylät ja tilasi taksin. Topin käytös oli riehakasta, mutta ei edelleenkään puheliasta eikä hän osoittanut todellista mielenkiintoa minua kohtaan. Toinen epäilys hiipi mieleeni, mutta yritin vielä uskotella, etteihän tässä hätää.

Kolmas epäilys tyrmäsi mieleni ihan hiljaiseksi kun huomasin takanamme nuorukaisen narikalta. Hän katsoi minua suoraan kasvoihin tyhjennetty ilme köyhyydestä kärsivillä kasvoillaan. Tuntui kuin kaikki liike olisi pysähtynyt ympärillämme. Hetken kuluttua narikkakaverin silmissä välähti oivallus. Hän laski katseensa maahan ja samassa Topi sanoi jotakin, jolloin käännyin katsomaan häntä. Silmäkulmastani näin narikkakaverin loikkivan poispäin.

Taksi hurahti vierellemme. Topi pysäytti sen ja nousimme autoon. Olin ihan varma, että olin joutunut PVn mainitsemien sutenöörien käsiin. Sydänpohjalleni syttyi kiukku ja häpeä. Silloin rupean aina juonimaan. En herkästi huuda, enkä lyö, mutta jokin pikku ratas aivoissani alkaa luoda ulospääsysuunnitelmaa. Ehkä olen vähän hidasjärkinen ja tarvitsen pikku tovin, ennen kuin osaan toimia.

Taksikuskin kysyessä matkan päämäärää, kiiruhdin sanomaan koulun asuntolan osoitteen. Jollain lailla se tuntui kotikenttäedulta. Perille päästyäni kysyin Topilta kumpi maksaa. Topi lupasi maksaa, alkaen kaivaa taskujaan.

Avasin nopeasti oven sanoen: ”Kiitos kyydistä” ja juoksin asuntolaan, lukitsin oven takanani, enkä puhunut koko asiasta kenellekään. Olin häpeästä puolikuollut. PV ja TH veivät minut seuraavana päivänä päiväkävelylle ja pyysivät mukaansa sanomaankin, mutta minä pysyin vaiti. Naisten käytös ihmetytti ja loukkasi. En pysty enää muistamaan varmasti, mutta luultavasti suurin syy vaikenemiseeni oli häpeä. Oletin, etteivät naiset koskaan saisi tietää, mitä tapahtui edellisenä iltana, sillä sutenööri tuskin itse uskaltaisi tulla kertomaan tulleensa torjutuksi.

Nyt jälkeen päin ajatellen naisten käytös kieli siitä, että he tiesivät, mitä oli tapahtunut. Ja että se, mitä tapahtui oli jotakin, mikä huvitti ja hämmensi heitä kovin ja että käytökseni laukaisi tapahtumasarjan, jossa PVlla ja THlla oli aika ajoin hyvinkin keskeinen sija.

OulunTopi -päättelyä 14.2.2011

- “ravintola-ilta” vietettiin Oulun teatterin alakerran käytävällä, ei julkisessa ravintolassa, eikä teatterin ravintolassa. Teatterissa oli meneillään näytös, jonka takia narikka oli täynnä vaatteita. OulunTopilla oli vain yksi kaveri mukanaan, sillä kolmas nuorimies oli narikkavahti.

- paikan valinta kielii siitä, että tapahtuman takana oli teatteri-väkeä. Mahdollisesti Laukaasta (lapsuusajan tuttavani kautta) ja Jyväskylästä (torjumani päällekarkaaja teatterinjohtaja) tai torilla olleen Kaverin kautta – - – siis näinkö: Torilla ollut Kaveri -kavereineen oli järjestänyt OuluTopille, jolla oli ystävinä toimittajia, huoraillan minun kanssani puutarhatuttavieni välityksellä? Koska en kuulunut mihinkään huoraliittoon, takana on pitänyt olla yritys saada johdateltua minua niihin tai luotettiin siihen, että olisin niin hölmö, etten koskaan saisi selville asian oikea tilaa.

- viettely -hanketta ei viety julkiseen ravintolaan, koska:

a) OulunTopi oli alaikäinen

b) tai hän oli naimisissa oleva vanhempi mies, mahdollisesti luterilianen pappi tai toimittaja

c) tai hän oli kuuluisuuden alku, josta tuli kuuluisa. Tämän takia hurjista yrityksistäni huolimatta en ole saanut juttua auki. Mahdollisesti OulunTopin tuttavapiiriin kuuluu korkea-arvisia poliiseja, jonka takia poliisi selittää asian olevan liian vanha tutkittavaksi. Vaikka pystyn osoittamaan sen olevan yhä auki ja aktiivinen, poliisi ei halua tutkia juttua. Ei vaikka siihen liittyy HAn tapainen, todella vaarallinen ihminen. Tämän minulle vakuutti psykiatrian ammattilainen.

d) OulunTopilta oli etukäteen sovittu varastettavaksi rahapussi/rahaa/asiakirja ja OulunTopi ei ollut varkaudesta tietoinen tai sitten oli.

e) OulunTopilta ei varastettu mitään, vaan juttu oli pelkkä sutiporukan järjestämä siirtymäriitti alaikäiselle nuorelle pojalle tai huoratarjonta vanhemmalle miehelle, joka ei halunnut syrjähyppyjänsä julkisuuteen, esimerkiksi luterilainen pappi tai korkea-arvoinen upseeri tai toimittaja (Rauhan toimittaja-mies tai tämän ystävä tai Leenan toimittajamiehen ystävä tai jyväskyläläisen HMn ystävä… näitähän riittää)— vaikka OulunTopilta ei varastettu mitään, myöhemmin juttu kerrottiin niin, jotta olisi saatu syy herjalynkan järjestämiseen salakuunteluineen ja rikoksiin vedättämiseniin päivineen. Näin julma ylireagointi voisi nousta siitä, että Teatteri-Topi -draaman takia Rauhan toimittajamies halvaantui ja mahdollisesti muitakin onnettomuuksia sattui.) 

f) jollen olisi paennut, OulunTopi olisi vienyt minut hotelliin tms:een lymypaikkaan, jossa oli suunniteltu tapahtuvaksi jokin rikos OulunTopin tietäen. Tätä ei tue pojan oma käytös illan aikana. Hän vaikutti vilpittömän innokkaalta, ei lymyilevältä, eikä vastustellut, kun pyysin taksia ajamaan koulun asuntolaan.

Vaihtoehtojen tarkastelua

Tarkastelen vain kohtaa d), sillä jutun laajuuden huomioon ottaen, muu ei oikein käy järkeen eli OulunTopilta varastettiin rahapussi, eikä hän ollut siitä itse tietoinen. Perustelut:

1. OulunTopi oli vilpittömän lapsellinen ja riehakas. Ei lymyillyt, kieroillut tai tuijotellut epäilevästi.

2. Käytös narikalla, jossa hän oli silminnähden hämmentynyt reagoinnistani. Hänkö luuli valinneensa sokkotreffi-kaverin? Mukana olivat koulun opettaja ja puutarhuri, joten mitään huoraa hän ei oletettavasti edes ollut hakemassa.

Miksi asiaa ei viety heti poliisille?

0) sitä ei tarvinnut viedä poliisille, koska koko juttu oli alunperinkin suunniteltu sellaiseksi, mikä se nyt on! Mutkia siihen tosin on tullut sen takia, etten ollutkaan omaisteni antamien määritelmien mukainen, mutta asia on palvellut rikollista pyrkimystä, jonka tavoitteita voi muuttaa sen mukaan, millaisia ihmisiä siihen pystyy manipuloimaan mukaan.

1) “Ravintola-ilta” olisi paljastunut teatteri-pelleilyksi. OTopi olisi paljastunut. Teatteri-väen juonittelu olisi paljastunut ja minuun kohdistunut, jo aiemmin alkanut manipulointi/herjailu olisi paljastunut. Syytä en keksi, ellei kyseessä sittenkin ollut manipulointi, joka alkoi jo Palokan emäntäkoulusta tai keskikoulu-aikaisista koulutovereistani, jotka kuuluvat ravihuijariliittoon.

2) Teatteri-väen jokin muukin rikos olisi paljastunut. Mahdollisesti yhteydet sutikauppaan ja ravihuijareihin? Oliko mukana armeijan upseeri, joka kuului HMn tuttavapiiriin? Upseeri, jonka elämäntapa on pysynyt samana läpi elämän? Upseerin, joka kohosi virkauraltaan korkealle? Upseeri, jolla on yhteyksiä ruotsalaisiin? (Tähän tutkintalinkkini on hutera. Se pohjautuu äidin tekemiin villasukkiin, jotka tilattiin suurella kohulla Ruotsiin. Lisäksi yhteen aikaan oli kovaa polemiikkia “ruotsalaisvihastani”, jota kuitenkaan en itse tuntenut. Sitä luultavasti yritettiin rakentaa Urban-kurssini avulla, jossa häväistys oli huipussaan. Kurssin, jolle osallistui aiemmin pohtimani EvaP. sekä nuori mies, joka kyyläsi talomme seinustalla Hämeenlinnassa MarkkuTopin hakiessa autoaan tallista jne.. Siis kovin hataria oletuksia, mutta yhdessä ne toimivat ihan hyvin mielikuvissani.)

3) Sukuuni kuuluvan osuus olisi paljastunut perheelleni

4) Mahdollinen varkaus esitettiin omaisilleni minun tekemänä, jolloin heidät saatiin maksamaan varastetut rahat tai arvopaperi. Mistä syystä perheeni ei kertonut asiaa minulle? Olisiko heidän yhteytensä paljastuminen ollut suuri häpeä tai paljastanut jonkun muun rikoksen? Joutuivatko he myöhemmin kiristyksen alle vai johtuuko ehdoton kieltäminen häpeästä?

5) Lompsa-voro oli täysin ulkopuolinen ja herjalynkkaan liittyi myöhemmin jokin rikollisjengi, joka vedättää nykyisin juttua suuntaan, jota en pysty päättelemään.

Tai sitten oli näin:

6) OTopilta ei varastettu mitään arvokasta, joten juttu päätettiin P-porukan taholta tutkia/kostaa omin voimin, sillä joukkoon kuului upseeri- ja toimittajaporukkaa sekä heidän monipuolista henkilökuntaansa, mm. lääkäri. Mahdollisesti  toimittaja oli kotoisin Kempeleestä.

Kostotoimet Oulussa:

Häpäisy Pn kukkakaupassa

Joulun alla PV/HT-tiimi järjesti minulle puolipäivä toimen kukkakaupan kiireapulaisena. Istuttelin jouluasetelmia takahuonessa kun myymälään kuului tuleen asiakas. Rouva Kukka ja Rouva Myyjä olivat menneet jonnekin, joten kiiruhdin ottamaan asiakkaan vastaan. Hyvä kun sain asiakkaan toivotettua tervetulleeksi, sivultani syöksyivät Rouva Kukka ja Rouva Myyjä perässään huutaen: ”Tässä kaupassa ei oteta asiakasta vastaan multaiset kumikäsineet kädessä. Mene takaisin työhösi!” Katselin hämmästyneenä Rouvan kääntymistä asiakkaan puoleen makeillen ja mairitellen: ”Anteeksi, anteeksi. En ymmärrä, miten ne meille lähettivät tuommoisen tommelin avuksi. Miten voin palvella teitä, rouva?” Ja kiitokseksi Rouva Asiakas nauroi makeasti. Rouva Myyjä katseli tilannetta silmät sisäänpäin kääntyneenä, kireä hymy huulillaan. Minä peräännyin hämilläni ja häpeissäni takahuoneeseen. – - -  siis todellakin! Rouvahan sanoi “meille lähettivät”, koululta siis. Eli Rouva Kukka oli pyytänyt puutarhakoululta minut lähetettäväksi, sillä tietojeni mukaan ketään muuta ei pyydetty. Ei edes niitä, jotka olivat olleet kukkakaupassa töissä ja olivat PVn tietojen mukaan taitavia sitojia!!!!

Seuraavana päivänä kauppaan tuli nuori nainen, joka esittäytyi olevansa paikallisradion toimittaja. Hän halusi tehdä minusta suorana lähetyksenä lähetettävän haastattelun. Aiheena oli ”Kiireapulaisena kukkakaupassa.” Arvelin selviäväni haastattelusta, koska vierelläni seisoi alan ammattilaisia, jolta voisin tiukan paikan tullen kysyä apua vastauksiini. Rouva Toimittajan levitellessä mikrofonejansa pöydälle Rouva Kukka parahti kovalla äänellä: ”Miten ne tuommosen tommelin valitsivat!” ja Rouva Toimittaja nauroi makeasti.

Rouva Toimittajan kysymykset olivat hyvin vaikeita, sillä kaikki pyrkivät paljastamaan, millainen työilmapiiri kaupassa oli ja mitä ajattelin työpaikasta. Koska en vielä silloin ollut valmis häpäisemään ketään julkisesti ja koska ajattelin Rouva Kukan olevan stressistä puolisairas, päätin vastata niin ympäripyöreästi kuin ikinä pystyin.

Palattuani koululle iltapäivällä, kurssitoverini huusivat yhteen ääneen: ”Haastattelu meni ihan hyvin.” Hämmennyin, sillä en tiennyt heidän osanneen kuunnella haastattelua. PV:n mielestä minusta olisi tullut hyvä poliitikko, koska vastaukseni saattoi ymmärtää ihan miten halusi. En osannut kysellä silloin mitään, mutta nyt kyselen. Mm.:

-        – -  onko mahdollista, että koko haastattelua ei julkistettu missään muodossa? Että haastattelu oli pelkkä bluffi, tarkoituksena häpäistä. Kostoisku torjuttuani OulunTopi -vedätyksen. Mikä osuus siinä tapauksessa oli perhe-P:llä?

-        – - uskaltaako kukaan kurssitovereistani koskaan kommentoida tapausta rehellisesti vai onko juttu sitä tasoa, että heidän on parempi olla hiljaa? Myös kämppistini Leenan?

-        – - mikäli haastattelu todella päästettiin eetteriin, oliko tarkoitus osoittaa hölmöyteni? Häpäisemällä työnantajani julkisesti, olisin voinut saada kunnianloukkaussyytteen? Olisiko Rouva Kukka jonkun mielestä todella ansainnut julkisen häpäisyn?

Käden veneluun murtuminen:

En muista syytä, miksi PV ja Hiltu halusivat mukaansa laskiaismäkeen. Sinne sitä kuitenkin mentiin ja heti eka laskun jälkeen tunsin peukaloni vioittuneen laitettuani käteni takamusteni alle pehmittämään tömähdystä. En puhunut asiasta mitään, mutta olin kai vähän hömistyneen näköinen, sillä PV oli jäänyt tuijottamaan minua. Totesikin jotakin, naurahti ja läksimme lähes saman tien pois.

Sinä iltana PV ja Hiltu tavoistaan poiketen jäivät asuntolamme olohuoneeseen iltaa istumaan. Uutisten aikaan kipu peukalossani oli äytynyt kestämättömäksi. PV kysyi vaisusti hymyillen sattuiko siihen. Selitin tilanteen ja saman tien lähdettiinkin PVn vaalean vihreällä Saabilla (olisko Saabisti-klubi takana?) Ouluun lääkäriin. Odotushuoneessa olin pyörtyä kivusta, mutta kestin muistellen kuvauksia kidutusten uhreista. Laitoin rimani aika ylös, vai? Vaiko juuri sille tasolle, mitä tapahtuma oikeasti oli?

Lääkäri otti vastaan joskus keskiyön tietämissä kipsaten käden kevyesti kyynärvarren alapuolelle, kuten nykyisin näytetään tehtävän. Parin viikon kuluttua kipsauksen tarkistanut lääkäri vihoitteli, että murtuma oli kipsattu väärin. Hän taiteili koko käden olkavartta myöten kipsiin ja kannon luomusta kantositeessä koko loppu kevään. Se ei kuitenkaan estänyt osallistumasta kokeisiin, sillä rakensin kynästäni niin paksun, että saatoin kirjoittaa kädellä harakanvarpaita. Kirjanpidon opetta Härkönen antoi yhden lisäpisteen pelkästä sisusta osallistua kokeeseen. Olisin läpäissyt kokeen ja koulun kaikesta runtelusta huolimatta. – - – “RUNTELU” on muuten se sana, joka parhaiten kuvaa kohtelua, jonka kohteeksi jouduin.

Selvitin koulun normaalisti ja käsi  parani hyvin kesään mennessä. Eikä ole sen jälkeen juurikaan vihoitellut, vaikka murtunut kohta oli vaikeasti parantuvaksi mielletty veneluu. Saattoi toki olla, että työni puutarhassa edesauttoi parantumista. Sormen liikuttelu ja voimailu lisäsi verenkiertoa, jolloin parantuminen edistyi. Tai sitten koko hommeli oli jotain muuta.

Saattoihan olla niinkin, että kipsi-leikittelyllä yritettiin estää koulun loppuun vienti? Että jokin laukaalaistaho oli ottanut tavoitteekseen saattaa minut pois puutarha-alalta, jotta en suotta kilpailisi joistakin paikoista, joihin en itse edes ollut hakeutumassa? Tai halutiin täyttää äidin toive saada minut hoito-alalle, jolle en sovellu, en alkuunkaan.

Kyllä myönnän itsekin, että haen vähän kaukaa syntipukkeja. Kuitenkin mietin niinkin julmaa mahdollisuutta, kuin että upseeri -Pn porukan tiedettiin olevan niin armoton kostossaan, ettei OTopin narrausporukka uskaltanut tunnustaa minun olleen uhri. Se, joka OTopilta jotakin varasti ja/tai usutti teatterinäytelmään mukaan, pelkäsi koston lankeavan itsensä ylle. Ja sitä hän ei olisi kestänyt. Oli helpomman tuntuista yrittää saada minut äidin peräkamariin suojaan armottomalta maailmalta, -ko? Näinkö?

EHKÄ NARRAAJA JOPA PELASTI HENKENSÄ TEKEMÄLLÄ MINUT SYYLLISEKSI? Tässä tapauksessa myötätuntoni on Narraajan puolella ja toivon jonkun vetävän Rouva Kukan perheineen valokeilaan.

 Miksi minä?

- koska huijaus oli tarkoitettu juuri minulle. Ehkä jonkin vanhan ”kalavelan” takia, jota en kylläkään pysty tietämään, koska kukaan ei ole sellaisesta mitään puhunut; tai olin vain sopivan tuntuinen uhri kyseisenlaiseen huijaukseen; tai OulunTopin vaimon ystävät päättivät käyttää miehen syrjähyppyä hyväkseen; tai kämppistini suhteet teatteri- ja toimittaja-väkeen!!!???

- ensinnäkin: älytys ja häpäisy kielivät halusta kostaa ja/tai pyrkimystä rikokseen tai häpäisyyn tai sen on määrä tyydyttää erikoista huumorintajua.

- toiseksi: koska taustalla oli Paulan utelu perheeni varallisuudesta, voisi olettaa, että teatteri-pantsulla pyrittiin kiristystilanteeseen. Vähän samaan tapaan kuin siellä Otavassa sen ravihevosen kanssa. Eli oliko sama tyttö taas takapenkillä?

- kolmanneksi: Miksi-kysymys selviää kun selviää, kuka on takana. Onko siellä toimittajia (lapsuuden ajoiltani tuttuja ihmisiä, Rauhan toimittaja-puoliso, erään työnantajani ystävä), upseereita (lapsuuden ajoilta tuttuja ihmisiä ja HMn tuttavia), teatteri-väkeä (lapsuuden ajalta tuttuja ihmisiä ja torjumani päällekarkaaja Jyväskylässä), viljelijöitä (koulutukseni ajoilta).

Miksi valittiin teatteri pantomiinipaikaksi?

-  pantsu-porukka oli teatterintekijöitä tai heidän tuttaviaan, TOIMITTAJIA. Heitähän herja-jutussa vilisee jokaisella paikkakunnalla, missä olen asunut. JA jokaiseen toimittaja-yhteyteen liittyy häpäisy. Muistattehan: Tyllilän pelto, Tikkurilan Sanomat, A-KH ja niin edelleen.

- ravintola-aihe oli herkullinen, koska olin kokematon. Oli ilmeistä, etten osaisi kyseenalaistaa tapaa istuttaa asiakkaita käytävälle, koska ravintola-sali on täynnä. Lisäksi olin arka. Oli luultavaa, etten nousisi opettajan auktoriteettia vastaan, mikäli hän joutuisi tarttumaan lujalla otteella tapahtumien kulkuun. Kuten sitten kävikin.

- äänitteiden käyttö oli porukalle tuttua teatterin kulissitemppuna. Tästäpä aukeaakin selitys, miksi tämä nykyinen ja Hämeenlinnassa kokemani äänitteillä peloittelu oli niin ammattitaitoista ja uskottavaa. Hämeenlinnassa varsinkin vesitippa-kidutus oli huippu hyvä. Täällä Enonkoskella naapurinrouvan “tuommonen kurja perkele, kerta laakilla kirveellä kaola poekki, perkeleen, saatana” -monologi oli todella tehokkaalta tuntuva. Pelottavaa suorastaan. Samoin Sulon kiroilu-monologit.

- PVlla ja THlla oli mahdollisesti jotain henkilökohtaistakin minua vastaan, joten heidät oli helppo manipuloida mukaan

- onko tämä minua kohdannut herjalynkka vain jonkinlaista harjoittelua jotakin suurempaa todellisuutta varten ja sen takia en voi saada edes poliisilta apua? Kiusa on perusteltu jollakin yhteiskunnallisesti hyödyllisellä tavoitteella. Siinä tapauksessa minäkin vetoan samaan. Kiusan avaamisen avulla voidaan avoimesti keskustella vääristä tavoista manipuloida ihmisiä.

Olen seurannut tilannetta, jossa tuttavani syrjäytettiin työpaikastaan häpäisyn ja mitöinnin avulla. Poistettavaksi määrätty henkilö ajettiin niin suureen ahdinkoon, ettei hänellä ollut muuta keinoa kuin poistua paikalta. Kyse ei ollut huonosta työntekijästä, vaan hän vain sattui olemaan paikalla, jota tavoitteli toinen henkilö. Mitään mahdollisuutta ei ollut, että poistettava olisi jatkanut samassa paikassa. Myöhemmin kävi ilmi, että jäädessään hänelle olisi paljastunut tapa, jolla hänen työntekonsa tehtiin mitättömäksi. Eräissä kohdin häneen käytettiin samaa häpäisymetodia kuin missä itse ryvin. Otettiinko tuohon tapaukseen oppia minun tapauksestani? Kuinka laajaa häpäisy -käytäntö työntekijän saamiseksi työstä pois mahtaa olla?

Pyrin avaamaan keskustelun myös siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen eristetään avoimesta kanssakäymisestä muiden kanssa. Kun ainoat yhteyteen pyrkivät ovat manipulointi-porukan tavoitteita palvelevat ihmiset. Kuvaavaa ovat ne paljon puhumani ”sulhaset” ja Näköiset ja mairitteiljat. Hessu ja MarkkuTopi etunenässä. Nyt minulta yritetään evätä mahdollisuus kirjoittaa julkisesti oma näkemykseni tapahtumista blogisivuilla. Minun etuni se ei ole.

Miten OulunTopi tarina jatkui 80-luvulla?

Mahdollinen käännekohta on ollut Storckovius -suvun sukukokous Laukaassa. Ehkä siellä päätettiin muun muassa siitä, että jokin suvun neropateista nostetaan Suomen Merkkihenkilöksi, mutta – – – saattiinkin aikaan vain Suuri Rikollinenko? Kävikö kuten puhuin aiemmin; eli että kun keinot muuttuvat rikollisiksi myös päämäärä muuttuu rikokseksi, vaikka päämäärä alunperin oli hyvin kunnianhimoinen ja kunnioitettava.

Liekö mahdollista, että sukukokouksessa nousin myös minä esille liittyen jonkun suvun jäsenen yhteyksistä OulunTopi- ja näyttelijä/toimittaja -draamaan? Oletus pohjautuu äidin vihjailuihin, ettei kai minulla liene mitään mielenkiintoa sukukokous-juttuihin. Siis vähän niin kuin kiellellen kiinnostumasta niistä.

Alkoiko seuranta, jonka avulla pyrittiin saamaan selville, olenko rikollinen, hullu vai molempia tai ainakin käytettävissä pantomiiniin, jota jatkui 30 vuotta. Miksi juteltu henkilökohtaisesti? Olisi päästy paljon vähemmällä.

Tuo rikosjuttu-epäily -epäilyni nousee parista muistosta. Äiti ei noina vuosina suostunut ottamaan minulta mitään lahjaa vastaan ja muut perheeni jäsenet vetäytivät kauemmas. Kerran jouduin Tikkurilassa outoon välikohtaukseen. Huomasin eräässä kaupassa halpoja silitysrautoja. Jäin tutkimaan niitä ja odottelin myyjän tulevan luokseni ”voinko auttaa” -kysymyksineen. Lopulta tulikin keski-ikäinen, hyvin pitkäkyntinen ja kaunainen nainen, mutta ei vastannut yhteenkään kysymykseeni, vaan ikään kuin nälvi kysymykseni mitättömiksi ”vai että muka sellaista tahdot tietää” -tyylillä. (Tällaista hymähtelyä koin paljon, mutta laitoin jutut hymähtelijöiden omaan piikkiin.) Läksin loukkaantuneena pois, mutta vielä kassalla myyjä halusi ehdottomasti tutkia laukkuni perinpohjin. Joitakin muitakin nälvimisiä tuli kohdalleni, mutta ajattelin niiden olevan normaalia työhönsä kyllästyneiden vartijoiden ”umpimähkä”-otoskäytäntöä.

Nyt kuitenkin mietin, oliko niistä osa sittenkin epäilyjä, jotka oli nostettu perheeni/sukuni toimesta? Mutta mistä syystä? Enhän minä ollut rikollinen. Siis; että perässäni kulki henkilö, joka eri paikassa varoitti ihmisiä seuraamaan minua tiukimman seulan kanssa. Koska en aikonut varastaa yhtään mitään, mieleeni tuli monta kertaa pelkkä kiusanteko ja tahallinen mitätöinti ja herjailu – tai sairaalloiset sulhasmies-kyyläilyt, jotka olivat perässäni häpäisyn takia. Häpäisyn, jonka olivat järjestäneet miehet, jotka olin torjunut heidän oman törkeän käytöksensä takia

keskiviikko, 23. maaliskuu 2011

Runoja

 

Ateistin rukous

Saarnaaja 3:5


 

Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet.

Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.


 

Öykkäröivä, pikku tarkka pilkunnuolija.

Vahtii omaa kunniaansa,

mutta on aina valmis

häpäisemään luomiensa ihmisten kunnian!

Vaientaakseen arvostelijat

lähettää avuttoman poikansa kärsimään

ylimitoitettuja rangaistuksiaan.

Muka sijaiskärsijä!

Eihän kärsimys ole mihinkään loppunut.

Ihmiset itse ovat vähentäneet kärsimyksiä

enemmän kuin Jumala.

Näyttelee näkyjään,

mutta eipähän tule itse näytteille!

Kurkkii vain palavien risukkojen läpi ja

piiloutuu pilven lonkiin.

Loittonee syvemmälle galakseihin,

sitä mukaa kun ihminen saavuttaa häntä

avaruusteknologiallaan.

Pelkuri. Arkajalka.

Leikkii kissaa ja hiirtä.

Ei ihme,

että tunnontarkka tiedemies raivostuu ja

haluaa ehdottomasti olla ateisti.

 

 

  • Tarina HessuTopista

  • Tarina MarkkuTopista

     MarkkuTopi Jaakonsaari


    2000-luvun alussa


    Miehen oikea nimi ei ollut Jaakonsaari. Oletettavasti draamaporukka yritti naruttaa ajatukseen, että tässä olisi Liisa Jaakonsaaren exä, joka nyt olisi kiinnostunut minusta -  voi pojat, mikä mäihä! - En ole vieläkään tarkistanut, onko Liisa J. edes ollut koskaan naimisissa, saatikka eronnut. No. Ei tullut silloin edes mieleeni. Vasta kun draamalynkkaajien tapa älyttää häpeään tavoilla, joihin liittyi jokin tavoite suuruudenhulluuteen, rupesin miettimään mahdollisuutta, että Jaakonsaari -nimi oli tekaistu juuri sen kuuluisuuden takia.


    "Jaakonsaari" -nimi saattoi nousta myös siitä, että Oulun Topi oli jyväskyläläinen poliitikko tai hänen veljensä. Kyseinen poliitikko osallistui hankkeeseen, jossa minulla oli pieni työtehtävä. Työnteko kallistui lähinnä siihen, että yritin torjua toveri-työtekijän hakkailut. Mies nauroi vielä läksiäiskahvilla, ettei hän ymmärtänyt, miksi en alistunut hänen viettely-yrityksiinsä. Ei auttanut, vaikka ehdotin syyksi sitä, että kunnioitin hänen vaimoaan. Sitä en sanonut, etten pitänyt hänen tavastaan jättää kaikki konkreettinen ja raskas työ minun tehtäväkseni. Sainko kyseisen työtehtävän jyväskyläläisten tuttavieni ansiosta, vaikka itse työ tapahtui Helsingissä? Ja liittyikö tapahtumat yöpymiseeni EVn luona?


    Miehellä taisi olla yksi tai kaksi Näköistä, vaiko? Topin porukka ainakin tietää, keitä tarkoitan, sillä minulle myytiin tietokone, jota kävi joku toinenkin lueskelemassa. Sen jälkeen sain kokea suunnatonta innostusta kirjoittamaan ajatuksiani ja kokemuksiani.


    Topin porukkahan muistaa ne syyt, joihin tietokonemurto -väitteeni perustan, eikö? Sitä mukaa, kun nostin epäilykseni esille keskusteluissa tuttavieni kanssa, ongelmat häipyivät. Mutta uusia tuli tilalle.


    Oliko MarkkuTopi sama mies, kun painoi naisen päätä Keravanjokeen aikana, jolloin asuin Tikkurilan ortodoksisen seurakunnan toimintakeskuksessa?


    Oliko hän sama mies, joka suoritti Oulunsalon päällekarkauksen 80-luvun alussa?


    Oliko hän sama mies, kun kävi Riihimäen kierrätyskeskuksen ovella esittäytymässä työnhakijaksi, vaikka ei ollut kyseinen henkilö?


    Oliko hän enomies vai serkkupoika? Tai appi? Tätä oletusta tukee sisareni perheen kommentit, kun aloin kysellä, tietävätkö kuka mies on. Sisareni porukka oli käymässä yhtä aikaa kanssani äitini luona. Kohtelin heitä hyvin pidättyvästi ja torjuvasti, kuten he olivat itse minua kohdelleet. Torjuin jopa pikku tytön tutustumisyritykset. He jättivät vaivihkaa valokuva-albumin ompelukoneen pöydälle. Huomasin albumin seuraavana aamuna ja vilkaisin etulehdelle. Oletukseni vahvistettiin miehen alkuperästä, mutten sittenkään ymmärtänyt, mistä minun kohdallani oli kyse. Äiti ei puhunut albumista mitään ennen kuin olin lähdössä. Hän nosti albumin eteeni kysyen, oliko se minun. Vastasin, että luulen sen jääneen sisareni porukoilta. Äiti hymyili ovelana ja heilutteli albumia kädessään kuin voitonseppelettä.


    Jätin sen hänen käsiinsä ja läksin pois ottamaan selvää, kuka oli MarkkuTopi. Kun soitin sisareni perheelle ja kysyin, miltä heistä itsestään tuntui joutua torjunnan ja ylimielisen vaikenemisen kohteeksi, vastaus oli ällistyttävä:


    "Sinä olet meidän rakas siskomme. Me kaikki rakastamme sinua." En ikinä ennen ollut kuullut heidän suustaan moista siirrappia, jonka takia uteliaisuuteni heräsi entistään suuremmaksi. Mutta aina kun yritin suoraa kysymystä, sain torjuvan vastauksen tyyliin: "Ei me tiedetä mitään... sinä olet käsittänyt väärin... sinä olet vain kateellinen... sinähän olet ihan vainoharhainen... mitään enomiestä ei ole ollut olemassakaan..." ja niin edelleen. Ja kun uudelleen intin etsiväni tietoa vain todelliseen tapahtumiin, sain vastauksen, että olen harhaluuloinen. Voiko tällaisesta kohtelusta muuta syntyä? Tunsin itseni todella torveloksi, mutta omat kokemukseni MarkkuTopiin nähden olivat olleet todelliset ja tässä blogisa on niistä osa. Ne, joiden kuvittelen avaavan miehen henkilöllisyyden. Tai miesten. MarkkuTopillahan oli Näköisiä.  


    MarkkuTopin (en erittele I ja II) ensi-esiintyminen alkoi jalkakäytävä -kyyläilyllä. Ihan tosi. Ei se ollut sen kauniinpaa. Tosi tehokasta ja näytävää kylläkin. Seuraavaksi seurasi näyttäytyminen asuinkerrokseni käytävällä. Hän tuli ulos naapurihuoneesta, jossa asui yksinäinen nainen. Oli vähän kuin sellainen päiväkahviseuralainen, juu nou?


     Kolmas esiintyminen tapahtui kattotason siivousparvekkeella, jossa luin kevätauringon lämmössä kirjaa. MarkkuTopi oli eräänä päivänä ripustanut koko pitkän parvekkeen tangot täyteen plyysi-mattoja. Niitä oli ainakin kahden huoneiston matot, jotka hän tuli hakemaan kohta parvekkeelle mentyäni.


    MarkkuTopi jäi hetkeksi tuijottamaan minua silmät suuriksi laajentuneina, todella hämmästyneen näköisenä mattonsa takaa. Minulle tuli mieleen joku kierrätyskeskuksen asiakas, mutta en sanonut muuta kuin nyökkäsin päivät. Mies meni hämilleen, tempasi maton kainaloonsa, vilkaisi vielä kerran, mutta meni sitten oven luo mattokasalleen. Sieltä hän vielä tokaisi jotakin lukemisesta, jolloin murahdin jotain vastaukseksi.


    MarkkuTopi poistui ovesta, enkä nähnyt niitä mattoja enää sen koommin. Mies alkoi kyllä tulla pihassamme vastaan tämän tästä, mutta ei enää tervehtinyt. Sen sijaan alkoi vihjailu tuttavieni ja omaisteni toimesta, että minusta on jokin rikas mies tosi kiinnostunut. Ehkä enomies? Ehkä asuu alueella, jossa asuvat vain tosi rikkaat? Ehkä etsii vaimoa, kun on juuri eronnut? Ehkä nuori tyttö on hänen tyttärensä, joka kertoi asiasta?


    Tiedättehän, on miljoonia tapoja, joilla ihmiselle voi vihjailla, että tämä on hyvin suuren mielenkiinnon kohteena - positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. MarkkuTopilla oli jopa auto, jonka väri oli sama kuin ulkoilutakkini ja rekkari oli hauskasti VEI-muotoa ja numeroina veljeni osoitteen numerot. Vaivannäkö oli kyllä valtavaa, se on myönnettävä.


    Mutta miksi ei ollut koko aikana normaalia puhetta? Normaalia esittäytymistä enomiehen ominaisuudessa tai appena tai serkkupoikana? En ymmärrä suurta draamaa ja tunteen paloa. Olisihan se pitänyt käydä ilmi jo käytöksestänikin, eikö?


    Vallin grillin grillinäky:


    Tämä kertomukseni sai ihmiset kuohuksiin tai hymyilemään "tietävinä". Tiedättehän? "Ai se on niitä sinun näkyjäsi" -tyyliin. Kuitenkin se on täysin realistinen ja järkiperäisesti selitettävissä. Syystä jos toisestakin.


    Olin tulossa iltapäivällä mummotuttavani luota päiväkahvilta. Ajoitin tuloni kotiin yleensä niin, etten porhaltanut pihan läpi silloin, kun autokoulun autot lähtivät liikenteeseen tai palasivat sieltä. Tällä pyrin viestittämään, etten hakeudu Jaakonsaaren tuttavuuteen, sillä hän näytti alkulämmittelyn jälkeen hyvin torjuvalta. Koska kuitenkin sitä "sulhasmies" vihjailua oli niin paljon, ajattelin suojella miesparkaa juoruilta.


    Nyt kävi kuitenkin niin, että palasin juuri silloin pihaa kohti, kun ajotunnin piti alkaman. Vilkaistuani kelloani taisin vähän irvistää ja murista kiukusta, sillä autojen luona oli ihmisiä odottelemassa. Samassa huomasin Vallin grillin seinustalla iloisesti nauravan vaalean, pyöreäkasvoisin nuoren miehen. Hän nauroi niin makeasti, että minullekin tuli hyvä olo. Hän katseli silmiini ystävällisen tuttavallisesti, joten nyökkäsin tervehdyksen. Muistelin nähneeni hänet talomme käytävällä. Ehkä uusi asukas tai vierailija, ajattelin.


    Odotin miehen sanovan jotakin tai liikahtavan minua kohti jutellakseen, mutta kävikin päinvastoin. Hänen ilmeensä musteni, silmät muuttuivat epäluuloisiksi ja suu sulkeutui tiukkaan mutruun. Hämmennyin ja yritin viestittää ajatukseni ilman sanoja. Miehen kasvoille nousi epäuskoinen ilme. Hän kysyi silmillään: "Etkö tunne minua?"


    Pudistelin päätäni tai ainakin yritin tehdä kieltävän merkin silmilläni, jolloin miehen kasvoilta alkoi pursuta raivostunutta vihaa. Kauhistuin. Miehen leuka alkoi väpättää, kasvojen ilme alkoi murtua ja totesin katsovani - Jaakonsaaren kasvoja! Jaakonsaaren, joka oli noin kuusikymppinen, tumma ja kaitakasvoinen. Miehen, jolla oli kovaa elämää nähneen miehen kasvot.


    Järkytyin kasvojen muutosta. Siis todella kasvot muuttuivat - ei pelkkä ilme. Kompastuin kadunreunakiveen, sillä en tajunnut katsella jalkoihini. Toivuttuani horjahduksestani miehen ilme oli laantunut, se oli jotakin kyselevän uteliaisuuden ja huvittuneisuuden väliltä. Yritin uudelleen tervehtiä, sillä minusta oli luontevaa ajatella, että samassa pihapiirissä kulkevaa ihmistä tervehditään.


    Mutta ei Jaakonsaari. Ei. Hän kääntyi edelleni ja lähti lähes juoksemaan autolleen, jonka sisälle hän hyppäsi ja jossa häntä odotti autokoulu-oppilas. Jatkoin matkaani asunnolleni. Talomme päätyyn oli Jaakonsaaren Erkki-kaveri parkannut autonsa ja katseli kulkuani käsi oven kahvalla, mutta hän ei mennyt sisälle. Yritin pitää ilmeeni peruslukemilla, sillä juttu lähinnä nauratti, vaikka siihen liittyi näinkin hurja näköharha. Ihan totta! Sillä hetkellä todella ajattelin Vallin grillin vain tuoneen mieleeni Oulun Topin, jonka muistan lähinnä vain grillin tai narikan vierellä seisovana. Mietin, että jostain syystä jouduin taantumaan, joka toi mieleeni Oulun Topin tai Savonlinnan autokoulun autokouluopettajan, jolle suoritin omat ajotuntini aikoinaan. Ja että jostain syystä Erkki-kaveri halusi seurata, miten reagoin muistooni.


    Kun pääsin sisälle, Arja-tuttavani soitti töistään ja kysyi vointiani. Sitä hän ei ollut koskaan aiemmin tehnyt eikä tehnyt jälkeenpäinkään. Luulenkin, että grilli-draama oli jollain lailla etukäteen sumplittu. Mutta mikä oli MarkkuTopin rooli siinä? Oliko häntäkin narutettu? Oliko hänen hämmennyksensä aito? Naurattiko häntä se, että onnistui ”yllättämään” huomioni, mutta kävikö niin, että joku toinen oli onnistunut painamaan mieleni pohjalle muiston OulunTopista? Ei OulunTopi merkinnyt minulle muuta kuin röyhkeää iltaseuraan pyrkijää. Ja jos ”ravintola”, josta hän löysi minut, todella oli Oulun teatterin käytävälle nostettu baaripöytä, niin hätäinen arvioni oli ihan oikea. Jo silloin nuorena.


    Olinko saanut jossain vaiheessa jotain huumetta, joka altisti muistotaantumaan vai oliko minut suorastaan suggeroitu moiseen humpsaukseen? Skitso-harhakin se voisi olla, mutta siinä tapauksessa minun olisi pitänyt jossain vaiheessa olla narkomaani, jolloin huumeet olisivat avanneet ovet skitsoiluun. Huumeita en kuitenkaan ole tietääkseni koskaan edes nähnyt, muuta kuin kuvissa.


    Jos siis joku tietää minun käyttäneen huumeita, pyydän ilmoittamaan siitä minullekin. Siitä tiedosta olisin todella kiitollinen.


    Katsokaas, jos nimittäin saisin todistettu Vallin grillin Grillinäyn huumeiluksi tai suggeroinniksi, olisin löytänyt syyt pariin muuhunkin manipuloituun käytökseeni.


    Ja se puolestaan tarkoittaisi, etten millään voi olla ainoa uhri. Teot olisivat niin hyvin organisoituja ja ammattimaisia, että urheja pitää olla hyvin paljon muitakin. Ja toiminnan takana on oltava lääkäri, joka hallitsee juuri psyyken lääkeet ja huumeet. Mikään terkkari-tohelo ei siihen pystyisi.


    Jatkuu 2000-luvulla


    Kävikö niin, että salaseuranta sai yhä koveneemman muodon? Tarttuiko tahtipuikkoon teatteri- ja toimittajaporukan toka sukupolvi? Karit ja Matit siirtyivät eläkkeelle ja herjalynkka jatkui Mikoineen ja Mikkoineen.


    Kerran nuori, huumetokkurainen mies tuli kysymään keskellä katua: ”Missä täällä on se ravintola, jossa alamaailman miehet kokoontuvat.” Huumevihjailut alkoivat todenteolla rasittaa mieltäni. Mutta oliko kyse pelottelusta vai houkuttelusta huumeiden käyttäjien seuraan? En aikonut hetkeäkään liittyä huumeiden- tai alkoholin käyttäjiin.


    ”Vesitippakidutus”, yölliset huutelut käytävällä ja käytäväpalo sekä vinttikomeromurto -yritys seurasivat tiiviinä rykelmänä draamanäyttämöllä. Ja naapurin naiset? Voi, miten he olivat terhakkana pantomiineineen. Uskaltaisiko joku heistä jo kertoa oman osuutensa?


    ”Käytäväpalo”


    Käytäväpalo tapahtui lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä. Heräsin noin kolmen aikaan portaikon käytävästä kuuluvaan palohälyttimen ääneen. Syystä tai kolmannesta ajattelin heti, että juttu on kiusaa. Olin kauhistunut ajatuksesta, että olinko kohdannut kiusaa jo niin paljon, etten enää osannut lainkaan reagoida normaalisti ympärilläni lainehtivaan elämään.


    Nousin laiskasti miettin, että jos juttu on draamaporukan kiusaa, heillä lienee jossakin videokamera piilossa, jolla he kuvaavat hätäännystäni ja naureskelevat iloisesti hädälleni. Mutta jos juttu ei olisi kiusaa, minun pitäisi toimia ja nopeasti. Tarkistin ensin, ettei kyseessä ollut oma hälyttimeni, jonka patteri olisi mennyt vanhaksi. En kuitenkaan edes löytänyt sitä naulakon päältä, jonneolin sen laittanut odottamaan kattoon asentamista.


    Haistelin ulko-oven vierellä, mutta savun hajua en tuntenut. Epäilykseni palon aitoudesta vahvistuivat. Kurkistin käytävään oven postiluukusta, mutta ne nähnyt savua, liekkejä enkä ihmisten liikettä. Käytävässä paloivat kuitenkin valot, joten joku siellä oli hetki aiemmin ollut.


    Raotin ovea. Oikealla puolellani asuva nuori tyttö oli myös raottanut omaa oveaan ja kurssi ovenraosta ulos. Hän käänsi nopeasti katseensa ylös kohti palovaroitinta kun totesi kasvoni ovenraossani. Sanaakaan emme vaihtaneet. Liikautin ovea hieman enemmän auki, jolloin näin palon syyn.


    Oveni eteen oli tullut halkaisijaltaan noin 80 senttimetrin rinki palolangasta. Sen syttymispiste oli ylös menevien portaiden alkupäässä, juuri palovaroittimen alla. Jos olisin rynnännyt hetkeä aiemmin tarkistamaan paloa, olisin astunut suoraan savulangan keskelle tai säikähtänyt sankkaa savua oveni takana, painanut oven kiinni ja yrittänyt hypätä parvekkeelta alas. Neljännestä kerroksesta.


    Huonostihan siinä olisi käynyt.


    Palaneesta langasta ei jäänyt jälkiä käytävän linoleum-mattoon, joten sen on pitänyt olla teatterirekvisiittaa. Teatterilaisetko tuossakin olivat takana? Ymmärrättehän Topin porukka, keitä kaikkia minä siihen miellän?


    2000-luvullako äänitteiden käyttö vakiintui kiusaamismuotona? Onko mahdollista, että niitä on käytetty myös öiseen aikaan? Alitajunnan manipuloimiseksi? Tähän viitaitisi AnnaMariHelenan kysely luostarissa. Aivan ykskaks yllättäen hän kysäisi silmät vaanivasti sirrillään: “Tekeekö sinun mieli kiroilla?” Hänen puhetapansa ja ilmeidensä perusteella kuulin kysymyksen: “Sinunhan tekee mieli kiroilla, eikös vain?”


    En ole vainoharhaisuuden asiantuntija, sillä en ole koskaan kuullut tai nähnyt kummempia (paitsi noita muistotaantumia), vaan uskon kaiken pohjautuvan järjellä pääteltäviin syihin ja seurauksiin. Enkä ainakaan vielä tiedä muuta syytä tahattomasti mieleen nouseviin sanoihin (ei ole siis kuuloastin avulla kuultava sana) kuin sen, että ihminen on kuullut kyseisiä sanoja usein aiemmin. Koska en ollut kuullut luostarissa kiroilua, päättelen siis nyt, että kuulin kiroilua yön aikana, nukkuessani. Tiedättehän?


    Aikana, jolloin ihminen on hyvin syvässä unessa, hän ei herää, vaikka vierellä joku huutaisi. Jos olisin tiedemies, tutkisin, onko mahdollista juuri tuona hetkenä tuottaa ihmisen mielikuviin sanoja, jotka nousevat päivän aikana ajatuksiin.


    Tätä uniseurantaa tukisi muuten, pojat, muisto PiiaSalomen kommenteista. Eräänä aamuna hän kuvaili nousseensa ylös aivan samalla tavalla kuin minä. Näkikö hän ylösnousutapani videolta, joka oli otettu huoneessani? Toisin sanoen, oliko luostarissa videointi päällä asukkaan huoneessakin? Kuinka paljon tätä tointa siellä oli? Tuskin olin ainoa, jonka jokaista liikahdusta seurattiin videoinnin avulla, vai mitä pojat?


    Uniseurantaa tukisi myös Hessun kommentointi. Hän uteli kasvot kireänä, silmät syyttävinä tuijottaen. ”Nukahditko sinä varmasti niin nopeasti?” Vastasin nukahtaneeni heti, mutta en kertonut, että heräilin hänen hommeleihinsa. Aikoinaan mietin, että hän saattoi tutkia rahapussiani tai pankkikorttini numeroita. Yhteen aikaan mietin, mahtoiko hän kopioida pankkikorttini, koska sinä aikana kun hänen kanssaan yritin seurustella, pankkitilini oli aina nollilla. En saanut säästettyä yhtään penniä. Kun seurustelu loppui ja samoihin aikoihin pikapankkikorttini vaihdettiin uuteen, säästötilini alkoi taas karttua. Samoihin aikoihin myös Hessu nosti uuden vainoamiskarjunnan. Aivan totta. Juuri näihin aikoihinhan jouduin pyytämään poliisilta apua, saadakseni vainouhkailut loppumaan. Loppuiko Hessulta mahdollisuus käyttää säästötiliäni?

  • Tarina HessuTopista

    Hessu 90-luvulla


    Katson, että minut järjestettiin Riihmimäen kierrätyskeskukseen 90-luvulla, jotta tutustuisin Hessuun. Minulle luvattiin toista, mitä työ lopulta oli. (Tosin tätä väitettähän voi kiertää sanomalla, että en ollutkaan niin kyvykäs, kuin työhaastattelussa esitin. Tätä tukisi Hessun vihjailu, että hän oli tutkinut koulutustaustaani ja löytänyt sieltä valheellisen todistuksen ymp.suoj.opinnoistani. Kun kerroin, mistä hän sen löytää, hän oli haljeta raivosta.) Ihmisillä myös tuntui olevan aivan toisenlainen kuva työroolistani, kuin minkä itse luulin ottaneeni vastaan.


    Myöhemmin koko työkuva paljastui harhautukseksi. Tahattomaksi tai tahalliseksi? Riippuu siitä, mikä rooli ulkopuolisella taholla oli ja mihin minun palkkaamisellani pyrittiin. Mitätöinti ja häisykö vain?


    Vaikka palkkasin itse HAn kierrätykseen töihin, näen nyt, että muita mahdollisuuksia ei ollut. Kaikki muut vetäytyivät pois tai olivat aivan mahdottomia tai tekeytyivät sellaisiksi. Kävikö muun muassa niin, että eräällä hakijalla oli “sijaispersoona”, joka oli niin kammottavan oloinen, että suostuin hänen kääntyvän ovelta pois. Kuten hän itse ehdotti. 


    Myyjäksi pomoni taholta delegoitu myyjä-rouva järjesteli pierukohtauksia asiakkaiden kuullen ja käänsi syytä minun päälleni. Toki hän lopetti, kun otin asian julkisesti puheeksi. Samaa en älynnyt tehdä opiskellessani Riihimäen aikuiskoulutuksessa. EM onnistui tosi makeasti murjaisemaan emäpierun ravintolassa vieressäni. Ja voi että, miten hellästi opettaja tuli minua lohduttamaan. Oliko se sovittu etukäteen porukan kesken? Tätä häpäisy-kulttuuria rakennettiin mielestäni sen vuoksi, että turvautuisin HAaan, kun hän saapui paikalle. Kukaan muu ei tarjonnut tukea tai apua.


    Hessu jäi sairaslomalle heti työn aloitettuaan. Syyksi hän ilmoitti äidin kuoleman ja hautajaiset. Myöhemmin kävi ilmi, että asia oli valhe. Oliko äiti tuolloin vielä edes kuollut? Oliko Hessun tarkoitus pehmittää alustaa selityksille, että hän tarvitsee henkilön kierrättämään perintöään, jota ei voi ottaa omalle nimelleen suuren konkkavelan takia?


    Metallin kierrtäyshanke?


    HAn ehdoton vaatimus oli, että nousen pomojani vastaan ja järjestän hänelle “projektin” metallin kierrätyksessä. Pomoni suunnittelivat sitä, mutta minulla ei ollut osaa eikä arpaa koko hommeliin enkä missään tapauksessa tukenut HAn ehdotusta tosi rankasta painostuksesta huolimatta. Janakkalassa kaatui metallinkierrätys-hanke, mutta en tiedä, oliko sillä mitään tekemistä HAn tavotteisiin. Mahtoiko Hessu yrittää jotain vakoilutoimintaa kaupungin sisällä, sillä hän halusi ystävänsä avulla laittaa Amipro-piirrosohjelman tietokoneeseeni. Syynä se, että juoduin tekemään kaikki tietokonetyöt, joissa tarvitsin piirrosohjelmaa vapaa-ajallani. Kierrätyksen koneella kun oli vain alkeellinen tekstinkäsittely-ohjelma. Hyvin tehokas tapa muuten vaikeuttaa työn kehittämistä, eikö?


    Kun Hessun ystävä oli saanut Amipro-piirrosohjelman koneelleni, kaupungin ATK-pomo haki koneen pois. Oliko juttu alunperinkin sovittu niin tapahtuvaksi eli olivatko pomoni mukana hankkeessa, jotta päälleni saattiin lastattua  epäluottamuslauseita?


    Kyllä. Kyllä minä nyt ajattelen näin. Kun suhteeni Hessuun katkesi ja tämä joutui jättämään työnsä juopottelun takia, asemani työssä vaikeutui entisestään. Ei helpottunut. Silloin selitin tilanteen Hessun vainouhkailuilla. Hänhän vannoi ja vakuutti tuhoavansa elämäni. Mutta oliko sellainen tuomio ylläni jo aiemmin?


    Saattoiko olla niin, että Hessun lautakauppakonkka -80-luvulla liittyi myös jollain lailla minuun? En kyllä tuntenut koko miestä ennen kuin hän tuli kierrätykseen, mutta tunsiko hän minut? Toimittaja Xn / kukkakauppias Pn / metsuri Tn ansiosta? En tiedä, miten konkurssi syntyi, joten arvioni on kovin kaukaa haetun tuntuinen, mutta suhteet selittäisivät niin paljon.


    Mikä liittäisi minut Hessun lautakauppakonkurssipetokseen 80-luvulla?


    Työvoimatoimiston virkailijan mukaan minua on syytetty jonkun konkurssin syyksi. Mikäli konkkapetos tapahtui 80-luvun alussa, se voisi olla Hessun lautakauppakonkka ja sieltä löytyisi liittymäkohta OulunTopi-teatteri-draamaan. Tai  STORCKOVIUS-suvun sukukokous!!! -ko? Hoh, hoh, hoijaa!!! Osaako kukaan auttaa tässä?


    Kuka organisoi minut kierrätykseen yhtäaikaa Hessun kanssa?


    Pyynnön hakea tointa sain Hämeenlinnan ympäristöosastolta. Kuka vinkkasi heille Riihimäen avoimesta paikasta. Tuliko pyyntö Riihimäen suunnalta? Kiipulasta? Vai Jyväskylästä? Vai Hämeenlinnasta kierrätysalan ihmisiltä?


    Kauhunhetkiä Hessun kanssa


    Anneli-tuttavani mukaan kokemani kauhunhetket eivät ehkä olleetkaan pelkkiä pelotteluja sinänsä, vaan niihin liittyi kokeilu, miten reagoisin täpärissä, epämääräisissä, salakähmäisissä tai pelottavissa tilanteissa. Toisin sanoen Hessu testasi, olisinko ollut valmis lähtemään mukaan rikoksiin ja hän testasi, miten reagoin, jos jutut muuttuvat kauhujännäreiksi. - - - aivan totta. Hänhän raivosi pää punaisena, että tein töitä jollekin kierrätyksessä käyneelle virolaisliigalle, enkä sen takia lähtenyt hänen porukoihinsa. Porukkaan, jonka pääpaikka taisi olla Keski-Suomessako?


    Marjamatka Tervakosken metsissä


    Marjamatkaa varten Hessu oli lainannut auton autonkorjaaja-ystävältään. Auto oli sininen, vanha rämä, joka prutkutti, pätki ja tutisi niin, että pellit oli irrota. Matkustajan puoleinen ovi ei auennut ulkoapäin, jonka takia Hessu joutui avaamaan sen sisältä. Tempasin oven reippaasti auki, jolloin oven tiivisteet lensivät päälleni. Sotkeennuin niihin hädissäni, mutta lopulta onnistuin pujottautumaan niiden ohi penkille. Työnnyin varovasti istumaan, sillä pelkäsin istuimen antavan periksi, mutta se oli päinvastoin kova ja tukeva. Kuin lattiaan pultattu puupenkki. Sulloin oven tiivisteet jonnekin oveen päin, tempaisin oven kiinni ja kaivelin esille lattialle levähtäneen turvaremmin. Se oli venynyt pitkäksi. En saanut joustoa pelaamaan lyhentääkseni vyötä, mutta ei se olisi ollut tarpeenkaan. Yrittäessäni tökkiä turvavyötä lukitukseen, se ei onnistunut viidennelläkään kerralla. Hessu starttaili onnellisen näköisenä autoa, joten en viitsinyt uhmata hänen hyvää tuultaan kertomalla kaikista vaikeuksista, joita autossa mielestäni oli. Otin turvavyön lukituspään käteeni päättäen pitää siitä tiukasti kiinni, jos rysähtää. 


    Auto rämähti starttivalmiiksi. Hessu vaihtoi ykkösen päälle ja kaasutti. Ajokki ulvahti liikkeelle ja totesin ihmeekseni liikkuvani sen mukana maantielle. Olin nimittäin jostain syystä odottanut, että auto humahtaisi yltäni ja altani ja jäisin istumaan kadulle turvavyö tiukasti kädessäni.


    Auto pätki ja röhi, mutta matkaan vain päästiin. Kyläkaupan kohdalla Hessu pysähtyi haluten käydä hakemassa ilmaisen leivän. Hän oli kuulemma saanut vuoden ilmaiset leivät puraistuaan hampaansa poikki kiveen. Kivi oli ollut hänen myymälästä ostamassaan leivässä. Kauppias ei olisi millään halunnut uskoa juttua, mutta Hessun asianajaja-tuttava oli rientänyt apuun. (- - - Se sama mies, jolla olim ollut valmis paperi allekirjoitettavaksi minulle. Paperi, jolla Hessun perintörahat olisi siirretty minun nimiini, koska hän ei voinut niitä ottaa omalle nimelleen suuren konkkavelan takia. Tai sitten ne rahat olivatkin konkurssivelkaa, kuten poliisi epäili.)


    Odotellessani Hessua tutkin auton hansikaslokeroa. Sieltä löytyi rekisteriote. Auto oli kuulunut hyvinkääläiselle nuorehkolle naiselle. Mutta rekisteriote oli vanha. Pikkusen minun syndänalaani kaiversi pelko lappua lukiessani, joten kun Hessu tuli autoon, ilmaisin huoleni.


    "Mikä saatanan oikeus sinulla on mennä toisen paperita tutkimaan" oli topakka vastaus. Yritin toppuutella ja kertoa vaaroista, joita ajoluvattomalla autolla ajamisella on, jolloin Hessu keksi rauhoittaa mieltäni sanomalla:


    "Mun kaveri on saanu tähän koeajoluvan korjausajalle. Eihän sitä muuten voi testata onko se kunnossa. Sitä paitsi mää aion ostaa tään, jos matka onnaa hyvin. Tällä vois sitten ajella niitä kierrätyksenkin tavaroita. Ei tartteis aina soitella varikolle." Auto oli pieni ja hentoinen, joten teki mieleni kysyä, millä voimalla raskasta kärräyä vedettäisiin? Oliko hän ehkä ajatellut laittaa minut aisojen päihin, jos auto juuttuisi ylämäkeen? En uskaltanut lohkoa enää riidanjuurta, sillä olin jo oppinut yhden läksyn. Hessulle ei saanut sanoa vastaan.


    Kaunis sunnuntaipäivä vilahteli nytkähdellen ohi kiitäessmme sinisellä pikku kotterolla kohti Tervakoskea. Hessu kertoili lapsuusajan muistoistaan, jotka tuntuivat olleen melko onnelliset. Ainakin äiti oli jättänyt liikuttavan kauniin muiston poikansa mieleen. Mutta isä oli pitänyt kovan kurin. Vaikka poika oli ollut vasta kuudentoista, isä oli pakottanut tämän menemään naimisiin 22-vuotiaan naisen kanssa, jonka oli tehnyt raskaaksi. Vahinkolaukaushan se oli ollut, mutta minkäs teit. Presidentiltä pyydettiin lupa ja niin avioliitto alkoi, mutta päättyi muutaman vuoden ja kahden lapsen jälkeen. Vaimo kouluttautui sairaanhoitajaksi ja kasvatti toisena syntyneen pojan uuden miehensä kanssa. Tyttö oli syntynyt hyvin vaikeasti vammautuneena. Hänet kasvatti Hessun äiti, joka potkukelkalla kuljetti liikuntakyvyttömän lapsenlapsensa kouluun ja takaisin. Äiti oli näitä vanhan ajan sankari-äitejä, jotka eivät laskeneet työtuntejaan lapsiaan hoitaessaan. Silloin kotiäitys ei vielä ollut palkkatyötä.


    Huolimatta Hessua kohtaan tuntemastani pelosta, tunsin myös myötätuntoa. Oma äiti ja tytär olivat ne keskiöt, jotka pitivät hänen elämäänsä liikkeessä, mutta myös juurtuneena maahan. Antoivat rungon, kehyksen elämälle, miten se pitäisi sanoa? Hän ikään kuin hajosi heti, kun astui kodin piiristä pois. Senkö takia hänelle olisi ollut ehdottoman tärkeää saada lunastettu papan kiinteistö takiaisin? Saada rahaa, jolla lunastaa turvallinen paikka itselle ja vaikeasti vammautuneelle lapselle. Päästä asumaan paikkaan, jossa oli ollut järjestys ja kuri. Hessu oli ollut vähän aikaa vihainen kuin villakoira, mutta muuttui kilometrien myötä hämmentyneen oloiseksi. Lopulta levottomaksi.


    Yhtäkkiä hän osoitti suurta maalaistaloa, joka oli tien oikealla puolella ja sanoi:


    ”Tuonne me mennään. Tai siis ton talon ohi. Se kuuluu mun suvulle, oikeestaan mun äidille, mutt niille tuli jokin riita ja nyt siinä asuu mun täti. Mun äiti kävi siellä usein. Se oli aina niin onnellinen, kun se kerto, miten ne joivat päiväkahvia terassilla. Konkan jälkeen tätsy ei halunnu mun käyvän siellä. Piru vie.” Sitten hän käänsi auton pihatielle ja minä hätäännyin. Hessu kiiruhti selittämään:


    ”Kyllä pihan läpi voi ajaa. Kaikki kyläläiset käyttävät pihan läpi menevää tietä, kun ne menevät takametsiin marjaan.”


    Hurautimme suuren kartanon päärakennuksen pihaan pikku Rämällä. Oli kuin olisin ollut elokuvassa, joka pyöri korkealla yläpuolellani. Pihasta käännyimme vasemmalle kohti ulkorakennuksia, joiden välistä tie todellakin näytti menevän synkkään umpimetsään. Juuri ennen metsätielle siirtymistä puiden välistä körryytteli traktroi eteemme. Tie oli kapea, jonka vuoksi otin asennon katsoa taaksepäin, sillä olisimme voineet peruuttaa juuri ohittamallemme levennykselle. Sen sijaan kuulin Hessun päräyttävän vieressäni:


    ”Perkele. Sinähän siirryt” ja samassa auto ponkaisi rajusti rääkäisten eteenpäin. Traktori siirtyi pari metriä ennen yhteentörmäystä metsään. Se keikkui kantojen ja kivien, muljahti eteenpäin, jääden lopulta taaksemme, jonne en enää uskaltanut vilkaistakaan.


    Sen sijaan vilkaisin syrjäsilmällä Hessua. Hänen kasvonsa uurteet olivat kireät kuin viulun kielet. Lujasti rattia puristaen hän ajoi eteenpäin jarrutellen ja kiihdytellen autoa tien kuoppien mukaan. Olin sanaton, ajatukseton ja täysin lamaantunut. En osannut edes vastata, kun Hessu kysyi:


    ”Taisit vähän säikähtää?” Kohta hän kiiruhti itse selittämään: ”Mua niin risoo vieläkin noiden saamarin pohattojen huijaukset.” Ja sitten tuli pitkä litania historiatietoa, jonka pohjalta yritin luoda uudenlaista kuvaa Hessusta. Kuva alkoi muuttua tavalla, jota en ymmärtänyt. En, vaikka tiesin lukemani perusteella, mitä se tarkoittaisi. Ymmärrys ja tieto eivät kohdanneet. Jatkoimme kohti yhä synkkenevää metsikköä.


    Ajettuamme muutaman kilometrin tulimme maantielle, joka luultavasti oli sama, jota pitkin olimme ajelleet tullessammekin. Kohta Hessu havahtui. Alkoi pyörittää päätään odottavan näköisenä ja sanoi: ”Kohta meidän pitäisi alkaa olla kohdalla. Sen tien pitäisi olla ihan kohta.” Pienen ajomatkan jälkeen hän huudahti riemastuneena: ”Siinä. Tonne me mennään. Tuolla me käytiin äidin kanssa usein marjassa.” Ja sinne mekin nyt käännyimme.


    Metsäautotie oli melko avonainen, joten siellä oli ajeltu sinä kesänä useammankin. Mutta puolukkamaastoa tien ympärillä ei ollut. Ohi vilahti mahtavia kuusikoita, ränsistyneitä rämeiköitä, kitukasvuisia suon reunoja ja kallioisia, mutta reheväkasvuisia mäkiä. Mutta kuivaa puolukkakangasta ei tullut vastaan. Hessu muuttui kureilevaksi. Pienoinen hymyn kare ilmestyi suupieleen. Hän mutisi: ”Ei tää tainnukaan olla se tie. Miten mää ihan muistin.” Ajattelin hänen olevan nolona erehdyksestään ja pyysin häntä pysäyttämään sanoen: ”Voimmeha vähän kierrellä ja katsella tarkemmin. Pysäytä jossakin.”


    Ja hän pysäytti kallioisen kuusikon juurelle. Paksu sammal peitti rinnettä, joten olin varma, ettei siinä kohdassa olisi mitään. Säikähdys kartanon pihassa oli kuitenkin vienyt niin voimani, että teki mieli päästä ulos kävelemään. Voisihan sieltä löytyä sieniä, mietin ja nousin autosta ulos.


    Hessu jäi istumaan miettiväisen näköisenä ja huusi lopulta ennen kuin ehdin lyödä oven kiinni: ”Mää käyn kääntymässä tuolla vähän matkan päässä ja kattelen samalla josko siellä” ja saman tien hän starttasi kaasuttaen mutkan taakse. Minä laahasin itseäni kallion rinteellä suuntaan jos toiseenkin, mutta mitään ei löytynyt. Viiden, kymmenen minuutin kuluttua Hessu tulla rämisteli takaisin kertoen, ettei kauempanakaan ollut muuta kuin kuiva kääntöpaikka. Läksimme takaisin maantielle.


    Ajettuamma muutaman kilometrin vastaamme tuli aivan edellisen näköinen metsätienhaara. Sekin oli vasemmalle, joten oli aivan ilmeistä, että Hessu oli erehtynyt. Hänen kasvonsa kirkastuivat uudesta oivalluksesta ja hurjasti kaasuttaen hän teki upea kaarroksen kääntäen pikku Rämän metsään. Ajoimme ja ajoimme. Mutta metsät tien ympärillä pysyivät rehevänä kuusikkona tai kitukasvuisena rämeikkönä. Täällä oli myös uljasta koivikkoa siellä täällä. Hessu kaasutteli tien loppuun saakka kääntöpaikalle. Nyt häntä ei enää tuntunut nolottavan, vaan hän oli löytänyt asiasta jotain hauskaakin. Sitähän se aika tekee. Ei muisti enää pelaa. Metsät muuttuvat ja niin edelleen. Kääntöpaikan luona maleksimme hetken omilla tahoillamme, mutta puolukoita ei todellakaan täälläkään ollut. Läksimme pois.


    Maantielle päästyämme Hessu otti seurustelevan roolinsa kertoillen tarinoita sieltä täältä, kunnes sanoi yhtäkkiä: ”Kato tota mutkaan. Tollasen mä muistan ihan varmasti olleen lähellä sitä paikka, mistä mentiin marjametsään. Ihan siletti.” Ja toden totta. Mutkan takana odotti metsätien tienhaara. Vasemmalle. Sekin kääntyi vasemmalle. Sinne mekin nyt käännyimme.


    Tällä kertaa metsätie laskeutui syvään notkoon, jonka pohjalla lorisi puro tien alla. Notkosta nousimme jyrkkää mäkeä kohti avaraa sekametsikköä, joka levittäytyi tien molemmin puolin. Maisema näytti paljon toiveikkaammlta kuin aiemmin. Huristelimme ja odotin kuivan puolukkakankaan avautuvan aivan kohtsiltään. Ajoimme ja ajoimme. Mutta metsät pysyivät rehevinä, paksusammalisina sekametsinä. Metsän mahtipontinen hiljaisuus levisi autoonkin. Lopulta Hessu katkaisi sen sanoen: ”OK. Pahalta näyttää. Tää saa kyllä kohta riittää. Mut hei. Kyllä tää on ihan varmaan oikea paikka. Mää muistan, että kohta pitäis tulla mäki, jonka päältä näkee maatilan. Kato. Tuolla.” Ja toden totta siellä näkyi edessmme matkan päässä maatila peltojensa keskellä.


    Hessu pysäytti auton mäen päälle, jonne oli raivaantunut autojen kääntöpaikka. Nousimme ulos autosta katselemaan rauhallista maalaismaisemaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Hessu halusi mennä sivummalle ”tyhjennykselle” ja minä läksin tulosuuntaamme tutkimaan tien varren kasvillisuutta. Pettymys väsytti. Laahusti siellä täällä mitään ajattelematta. Yrittäen nollata kaiken, jotta en vaipuisi kiukkuun ja masennukseen. Silmäkulmasti huomasin lopulta Hessun tulleen autolle takaisin. Läksin sinne itsekin tietä pitkin laahustaen. Kymmenen metrin päähän päästyäni autosta, totesin Hessun kasvoilla voitonriemuisen, pisteliään ilmeen. Aurinko paistoi hänen takaansa. Valo loi hämyisen katveen väliimme. Oli aivan hiljaista. Vain sora rahisi jaloissani. Yhtäkkiä minua alkoi peloittaa.


    Pyyhkäisin kaikki ajatukset pois. Otin reippaimman ilmeeni ja menin autolle sanoen: ”Taisi olla turha matka. Lähdetään pois.” Hessu näytti iloiselta ja työntyi autoon avaten minulle matkustajan puoleisen oven, jonka tiivisteet keräsin ensin oven lokosiin ja työnnyin sitten sitään.


    Paluumatkalle lähtö näytti helpottanneen Hessua niin paljon, että arvelin hänen olevan vain iloinen, kun ei tarvinnut ruveta kyhjöttämään puolukkamättäisen vierellä. Hän kaasutteli ja jarrutteli tosi taitavasti tien lonttojen ja kurvien mukaan. Auto oli hänen käsissään kuin vahaa. Se taipui jokaiseen kuoppaan kuin notkea nauha. Ja juttu luisti taas. Muistot autoja maahantuovassa liikkeessä olivat mieluista muisteltavaa. Niissä hän oli onnellinen.


    Tultuamme notkon reunalle maantienvarrella, Hessu pysäytti yhtäkkiä auton. Hän otti pääni käsiensä väliin ja suuteli kasvojani. Kysyin: ”Aiotko jättää minut tähän?”


    ”Htjääh?” Hessu kysyi hölmistyneenä. Vastasin: ”No, kun minusta tuntui kuin se olisi ollut jäähyväissuudelma ja että laitat minut kävelmään loppumatkan.” Hessu nauroi, mutta muuttui nopeasti hämillisen näköiseksi. Hän kieräytti päättään vasemmlta oikealle kuin etsien jotain edestään ja starttasi. Mitään puhumatta hän kaasutti auton alamäkeen, hellitti notkon pohjalla, käänsi nokan ylämäkeen, kaasutti rajusti ja niin auto nousi kevyenä kuin höyhen maantienvarteen ja siitä saman tien tielle.


    Juuri kun auton nokka saavutti maantienreunan, oikealta mutkan takaa laskevaa alamäkeä pitkin syöksyi punainen henkilöauto. Painoin jalkani etulautaan, huusin täyttä huutoa ja odotin ryminää ja kuolemaa. Hetken kuluttua havahduin kehräävään ääneen. Silmäni avautuivat, sillä näin punaisista marjoista raskaiden pihlajanoksien lipuvan ohitse. Kuulin, kuinka suustani tulivat sanat: ”Mikä se oli?” Hessu tuijotti tiukasti tiehen. Hän vilkaisi minua ylimielisen näköisenä murjaisten: ”Mikä niin? Mitä sää puhut?”


    Olin ihan varma, mitä olin nähnyt ja kokenut tapahtuvaksi. Vilkaisin ympärilleni, mutta punaista autoa ei enää näkynyt. Ehkä se oli mennyt metsätielle, josta juuri olimme tulleet. En tiedä. En uskaltanut puhua Hessulle mitään. Oli kuin joku olisi varoittanut. Se outo tunne, joka tulee välillä ja varoittaa: ”Älä puhu. Kaiken mitä sanot, hän kääntää sinua vastaan.”


    Ajoimme hiljaisuuden vallassa vielä muutamia kilometrejä, kunnes eteemme tuli suuri ylämäki, jonka päällä levittäytyi autojen käännöspaikaksi tallaantunut alue. Hessu käänsi auton sanoen: ”Käydään kattomassa. Ainakin on kuiva paikka.” Ja toden totta. Puolukkakasvustoa alkoi levittäytyä silminkantamattomaan mäntyvaltaisella metsäaukealla.


    Puhimmeko jotain? En enää muista. Olin kuin nukke, joka kävelee ja näkee ja poimii marjoja, muttei uskalla ajatella lähellä olevaa ihmistä olevan olemassakaan. Tutkin sianpuolukkakasvustoa ja mietin, miten pitkälle sen juuret mahtavat mennnäkään. Kaikkea tällaista. Kaikkea, mikä vei ajatukseni jonnekin muualle. Ehkä se raivostutti Hessua, sillä yhtäkkiä hän halusi mennä rinnettä alas, jossa näytti olevan metsätie. ”Mää muistan”-juttuja alkoi tulla taas ja läksimme kävelemään kohti mutkaa. Matkamme keskeytti koiran hukunta. Se voimistui sitä raivokkaammaksi, mitä lähemmäksi tulimme. Vasemmalla puolella tietä, pienellä levennyksellä oli nelihenkinen perhe keräämässä marjoja. Heidän pystykorvansa oli sidottu puuhun, mutta se haukkui kuin riivattu, eikä lopettanut, vaikka isäntä itse kävi remmiin kiinni ja tyynnytteli koiraparkaa. Yritin kävellä kiireesti eteenpäin, mutta Hessu viivytteli syöden marjoja tien varrelta. Etenimme kohti synkkää kuusikkoa. Kuusikko näytti täysin sulkeutuneelta ja kostealta. Pelko puraisi sydäntäni niin lujaa, että kieltäydyin jatkamasta matkaa. Hessun vastustuksesta huolimatta sanoin tulleeni keräämään puolukoita, eikä niitä ihan varmasti ole kosteassa synkässä kuusikossa. Lisäksi olin jo niin väsynyt, että mieluummin läksin auton luo istumaan ja odottelemaan.


    Läksin kävelemään takaisinpäin kohti koiran ulvontaa. Hessu mateli perässäni, syöden marjoja matkallaan ja härnäten koiran haukkumaan kuin Tapion raivotar.


    Puolen tunnin kuluttua läksimme pois. Saaliinamme vain muutama pyörivä puolukka ämpärin pohjalla ja kimppu kuivia heiniä kuivakukiksi. Eniten ihmetytti Hessun käytös. Hän oli iloinen ja onnellinen kuin juuri ajokortin lunastanut nuori mies.


    Suhdettani Hessuun voisi kuvata tuolla marjamatka-efektillä. Pelkään joutuvani syynalaiseksi siitä, että istun auton penkillä ilman turvavyötä, mutta joudunkin syyteeseen siitä, että istun keskellä vilkasliikenteistä tietä rikkinäisellä auton istuimella, pitäen  tiukasti kiinni turvavyön päästä. 


    Lähteellä


    Eräänä päivänä suhteemme alkaessa tehdä loppuaan Hessu vei minut lähteelle. Matkalla sinne hänen puheensa ennakoivat syytöstä ja häpeään alistamista. Päästyämme metsän reunaan hän syöksyi lähteelle, alkoi osoitella sen pohjaa jatkaen katkeraa paatostaan. Siirryin sivummalle tutkimaan kasveja, sillä olin jo aiemmin todennut hänen rauhoittuvan kun en kiinnittänyt paatokseen humiota. Nyt hän alkoi raivota:


    "Kato tonne. Tuolla sä näet ittes. Siellä on sulle kaikkein rakkain. Sää et saatana kykene jakaan mitään toisen kanssa. Saatana, et tekis mieli" ja näin edespäin. Rauhoittelin häntä parhaan taitoni mukaan ja onnistuin lopulta niin hyvin, ettei minun tarvinnut katsella sitä kaikkein rakkaintani. Matkalla kotiin mietin - ja mietin vieläkin - mitä minun olisi pitänyt hänen kanssaan jakaa? Rahaako? Ajatukseni hän mitätöi tai torjui eikä meillä ollut muutakaan jaettavaa. Koko hommeli oli vain yhtä pakottamista, käskemistä ja määräilemistä. Ja häpäisyä julkisisesti. Häpäisy voimistui sitä  mukaa kun kävi selväksi, ettei meistä tule paria.


    Mietin yhä mahdollisuutta, josko hän halusi jakaa äitini perintöosan, josta minulle oli luovutettu 1/6 eli noin 30 000 markkaa eli noin 5000 euroa. Sitä minulla ei ollut tosin lupa käyttää, sillä osuus oli sidottu asuntoon, jossa äidillä oli oikeus asua kuolemaansa asti ja jota oli tarkoitus käyttää hänen hoitokuluihinsa kun vanhuus veisi voimat. Raha ei ollut minun käyttööni tarkoitettu.


    Oliko kuitenkin niin, että Hessu oli tietoinen siirrosta ja päätti käyttää sitä hyväkseen tai peräti niin, että Hessun takana ollut henkilö oli yllyttänyt veljeni tekemään siirron, jotta Hessu voisi yrittää tarttua siihen?


    Syytökseni on rikollinen, mikäli asia ei ollut niin. Pyydän sen vuoksi jo etukäteen anteeksi. Mutta asia on selvitettävä ja koska minulla ei ole muuta kanavaa kuin julkisuus, joudun käyttämään sitä.


    Suhdekriisi


    Elämäni mieleenpainuvin tapahtuma oli hetki, jolloin Hessu kutsui minut illalliselle. Kutsu perustui anteeksipyyntöön. Suostuin, sillä tokihan halusin olla hyvissä väleissä hänenkin kanssaan.


     Sisälle mennessäni haistoin kuitenkin ahdistuneen vihan. Riisuin takkini, kiitellen kutusta. Keittiön puolelle astuessani totesin, että pöytään oli katettu vain yksi lautanen. Kysymykseeni, eikö hän itse aikoinut syödä lainkaan, Hessu vastasi:


    ”Mää on syöny jo. Tää on sulle. Tää saattaa olla sun viimeinen ateria. Syö nyt, saatana.”


    Istuin järkyttyneenä pöytään, miettien vastausta. En enää muista sitä, mutta Hessun puheet kyllä muistan. Ne olivat yhtä vaatimusta suhteen jatkamiselle, itsemurha -uhoilua, tappo-uhkauksia, häpäisy-uhkauksia ja muuta sellaista, mistä ihmiselle nousee tukka pystyyn. Kyselin ja rauhoittelin. Hessu skenaroi, että jollen jatka seurustelua, hän tulee hyppäämään sen junan alle, jolla matkustan kotiin. Yritin luoda mielikuvia, miten onnellinen hän voisi olla ilman minua, mutta mikään ei auttanut.


    Saatuani aterian alas kurkustani, Hessu nauroi:


    ”Tiijäks. Mää laiton tohon makkaraan myrkkyä. Kohta sää alat vähän tuntee kipua. Hah, haa.” Vähän aikana hän nauraa röhötti, mutta kun en lähtenyt siihen mukaan, hän kärähti: ”En saatana mää oo siihen mitään laittanu, mut mieli kyllä teki, saatana.”


    Rauhottelin taas ja nousin pöydästä ruveten siivoamaan pöytää. Hessu motkotti:


    ”Joo. Saatana. Kyllä sää ainakin jälkes saat siivota.” Ja sitten alkoi mielikuvien luominen, millaista on kuoleaman takana. Sain siitä aivan erilaisen kuvan, kuin mitä Raamattu antaa, mutta sehän olikin hänen taivaansa.


    Seuraavaksi alkoi skenarioiden luominen viimeisistä palveluista. Rauhoitellen häntä sain astiat lopulta pestyä ja pöydän pyyhittyä. Hessu kävi käsiksi, yrittäen saada aikaan kunnon riitaa, lyömistä ja tönimistä. Jatkoin yhä rauhoitellen ja luoden mielikuvaa mahdollisuuksista, joita hänellä olisi ilman minuakin. Töniminen loppui ja Hessu siirtyi olohuoneensa sohvalle istumaan tupakkaa poltellen.


    Läksin kävelemään ulko-ovelle kiitellen ja toivotellen hänelle kaikkea hyvää. Hessu ryntäsi yht'äkkiä perääni huutaen:


    ”Et saatana lähe tästä talosta kun kuolleena. Sää tuut takasin tänne” hän huusi. Olin ehtinyt jo ottaa takkini naulakosta. Hessu tempasi sen kädestäni, heittäen takin nurkkaan huutaen:


    ”Saatana. Sää pysyt nyt täällä ja teet juuri niin ku mä määrään.” Pelkäsin hänen tarttuvan laukkuuni, joka oli oven vierellä olevalla tuolilla. Kuljetin myymälän pohjakassan kotiin, sillä sitä ei voinut ryöstöuhkailujen takia jättää myymälään. Istahdin kiireesti laukun päälle sydän syrjällään miettimään tilannetta. Olin pelosta puolikuollut. En kyennyt puhumaan, enkä käyttämään käsiäni. Enkä aivojani. Pistin silmäni kiinni ja rupesin laskemaan sataan.


    Yhtäkkiä silmieni eteen levittäytyi synkän yön tähtitaivas.


    Kuulin napsahduksen, yötaivas hävisi ja silmiini tulvi valo. Näin Hessun huoneen sellaisena kuin se oli ulko-oven vierellä olevalta tuolilta katsottuna.


    Tajutessani, mitä oli tapahtunut, sopertelin hämilläni: ”Sinä löit minua.”


    Hessu syösyi ohitseni keltaisissa, kiiltävissä silmissään hurjistunut, lohikäärmekatse. Hän huusi: ”Saatana niin löin ja nyt mä tapan”. Hän syöksyi edestäni komeronsa ovelle, jossa hänellä oli puukot ja kirveet ja muut metsätyökalut.


    Kuulin sanovani:


    ”En minä kuolemaa pelkää.”


    Hessu pysähtyi kuin seinään. Hänen päänsä tärähti.  Hän kääntyi katsomaan minua, silmien tyvessä vielä ripaus raivoa,  mutta se tipahti pois hänen silmiensä kohdistuessa kasvoihini. Hessu sanoi:


    ”Sää et pelkää kuolemaa. Jaaaa.”


    Hessu siirtyi hieman taaemmas olohuoneeseensa, kääntyi seisomaan kasvot minuun päin ja rääkäisi kärisevällä äänellä:


    ”Sää halusitkin, että mää tapan sut? Ahaa. Ahaa. AHAA!”


    Samalla kun hän näytti oivaltavan mahdollisuuden, että minä leikin hänen kanssaan kuolemantanssia oman hädänalaisen tilani takia, minä oivalsin, että hänen oivalluksessaan piili minun pelastukseni. Jatkoin tuijottamista jonnekin ajatusten onkaloihin, joihin en millään tahtonut saada lisää valoa, mutta näin käyttäytymiseni ihan oikeaksi. Hessu siirtyi kauemmas olohuoneeseensa ja meni istumaan tuolille vastapäätä minua. Olin edelleen täysin sanaton.


    Hessu tuijotti silmissään niin ilakoiva ja ylivoimaa uhoava katse. Sieluni läpi kulki limainen, kylmä aalto. Laitoin silmäni uudelleen kiinni ja rupesin laskemaan sataan, mutta en pääsyt kuin kymmeneen kun säikähdin huoneessa vallitsevaa hiljaisuutta. Avasin silmäni ja totesin Hessun nostaneen toisen jalkansa toisen jalan polven päälle. Siinä hän heilutteli jalkaa ihan leppoisan oloisesti ja katseli  minua naureskellen. Oksennus pyrki ruokatorveeni tukkien hengityksen hetkeksi.


    Hetken kuluttua Hessu siirtyi mitään puhumatta parvekkeelle. Sytytti savukkeen ja alkoi poltella kaikessa rauhassa parvekkeen kaiteeseen nojaten.


    Totesin hetkeni koittaneen. Hivuttauduin ylös tuolilta, kokeillen kantavatko jalkani. Ne kantoivat. Siirryin linkuttaen takkini luo, vaikken tiedä, miksi onnuin. Se vain tuntui tilanteeseen sopivalta! Sain takin sormiini, siiryin sen kanssa ulko-oven vierelle tarkkaillen koko ajan tilannetta parvekkeella. Hessu poltteli siellä ihan kaikessa rauhassa savukettaan. Tempasin laukkuni, avasin oven ja hivuttauduin ulos takki sormien päässä roikkuen. Laitoin oven hiljaa kiinni. Odottelin hetken, mutta kun en kuullut huutoa enkä pauketta, käännyin lähtemään pois pukien samalla takkia päälleni.


    Pihalle päästyäni kävelin ensin ihan vika suuntaan, sillä halusin kiertää korttelin turvallisuuden tunteen takia. Suunnistin lopulta rautatieasemalle. Lähestyessäni asemaa junaliikenteen melu tuntui repivän aivoni hajalle. Pääsin lopulta sisälle asemahalliin. Yritin saada kontaktin ihmisiin saadakseni kauhuni kuriin. Mutta tuntui kuin olisin kävellyt pallon sisällä. Katsoin peiliin ihmetellen, miksi näytin ihan tavalliselta. Minuthan oli revitty ihan hajalle. Koska peilikuvani pysyi normaalina, läksin ulos laiturille odottelemaan junaa. Jostain sisämpäni sopukasta nousi tietoisuus, että olin selviytynyt jostakin pahasta, mutta voimat eivät riittäneet tehdä selvää, mitä oli tapahtunut.


    Nousin junaan ja matka kohti uutta kauhua alkoi.


    Junaonnettomuus Vanajan kirkon kohdalla


    Sitten koitti päivä, jolloin Hessun uhkaus junan alle hyppäämisestä tuntui tapahtuneen.


    Palasin töistä iltajunalla, joka oli melko tyhjä. Viereisellä penkillä istui kaksi nuorta tyttöä, joista toinen oli tuttavani tytär. Sama, joka seuraili ulkoillessani tuttavani kanssa Sairion suunalla ja sama, joka hämäsi minut ottamaan vitosen kaupan lattialta.


    Olin nukahtanut. Heräsin junan tööttäilyyn ja jarrujen kirskuntaan. Tunsin tömähdyksen ja tyttöt huusivat: ”Kauheeta. Näit sä? Siellä lensi ruskeeta kangasta ja oliskohan se ollu laukku tai jotain.” Tytöt vilkuilivat minua, mikä tuntui kuin he olisivat syyttäneet minua siitä, että nyt se Hessu hyppäsi junan alle.


    Konduktööri tuli ovelle. Vilkaisi minua silmiin, jäi sitten tuijottamaan takkiani sanoen: ”Pittää pysähtyä. Jouvutaan vähän perruuttaan. Joku taes jeähä junan alle.” Hän siirtyi ulko-ovelle, odotti siinä kunnes juna pysähtyi, avasi sitten oven ja laskeutui portaat ulos.


    Nostin jalkani edessäni olevan istuimen jalkatangolle. Tuntui kuin avoimesta ovesta olisi ryöminyt verta ja sisälmyksiä junaan. Hetken kuluttua konduktööri palasi. Hän vilkaisi minua sanoen:


    ”Kummallista. Ei siellä mitään ollu. Tuolta tulloo takkaa kohta pikajuna ja teijän pittää nousta siihen. Meijän matka jäi nyt tähän. Pittää ootella poliisia.”


    Konduktööri laskeutui uudelleen ulos jääden oven vierelle odottelemaan pikajunan tuloa. Valmistauduin lähtemään ulos. Tytöt supattelivat takana. Lopulta pikajunan kirskunta alkoi kuulua raiteiden päästä. Siirryimme ulos. Alas laskeutuessani raide tuntui liukkaalta ja jälleen tulivat mieleeni ihmisen sisämykset. Mieleni teki oksentaa. Sanoin jotakin, johon tytöt nälväisivät: ”Vai muka hyvä. Eikö se ole kauheeta, että ihminen jäi junan alle.” Tunsin itseni ihan koneeksi, joka ei ymmärrä omia tunteitaan eikä ajatuksiaan.


    Jollakin ymmärryksen osalla päättelin olevani vähän shokissa Hessun uhkailujen takia ja että oli mahdollista, että koko yliajo oli pelkkää pantomiini-draamaa, mutta järjellä ja tunteella en kyennyt tilannetta hahmottamaan. Vasta kun en löytänyt jälkeen päin mitään mainintaa missään mistään junaonnettomuudesta Vanajan kirkon kohdalla, rupesin pohtimaan, oliko koko juttu teatteri-esitys. Koska se kuitenkin tuntui täysin mahdottoman suurelta ollakseen missään suhteessa kokemuksiini tai varsinkaan kokemuksiini Hessun kanssa, päätin odotella muita selityksiä.


    Niitä ei kuitenkaan koskaan ilmaantunut ja kun nyt uudelleen laitan juna-onnettomuuden kokemuksiini herjalynkan tiimellyksessä, koen sen jälleen pelkäksi pelotteeksi. Jokin, mihin minua yritettiin Hessun avulla naruttaa, pitää olla Suurta Draamaa.


    Toimittaja Ex ja Kansanedustaja Hex 


    Junamatka-kavereikseni tulivat toimittaja ja kansanedustaja. Jo muinoin Hessu oli innoittanut ajatukseen, että ajattelutapani on ihan samanlaista kuin kansaedustaja Hen. Meillä oli kuulemma ihan samanlainen arvomaailma ja ihan varmasti olin käynyt kuuntelemassa hänen puheitaan ja ihan varmasti olin ollut hänen huoransa ja ihan varmasti käytin Hessua vain hyväkseni päästäkseni Hen tuttavuuteen ja muidenkin Hessun silmäätekevien tuttavien ystävyyteen.


    Pidin kaikkea Hessun sairaan mielen tuotteena, mutta oliko siinä osa tottakin? Se osa, jolla pyrittiin minua yllyttämään kansanedustaja Hen puhetilaisuuksiin ja läheisyyteen, jotta taas kerran voitaisiin luoda jotain ihme draamaa?


    MarkkuTopi Jaakonsaari Hämeenlinna


     


    2000-luvun alussa


    Miehen oikea nimi ei ollut Jaakonsaari. Oletettavasti herjaporukka yritti naruttaa ajatukseen, että tässä on Liisa Jaakonsaaren exä, joka nyt olisi kiinnostunut minusta. Voi pojat, mikä mäihä! - En ole vieläkään tarkistanut, onko Liisa J. edes ollut koskaan naimisissa, saatikka eronnut. No. Ei tullut silloin edes mieleeni. Vasta kun herjalynkkaajien tapa älyttää häpeään tavoilla, joihin liittyy jokin tavoite suuruudenhulluuteen, rupesin miettimään mahdollisuutta, että Jaakonsaari -nimi oli tekaistu juuri sen kuuluisuuden takia.


    Oliko MarkkuTopi sama mies, kun painoi naisen päätä Keravanjokeen aikana, jolloin asuin Tikkurilan ortodoksisen seurakunnan toimintakeskuksessa?


    Oliko hän sama mies, joka suoritti Oulunsalon päällekarkauksen 80-luvun alussa?


    Oliko hän sama mies, kun kävi Riihimäen kierrätyskeskuksen ovella esittäytymässä työnhakijaksi, vaikka ei ollut kyseinen henkilö?


    MarkkuTopin ensi-esiintyminen alkoi jalkakäytävä kyyläilyllä. Ihan tosi. Ei se ollut sen kauniinpaa. Seuraavaksi seurasi näyttäytyminen asuinkerrokseni käytävällä. Hän tuli ulos naapurihuoneesta, jossa asui yksinäinen nainen. Kolmas esiintyminen tapahtui kattotason siivousparvekkeella, jossa luin kevätauringon lämmössä kirjaa. MarrkuTopi oli eräänä päivänä ripustanut koko pitkän parvekkeen tangot täyteen plyysi-mattoja. Niitä oli ainakin kahden huoneiston matot, jotka hän tuli hakemaan kohta parvekkeelle mentyäni. 


    MarkkuTopi jäi hetkeksi tuijottamaan minua todella hämmästyneen näköisenä mattonsa takaa. Minulle tuli mieleen joku kierrätyskeskuksen asiakas, mutta en sanonut muuta kuin nyökkäsin päivät. Mies meni hämilleen, tempasi maton kainaloonsa, vilkaisi vielä kerran, mutta meni sitten oven luo mattokasalleen. Sieltä hän vielä tokaisi jotakin lukemisesta, jolloin murahdin jotain vastaukseksi.


    MarkkuTopi poistui ovesta, enkä nähnyt niitä mattoja enää sen koommin. Mies alkoi kyllä tulla pihassamme vastaan tämän tästä, mutta ei enää tervehtinyt. Sen sijaan alkoi vihjailu tuttavieni ja omaisteni toimesta, että minusta on jokin rikas mies tosi kiinnostunut. Ehkä enomies? Ehkä asuu alueella, jossa asuvat vain tosi rikkaat? Ehkä etsii vaimoa, kun on juuri eronnut? Ehkä nuori tyttö on hänen tyttärensä, joka kertoi asiasta?


    Tiedättehän, on miljoonia tapoja, joilla ihmiselle voi vihjailla, että tämä on hyvin suuren mielenkiinnon kohteena - positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. MarkkuTopilla oli jopa auto, jonka väri oli sama kuin ulkoilutakkini ja rekkari oli hauskasti VEI-muotoa ja numeroina veljeni osoitteen numerot. Vaivannäkö oli kyllä valtavaa, se on myönnettävä.


    Mutta miksi ei ollut koko aikana normaalia puhetta? Normaalia esittäytymistä enomiehen ominaisuudessa tai appena?


    Vallin grillin grillinäky:


    Tämä kertomukseni sai ihmiset kuohuksiin tai hymyilemään "tietävinä". Tiedättehän? "Ai se on niitä sinun näkyjäsi" -tyyliin. Kuitenkin se on täysin realistinen ja järkiperäisesti selitettävissä.


    Olin tulossa iltapäivällä mummotuttavani luota päiväkahvilta. Ajoitin tuloni kotiin yleensä niin, etten porhaltanut pihan läpi silloin, kun autokoulun autot lähtivät liikenteeseen tai palasivat sieltä. Tällä pyrin viestittämään, etten hakeudu Jaakonsaaren tuttavuuteen, sillä hän näytti alkulämmittelyn jälkeen hyvin torjuvalta. Koska kuitenkin sitä "sulhasmies" vihjailua oli niin paljon, ajattelin suojella miesparkaa juoruilta.


    Nyt kävi kuitenkin niin, että palasin juuri silloin pihaa kohti, kun ajotunnin piti alkaman. Vilkaistuani kelloani taisin vähän irvistää ja murista kiukusta, sillä autojen luona oli ihmisiä odottelemassa. Samassa huomasin Vallin grillin sienustalla iloisesti nauravan vaalean, pyöreäkasvoisin nuoren miehen. Hän nauroi niin makeasti, että minullekin tuli hyvä olo. Hän katseli silmiini ystävällisen tuttavallisesti, joten nyökkäsin tervehdyksen. Muistelin nähneeni hänet talomme käytävällä. Ehkä uusi asukas tai vierailija.


    Odotin miehen sanovan jotakin tai liikahtavan minua kohti jutellakseen, mutta kävikin päinvastoin. Hänen ilmeensä musteni, silmät muuttuivat epäluuloisiksi ja suu sulkeutui tiukkaan mutruun. Hämmennyin ja yritin viestittää ajatukseni ilman sanoja. Miehen kasvoille nousi epäuskoinen ilme. Hän kysyi silmillään: "Etkö tunne minua?"


    Pudistelin päätäni tai ainakin yritin tehdä kieltävän merkin silmilläni, jolloin miehen kasvoilta alkoi pursuta raivostunutta vihaa. Kauhistuin. Miehen leuka alkoi väpättää, kasvojen ilme alkoi murtua ja totesin katsovani  -  Jaakonsaaren kasvoja! Jaakonsaaren, joka oli noin kuusikymppinen, tumma ja kaitakasvoinen, kovaa elämää nähneen miehen kasvot.


    Järkytyin kasvojen muutosta. Siis todella kasvot muuttuivat - ei pelkkä ilme. Kompastuin kadunreunakiveen, sillä en tajunnut katsella jalkoihini. Toivuttuani horjahduksestani miehen ilme oli laantunut, se oli jotakin kyselevän uteliaisuuden ja huvittuneisuuden väliltä. Yrtin uudelleen tervehtiä, sillä minusta oli luontevaa ajatella, että samassa pihapiirissä kulkevaa ihmistä tervehditään.


    Mutta ei Jaakonsaari. Ei. Hän kääntyi edelleni ja lähti lähes juoksemaan autolleen, jonka sisälle hän hyppäsi ja jossa häntä odotti autokoulu-oppilas. Jatkoin matkaani asunnolleni. Talomme päätyyn oli Jaakonsaaren Erkki-kaveri parkannut autonsa ja katseli kulkuani käsi oven kahvalla, mutta hän ei mennyt sisälle. Yritin pitää ilmeeni peruslukemilla, sillä juttu lähinnä nauratti, vaikka siihen liittyi näinkin hurja näköharha. Ihan totta! Sillä hetkellä todella ajattelin Vallin grillin vain tuoneen mieleeni Oulun Topin, jonka muistan lähinnä vain grillin tai narikan vierellä seisovana. Mietin, että jostain syystä jouduin taantumaan, joka toi mieleeni Oulun Topin tai Savonlinnan autokoulun autokouluopettajan, jolle suoritin omat ajotuntini aikoinaan. Ja että jostain syystä Erkki-kaveri halusi seurata, miten reagoin muistooni.


    Kun pääsin sisälle, Arja-tuttavani soitti töistään ja kysyi vointiani. Sitä hän ei ollut koskaan aiemmin tehnyt eikä tehnyt jälkeenpäinkään. Luulenkin, että grilli-draama oli jollain lailla etukäteen sumplittu.


    Olinko saanut jossain vaiheessa jotain huumetta, joka altisti muistotaantuman vai oliko minut suorastaan suggeroitu moiseen humpsaukseen? Skitso-harhakin se voisi olla, mutta siinä tapauksessa minun olisi pitänyt jossain vaiheessa olla narkomaani, joka olisi avannut ovet skitsoiluun. Huumeita en kuitenkaan ole tietääkseni koskaan edes nähnyt, muuta kuin kuvissa.


    Jos siis joku tietää minun käyttäneen huumeita, pyydän ilmoittamaan siitä minullekin. Siitä tiedosta olisin todella kiitollinen.


    Katsokaas, jos nimittäin saisin todistettu Vallin grillin Grillinäyn huumeiluksi tai suggeroinniksi, olisin löytänyt syyt pariin muuhunkin manipuloituun käytökseeni. Ja se puolestaan tarkoittaisi, etten millään voi olla ainoa uhri. Teot olisivat niin hyvin organisoituja ja ammattimaisia, että urheja pitää olla hyvin paljon muitakin. Ja toiminnan takana on oltava lääkäri, joka hallitsee juuri psyyken lääkeet ja huumeet.


    Jatkuu 2000-luvulla


    Kävikö niin, että salaseuranta sai yhä koveneemman muodon? Tarttuiko tahtipuikkoon teatteri- ja toimittajaporukan toka sukupolvi? Karit ja Matit siirtyivät eläkkeelle ja  herjalynkka jatkui Mikoineen ja Mikkoineen.


    Kerran nuori, huumetokkurainen mies tuli kysymään keskellä katua: ”Missä täällä on se ravintola, jossa alamaailman miehet kokoontuvat.” Huumevihjailut alkoivat todenteolla rasittaa mieltäni. Mutta oliko kyse pelottelusta vai houkuttelusta huumeiden käyttäjien seuraan? En aikonut hetkeäkään liittyä huumeiden- tai alkoholin käyttäjiin.


    Kuvaan tuli ”MarkkuTopi Jaakonsaari” ja vesitippakidutus. Jaakonsaaren oikea nimi lienee eräs toinen.


    Tällöinkö äänitteiden käyttö vakiintui kiusaamismuotona? Onko mahdollista, että niitä on käytetty myös öiseen aikaan? Alitajunnan manipuloimiseksi? Tähän viitaitisi AnnaMariHelenan kysely luostarissa. Aivan ykskaks yllättäen hän kysäisi silmät vaanivasti sirrillään: “Tekeekö sinun mieli kiroilla?” Hänen puhetapansa ja ilmeidensä perusteella kuulin kysymyksen: “Sinunhan tekee mieli kiroilla, eikös vain?”


    En ole vainoharhaisuuden asiantuntija, sillä en ole koskaan kuullut tai nähnyt kummempia, vaan uskon kaiken pohjautuvan järjellä pääteltäviin syihin ja seurauksiin. Enkä ainakaan vielä tiedä muuta syytä tahattomasti mieleen nouseviin sanoihin (ei ole siis kuuloastin avulla kuultava sana) kuin sen, että ihminen on kuullut niitä usein aiemmin. Koska en ollut kuullut luostarissa kiroilua, päättelen siis nyt, että kuulin kiroilua yön aikana, nukkuessani. Tiedättehän?


    Aikana, jolloin ihminen on hyvin syvässä unessa, hän ei herää, vaikka vierellä joku huutaisi. Jos olisin tiedemies, tutkisin, onko mahdollista juuri tuona hetkenä tuottaa ihmisen mielikuviin sanoja, jotka nousevat päivän aikana ajatuksiin.


    Tätä uniseurantaa tukisi muuten, pojat, muista PiiaSalomen kommenteista. Eräänä aamuna hän kuvaili nousseensa ylös aivan samalla tavalla kuin minä. Näkikö hän ylösnousutapani videolta, joka oli otettu huoneestani? Toisin sanoen, oliko luostarissa videointi päällä asukkaan huoneessakin? Kuinka paljon tätä tointa siellä oli? Tuskin olin ainoa, jonka jokaista liikahdusta seurattiin videoinnin avulla, vai mitä pojat?


    Uniseurantaa tukisi myös Hessun kommentointi. Hän uteli kasvot kireänä, silmät syyttävinä tuijottaen. ”Nukahditko sinä varmasti niin nopeasti?” Vastasin nukahtaneeni heti, mutta en kertonut, että heräilin hänen hommeleihinsa. Aikoinaan mietin, että hän saattoi tutkia rahapussiani tai pankkikorttini numeroita. Yhteen aikaan mietin, mahtoiko hän kopioida pankkikorttini, koska sinä aikana kun hänen kanssaan yritin seurustella, pankkitilini oli aina nollilla. En saanut säästettyä yhtään penniä. Kun seurustelu loppui ja samoihin aikoihin pikapankkikorttini vaihdettiin uuteen, pankkitilini alkoi taas karttua. Samoihin aikoihin myös Hessu nosti uuden vainoamiskarjunnan. Aivan totta. Juuri näihin aikoihinhan jouduin pyytämään poliisilta apua, saadakseni vainouhkailut loppumaan. Loppuiko Hessulta mahdollisuus käyttää säästötiliäni?

  • Topit


    Oulun Topi –70 luvun lopulla?


    Perjantai-illan ”ravintola-reissu” alkoi Kempeleen puutarhakoululta. PV ja TH pyysivät mukaansa ja tarkoitus oli, että tulisin heidän kanssaan poiskin. Olimme arkivaatteissa, ilman tarkoitusta iskeä iltaseuraa. Jostain syytä mielikuvissani on vieläkin näkemys, että pyyntöä edelsi erikoinen keskustelu, jonka sisältönä olivat kysymykset perheeni varallisuudesta sekä kuvauksista oululaisesta sutenööritoiminnasta. En silloin liittänyt tuota keskustelua OulunTopi-iltaan, mutta nykyisin taidan ajatella niin.


    Emme menneet tavalliseen ravintolaan. Minulle selitettiin, että koska ravintola oli ihan täysi, jouduimme istumaan varapöydän ääreen käytävälle. Oletan nykyisin, että tapahtumapaikkana oli Oulun teatterin alakerran käytävä, jolle oli asetettu ”baaripöytä”. ”Ravintolasali” oli käytävään nähden vasemmalla puolella. Sinne johti pari kolme porrasta, jolloin ”sali” peittyi seinien taakse, enkä nähnyt sali-tilaan. Salista kuului tanssimusiikkia ja vaimeaa hälinää, mutta ihmisiä saliin tai sieltä pois ei liikkunut. Vain tarjoilija kävi hakemassa tilauksemme ja toi juomat pöytään.


    Siinä me sitten istua törötimme, kuin maalaistytöt ravintola Ritzissä – TEATTERIN KÄYTÄVÄLLÄ!


    Käsitättekö? Juttuhan oli ihan hulvattoman hauska. Miksi se on näin kauan minulta pimitetty? Muistan, kuinka maistelimme juomiamme suu sievästi supussa ja polttelimme tupakat kuin kolme Hollywoodin kohtalotarta. Keskustelu oli hyvin nihkeää ja mietin, että mukavampaa olisi istua koulun pulpetissakin. Kukaan ei hakenut tanssimaan edes PVa, joka sai miehen kuin miehen jalat tutisemaan. ”Salin” ääni-efektit tuntuivat jotenkin hailakoilta, toistuvilta. Jokin niissä mätti ja mieleni teki mennä kurkistamaan ”saliin”. PV pysäytti aikeeni nälväisyllä, joka typisti minut tuolini jatkoksi pitkäksi aikaa. Olin niin häpeissäni, että yritin lentää ajatuksissani ”saliin” musiikin sekaan, etten olisi nähnyt naisia. Ja sitten epäilys alkoi taas kaihertaa mieltä. Jokin oli vinossa, mutten saanut selvää, mistä oli kyse.


    Pian naiset päättivätkin lähteä pois. He tuntuivat olevan niin kiukkuisia, etten uskaltanut ohimennenkään kurkistaa ”saliin”, vaikka köpöttelin perän pitäjänä. Koska narikka oli ihan vierellä, naiset ehtivät ottamaan takkinsa edelläni. Yhtäkkiä käsipuoleeni kävi nuori mies, joka sanoi: ”Minä otan tämän.”


    Olin kauhuissani. Pyristelin irti, jolloin mies hämmentyi sanoen: ”No, mutta mites nyt” tai jotain tuonne päin. Tilanne pysähtyi. Täpötäyden narikkarivistön keskellä seisoi kolme nuorta miestä. Käsipuoleeni käyneessä miehessä – ristin hänet myöhemmin Topiksi – oli jotain tuttua ja kilttiä. Hän näytti sellaiselta äitinpikkumussukka –tyypiltä. Naapurin pojalta, joka katseli alahuuli väpättäen, loukkaantuneen hämillisenä kun torjuin hänet.


    Ihan totta. Ei hän miltään gigololta tai seksihurjastelijalta vaikuttanut. Kun PV mutisi vierelläni: ”Mene vaan”, oletin välittömästi Pn tuntevan hänet. Naisten ilkeän käytöksen ärsyttämänä jäin ja ehkä itseäni pettäen selittelin mielessäni pojan olevan niin ujo, ettei hän uskaltautunut tanssimaan. Halusi  tutustua sillai käsi kynkkää kävellen. Juu, nou? Miten sen sanoisikaan.


    Joka tapauksessa Topi selitti ulkona iloisen luottavaisena, paniikinomaisesti selittäen olevansa palloilija, joka on pelimatkalla Oulussa. Kun yritin kysellä tarkemmin mikä hän on miehiään, pojan käytös muuttui. Hän huitaisi minut hiljaiseksi. Isku tuntui samalta kuin PVn pöydässä antama tuomio kurkistella “saliin”. Tunsin sisimmässäni lysähdyksen ja jotakin meni kiinni. Mutta Topi itse jatkoi kulkuaan kuin terhakka pikku sotilas. Itsetietoisena ja varmana päämäärästään. Ensimmäinen epäilys hiipi mieleni pohjalle.


    Kävelimme hiljaisuuden vallitessa torille, jossa Topi osti sämpylät ja tilasi taksin. Topin käytös oli riehakasta, mutta ei edelleenkään puheliasta eikä hän osoittanut todellista mielenkiintoa minua kohtaan. Toinen epäilys hiipi mieleeni, mutta yritin vielä uskotella, etteihän tässä hätää.


    Kolmas epäilys tyrmäsi mieleni ihan hiljaiseksi kun huomasin takanamme nuorukaisen narikalta. Hän katsoi minua suoraan kasvoihin tyhjennetty ilme köyhyydestä kärsivillä kasvoillaan. Tuntui kuin kaikki liike olisi pysähtynyt ympärillämme. Hetken kuluttua narikkakaverin silmissä välähti oivallus. Hän laski katseensa maahan ja samassa Topi sanoi jotakin, jolloin käännyin katsomaan häntä. Silmäkulmastani näin narikkakaverin loikkivan poispäin.


    Taksi hurahti vierellemme. Topi pysäytti sen ja nousimme autoon. Olin ihan varma, että olin joutunut PVn mainitsemien sutenöörien käsiin. Sydänpohjalleni syttyi kiukku ja häpeä. Silloin rupean aina juonimaan. En herkästi huuda, enkä lyö, mutta jokin pikku ratas aivoissani alkaa luoda ulospääsysuunnitelmaa. Ehkä olen vähän hidasjärkinen ja tarvitsen pikku tovin, ennen kuin osaan toimia.


    Taksikuskin kysyessä matkan päämäärää, kiiruhdin sanomaan koulun asuntolan osoitteen. Jollain lailla se tuntui kotikenttäedulta. Perille päästyäni kysyin Topilta kumpi maksaa. Topi lupasi maksaa, alkaen kaivaa taskujaan.


    Avasin nopeasti oven sanoen: ”Kiitos kyydistä” ja juoksin asuntolaan, lukitsin oven takanani, enkä puhunut koko asiasta kenellekään. Olin häpeästä puolikuollut. PV ja TH veivät minut seuraavana päivänä päiväkävelylle ja pyysivät mukaansa sanomaankin, mutta minä pysyin vaiti. Naisten käytös ihmetytti ja loukkasi. En pysty enää muistamaan varmasti, mutta luultavasti suurin syy vaikenemiseeni oli häpeä. Oletin, etteivät naiset koskaan saisi tietää, mitä tapahtui edellisenä iltana, sillä sutenööri tuskin itse uskaltaisi tulla kertomaan tulleensa torjutuksi.


    Nyt jälkeen päin ajatellen naisten käytös kieli siitä, että he tiesivät, mitä oli tapahtunut. Ja että se, mitä tapahtui oli jotakin, mikä huvitti ja hämmensi heitä kovin ja että käytökseni laukaisi tapahtumasarjan, jossa PVlla ja THlla oli aika ajoin hyvinkin keskeinen sija.


    OulunTopi -päättelyä 14.2.2011


    - “ravintola-ilta” vietettiin Oulun teatterin alakerran käytävällä, ei julkisessa ravintolassa, eikä teatterin ravintolassa. Teatterissa oli meneillään näytös, jonka takia narikka oli täynnä vaatteita. OulunTopilla oli vain yksi kaveri mukanaan, sillä kolmas nuorimies oli narikkavahti.


    - paikan valinta kielii siitä, että tapahtuman takana oli teatteri-väkeä. Mahdollisesti Laukaasta (lapsuusajan tuttavani kautta) ja Jyväskylästä (torjumani päällekarkaaja teatterinjohtaja) tai torilla olleen Kaverin kautta – - – siis näinkö: Torilla ollut Kaveri -kavereineen oli järjestänyt OuluTopille, jolla oli ystävinä toimittajia, huoraillan minun kanssani puutarhatuttavieni välityksellä? Koska en kuulunut mihinkään huoraliittoon, takana on pitänyt olla yritys saada johdateltua minua niihin tai luotettiin siihen, että olisin niin hölmö, etten koskaan saisi selville asian oikea tilaa.


    - viettely -hanketta ei viety julkiseen ravintolaan, koska:


    a) OulunTopi oli alaikäinen


    b) tai hän oli naimisissa oleva vanhempi mies, mahdollisesti luterilianen pappi tai toimittaja


    c) tai hän oli kuuluisuuden alku, josta tuli kuuluisa. Tämän takia hurjista yrityksistäni huolimatta en ole saanut juttua auki. Mahdollisesti OulunTopin tuttavapiiriin kuuluu korkea-arvisia poliiseja, jonka takia poliisi selittää asian olevan liian vanha tutkittavaksi. Vaikka pystyn osoittamaan sen olevan yhä auki ja aktiivinen, poliisi ei halua tutkia juttua. Ei vaikka siihen liittyy HAn tapainen, todella vaarallinen ihminen. Tämän minulle vakuutti psykiatrian ammattilainen.


    d) OulunTopilta oli etukäteen sovittu varastettavaksi rahapussi/rahaa/asiakirja ja OulunTopi ei ollut varkaudesta tietoinen tai sitten oli.


    e) OulunTopilta ei varastettu mitään, vaan juttu oli pelkkä sutiporukan järjestämä siirtymäriitti alaikäiselle nuorelle pojalle tai huoratarjonta vanhemmalle miehelle, joka ei halunnut syrjähyppyjänsä julkisuuteen, esimerkiksi luterilainen pappi tai korkea-arvoinen upseeri tai toimittaja (Rauhan toimittaja-mies tai tämän ystävä tai Leenan toimittajamiehen ystävä tai jyväskyläläisen HMn ystävä… näitähän riittää)— vaikka OulunTopilta ei varastettu mitään, myöhemmin juttu kerrottiin niin, jotta olisi saatu syy herjalynkan järjestämiseen salakuunteluineen ja rikoksiin vedättämiseniin päivineen. Näin julma ylireagointi voisi nousta siitä, että Teatteri-Topi -draaman takia Rauhan toimittajamies halvaantui ja mahdollisesti muitakin onnettomuuksia sattui.) 


    f) jollen olisi paennut, OulunTopi olisi vienyt minut hotelliin tms:een lymypaikkaan, jossa oli suunniteltu tapahtuvaksi jokin rikos OulunTopin tietäen. Tätä ei tue pojan oma käytös illan aikana. Hän vaikutti vilpittömän innokkaalta, ei lymyilevältä, eikä vastustellut, kun pyysin taksia ajamaan koulun asuntolaan.


    Vaihtoehtojen tarkastelua


    Tarkastelen vain kohtaa d), sillä jutun laajuuden huomioon ottaen, muu ei oikein käy järkeen eli OulunTopilta varastettiin rahapussi, eikä hän ollut siitä itse tietoinen. Perustelut:


    1. OulunTopi oli vilpittömän lapsellinen ja riehakas. Ei lymyillyt, kieroillut tai tuijotellut epäilevästi.


    2. Käytös narikalla, jossa hän oli silminnähden hämmentynyt reagoinnistani. Hänkö luuli valinneensa sokkotreffi-kaverin? Mukana olivat koulun opettaja ja puutarhuri, joten mitään huoraa hän ei oletettavasti edes ollut hakemassa.


    Miksi asiaa ei viety heti poliisille?


    0) sitä ei tarvinnut viedä poliisille, koska koko juttu oli alunperinkin suunniteltu sellaiseksi, mikä se nyt on! Mutkia siihen tosin on tullut sen takia, etten ollutkaan omaisteni antamien määritelmien mukainen, mutta asia on palvellut rikollista pyrkimystä, jonka tavoitteita voi muuttaa sen mukaan, millaisia ihmisiä siihen pystyy manipuloimaan mukaan.


    1) “Ravintola-ilta” olisi paljastunut teatteri-pelleilyksi. OTopi olisi paljastunut. Teatteri-väen juonittelu olisi paljastunut ja minuun kohdistunut, jo aiemmin alkanut manipulointi/herjailu olisi paljastunut. Syytä en keksi, ellei kyseessä sittenkin ollut manipulointi, joka alkoi jo Palokan emäntäkoulusta tai keskikoulu-aikaisista koulutovereistani, jotka kuuluvat ravihuijariliittoon.


    2) Teatteri-väen jokin muukin rikos olisi paljastunut. Mahdollisesti yhteydet sutikauppaan ja ravihuijareihin? Oliko mukana armeijan upseeri, joka kuului HMn tuttavapiiriin? Upseeri, jonka elämäntapa on pysynyt samana läpi elämän? Upseerin, joka kohosi virkauraltaan korkealle? Upseeri, jolla on yhteyksiä ruotsalaisiin? (Tähän tutkintalinkkini on hutera. Se pohjautuu äidin tekemiin villasukkiin, jotka tilattiin suurella kohulla Ruotsiin. Lisäksi yhteen aikaan oli kovaa polemiikkia “ruotsalaisvihastani”, jota kuitenkaan en itse tuntenut. Sitä luultavasti yritettiin rakentaa Urban-kurssini avulla, jossa häväistys oli huipussaan. Kurssin, jolle osallistui aiemmin pohtimani EvaP. sekä nuori mies, joka kyyläsi talomme seinustalla Hämeenlinnassa MarkkuTopin hakiessa autoaan tallista jne.. Siis kovin hataria oletuksia, mutta yhdessä ne toimivat ihan hyvin mielikuvissani.)


    3) Sukuuni kuuluvan osuus olisi paljastunut perheelleni


    4) Mahdollinen varkaus esitettiin omaisilleni minun tekemänä, jolloin heidät saatiin maksamaan varastetut rahat tai arvopaperi. Mistä syystä perheeni ei kertonut asiaa minulle? Olisiko heidän yhteytensä paljastuminen ollut suuri häpeä tai paljastanut jonkun muun rikoksen? Joutuivatko he myöhemmin kiristyksen alle vai johtuuko ehdoton kieltäminen häpeästä?


    5) Lompsa-voro oli täysin ulkopuolinen ja herjalynkkaan liittyi myöhemmin jokin rikollisjengi, joka vedättää nykyisin juttua suuntaan, jota en pysty päättelemään.


    Tai sitten oli näin:


    6) OTopilta ei varastettu mitään arvokasta, joten juttu päätettiin P-porukan taholta tutkia/kostaa omin voimin, sillä joukkoon kuului upseeri- ja toimittajaporukkaa sekä heidän monipuolista henkilökuntaansa, mm. lääkäri. Mahdollisesti  toimittaja oli kotoisin Kempeleestä.


    Kostotoimet Oulussa:


    Häpäisy Pn kukkakaupassa


    Joulun alla PV/HT-tiimi järjesti minulle puolipäivä toimen kukkakaupan kiireapulaisena. Istuttelin jouluasetelmia takahuonessa kun myymälään kuului tuleen asiakas. Rouva Kukka ja Rouva Myyjä olivat menneet jonnekin, joten kiiruhdin ottamaan asiakkaan vastaan. Hyvä kun sain asiakkaan toivotettua tervetulleeksi, sivultani syöksyivät Rouva Kukka ja Rouva Myyjä perässään huutaen: ”Tässä kaupassa ei oteta asiakasta vastaan multaiset kumikäsineet kädessä. Mene takaisin työhösi!” Katselin hämmästyneenä Rouvan kääntymistä asiakkaan puoleen makeillen ja mairitellen: ”Anteeksi, anteeksi. En ymmärrä, miten ne meille lähettivät tuommoisen tommelin avuksi. Miten voin palvella teitä, rouva?” Ja kiitokseksi Rouva Asiakas nauroi makeasti. Rouva Myyjä katseli tilannetta silmät sisäänpäin kääntyneenä, kireä hymy huulillaan. Minä peräännyin hämilläni ja häpeissäni takahuoneeseen. – - -  siis todellakin! Rouvahan sanoi “meille lähettivät”, koululta siis. Eli Rouva Kukka oli pyytänyt puutarhakoululta minut lähetettäväksi, sillä tietojeni mukaan ketään muuta ei pyydetty. Ei edes niitä, jotka olivat olleet kukkakaupassa töissä ja olivat PVn tietojen mukaan taitavia sitojia!!!!


    Seuraavana päivänä kauppaan tuli nuori nainen, joka esittäytyi olevansa paikallisradion toimittaja. Hän halusi tehdä minusta suorana lähetyksenä lähetettävän haastattelun. Aiheena oli ”Kiireapulaisena kukkakaupassa.” Arvelin selviäväni haastattelusta, koska vierelläni seisoi alan ammattilaisia, jolta voisin tiukan paikan tullen kysyä apua vastauksiini. Rouva Toimittajan levitellessä mikrofonejansa pöydälle Rouva Kukka parahti kovalla äänellä: ”Miten ne tuommosen tommelin valitsivat!” ja Rouva Toimittaja nauroi makeasti.


    Rouva Toimittajan kysymykset olivat hyvin vaikeita, sillä kaikki pyrkivät paljastamaan, millainen työilmapiiri kaupassa oli ja mitä ajattelin työpaikasta. Koska en vielä silloin ollut valmis häpäisemään ketään julkisesti ja koska ajattelin Rouva Kukan olevan stressistä puolisairas, päätin vastata niin ympäripyöreästi kuin ikinä pystyin.


    Palattuani koululle iltapäivällä, kurssitoverini huusivat yhteen ääneen: ”Haastattelu meni ihan hyvin.” Hämmennyin, sillä en tiennyt heidän osanneen kuunnella haastattelua. PV:n mielestä minusta olisi tullut hyvä poliitikko, koska vastaukseni saattoi ymmärtää ihan miten halusi. En osannut kysellä silloin mitään, mutta nyt kyselen. Mm.:


    -        – -  onko mahdollista, että koko haastattelua ei julkistettu missään muodossa? Että haastattelu oli pelkkä bluffi, tarkoituksena häpäistä. Kostoisku torjuttuani OulunTopi -vedätyksen. Mikä osuus siinä tapauksessa oli perhe-P:llä?


    -        – - uskaltaako kukaan kurssitovereistani koskaan kommentoida tapausta rehellisesti vai onko juttu sitä tasoa, että heidän on parempi olla hiljaa? Myös kämppistini Leenan?


    -        – - mikäli haastattelu todella päästettiin eetteriin, oliko tarkoitus osoittaa hölmöyteni? Häpäisemällä työnantajani julkisesti, olisin voinut saada kunnianloukkaussyytteen? Olisiko Rouva Kukka jonkun mielestä todella ansainnut julkisen häpäisyn?


    Käden veneluun murtuminen:


    En muista syytä, miksi PV ja Hiltu halusivat mukaansa laskiaismäkeen. Sinne sitä kuitenkin mentiin ja heti eka laskun jälkeen tunsin peukaloni vioittuneen laitettuani käteni takamusteni alle pehmittämään tömähdystä. En puhunut asiasta mitään, mutta olin kai vähän hömistyneen näköinen, sillä PV oli jäänyt tuijottamaan minua. Totesikin jotakin, naurahti ja läksimme lähes saman tien pois.


    Sinä iltana PV ja Hiltu tavoistaan poiketen jäivät asuntolamme olohuoneeseen iltaa istumaan. Uutisten aikaan kipu peukalossani oli äytynyt kestämättömäksi. PV kysyi vaisusti hymyillen sattuiko siihen. Selitin tilanteen ja saman tien lähdettiinkin PVn vaalean vihreällä Saabilla (olisko Saabisti-klubi takana?) Ouluun lääkäriin. Odotushuoneessa olin pyörtyä kivusta, mutta kestin muistellen kuvauksia kidutusten uhreista. Laitoin rimani aika ylös, vai? Vaiko juuri sille tasolle, mitä tapahtuma oikeasti oli?


    Lääkäri otti vastaan joskus keskiyön tietämissä kipsaten käden kevyesti kyynärvarren alapuolelle, kuten nykyisin näytetään tehtävän. Parin viikon kuluttua kipsauksen tarkistanut lääkäri vihoitteli, että murtuma oli kipsattu väärin. Hän taiteili koko käden olkavartta myöten kipsiin ja kannon luomusta kantositeessä koko loppu kevään. Se ei kuitenkaan estänyt osallistumasta kokeisiin, sillä rakensin kynästäni niin paksun, että saatoin kirjoittaa kädellä harakanvarpaita. Kirjanpidon opetta Härkönen antoi yhden lisäpisteen pelkästä sisusta osallistua kokeeseen. Olisin läpäissyt kokeen ja koulun kaikesta runtelusta huolimatta. – - – “RUNTELU” on muuten se sana, joka parhaiten kuvaa kohtelua, jonka kohteeksi jouduin.


    Selvitin koulun normaalisti ja käsi  parani hyvin kesään mennessä. Eikä ole sen jälkeen juurikaan vihoitellut, vaikka murtunut kohta oli vaikeasti parantuvaksi mielletty veneluu. Saattoi toki olla, että työni puutarhassa edesauttoi parantumista. Sormen liikuttelu ja voimailu lisäsi verenkiertoa, jolloin parantuminen edistyi. Tai sitten koko hommeli oli jotain muuta.


    Saattoihan olla niinkin, että kipsi-leikittelyllä yritettiin estää koulun loppuun vienti? Että jokin laukaalaistaho oli ottanut tavoitteekseen saattaa minut pois puutarha-alalta, jotta en suotta kilpailisi joistakin paikoista, joihin en itse edes ollut hakeutumassa? Tai halutiin täyttää äidin toive saada minut hoito-alalle, jolle en sovellu, en alkuunkaan.


    Kyllä myönnän itsekin, että haen vähän kaukaa syntipukkeja. Kuitenkin mietin niinkin julmaa mahdollisuutta, kuin että upseeri -Pn porukan tiedettiin olevan niin armoton kostossaan, ettei OTopin narrausporukka uskaltanut tunnustaa minun olleen uhri. Se, joka OTopilta jotakin varasti ja/tai usutti teatterinäytelmään mukaan, pelkäsi koston lankeavan itsensä ylle. Ja sitä hän ei olisi kestänyt. Oli helpomman tuntuista yrittää saada minut äidin peräkamariin suojaan armottomalta maailmalta, -ko? Näinkö?


    EHKÄ NARRAAJA JOPA PELASTI HENKENSÄ TEKEMÄLLÄ MINUT SYYLLISEKSI? Tässä tapauksessa myötätuntoni on Narraajan puolella ja toivon jonkun vetävän Rouva Kukan perheineen valokeilaan.


     Miksi minä?


    - koska huijaus oli tarkoitettu juuri minulle. Ehkä jonkin vanhan ”kalavelan” takia, jota en kylläkään pysty tietämään, koska kukaan ei ole sellaisesta mitään puhunut; tai olin vain sopivan tuntuinen uhri kyseisenlaiseen huijaukseen; tai OulunTopin vaimon ystävät päättivät käyttää miehen syrjähyppyä hyväkseen; tai kämppistini suhteet teatteri- ja toimittaja-väkeen!!!???


    - ensinnäkin: älytys ja häpäisy kielivät halusta kostaa ja/tai pyrkimystä rikokseen tai häpäisyyn tai sen on määrä tyydyttää erikoista huumorintajua.


    - toiseksi: koska taustalla oli Paulan utelu perheeni varallisuudesta, voisi olettaa, että teatteri-pantsulla pyrittiin kiristystilanteeseen. Vähän samaan tapaan kuin siellä Otavassa sen ravihevosen kanssa. Eli oliko sama tyttö taas takapenkillä?


    - kolmanneksi: Miksi-kysymys selviää kun selviää, kuka on takana. Onko siellä toimittajia (lapsuuden ajoiltani tuttuja ihmisiä, Rauhan toimittaja-puoliso, erään työnantajani ystävä), upseereita (lapsuuden ajoilta tuttuja ihmisiä ja HMn tuttavia), teatteri-väkeä (lapsuuden ajalta tuttuja ihmisiä ja torjumani päällekarkaaja Jyväskylässä), viljelijöitä (koulutukseni ajoilta).


    Miksi valittiin teatteri pantomiinipaikaksi?


    -  pantsu-porukka oli teatterintekijöitä tai heidän tuttaviaan, TOIMITTAJIA. Heitähän herja-jutussa vilisee jokaisella paikkakunnalla, missä olen asunut. JA jokaiseen toimittaja-yhteyteen liittyy häpäisy. Muistattehan: Tyllilän pelto, Tikkurilan Sanomat, A-KH ja niin edelleen.


    - ravintola-aihe oli herkullinen, koska olin kokematon. Oli ilmeistä, etten osaisi kyseenalaistaa tapaa istuttaa asiakkaita käytävälle, koska ravintola-sali on täynnä. Lisäksi olin arka. Oli luultavaa, etten nousisi opettajan auktoriteettia vastaan, mikäli hän joutuisi tarttumaan lujalla otteella tapahtumien kulkuun. Kuten sitten kävikin.


    - äänitteiden käyttö oli porukalle tuttua teatterin kulissitemppuna. Tästäpä aukeaakin selitys, miksi tämä nykyinen ja Hämeenlinnassa kokemani äänitteillä peloittelu oli niin ammattitaitoista ja uskottavaa. Hämeenlinnassa varsinkin vesitippa-kidutus oli huippu hyvä. Täällä Enonkoskella naapurinrouvan “tuommonen kurja perkele, kerta laakilla kirveellä kaola poekki, perkeleen, saatana” -monologi oli todella tehokkaalta tuntuva. Pelottavaa suorastaan. Samoin Sulon kiroilu-monologit.


    - PVlla ja THlla oli mahdollisesti jotain henkilökohtaistakin minua vastaan, joten heidät oli helppo manipuloida mukaan


    - onko tämä minua kohdannut herjalynkka vain jonkinlaista harjoittelua jotakin suurempaa todellisuutta varten ja sen takia en voi saada edes poliisilta apua? Kiusa on perusteltu jollakin yhteiskunnallisesti hyödyllisellä tavoitteella. Siinä tapauksessa minäkin vetoan samaan. Kiusan avaamisen avulla voidaan avoimesti keskustella vääristä tavoista manipuloida ihmisiä.


    Olen seurannut tilannetta, jossa tuttavani syrjäytettiin työpaikastaan häpäisyn ja mitöinnin avulla. Poistettavaksi määrätty henkilö ajettiin niin suureen ahdinkoon, ettei hänellä ollut muuta keinoa kuin poistua paikalta. Kyse ei ollut huonosta työntekijästä, vaan hän vain sattui olemaan paikalla, jota tavoitteli toinen henkilö. Mitään mahdollisuutta ei ollut, että poistettava olisi jatkanut samassa paikassa. Myöhemmin kävi ilmi, että jäädessään hänelle olisi paljastunut tapa, jolla hänen työntekonsa tehtiin mitättömäksi. Eräissä kohdin häneen käytettiin samaa häpäisymetodia kuin missä itse ryvin. Otettiinko tuohon tapaukseen oppia minun tapauksestani? Kuinka laajaa häpäisy -käytäntö työntekijän saamiseksi työstä pois mahtaa olla?


    Pyrin avaamaan keskustelun myös siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen eristetään avoimesta kanssakäymisestä muiden kanssa. Kun ainoat yhteyteen pyrkivät ovat manipulointi-porukan tavoitteita palvelevat ihmiset. Kuvaavaa ovat ne paljon puhumani ”sulhaset” ja Näköiset ja mairitteiljat. Hessu ja MarkkuTopi etunenässä. Nyt minulta yritetään evätä mahdollisuus kirjoittaa julkisesti oma näkemykseni tapahtumista blogisivuilla. Minun etuni se ei ole.


    Miten OulunTopi tarina jatkui 80-luvulla?


    Mahdollinen käännekohta on ollut Storckovius -suvun sukukokous Laukaassa. Ehkä siellä päätettiin muun muassa siitä, että jokin suvun neropateista nostetaan Suomen Merkkihenkilöksi, mutta – – – saattiinkin aikaan vain Suuri Rikollinenko? Kävikö kuten puhuin aiemmin; eli että kun keinot muuttuvat rikollisiksi myös päämäärä muuttuu rikokseksi, vaikka päämäärä alunperin oli hyvin kunnianhimoinen ja kunnioitettava.


    Liekö mahdollista, että sukukokouksessa nousin myös minä esille liittyen jonkun suvun jäsenen yhteyksistä OulunTopi- ja näyttelijä/toimittaja -draamaan? Oletus pohjautuu äidin vihjailuihin, ettei kai minulla liene mitään mielenkiintoa sukukokous-juttuihin. Siis vähän niin kuin kiellellen kiinnostumasta niistä.


    Alkoiko seuranta, jonka avulla pyrittiin saamaan selville, olenko rikollinen, hullu vai molempia tai ainakin käytettävissä pantomiiniin, jota jatkui 30 vuotta. Miksi juteltu henkilökohtaisesti? Olisi päästy paljon vähemmällä.


    Tuo rikosjuttu-epäily -epäilyni nousee parista muistosta. Äiti ei noina vuosina suostunut ottamaan minulta mitään lahjaa vastaan ja muut perheeni jäsenet vetäytivät kauemmas. Kerran jouduin Tikkurilassa outoon välikohtaukseen. Huomasin eräässä kaupassa halpoja silitysrautoja. Jäin tutkimaan niitä ja odottelin myyjän tulevan luokseni ”voinko auttaa” -kysymyksineen. Lopulta tulikin keski-ikäinen, hyvin pitkäkyntinen ja kaunainen nainen, mutta ei vastannut yhteenkään kysymykseeni, vaan ikään kuin nälvi kysymykseni mitättömiksi ”vai että muka sellaista tahdot tietää” -tyylillä. (Tällaista hymähtelyä koin paljon, mutta laitoin jutut hymähtelijöiden omaan piikkiin.) Läksin loukkaantuneena pois, mutta vielä kassalla myyjä halusi ehdottomasti tutkia laukkuni perinpohjin. Joitakin muitakin nälvimisiä tuli kohdalleni, mutta ajattelin niiden olevan normaalia työhönsä kyllästyneiden vartijoiden ”umpimähkä”-otoskäytäntöä.


    Nyt kuitenkin mietin, oliko niistä osa sittenkin epäilyjä, jotka oli nostettu perheeni/sukuni toimesta? Mutta mistä syystä? Enhän minä ollut rikollinen. Siis; että perässäni kulki henkilö, joka eri paikassa varoitti ihmisiä seuraamaan minua tiukimman seulan kanssa. Koska en aikonut varastaa yhtään mitään, mieleeni tuli monta kertaa pelkkä kiusanteko ja tahallinen mitätöinti ja herjailu – tai sairaalloiset sulhasmies-kyyläilyt, jotka olivat perässäni häpäisyn takia. Häpäisyn, jonka olivat järjestäneet miehet, jotka olin torjunut heidän oman törkeän käytöksensä takia.



     


     



    Hessu 90-luvulla


    Katson, että minut järjestettiin Riihmimäen kierrätyskeskukseen 90-luvulla, jotta tutustuisin Hessuun. Minulle luvattiin toista, mitä työ lopulta oli. (Tosin tätä väitettähän voi kiertää sanomalla, että en ollutkaan niin kyvykäs, kuin työhaastattelussa esitin. Tätä tukisi Hessun vihjailu, että hän oli tutkinut koulutustaustaani ja löytänyt sieltä valheellisen todistuksen ymp.suoj.opinnoistani. Kun kerroin, mistä hän sen löytää, hän oli haljeta raivosta.) Ihmisillä myös tuntui olevan aivan toisenlainen kuva työroolistani, kuin minkä itse luulin ottaneeni vastaan.


    Myöhemmin koko työkuva paljastui harhautukseksi. Tahattomaksi tai tahalliseksi? Riippuu siitä, mikä rooli ulkopuolisella taholla oli ja mihin minun palkkaamisellani pyrittiin. Mitätöinti ja häisykö vain?


    Vaikka palkkasin itse HAn kierrätykseen töihin, näen nyt, että muita mahdollisuuksia ei ollut. Kaikki muut vetäytyivät pois tai olivat aivan mahdottomia tai tekeytyivät sellaisiksi. Kävikö muun muassa niin, että eräällä hakijalla oli “sijaispersoona”, joka oli niin kammottavan oloinen, että suostuin hänen kääntyvän ovelta pois. Kuten hän itse ehdotti. 


    Myyjäksi pomoni taholta delegoitu myyjä-rouva järjesteli pierukohtauksia asiakkaiden kuullen ja käänsi syytä minun päälleni. Toki hän lopetti, kun otin asian julkisesti puheeksi. Samaa en älynnyt tehdä opiskellessani Riihimäen aikuiskoulutuksessa. EM onnistui tosi makeasti murjaisemaan emäpierun ravintolassa vieressäni. Ja voi että, miten hellästi opettaja tuli minua lohduttamaan. Oliko se sovittu etukäteen porukan kesken? Tätä häpäisy-kulttuuria rakennettiin mielestäni sen vuoksi, että turvautuisin HAaan, kun hän saapui paikalle. Kukaan muu ei tarjonnut tukea tai apua.


    Hessu jäi sairaslomalle heti työn aloitettuaan. Syyksi hän ilmoitti äidin kuoleman ja hautajaiset. Myöhemmin kävi ilmi, että asia oli valhe. Oliko äiti tuolloin vielä edes kuollut? Oliko Hessun tarkoitus pehmittää alustaa selityksille, että hän tarvitsee henkilön kierrättämään perintöään, jota ei voi ottaa omalle nimelleen suuren konkkavelan takia?


    Metallin kierrtäyshanke?


    HAn ehdoton vaatimus oli, että nousen pomojani vastaan ja järjestän hänelle “projektin” metallin kierrätyksessä. Pomoni suunnittelivat sitä, mutta minulla ei ollut osaa eikä arpaa koko hommeliin enkä missään tapauksessa tukenut HAn ehdotusta tosi rankasta painostuksesta huolimatta. Janakkalassa kaatui metallinkierrätys-hanke, mutta en tiedä, oliko sillä mitään tekemistä HAn tavotteisiin. Mahtoiko Hessu yrittää jotain vakoilutoimintaa kaupungin sisällä, sillä hän halusi ystävänsä avulla laittaa Amipro-piirrosohjelman tietokoneeseeni. Syynä se, että juoduin tekemään kaikki tietokonetyöt, joissa tarvitsin piirrosohjelmaa vapaa-ajallani. Kierrätyksen koneella kun oli vain alkeellinen tekstinkäsittely-ohjelma. Hyvin tehokas tapa muuten vaikeuttaa työn kehittämistä, eikö?


    Kun Hessun ystävä oli saanut Amipro-piirrosohjelman koneelleni, kaupungin ATK-pomo haki koneen pois. Oliko juttu alunperinkin sovittu niin tapahtuvaksi eli olivatko pomoni mukana hankkeessa, jotta päälleni saattiin lastattua  epäluottamuslauseita?


    Kyllä. Kyllä minä nyt ajattelen näin. Kun suhteeni Hessuun katkesi ja tämä joutui jättämään työnsä juopottelun takia, asemani työssä vaikeutui entisestään. Ei helpottunut. Silloin selitin tilanteen Hessun vainouhkailuilla. Hänhän vannoi ja vakuutti tuhoavansa elämäni. Mutta oliko sellainen tuomio ylläni jo aiemmin?


    Saattoiko olla niin, että Hessun lautakauppakonkka -80-luvulla liittyi myös jollain lailla minuun? En kyllä tuntenut koko miestä ennen kuin hän tuli kierrätykseen, mutta tunsiko hän minut? Toimittaja Xn / kukkakauppias Pn / metsuri Tn ansiosta? En tiedä, miten konkurssi syntyi, joten arvioni on kovin kaukaa haetun tuntuinen, mutta suhteet selittäisivät niin paljon.


    Mikä liittäisi minut Hessun lautakauppakonkurssipetokseen 80-luvulla?


    Työvoimatoimiston virkailijan mukaan minua on syytetty jonkun konkurssin syyksi. Mikäli konkkapetos tapahtui 80-luvun alussa, se voisi olla Hessun lautakauppakonkka ja sieltä löytyisi liittymäkohta OulunTopi-teatteri-draamaan. Tai  STORCKOVIUS-suvun sukukokous!!! -ko? Hoh, hoh, hoijaa!!! Osaako kukaan auttaa tässä?


    Kuka organisoi minut kierrätykseen yhtäaikaa Hessun kanssa?


    Pyynnön hakea tointa sain Hämeenlinnan ympäristöosastolta. Kuka vinkkasi heille Riihimäen avoimesta paikasta. Tuliko pyyntö Riihimäen suunnalta? Kiipulasta? Vai Jyväskylästä? Vai Hämeenlinnasta kierrätysalan ihmisiltä?


    Kauhunhetkiä Hessun kanssa


    Anneli-tuttavani mukaan kokemani kauhunhetket eivät ehkä olleetkaan pelkkiä pelotteluja sinänsä, vaan niihin liittyi kokeilu, miten reagoisin täpärissä, epämääräisissä, salakähmäisissä tai pelottavissa tilanteissa. Toisin sanoen Hessu testasi, olisinko ollut valmis lähtemään mukaan rikoksiin ja hän testasi, miten reagoin, jos jutut muuttuvat kauhujännäreiksi. – - – aivan totta. Hänhän raivosi pää punaisena, että tein töitä jollekin kierrätyksessä käyneelle virolaisliigalle, enkä sen takia lähtenyt hänen porukoihinsa. Porukkaan, jonka pääpaikka taisi olla Keski-Suomessako?


    Marjamatka Tervakosken metsissä


    Marjamatkaa varten Hessu oli lainannut auton autonkorjaaja-ystävältään. Auto oli sininen, vanha rämä, joka prutkutti, pätki ja tutisi niin, että pellit oli irrota. Matkustajan puoleinen ovi ei auennut ulkoapäin, jonka takia Hessu joutui avaamaan sen sisältä. Tempasin oven reippaasti auki, jolloin oven tiivisteet lensivät päälleni. Sotkeennuin niihin hädissäni, mutta lopulta onnistuin pujottautumaan niiden ohi penkille. Työnnyin varovasti istumaan, sillä pelkäsin istuimen antavan periksi, mutta se oli päinvastoin kova ja tukeva. Kuin lattiaan pultattu puupenkki. Sulloin oven tiivisteet jonnekin oveen päin, tempaisin oven kiinni ja kaivelin esille lattialle levähtäneen turvaremmin. Se oli venynyt pitkäksi. En saanut joustoa pelaamaan lyhentääkseni vyötä, mutta ei se olisi ollut tarpeenkaan. Yrittäessäni tökkiä turvavyötä lukitukseen, se ei onnistunut viidennelläkään kerralla. Hessu starttaili onnellisen näköisenä autoa, joten en viitsinyt uhmata hänen hyvää tuultaan kertomalla kaikista vaikeuksista, joita autossa mielestäni oli. Otin turvavyön lukituspään käteeni päättäen pitää siitä tiukasti kiinni, jos rysähtää. 


    Auto rämähti starttivalmiiksi. Hessu vaihtoi ykkösen päälle ja kaasutti. Ajokki ulvahti liikkeelle ja totesin ihmeekseni liikkuvani sen mukana maantielle. Olin nimittäin jostain syystä odottanut, että auto humahtaisi yltäni ja altani ja jäisin istumaan kadulle turvavyö tiukasti kädessäni.


    Auto pätki ja röhi, mutta matkaan vain päästiin. Kyläkaupan kohdalla Hessu pysähtyi haluten käydä hakemassa ilmaisen leivän. Hän oli kuulemma saanut vuoden ilmaiset leivät puraistuaan hampaansa poikki kiveen. Kivi oli ollut hänen myymälästä ostamassaan leivässä. Kauppias ei olisi millään halunnut uskoa juttua, mutta Hessun asianajaja-tuttava oli rientänyt apuun. (- – - Se sama mies, jolla olim ollut valmis paperi allekirjoitettavaksi minulle. Paperi, jolla Hessun perintörahat olisi siirretty minun nimiini, koska hän ei voinut niitä ottaa omalle nimelleen suuren konkkavelan takia. Tai sitten ne rahat olivatkin konkurssivelkaa, kuten poliisi epäili.)


    Odotellessani Hessua tutkin auton hansikaslokeroa. Sieltä löytyi rekisteriote. Auto oli kuulunut hyvinkääläiselle nuorehkolle naiselle. Mutta rekisteriote oli vanha. Pikkusen minun syndänalaani kaiversi pelko lappua lukiessani, joten kun Hessu tuli autoon, ilmaisin huoleni.


    “Mikä saatanan oikeus sinulla on mennä toisen paperita tutkimaan” oli topakka vastaus. Yritin toppuutella ja kertoa vaaroista, joita ajoluvattomalla autolla ajamisella on, jolloin Hessu keksi rauhoittaa mieltäni sanomalla:


    “Mun kaveri on saanu tähän koeajoluvan korjausajalle. Eihän sitä muuten voi testata onko se kunnossa. Sitä paitsi mää aion ostaa tään, jos matka onnaa hyvin. Tällä vois sitten ajella niitä kierrätyksenkin tavaroita. Ei tartteis aina soitella varikolle.” Auto oli pieni ja hentoinen, joten teki mieleni kysyä, millä voimalla raskasta kärräyä vedettäisiin? Oliko hän ehkä ajatellut laittaa minut aisojen päihin, jos auto juuttuisi ylämäkeen? En uskaltanut lohkoa enää riidanjuurta, sillä olin jo oppinut yhden läksyn. Hessulle ei saanut sanoa vastaan.


    Kaunis sunnuntaipäivä vilahteli nytkähdellen ohi kiitäessmme sinisellä pikku kotterolla kohti Tervakoskea. Hessu kertoili lapsuusajan muistoistaan, jotka tuntuivat olleen melko onnelliset. Ainakin äiti oli jättänyt liikuttavan kauniin muiston poikansa mieleen. Mutta isä oli pitänyt kovan kurin. Vaikka poika oli ollut vasta kuudentoista, isä oli pakottanut tämän menemään naimisiin 22-vuotiaan naisen kanssa, jonka oli tehnyt raskaaksi. Vahinkolaukaushan se oli ollut, mutta minkäs teit. Presidentiltä pyydettiin lupa ja niin avioliitto alkoi, mutta päättyi muutaman vuoden ja kahden lapsen jälkeen. Vaimo kouluttautui sairaanhoitajaksi ja kasvatti toisena syntyneen pojan uuden miehensä kanssa. Tyttö oli syntynyt hyvin vaikeasti vammautuneena. Hänet kasvatti Hessun äiti, joka potkukelkalla kuljetti liikuntakyvyttömän lapsenlapsensa kouluun ja takaisin. Äiti oli näitä vanhan ajan sankari-äitejä, jotka eivät laskeneet työtuntejaan lapsiaan hoitaessaan. Silloin kotiäitys ei vielä ollut palkkatyötä.


    Huolimatta Hessua kohtaan tuntemastani pelosta, tunsin myös myötätuntoa. Oma äiti ja tytär olivat ne keskiöt, jotka pitivät hänen elämäänsä liikkeessä, mutta myös juurtuneena maahan. Antoivat rungon, kehyksen elämälle, miten se pitäisi sanoa? Hän ikään kuin hajosi heti, kun astui kodin piiristä pois. Senkö takia hänelle olisi ollut ehdottoman tärkeää saada lunastettu papan kiinteistö takiaisin? Saada rahaa, jolla lunastaa turvallinen paikka itselle ja vaikeasti vammautuneelle lapselle. Päästä asumaan paikkaan, jossa oli ollut järjestys ja kuri. Hessu oli ollut vähän aikaa vihainen kuin villakoira, mutta muuttui kilometrien myötä hämmentyneen oloiseksi. Lopulta levottomaksi.


    Yhtäkkiä hän osoitti suurta maalaistaloa, joka oli tien oikealla puolella ja sanoi:


    ”Tuonne me mennään. Tai siis ton talon ohi. Se kuuluu mun suvulle, oikeestaan mun äidille, mutt niille tuli jokin riita ja nyt siinä asuu mun täti. Mun äiti kävi siellä usein. Se oli aina niin onnellinen, kun se kerto, miten ne joivat päiväkahvia terassilla. Konkan jälkeen tätsy ei halunnu mun käyvän siellä. Piru vie.” Sitten hän käänsi auton pihatielle ja minä hätäännyin. Hessu kiiruhti selittämään:


    ”Kyllä pihan läpi voi ajaa. Kaikki kyläläiset käyttävät pihan läpi menevää tietä, kun ne menevät takametsiin marjaan.”


    Hurautimme suuren kartanon päärakennuksen pihaan pikku Rämällä. Oli kuin olisin ollut elokuvassa, joka pyöri korkealla yläpuolellani. Pihasta käännyimme vasemmalle kohti ulkorakennuksia, joiden välistä tie todellakin näytti menevän synkkään umpimetsään. Juuri ennen metsätielle siirtymistä puiden välistä körryytteli traktroi eteemme. Tie oli kapea, jonka vuoksi otin asennon katsoa taaksepäin, sillä olisimme voineet peruuttaa juuri ohittamallemme levennykselle. Sen sijaan kuulin Hessun päräyttävän vieressäni:


    ”Perkele. Sinähän siirryt” ja samassa auto ponkaisi rajusti rääkäisten eteenpäin. Traktori siirtyi pari metriä ennen yhteentörmäystä metsään. Se keikkui kantojen ja kivien, muljahti eteenpäin, jääden lopulta taaksemme, jonne en enää uskaltanut vilkaistakaan.


    Sen sijaan vilkaisin syrjäsilmällä Hessua. Hänen kasvonsa uurteet olivat kireät kuin viulun kielet. Lujasti rattia puristaen hän ajoi eteenpäin jarrutellen ja kiihdytellen autoa tien kuoppien mukaan. Olin sanaton, ajatukseton ja täysin lamaantunut. En osannut edes vastata, kun Hessu kysyi:


    ”Taisit vähän säikähtää?” Kohta hän kiiruhti itse selittämään: ”Mua niin risoo vieläkin noiden saamarin pohattojen huijaukset.” Ja sitten tuli pitkä litania historiatietoa, jonka pohjalta yritin luoda uudenlaista kuvaa Hessusta. Kuva alkoi muuttua tavalla, jota en ymmärtänyt. En, vaikka tiesin lukemani perusteella, mitä se tarkoittaisi. Ymmärrys ja tieto eivät kohdanneet. Jatkoimme kohti yhä synkkenevää metsikköä.


    Ajettuamme muutaman kilometrin tulimme maantielle, joka luultavasti oli sama, jota pitkin olimme ajelleet tullessammekin. Kohta Hessu havahtui. Alkoi pyörittää päätään odottavan näköisenä ja sanoi: ”Kohta meidän pitäisi alkaa olla kohdalla. Sen tien pitäisi olla ihan kohta.” Pienen ajomatkan jälkeen hän huudahti riemastuneena: ”Siinä. Tonne me mennään. Tuolla me käytiin äidin kanssa usein marjassa.” Ja sinne mekin nyt käännyimme.


    Metsäautotie oli melko avonainen, joten siellä oli ajeltu sinä kesänä useammankin. Mutta puolukkamaastoa tien ympärillä ei ollut. Ohi vilahti mahtavia kuusikoita, ränsistyneitä rämeiköitä, kitukasvuisia suon reunoja ja kallioisia, mutta reheväkasvuisia mäkiä. Mutta kuivaa puolukkakangasta ei tullut vastaan. Hessu muuttui kureilevaksi. Pienoinen hymyn kare ilmestyi suupieleen. Hän mutisi: ”Ei tää tainnukaan olla se tie. Miten mää ihan muistin.” Ajattelin hänen olevan nolona erehdyksestään ja pyysin häntä pysäyttämään sanoen: ”Voimmeha vähän kierrellä ja katsella tarkemmin. Pysäytä jossakin.”


    Ja hän pysäytti kallioisen kuusikon juurelle. Paksu sammal peitti rinnettä, joten olin varma, ettei siinä kohdassa olisi mitään. Säikähdys kartanon pihassa oli kuitenkin vienyt niin voimani, että teki mieli päästä ulos kävelemään. Voisihan sieltä löytyä sieniä, mietin ja nousin autosta ulos.


    Hessu jäi istumaan miettiväisen näköisenä ja huusi lopulta ennen kuin ehdin lyödä oven kiinni: ”Mää käyn kääntymässä tuolla vähän matkan päässä ja kattelen samalla josko siellä” ja saman tien hän starttasi kaasuttaen mutkan taakse. Minä laahasin itseäni kallion rinteellä suuntaan jos toiseenkin, mutta mitään ei löytynyt. Viiden, kymmenen minuutin kuluttua Hessu tulla rämisteli takaisin kertoen, ettei kauempanakaan ollut muuta kuin kuiva kääntöpaikka. Läksimme takaisin maantielle.


    Ajettuamma muutaman kilometrin vastaamme tuli aivan edellisen näköinen metsätienhaara. Sekin oli vasemmalle, joten oli aivan ilmeistä, että Hessu oli erehtynyt. Hänen kasvonsa kirkastuivat uudesta oivalluksesta ja hurjasti kaasuttaen hän teki upea kaarroksen kääntäen pikku Rämän metsään. Ajoimme ja ajoimme. Mutta metsät tien ympärillä pysyivät rehevänä kuusikkona tai kitukasvuisena rämeikkönä. Täällä oli myös uljasta koivikkoa siellä täällä. Hessu kaasutteli tien loppuun saakka kääntöpaikalle. Nyt häntä ei enää tuntunut nolottavan, vaan hän oli löytänyt asiasta jotain hauskaakin. Sitähän se aika tekee. Ei muisti enää pelaa. Metsät muuttuvat ja niin edelleen. Kääntöpaikan luona maleksimme hetken omilla tahoillamme, mutta puolukoita ei todellakaan täälläkään ollut. Läksimme pois.


    Maantielle päästyämme Hessu otti seurustelevan roolinsa kertoillen tarinoita sieltä täältä, kunnes sanoi yhtäkkiä: ”Kato tota mutkaan. Tollasen mä muistan ihan varmasti olleen lähellä sitä paikka, mistä mentiin marjametsään. Ihan siletti.” Ja toden totta. Mutkan takana odotti metsätien tienhaara. Vasemmalle. Sekin kääntyi vasemmalle. Sinne mekin nyt käännyimme.


    Tällä kertaa metsätie laskeutui syvään notkoon, jonka pohjalla lorisi puro tien alla. Notkosta nousimme jyrkkää mäkeä kohti avaraa sekametsikköä, joka levittäytyi tien molemmin puolin. Maisema näytti paljon toiveikkaammlta kuin aiemmin. Huristelimme ja odotin kuivan puolukkakankaan avautuvan aivan kohtsiltään. Ajoimme ja ajoimme. Mutta metsät pysyivät rehevinä, paksusammalisina sekametsinä. Metsän mahtipontinen hiljaisuus levisi autoonkin. Lopulta Hessu katkaisi sen sanoen: ”OK. Pahalta näyttää. Tää saa kyllä kohta riittää. Mut hei. Kyllä tää on ihan varmaan oikea paikka. Mää muistan, että kohta pitäis tulla mäki, jonka päältä näkee maatilan. Kato. Tuolla.” Ja toden totta siellä näkyi edessmme matkan päässä maatila peltojensa keskellä.


    Hessu pysäytti auton mäen päälle, jonne oli raivaantunut autojen kääntöpaikka. Nousimme ulos autosta katselemaan rauhallista maalaismaisemaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Hessu halusi mennä sivummalle ”tyhjennykselle” ja minä läksin tulosuuntaamme tutkimaan tien varren kasvillisuutta. Pettymys väsytti. Laahusti siellä täällä mitään ajattelematta. Yrittäen nollata kaiken, jotta en vaipuisi kiukkuun ja masennukseen. Silmäkulmasti huomasin lopulta Hessun tulleen autolle takaisin. Läksin sinne itsekin tietä pitkin laahustaen. Kymmenen metrin päähän päästyäni autosta, totesin Hessun kasvoilla voitonriemuisen, pisteliään ilmeen. Aurinko paistoi hänen takaansa. Valo loi hämyisen katveen väliimme. Oli aivan hiljaista. Vain sora rahisi jaloissani. Yhtäkkiä minua alkoi peloittaa.


    Pyyhkäisin kaikki ajatukset pois. Otin reippaimman ilmeeni ja menin autolle sanoen: ”Taisi olla turha matka. Lähdetään pois.” Hessu näytti iloiselta ja työntyi autoon avaten minulle matkustajan puoleisen oven, jonka tiivisteet keräsin ensin oven lokosiin ja työnnyin sitten sitään.


    Paluumatkalle lähtö näytti helpottanneen Hessua niin paljon, että arvelin hänen olevan vain iloinen, kun ei tarvinnut ruveta kyhjöttämään puolukkamättäisen vierellä. Hän kaasutteli ja jarrutteli tosi taitavasti tien lonttojen ja kurvien mukaan. Auto oli hänen käsissään kuin vahaa. Se taipui jokaiseen kuoppaan kuin notkea nauha. Ja juttu luisti taas. Muistot autoja maahantuovassa liikkeessä olivat mieluista muisteltavaa. Niissä hän oli onnellinen.


    Tultuamme notkon reunalle maantienvarrella, Hessu pysäytti yhtäkkiä auton. Hän otti pääni käsiensä väliin ja suuteli kasvojani. Kysyin: ”Aiotko jättää minut tähän?”


    ”Htjääh?” Hessu kysyi hölmistyneenä. Vastasin: ”No, kun minusta tuntui kuin se olisi ollut jäähyväissuudelma ja että laitat minut kävelmään loppumatkan.” Hessu nauroi, mutta muuttui nopeasti hämillisen näköiseksi. Hän kieräytti päättään vasemmlta oikealle kuin etsien jotain edestään ja starttasi. Mitään puhumatta hän kaasutti auton alamäkeen, hellitti notkon pohjalla, käänsi nokan ylämäkeen, kaasutti rajusti ja niin auto nousi kevyenä kuin höyhen maantienvarteen ja siitä saman tien tielle.


    Juuri kun auton nokka saavutti maantienreunan, oikealta mutkan takaa laskevaa alamäkeä pitkin syöksyi punainen henkilöauto. Painoin jalkani etulautaan, huusin täyttä huutoa ja odotin ryminää ja kuolemaa. Hetken kuluttua havahduin kehräävään ääneen. Silmäni avautuivat, sillä näin punaisista marjoista raskaiden pihlajanoksien lipuvan ohitse. Kuulin, kuinka suustani tulivat sanat: ”Mikä se oli?” Hessu tuijotti tiukasti tiehen. Hän vilkaisi minua ylimielisen näköisenä murjaisten: ”Mikä niin? Mitä sää puhut?”


    Olin ihan varma, mitä olin nähnyt ja kokenut tapahtuvaksi. Vilkaisin ympärilleni, mutta punaista autoa ei enää näkynyt. Ehkä se oli mennyt metsätielle, josta juuri olimme tulleet. En tiedä. En uskaltanut puhua Hessulle mitään. Oli kuin joku olisi varoittanut. Se outo tunne, joka tulee välillä ja varoittaa: ”Älä puhu. Kaiken mitä sanot, hän kääntää sinua vastaan.”


    Ajoimme hiljaisuuden vallassa vielä muutamia kilometrejä, kunnes eteemme tuli suuri ylämäki, jonka päällä levittäytyi autojen käännöspaikaksi tallaantunut alue. Hessu käänsi auton sanoen: ”Käydään kattomassa. Ainakin on kuiva paikka.” Ja toden totta. Puolukkakasvustoa alkoi levittäytyä silminkantamattomaan mäntyvaltaisella metsäaukealla.


    Puhimmeko jotain? En enää muista. Olin kuin nukke, joka kävelee ja näkee ja poimii marjoja, muttei uskalla ajatella lähellä olevaa ihmistä olevan olemassakaan. Tutkin sianpuolukkakasvustoa ja mietin, miten pitkälle sen juuret mahtavat mennnäkään. Kaikkea tällaista. Kaikkea, mikä vei ajatukseni jonnekin muualle. Ehkä se raivostutti Hessua, sillä yhtäkkiä hän halusi mennä rinnettä alas, jossa näytti olevan metsätie. ”Mää muistan”-juttuja alkoi tulla taas ja läksimme kävelemään kohti mutkaa. Matkamme keskeytti koiran hukunta. Se voimistui sitä raivokkaammaksi, mitä lähemmäksi tulimme. Vasemmalla puolella tietä, pienellä levennyksellä oli nelihenkinen perhe keräämässä marjoja. Heidän pystykorvansa oli sidottu puuhun, mutta se haukkui kuin riivattu, eikä lopettanut, vaikka isäntä itse kävi remmiin kiinni ja tyynnytteli koiraparkaa. Yritin kävellä kiireesti eteenpäin, mutta Hessu viivytteli syöden marjoja tien varrelta. Etenimme kohti synkkää kuusikkoa. Kuusikko näytti täysin sulkeutuneelta ja kostealta. Pelko puraisi sydäntäni niin lujaa, että kieltäydyin jatkamasta matkaa. Hessun vastustuksesta huolimatta sanoin tulleeni keräämään puolukoita, eikä niitä ihan varmasti ole kosteassa synkässä kuusikossa. Lisäksi olin jo niin väsynyt, että mieluummin läksin auton luo istumaan ja odottelemaan.


    Läksin kävelemään takaisinpäin kohti koiran ulvontaa. Hessu mateli perässäni, syöden marjoja matkallaan ja härnäten koiran haukkumaan kuin Tapion raivotar.


    Puolen tunnin kuluttua läksimme pois. Saaliinamme vain muutama pyörivä puolukka ämpärin pohjalla ja kimppu kuivia heiniä kuivakukiksi. Eniten ihmetytti Hessun käytös. Hän oli iloinen ja onnellinen kuin juuri ajokortin lunastanut nuori mies.


    Suhdettani Hessuun voisi kuvata tuolla marjamatka-efektillä. Pelkään joutuvani syynalaiseksi siitä, että istun auton penkillä ilman turvavyötä, mutta joudunkin syyteeseen siitä, että istun keskellä vilkasliikenteistä tietä rikkinäisellä auton istuimella, pitäen  tiukasti kiinni turvavyön päästä. 


    Lähteellä


    Eräänä päivänä suhteemme alkaessa tehdä loppuaan Hessu vei minut lähteelle. Matkalla sinne hänen puheensa ennakoivat syytöstä ja häpeään alistamista. Päästyämme metsän reunaan hän syöksyi lähteelle, alkoi osoitella sen pohjaa jatkaen katkeraa paatostaan. Siirryin sivummalle tutkimaan kasveja, sillä olin jo aiemmin todennut hänen rauhoittuvan kun en kiinnittänyt paatokseen humiota. Nyt hän alkoi raivota:


    “Kato tonne. Tuolla sä näet ittes. Siellä on sulle kaikkein rakkain. Sää et saatana kykene jakaan mitään toisen kanssa. Saatana, et tekis mieli” ja näin edespäin. Rauhoittelin häntä parhaan taitoni mukaan ja onnistuin lopulta niin hyvin, ettei minun tarvinnut katsella sitä kaikkein rakkaintani. Matkalla kotiin mietin – ja mietin vieläkin – mitä minun olisi pitänyt hänen kanssaan jakaa? Rahaako? Ajatukseni hän mitätöi tai torjui eikä meillä ollut muutakaan jaettavaa. Koko hommeli oli vain yhtä pakottamista, käskemistä ja määräilemistä. Ja häpäisyä julkisisesti. Häpäisy voimistui sitä  mukaa kun kävi selväksi, ettei meistä tule paria.


    Mietin yhä mahdollisuutta, josko hän halusi jakaa äitini perintöosan, josta minulle oli luovutettu 1/6 eli noin 30 000 markkaa eli noin 5000 euroa. Sitä minulla ei ollut tosin lupa käyttää, sillä osuus oli sidottu asuntoon, jossa äidillä oli oikeus asua kuolemaansa asti ja jota oli tarkoitus käyttää hänen hoitokuluihinsa kun vanhuus veisi voimat. Raha ei ollut minun käyttööni tarkoitettu.


    Oliko kuitenkin niin, että Hessu oli tietoinen siirrosta ja päätti käyttää sitä hyväkseen tai peräti niin, että Hessun takana ollut henkilö oli yllyttänyt veljeni tekemään siirron, jotta Hessu voisi yrittää tarttua siihen?


    Syytökseni on rikollinen, mikäli asia ei ollut niin. Pyydän sen vuoksi jo etukäteen anteeksi. Mutta asia on selvitettävä ja koska minulla ei ole muuta kanavaa kuin julkisuus, joudun käyttämään sitä.


    Suhdekriisi


    Elämäni mieleenpainuvin tapahtuma oli hetki, jolloin Hessu kutsui minut illalliselle. Kutsu perustui anteeksipyyntöön. Suostuin, sillä tokihan halusin olla hyvissä väleissä hänenkin kanssaan.


     Sisälle mennessäni haistoin kuitenkin ahdistuneen vihan. Riisuin takkini, kiitellen kutusta. Keittiön puolelle astuessani totesin, että pöytään oli katettu vain yksi lautanen. Kysymykseeni, eikö hän itse aikoinut syödä lainkaan, Hessu vastasi:


    ”Mää on syöny jo. Tää on sulle. Tää saattaa olla sun viimeinen ateria. Syö nyt, saatana.”


    Istuin järkyttyneenä pöytään, miettien vastausta. En enää muista sitä, mutta Hessun puheet kyllä muistan. Ne olivat yhtä vaatimusta suhteen jatkamiselle, itsemurha -uhoilua, tappo-uhkauksia, häpäisy-uhkauksia ja muuta sellaista, mistä ihmiselle nousee tukka pystyyn. Kyselin ja rauhoittelin. Hessu skenaroi, että jollen jatka seurustelua, hän tulee hyppäämään sen junan alle, jolla matkustan kotiin. Yritin luoda mielikuvia, miten onnellinen hän voisi olla ilman minua, mutta mikään ei auttanut.


    Saatuani aterian alas kurkustani, Hessu nauroi:


    ”Tiijäks. Mää laiton tohon makkaraan myrkkyä. Kohta sää alat vähän tuntee kipua. Hah, haa.” Vähän aikana hän nauraa röhötti, mutta kun en lähtenyt siihen mukaan, hän kärähti: ”En saatana mää oo siihen mitään laittanu, mut mieli kyllä teki, saatana.”


    Rauhottelin taas ja nousin pöydästä ruveten siivoamaan pöytää. Hessu motkotti:


    ”Joo. Saatana. Kyllä sää ainakin jälkes saat siivota.” Ja sitten alkoi mielikuvien luominen, millaista on kuoleaman takana. Sain siitä aivan erilaisen kuvan, kuin mitä Raamattu antaa, mutta sehän olikin hänen taivaansa.


    Seuraavaksi alkoi skenarioiden luominen viimeisistä palveluista. Rauhoitellen häntä sain astiat lopulta pestyä ja pöydän pyyhittyä. Hessu kävi käsiksi, yrittäen saada aikaan kunnon riitaa, lyömistä ja tönimistä. Jatkoin yhä rauhoitellen ja luoden mielikuvaa mahdollisuuksista, joita hänellä olisi ilman minuakin. Töniminen loppui ja Hessu siirtyi olohuoneensa sohvalle istumaan tupakkaa poltellen.


    Läksin kävelemään ulko-ovelle kiitellen ja toivotellen hänelle kaikkea hyvää. Hessu ryntäsi yht’äkkiä perääni huutaen:


    ”Et saatana lähe tästä talosta kun kuolleena. Sää tuut takasin tänne” hän huusi. Olin ehtinyt jo ottaa takkini naulakosta. Hessu tempasi sen kädestäni, heittäen takin nurkkaan huutaen:


    ”Saatana. Sää pysyt nyt täällä ja teet juuri niin ku mä määrään.” Pelkäsin hänen tarttuvan laukkuuni, joka oli oven vierellä olevalla tuolilla. Kuljetin myymälän pohjakassan kotiin, sillä sitä ei voinut ryöstöuhkailujen takia jättää myymälään. Istahdin kiireesti laukun päälle sydän syrjällään miettimään tilannetta. Olin pelosta puolikuollut. En kyennyt puhumaan, enkä käyttämään käsiäni. Enkä aivojani. Pistin silmäni kiinni ja rupesin laskemaan sataan.


    Yhtäkkiä silmieni eteen levittäytyi synkän yön tähtitaivas.


    Kuulin napsahduksen, yötaivas hävisi ja silmiini tulvi valo. Näin Hessun huoneen sellaisena kuin se oli ulko-oven vierellä olevalta tuolilta katsottuna.

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    kysely elämämässä sattuneista tapahtumista

  • Tagipilvi